Sisäkorvaistute

Loppu vuosi 2016 on ollut odotuksen ja jännityksen aikaa. Elokuussa jo kävin kuuloasioissa KYSillä. Tuolloin heräteltiin ajatusta sisäkorvaistutteesta. Koska oltiin tilanteessa, että ns. kokonaisukuulo hälyssä oli merkittävästi alentunut. Vaikka molemmissa korvissa olisi kuulokoje ei niistä saataisi sellaista hyötyö, että työelämässä mukana olo olisi sidetettävää. Hoitotyössä kuulolla on suuri merkitys ja työtä ei voi tehdä kokonaisvaltaisesti, jos yksi asti eli "kuulo on poissa pelistä".

Tätä leikkausta on edeltänyt monen moista asioita. On ollut foniatrialla käyntejä, joissa olen tavannut puheterapeuttia ja psykologia. Lisäksi pään kuvantamista, verikokeita ja toimenpiteen suunnittelua. Ja lääkärit ovat miettineet millaisen "koneen" juuri minulle valitsevat. 

Mutta nyt se on siis minussa... eli tiistaina 31.1.2017 minulle asennettiin oikealle sisäkorvaistute. Olo on kyllä kuin jyrän alle jääneellä. Kallo on kipeä kauttaaltaan oikealta puolelta. Olen vissiin niin kovapäinen, että oli lääkäri saanut laittaa parastaan. Mutta siellä se on ja kauniisti paikallaan. Kirurgin mielestä ihan kuin oppikirjasta oli kuva mun simpukasta. Vähitellen tässä sitten alkaa kuntoutuminen. Ensimmäiset kaksi viikkoa on tiedossa lepoa, lääkettä ja rauhallista oleilua. Ei saa nostaa juomalasia painavampaa, ei ponnistella tai hikilla. Eipä silti juuri nyt kyllä paljon teekään mieli muuta kuin pötköyellä.. suositus olisi pötkötelä kohoasennossa. Jäännöskuulon säilymisen kannalta kohoasento ja kortisonikuuri ovat tärkeässä roolissa.. toivottavasti pysyisi hyvällä tasolla. Nyt vaikuttaa että jäännöskuuloa olisi.

Sisäkorvaistutteen aktivoiminen on edessä sitten maaliskuun alussa. Siihen asti parannellaan haavaa ja valmistaudun henkisesti uutteen eli käytännössä katsoen opettelen kuulemaan äänet uudellaan oikeanpuolen istutteen kautta. Kaikkien äänien kanssa sama juttu. Pitää oppia tunnistamaan miltä lasten äänet kuulostavat. Toki vasemmasta korvasta on apua, mutta aluksi sitä ns. ”tulpataan” että joudun käyttämään oikeaa puolta äänien kuunteluun ja tunnistamiseen. Nähtäväksi jää millaisen hyödyn istutteesta saan ja mille tasolle kuulo siis asettuu. Edessä on noin 2 vuoden projekti. Tuossa vaiheessa tiedetään jo paljon enemmän. Mutta nyt päivä kerrallaan kohti tulevaa.

Vähitellen pitää myös alkaa suunnata ajatuksia myös työkuvioihin. Siihen toivon saavani apua työluotsilta. Katsotaan mitä elämä tuo tulessaan. Pysykää kanavalla.. kerron täällä miten homma etenee.. alla vähän faktaa sisäkorvaistitteesta.

SISÄKORVAISTUTE (lähde:https://fi.wikipedia.org/wiki/Sis%C3%A4korvaistute)

Sisäkorvaistute (muita nimityksiä ovat sisäkorvaimplantti, sisäkorvaproteesi ja kokleaimplantti) on sähköinen kuulokoje, joka on tarkoitettu kuuroutuneille tai henkilöille, joilla on vaikea tai erittäin vaikea kuulovamma.

Sisäkorvaistute koostuu leikkauksella ihon alle kalloluuhun ja sisäkorvaan asennettavasta sisäisistä osista eli implantista ja ulkoisesta osasta eli puheprosessorista ja magneettikelasta. Sisäkorvaistutteen avulla ohitetaan sisäkorvan vaurioituneet kuulosolut hiussolut ja stimuloidaan kokleahermoja suoraan elektronisilla impulsseilla, mikä mahdollistaa äänien aistimisen. Puheprosessin mikrofonit keräävät äänet, laite muuntaa sille tehtyjen ohjelmointien mukaisesti äänet sähkösignaaleiksi ja välittää sen magneettikelan ja sen johdon avulla sisäisen osan vastaanottimeen, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta. Implantin aktivoidaan ja säädetään jokaiselle yksilölllisten tarpeiden mukaan. Sisäkorvaistutteella ei saavuteta normaalia kuuloa, mutta laite mahdollistaa ääniaistimukset ja kommunikoinnin puhekielellä kuulonvaraisesti. Monet sisäkorvaistutteen saaneet nauttivat myös musiikista.

Laite ei tee käyttäjästä normaalikuuloista. Osa tulee leikkauksen jälkeen toimeen kuulon avulla lähes kaikissa tilanteissa. Perinteisesti sisäkorvaistutetta ei ole voinut käyttää uidessa. Nykyään on kuitenkin saatavissa erillisiä suojapusseja sekä itsessään vesitiiviitä laitteistoja.

Ensimmäiset korvaimplanttikokeilut tehtiin jo 1950-luvulla Ranskassa. Suomessa ensimmäiset sisäkorvaproteesit asennettiin 1980-luvulla vuosina 1984–1985.