vihdoinkin lunta

Talvi tuli valkeni varpain, huulin huurteisin.

Vilun viitta harteillaan, hiuksia hileisiin.

Peitti pellot nietoksilla, järven selätti jäällä.

Pupu perhe puikahteli talviturkit päällä.

Talvi nuuski nurkkapielet, puhalteli pihamaalle.

Kasvatteli kaikkialle hyisen harmaan kaihdin.

Ristiin rastiin pienet jäljet hangen poikki kulki.

Kylmä ilma ulkosalla melkein hengityksen sulki.

Talvi tuli valkeni varainhankinta huuli huurteisin.

Vilen viittaa harteillaan hiuksia hileisin.

Pakkasella paukutti,  tuiskutellen tiet tukki.

Hatarissa ikkunoissa jäiset kukat kilvan kukki.

(Maija Silvennoinen)

On se vaan niin kaunista ja valoisaa.

Märän ja pimeän syksyn jälkeen tuntuu, 

että päivä jatkuu.

Lapset viihtyy ja saa ihanat punaiset posket :)

Tuumailua

Vuokatissa elokuussa 2015 "Loma"

Tämä mamma taas ihmettelee maailmanmenoa ja miettii mihin itsensä ja lapsensa veisi "turvaa" tältä kaikelta negatiiviseltä, jota nyt niin paljon on ilmassa. 
Voi ihme tätä negatiivisten uutisten määrää; pommi iskuja, konkursseja,  YT-neuvotteluja, lasten raiskauksia. Tälläiseen maailmaan olen lapseni synnyttänyt?
Huomaan, että seuraan tarkempaan lasten keskusteluja ja myös sitä mitä TV:sä tulee kun lapset sitä katsovat. Tuntuu, että joka tuutista tulee kuvaa verilöylyistä, kurjuudesta, väkivallasta jne. Lieneekö jotenkin herkistynyt vai mikä lie?

Vaikka ulkona on kaunis talvinen päivä niin haluaisi vaan käpertyä sohvalle peiton mutkaan... Näin sairaslomapäivänä se olisi mahdollista. Mutta ei, lapset saatte koulukyydille ja koitan vähän kotihommia touhuta. Pitkäaikaiset vatsavaivat on palanneet... lääkkeet aloitettu ja tämä päivä huilia ja huomenna yritys takaisin sorvin ääreen.

Olen tässä miettinyt onko tämä maailma tosiaan niin paha ja ankara paikka? Olen ajatellut, että Suomi on turvallinen maa. Kuitenkin tuntuu, että yhtä enemmän täälläkin tapahtuu.. maailmalta tulee tänne ihmisiä joidenka kulttuuri ja tavat poikkeavat suomalaisista. Ei siinä sinänsä mitään, mutta jostain syystä nämä erot aiheuttavat levottomuutta. Itse äitinä mietin, että onko lasten ja nuorten enää turvallista liikkua yksin? viikottain saa lukea, että nuoriin on kohdistunut väkivaltaa. Ei väkivalta ole uusi asiat,  mutta tuntuu että se on lisääntynyt. Liekkö syynä televisio sarjojen väkivaltaisuus, agressiivisuus vai mikä? Lisäksi mietin sosiaalisia taitoja.. mihin ulkoleikit on hävinneet? kavereiden kanssa keskustellaan mesessä, pelataan koneella pelejä (taistelu/sota). Ollaan pienellä porukalla. Omassa lapsuudessa leikkii mahtui vaikka koko pihan lapset eli yli 10 lasta.

Omille 6- ja 7-vuotiaille ole yrittänyt puhua, että lyöminen, töniminen eivät ole ratkaisu erimielisyyksissä. Jos ei kykene suullisesti asioita selvittämään pitää pyytää apua. Nyt kun molemmat lapset ovat ns. koululaisia niin olen tietoisesti koittanut kysellä miten päivät sujuu, kenen kanssa touhuavat ja mitä? Usein huomaa, että lapset ovat levottomimpia , kun päivän aikana on ollut paljon tapahtumia. Kun itse työpäivän jälkeen on väsynyt jää miettimään sitä, että onko riittävästi läsnä lapsille? Tänä syksynä ollaan otettu tavoitteeksi kerätä onnistumisen kokemuksia. Ollaan lasten kanssa käyty harrastamaan eli Reeda on ratsastanut, Iska käynyt sählyssä, minä kuntosalilla. Lisäksi ollaan tehty retkiä metsään,käyty uimassa, treenattu koiria. 

Illalla käydään lasten kanssa keskustelua "miten päivä meni  ? mikä paras asia? jäikö joku mietityttämään?  " joskus näissä hetkistä huomaa miten joku asia on jäänyt mieleen ja ennen nukahtamista se pitää vielä kertoa esim. riita kaverin kanssa. 

Olen ollut onnellinen,kun lapset saavat käydä pientä koulua. on tiivis yhteisö jossa lapset saavat kasvaa ja oppia. Olen ajatuksen "yhteisö kasvattaa" kannattaja.Ajattelen niin, että lapsi tarvitsee toisia lapsia ja sekä aikuisia siihen,että oppii yhteisön säännöt ja tavat. Harmiksi olen huomannut kuitenkin sen, että resurssit eivät aina riitä ylläpitämään järjestystä ja tasapuolisuutta. Meitä vanhempia on niin monenlaisia ja siksi välillä huomaa olevansa kovin yksin huolensa kanssa. Huoli siitä, että lapset saa riittävästi tukea oppimiseen sekä sosiaalisiin suhteisiin. Tottahan myös vapaa-ajalla pitää tukea lapsen kaverisuhteita,mutta usein illalla ei enää ehdi kiikuttaa lasta kaverin luo kylään. Nämäkin on tietysti omia valintoja eli asua syrjässä, lapset eivät käy iltapäivähoidossa jne. Usein olenkin miettinyt,  että olenko itse syyllinen siihen,jos lapseni syrjäytyy? tai että hakee hyväksyntää tekemällä ilkivaltaa tms.

Tänään olen miettinyt sitäkin miten vaikeaa on saada kiitosta ja positiivistä palautetta. "Kissa kiitoksella elää" Mutta ihan oikeasti eikö olekin kiva saada kiitosta? Miten hyvältä tuntuu,kun joku sanoo hymyssä suin huomenta , kiitos , ole hyvä..ihan arkisia asioita, mutta mitenkä suuri merkitys niillä voikaan olla. Arjen kohtaamisia on iso merkitys arjen sujumiselle. Joskus pienelläkin, itsestä mitättömän pienellä lausahduksella voi olla isoin merkitys. Toisen päivän voi saada pelastettua pienellä kohteliaisuudella. Samoin yksi pikku töksäsys voi saada toisen mielen raiteiltaan. Taustalla voi olla useita pieniä asioita jotka saavat aikaan ison kuorman joka romahtaa, kun huonolla hetkellä saa negatiivisen palautteen. Omasta kokemusta voin sanoa, että menee aikaa, että saa palaset kohdalleen. Lasten kanssa ollaan harjoiteltu palautteen antamista ja myös vastaanottamista. Useat hyvät naurut on saatu aikaan.. ollaan myös itkettää.  Koitettu myös ottaa opiksi. Elänpituinen oppiminen käynnissä....

"Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle"
Tommy Taberman

syyssiivoustako?

Marraskuun alussa ollaan
on kai nyt sit koitetaan kaiken *kiireen* keskellä koitettava tehdä paljon puhuttua syyssiivousta vai miksi sitä nyt voisi sanoa...
Kuluneella viikolla on siivottu autokatos. Kukahan sinne oli kerännyt kesän aikaan Niin Paljon kaikkea turhaa... joka syksy sama tilanne. No nyt sinne pitäs sitten mahtua kaksi autoa ettei tarvii joka aamu kaivaa kulkupeliä lumen alta jahka sitä joku yö tai päivä tulee. Talvinakitkin on alla :)

Siivous höyräkkää on ollut myös sisällä eli lasten vaatekaapit ja eteinen on käyty läpi.. olipa taas melkoinen kasa vaatetta jäänyt pieneksi. Onneksi vaatteille löytyi uusi koti :)

eteinen siististi ainakin hetkeksi

vaatteita lähdössä kiertoon

talviteloille menossa olevia vermeitä

Siinä siivuoushöyräkän ohella käytiin läpi kengät, takit, housut, hatut niin kesä kuin talvi. Nyt vaikuttaa siltä että talvi voisi vaikka tulla. On varusteet kouluun, koti hommille, Iskalla metsälle ja Reedalla tallille.

hattua, käsineet,  sukkaa....

Tuo piha pitäisi myös käydä läpi.. ettei jäi ainakaan paljoa leluja ym. pitkin pihaa. Ruohonleikkurit, pyörät, polkutraktorit ym. on jo kuljetettu katoksen. Kesäkalusteet on osapuilleen kasassa...

Tänään Ramon kani muutti vanhaan navettaan talveksi. kai sille pitäs se kaveri hommata.

Koirien kopit odottaa myös syyskunnostusta eli pakkasten myötä pitää lisäillä vähän *pahnoja* niin on lämpimämpi pötkylöidä. mutta vielä on niin laulaa ettei kannata laittaa.. mutta tekemistä riittää...

Kivaa syksyn jatkoa ja Hei joulun odotusta.. joko voi alkaa fiilistelee ;)