”Ollaanks me köyhii?”

Vast ikään lehdissä uutisoitiin kuinka lasta on kiusattu koulussa kuluneiden vaatteiden vuoksi tai ettei opettajalle kelpaa lapsen lenkkarit. Surullista. Tähän on tultu.. jo lapset laitetaan kilpailemaan vaatteilla, varusteilla, taidoillaan. Reilua? Ei.

Näiden juttujen yhteydessä kerrottiin kuinka tiukoilla perheet voivat olla tyttömyyden, sairauden, velkaantumisen vuoksi. Toki rahavaikeudet eivät ole uusia asia. Nykypäivänä se vaan monesti näkyy selvempää, koska monet hyödykkeet ovat ostotavaraa.

Meidän isovanhemien aikaan vähävaraisuus ei välttämättä näkynyt niin räikesäti, koska elämän perusta oli omavaraisuus eli maito tuli omasta lehmästä, munat kanalasta, liha metsältä ja omakasvattamasta possusta, kasvikset tuli omalta pellolta, marjat ja sienet lähtimetsästä, kalat lähijärvestä. Vaatteisiin ja astioihin ym. rahaa saatiin esimerkiksi myymällä kalaa, lihaa tms. Kaiken kaikkiaan asumiseen ja elämiseen ei mennyt rahaa niin paljon kuin nykyisin. Osaksi senkin vuoksi, että useampi sukupolvi asui saman katon alla tai samassa pihapiirissä. Ja töitä tehtiin kotona tai naapurissa. Ei kuljettu päivittäin pitkiä työmatkoja jotka nykyisin varastavan ison osan arjesta.

Me jokainen teemme erilaisia valintoja, jotka myös ohjaavat elämää tiettyyn suuntaan. Opinnot, omistusasunto, yritystoiminta ovat usein ne valinnat jotka vaativat pitkäaikaisen sitoutumisen lainan maksuun. Myös se miten työllistyy ja pysyy työkykyisenä on nykypäivänä isossa asemassa. Aikanaan muistan jonkun sukulaisen tuumanneen ”vakituinen työpaikka on lottovoitto”. En sitä silloin edes osannut ajatella niin. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla työn löytäminen voi olla todellakin vaikeaa. Usein työtä voi olla tarjolla kausiluonteisesti lähelläkin, mutta valitettavasti usein työmatkat venyvät pitkäksi ja sen vuoksi työllistyminen vaikeutuu. Meistä kaikista ei ole kulkemaan pitkää työmatkaa ja joskus elämäntilannekin vaikeuttaa kulkemista esim. pienet lapset, vuorotyöhön kulkeminen. Ja se kulkeminen ei ole ilmaista ja vie arjesta aimo palan :(

Omia lapsia seuratessa huomaan kuinka tärkeää on olla ”samanlainen” kuin kaverit. Vaatteet, reput, kengät, puhelin tuntuvat nyt olevan suurennuslasin alla. Pitää sopia joukkoon jottei eroitu liiaksi. Omien lasten kohdalla kuulen usein kaupassa ” äiti ostetaan tätä kun silläkin on” Itse lapsena halusin, että minulla on vaatteita joita toisilla ei ole ja olin ylpeä äitini ompelimista vaatteista ja asusteista. Omien kohdalla huomaan, että tietyt ”ilmiöt” on vaan niin Cool, että on saatava. 

Valitettavan usein itse joudun tekemään päätöksiä ostoksia tehdessä niin, että budjetti kestään. Sillä kun yksi käy töissä ja tulot ovat rajalliset silloin ei tosiaankaan voida ostaa sitä ”tiettyä” ( Frozen, Minions) vaan ostetaan se mitä tarvitaan. Kuulostaa varmaan kauhelta, mutta minä olen äiti, joka ei osta lapselle synttäri tai joululahjaa vain siksi, että on synttäri tai joulu. Ostan asioita silloin kun niille on tarve. Minusta on Oikeesti kauheeta, jos lapsilla on kauheet kasat paketteja jouluna tai synttärinä. Tätä tavaraa on muutenkin niin paljon. Toki sitä on meille kertynyt monesta suunnasta eli uutta ja vanhaa on tullut lahjaksi. Toki jotain on vaan kulkeut mukana vuosia. Itse toivon lapsille lahjaksi ”aikaa” esim. ”lähden kanssasi pulkkamäkeen”.

Ostoksia tehdessä itselleni on tärkeintä, että lapsi saa olla mukana tekemässä päätöksiä. Yleensä perustelen lapselle miksi emme osta hänen toivomaansa tuotetta. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt kaupassa ilman laskinta. Mutta toimeen on yritettävä tulla vaikka näillä vähäsillä. Me olemme yrittäneet miettiä ne tietyt painopisteet joihin rahaa pyritään löytämään. Nyt tälle talvelle päätimme ostaa lapsille sukuset ja luistimet.. ne löytyi onneksi alennusmyynnistä :) myös se, että lapsilla on asianmukaiset vaatteet, joka säälle on tärkeää. Toki joskus olisi kiva ostaa talvivaatteet ”kauden uutuudet” -rekistä, mutta tähän asti ollaan menty niin, että vaatteita ostetaan, kun sopivan hintainen löytyy ( usein ostan tarjouksen/alennusmyynti tuotteen). Usein lapset ymmärtää se, että valitsemme edullisemman tuotteen ja näin ”säästetty” raha jää vaikka harrastukseen käytettäväksi.

Olen useamman kerran kuullut kysymyksen ”ollaanko me köyhiä?” ja siihen olen vastannut, että se on miten se kukakin mittaa. Toki usein raha on tiukalla, mutta vielä on riittänyt ruokaan ja vaatteisiin. Ulkomaan reissuja ei olla tehty ja kotimaassakin aika maltillisesti reissataan. Joskus muistan pojan harmittelut ”kun ollaan köyhiä niin en saa pelikonetta”. Silloin olen koittanut miettiä lasten kanssa yhdessä mitä kaikkea muuta meillä on. Ja oikeasti se on tärkeintä, että lapsi ymmärtää ettei kaikkeen kivaan tarvita materiaali vaan kivat jutut voi olla myös ilmaisia. Tärkeää on saada hyviä kokemuksia ja onnistumisia monella eri tavalla. Hyvä tälläinen kokemus on tuoreessa muistissa. Olimme lasten kanssa Lahden mummolassa ja lähdimme lähikauppa keskukseen kuluttamaan aikaa. Ja siellä olikin 5-vuotisjuhla viikonloppu.. ohjelmassa mm. räppiä by Mansesteri ja Arttu Lindeman :) Suomen suosituimmat tubettajat Herbalisti, ZoneVD, Iina-Katariina ja Mansikka. Lisäksi Daniel Okas. Kaikki tää oli Ihan Ilmaista. Toki mä en ees tajunnut, että nää on jotain ”suurta ja mahtavaa” mutta meidän lapsille oli ja se oli siis heille Ihan Huippu Kokemus!!

Usein ajattelenkin miten tärkeää on tarjota lapsille ja nuorille harrastuksia joihin on matala kynnys osallistua. Meillä koulu onneksi järjestää kerhoja, kun niihin osallistumismaksut ovat pieniä tai ne ovat ilmaisia on useammalla mahdollisuus osallistua mikä lisää tasavertaisuutta. Usein harrastukset vaativat varusteita ja jos perheessä on useampi lapsi harrastamassa on pienituloisten mahdoton kustantaa lapsille harrastuksia. Onneksi näitä on kaks ja vielä mennään suht kohtuullisilla kustannuksilla.

Silloin kun minä olin ala-asteella ei itsellä tarvinnut olla suksia tai luistimia sillä niitä oli koululla. Toki minulla oli iso-veljen vanhat, mutta hyvin niillä päästiin :)

Köyhiä tai ei.. päivästä toiseen rimpuillaan :)

Vanhemmuuden kasvikipuja nro 178

Tänään olen käynyt syvällisiä keskusteluja lapsten kanssa vanhemmuudesta. Piti ihan alkaa miettimään mitäs se vanhemmuus on? Ja kenen säännöillä pelataan? Miten tärkeysjärjestys muodostuu?

Nettiä selatessa löytyi vanhemmuuden määrittelyä mm.

* Tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että hyvin toimivaan vanhemmuuteen kuuluu lämpöä, hyväksyntää, rajojen asettamista ja valvontaa.

* Vanhemmuudessa on myös kysymys hoivasta, huolenpidosta ja solidaarisuudesta.

* Vanhemmuus ja kasvattaminen tapahtuu tässä ja nyt,se on lapsen ja aikuisen välinen ihmissuhde, jossa lapsi ja lapsen olemassaolo antavat aikuiselle mahdollisuuden vanhemmuuteen.

* Aikuisen vanhemmuus on sidoksissa omaan lapseen. Omat lapset joutuvat tyytymään vanhemmuuden harjoitteluun, sillä viisas vanhemmuus kehittyy vasta isovanhemman iässä.

* Vanhemmuus on ainutlaatuinen asia jokaisen lapsen kannalta.

Meidän keskustelu alkoi lasten kanssa siitä, että onko reilua, jos ollaan yhdessä sovittu jostain ”jutusta” vaikka lapsen harrastuksesta ja se peruuntuu, koska vanhemman harrastus tai meno on samanaikaisesti. Niin onko reilua? Lasten mielestä ei. No ei minustkaan.. vaikka aina ei vaan pysty järjestämään asioita etteikö päällekäsiyysksiä satu. Näissä tilanteissa itse olen pyrkinyt selvittämään lapsille miksi joku joudutaan perumaan. Meitä vanhempia on varmasti monelaisia ja jokainen meistä tekee asiat omalla tavallaan. Itse huomaan stressaavani juuri näsitä tilanteista, kun menot menevät päällekkäin. Tiedän, että lasten on opittava ottamaan pettymyksiäkin vastaan, mutta itse koitan viimeiseen asti järjestellä asiat niin, että lapsi pääsisi sovittuun menoon. Ja huomaan järjesteleväni omia menoja sen mukaan, että lapset ovat koulussa tai lasten isä on kotona. Valitettavan usein jätän menemättä sellaisiin tilaisuuksiin joihin lapsia ei voi ottaa mukaan. Olen huono viemään lapsia hoitoon, jos olen itse menossa alusvaate-kutsuille tai harrastukseen. Toki tuotakin olen yrittänyt harjoitella :/ vähän huonolla menestyksellä. Jotenkin koen, että nyt on aika elää lasten ehdoilla.

Keskusteltiin myös siitä, kun lapset harmittelivat ettei kaverit pääse aina harrastuksiin tai leikkimään, koska vanhemmilla ei ole aikaa kuskata tai vanhemmat ovat omissa menoissaan eli töissä tai harrastuksissa. Tässä kohtaa oli pakko sanoa, että jokaisessa perheessä asiat tehdään sen perheen sopimalla tavalla. Jokainen vanhempi tekee asiat itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Toisilla vanhemmilla on vuorotyö tai käyvät töissä toisella paikkakunnalla tai opiskelevat jne. Vanhemmalla voi olla luottamustehtäviä jotka vaativat aikaa illalla. Lisäksi myös elämäntilanne meillä jokaisella on yksilöllinen. Toisissa perheissä on yksi lähivanhempi toisissa kaksi.. Vaikeaa yrittää saada 7- ja 8-vuotiasta ymmärtämään ettei kaikki ole niin yksioikoista. 

Meillä on tähän asti menty niin, että osaksi lapset ovat mukana harrastuksissa ja osaksi harrastetaan vuorotellen. Niin eivät oikein ymmärrä toisenlaista tilannetta.

Myös se, että me vanhemmat olemme erilaisia siinä, että toiset meistä haluavat pitää omat harrastukset ja harrasteporukat ns. ”ominaan” ja toiset saavat nautinnon siitä, että voivat harrastaa lapsen/lasten kanssa yhdessä.

Kun vanhemmuudesta sitten puhuttiin niin tuli esiin myös asia, joka ”karahti” mun korvassa. Lapset kertoivat millaista palautetta ovat saaneet minusta koulukavereilta. Muun muassa lausahdukset ” x sanoi että sä äiti oot vammainen ja siks se ei tykkää susta” ” y sanoi etten tykkää sun äitistä” tässä vaiheessa sitten yritin olla rauhallinen ja kysellä, että teettekö samoin? Arvosteletteko te toisten lapsien vanhempia? Kovasti vakuuttelevat etteivät näin tee. Toivon todellakin,  että näin myös on. Enkä tässäkään tapauksessa ota itseeni vaan mietin kuinka paljon lapsi miettii sitä miksi hänen vanhemmasta ei pidetä? Tästä asiasta on juttua nyt riittänyt. Itse olen kyllä useaan kertaan kuullut miten kiva se ja sen äiti on kun saa meikata. Ja kuinka toiset äitit käy tyttöjen kanssa shoppaamassa. Kuinka pojat käy isien kanssa lätkämatsissa ja miten isät ostavat kotiin,jos jonkinmoisia pelejä ja härpäkkeitä. Voi kun meilläkin. Omat lapset kokevat, että olen ”tiukkis” ja kiellän kaikki kivat jutut. Ehkä mä sit oon :/

Olen usein miettinyt sitä, miten vaativaa arjenhaliinta on näin ”ruuhkavuosien” aikana. Miten elämä on mennyt siihen pisteeseen, että perheiden vanhemmat käyvät töissä, sukkuloivat kodin ja työpaikan väliä, hoitavat arjen askareita, kuskaavat lapsia harrastuksiin, yrittävät löytää aikaa myös itselle ja parisuhteelle sekä hoitaa ystävyys suhteita. Työelämä vie suuren palan valveilla olo ajasta. Itse olen ollut kotona ja välillä mietin, että mitenkähän tämän kaiken ehtisi, jos olisi töissä. Ehkä asioilla on aikansa. Mun ”kellunta-aika” on nyt tässä.. kellun ja odotan asioiden tapahtuvan (leikkaus) ja samalla minulle järjestyi aika olla lapsille läsnä sillä juuri nyt ne sitä tarvitsevat. Molemmilla vaikeutta lukemaan oppimisen kanssa.

Että näin tällä kertaa.. 

Uusia tuulia tai ihan uusi sivu

Nyt se on sitten ihan virallista nimittäin, että minä olen sisäkorvaimplantti leikkaus jonossa. Tätä asiaa on tosiaan jo työstetty tässä jo jonkin aikaa. Sillä kuulokojeilla ei olla saatu toivottua apua kuulemiseen. Vaikka kojeita on uusittu ja säädetty niin tilanteissa, joissa on taustamelua kuuleminen on todella vaikeaa. Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että kuvantamalla ja verikokeilla sekä haastatteluilla on todettu ettei implantin asentamiselle ole esteitä. 
Voi juku onkohan tää nyt totta? ( *nipistä*) 
Näinkö voisi tosiaan sivu kääntyy minun elämässä ja juuri minule avautua uusi maailma?

Olisipa huikeaa saada kuulo sille maillille, että pääsisi taas palaamaan työelämään ja pärjäisi siellä. Se olisi kyllä aivan mahtavaa. 
Tiedän, että sinne on vielä pitkä matka ja tie ei ole tasainen tai kuopaton. Tiedossa on paljon opettelua ja totuttelua, joka vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Paljon uuden oppimista ja toistoja. Saattaa olla että joku hikipisara ja kyynelkin matkalla tulee toki toivon, että myös naurua sekä hauskoja sattumia sopisi mukaan. 
Samaan aikaan jännittää ja pelottaa ja mitä vielä?? 
Tämä tilanne herättää paljon tunteita ja mietteitä. Toki tämä nykyinen tilannekin on suhteellisen haastava ja huomaan, että myös mieliala vaihtelee suuresti. Ja se ailahtelevuus kuorittaa kyllä koko perhettä ja lähipiiriä. Juuri senkin vuoksi tämä ”uusi sivu” on niin odotettu. Tästä tulee koko perheen projekti vaikka koje tuleekin minulle.

Tässä lyhyesti sisäkorvaistutteesta: Sisäkorvaistute koostuu sisäkorvaan asennettavasta sisäisistä osista eli implantista ja ulkoisesta osasta eli puheprosessorista ja magneettikelasta. Sisäkorvaistutteen avulla ohitetaan sisäkorvan vaurioituneet kuulosolut hiussolut ja stimuloidaan kokleahermoja suoraan elektronisilla impulsseilla, mikä mahdollistaa äänien aistimisen. Puheprosessin mikrofonit keräävät äänet, laite muuntaa sille tehtyjen ohjelmointien mukaisesti äänet sähkösignaaleiksi ja välittää sen magneettikelan ja sen johdon avulla sisäisen osan vastaanottimeen, joka puolestaan välittää signaalit kuulohermoon. Kun kokleaimplantti on paikallaan, ääni ei enää kulje korvakäytävää pitkin, vaan kuuleminen tapahtuu kokonaan kalloon kiinnitetyn mikrofonin kautta.

( lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sis%C3%A4korvaistute)

lähde: kuuloliitto.fi

Kuvassa Lääkäri Antti Hyvärisen kädessä sisäkorvaistutteen osat

 

Nyt sitten vaan odottelen kutsua tapaamaan leikkaavaa lääkäriä. Ja pidän peukkuja pystyssä ettei nyt iske mikään lunssa tai muu tauti.Toki tässä vielä ennen sitä vielä on muutama hammaslääkärin käynti. Ja laakereilla ei voi levätä vaan omasta fyysisestä kunnosta on pidettävä huolta ja tasapainoa on vaan harjoiteltava edelleen. Muutama rokoite pitää ottaa suojaamaan kehoa tulevaa varten.Toiminnan ihmsenä huomaan miettiväni asiaa juuri nyt aika tiiviisti. Välillä tuntuu ettei malttaisi odottaa, että toimenpide tehdään. Toisaalta tuntuu hyvältä ettei se ole heti huomenna sillä nyt on niin monta juttua kesken. Vaikka ainahan se jokin juttu on kesken eikä tilanne koskaan oo varmasti optimi. Jonkinmoinen ajatus siitä milloin toimenpide voisi olla on, mutta mitään tarkkaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Vaikka monella tapaa asioihin on halunnut muutosta ja odottanut, että jotain apuja saisi. En osannut odottaa, että edessä olisi näinkin iso projekti.

Mitä tuo projekti pitää sisällään ei voi tietää, mutta sen tiedän, että pitää opetella uudelleen kuulemaan kaikki äänet.. lupaan käydä tänne kertoilemassa miten tilanne etenee. 

Nyt heippa ja kuulemisiin :)

 

Ensilumi

”Ulkona sataa lunta pehmeästi,minä kuuntelen.
Hetkessä tämä päivä muuttaa menneet syyspäivät.”

Niin eilen sitten satoi ensi lumen. Itse en asiasta ole mitenkään innoissani.

Toki lumi valaisee ja peittää ruskeaksi muuttuneen maan ja kuihtuneet kasvit. Mutta minä vaan Rakastan niin kesää ja syksyn värejä. Tälläinen märkä lumi Ja kalseus on minusta kamalaa. Tekisi mieli vaan kaivautuja vällyjen väliin ja nukahtaa.

Toki, kun on oikein kaunis aurinkoinen pakkaspäivä niin lumi tekee maiseman kauniiksi ja on kiva ulkoilla.

Nyt kuitenkin ulkona on märkää, sohjoista ja kaikkea muutakun ihanaa valkoista..

Huono äiti fiiliksiä

Lasten syysloma viikko on viimeistä päivää vaille ohi.. sunnutaissa siis ollaan.

Ennen syyslomaa mietin, että pitäisi järjestää jotain lapsille, käydä jossain loman kunniaksi. Ehkä kylpylässä tai yö hotellissa?? Että loma tuntuisi lomalta ja tulisi vaihtelua arkeen. Paljon oli ajatuksia minne mennä, mutta toteutus ontui ja niinpä me ollaan oltu kotona. Nyt sitten sellainen ”huono äiti” olotila. Mitä lapset nyt sitten voivat kertoa syyslomastaan? Harmittakohan heitä ? Kun useampi luokkakaveri on käynyt jossain reissussa ja kertovat loma tekemisiään.

Syysloma on mennyt meillä suht kivasti kuitenkin ja ollaan me tehty jotain arjesta poikkevaakin, Onneksi. Päällimmäisenä mielessä ravit (Kuopiossa), Reedan ratsastusvaellus, Iska oli isin mukana haukku-kokeissa, match-showssa käynti Joensuussa. Käytettiin yhdessä koiria metsässä lasten kanssa. Molemmat lapset ovat saaneet kahden keskeitä aikaakin, vaikka paljon viikon aikana ovat minun kanssa viettäneetkin. Iska on saanut ajaa mönkkärillä ja Reeda hoitaa keppareita. Yksittäisiä kouluun liittyvyä juttuja on tehty, mutta muuten ollaan yritetty vaan nauttia kiireettömyydestä.

Mutta mielessä kaivertaa kuitenkin, että kunpa olisin voinut tarjota lapsilleni jotain enemmän.. toisaalta tällä hetkellä siihen ei edes taloudellisesti ole mahdollisuutta. Toki hyvää mieltä ja kivaa tunnelmaa sekä mukavia muistoja ei voi rahalla ostaa. Jospa läsnäolo, sylkyttelyt ja halailut jäisivät mieleen. Ja toisivat lapselle hyvän muiston tästäkin lomasta.

Joskus mietin sitä miten vaikea on selittää lapsille ettei kaveruuden tai ystävyyden mittari saisi olla se mitä harrastat tai missä käyt lomalla tai mitä härveleitä sinulla on kotona. Kuitenkin huomaan kunnellessani lasten juttuja mitenkä paljon he ihannoivat juttuja joita koulussa kuulevat ” X kävi lomalla toisessa maailmassa (= ulkomailla) ja se oli tehnyt siellä sitä ja tätä” ” Y kävi viikonloppuna kylpylässä ja samalla Änkkäri-puistossa kahtena päivänä” ” Z sai uuden kosketusnäyttö puhelinen synttärilahjaksi” ” X saa jäädä koulun jälkeen kylälle hengailee” ja tätä rataa. Ja ne kysymykset miksi me ei? Miksi mä en saa? Montako vuotta pitää olla, että saa päättää mitä tekee?

Ehkä surkuhupaisin on se, että lapsi haluaisi viedä kouluun näytille asioita, että kaverit uskoo. Ja ”ostas” sillä ystävyyttä.

Pakko myöntää, että välillä mietin ihan Oikeasti, että oonko mä jotenkin niin Erilainen Vanhempi? Tai että ollaanko me oikeesti köyhiä verrattuna lasten luokkakaveriden perheisiin? Kun me ei käydä joka lomilla reissussa ja lapsilla ei oo viikkorahaa jolla voisi ostella milloin mitäkin.

Itse kun ajattelen näin, että lapsella pitää olla kotona kivaa ja hyvä olla. Ettei tarvii mennä HopLopiin yms. että on kivaa. Uskoisin näin, että tätä tavaraa ja materiaalia näiltä ei puutu. Niitä on nurkat täynnä. Vaatteisiin ja kenkiin sekä harrastus varusteisiin koitetaan panostaa. Ruokaakin on tarjolla ihan joka päivä. Pihalla on turvallista leikkiä ja touhuta. Saavat harrastaa ja osallistua. Toki meillä lapset ei viikolla juurikaan saa pelata tietsikkapelejä tai roikkua YouTubessa.

Voihan olla, että kaikki mitä lasten kaverit kertovat ei ole ihan totuuden mukaista, mutta usein tuntuvat miettivät miten mukavaa toisessa perheessä olisi asua ja olla. Mene ja tiedä.

Että näihin tunnelmiin.. parempia fiilsiä odotellessa muutamat lomaKuvat

Iska mönkkäri-kuski

Kaatrasen Akka

Syysloma ostokset

Reeda ja Rolle

Reeda ja Mustikka

Reeda vaelluksella

Iska ja laina traktori

Iska metsämies

Äet ja poekanen

Tytär ja äiti

Mätsärissä Sari&Akka / Reeda&Noki

Reeda ja Jätti

Alentuneen kuulon kanssa eläminen ja pärjääminen?

Tiesitko, että minulla on kuulon alenema?

Tiestikö, että kuulon alenema vaikuttaa moneen asiaan, 

vaikka se ei näy päälle päin. 

Kuulon alenema vaatii sopeutumista läheisiltä sillä tilanne elää.. 

ainakin minun kohdalla.

Kuulonalenema ”vanavedessä” toimintakyvyn muutkin osa-alueet voivat vaivihkaa laskea. Kuulonaleneman myötä joutuu luopumaan joistakin asioista tai niitä ei voi tehdä samalla tapaa kuin ennen. 

Luopuminen ja sopeutuminen voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, väsymystä. Usein rajoite tuo tulessaan myös tunteen elämän laadun huononemisesta. Omalla kohdallani huomaan, että kuulon aleneman myötä sosiaalisten tilanteiden pelko on kasvanut. Varsinkin, jos tiedossa on, että jossakin on paljon ihmisiä ja tausta melua tuntuu jo valmiiksi epävarmalta. 

Tulee mietittyä saankohan selvää mitä siellä puhutaan? 

Mitähän jää kuulematta? 

Onkohan siellä joku tuttu jonka viereen voi mennä ja kysyä tarvittaessa. 

 

Työelämässäkin on tullut pettymyksiä, koska kuulonaleneman kanssa siellä ei olekaan pärjännyt. Se kyllä syö itsetuntoa ja ammatti-identiteettiä. 

Päivittäin törmää tilanteisiin joissa huomaa ettei kuule ns. kunnolla mitä puhutaan. Kauppojen tausta äänet, liikenteen äänet ym. tuovat kuulemiseen suuria haasteita. Tausta äänien myötä puheäänen kuuleminen vaikutuu ja väärin kuulemisen riski kasvaa. 

Toisaalta sitä ei halua joka välissä muistuttaa, että mä kuulen huonosti. Se on edelleenkin 10 vuoden jälkeen vaikeaa, noloakin. Usein on myös tilanteita ettei minulla ole laisinkaan kuulokojetta esim. koirien kanssa lenkillä tai kotona touhustellessa.. toki silloinkin kuulen jotain, mutta huomattavasti huonommin. Onneksi koje on useimmiten kuitenkin lähettyvillä.

 

Olipa kysymys kuulon alenemasta tai muusta pysyvästä rajoiteesta tuo se mukanaan aina jonkin asteisen ”kriisin”. Toki me ihmiset ollaan erilaisia ja koetaan asiat eri tavalla. Sopeutuminen vie oman aikansa itseltä ja ympärisöltä. Onneksi kuulon alenemaan on olemassa paljon apuvälineitä ja niitä onneksi saa melko hyvin. Toki vasta ajan kanssa selviää mitä kaikkea sitä arjessaan tarvitsee. Apuvälineidenkin kanssa menee aikaa, että niistä saa hyödyn irti, jos saa.

Omakohtaisesti huomaan, että vaatii melkoiset ”henkiset henkselit” että sopeutuu ja jaksaa yrittää tässäkin tilanteessa. On päiviä milloinka tuntuu ettei kuulon alenema edes paljon rajoita elämää, mutta on niitä päiviä, kun tuntuu ettei päivä suju hullustikaan. Onneksi lähipiiri on jaksanut kannustaa ja kantaa eteenpäin. Myös harrastukset joissa tulee onnistumisia auttaa jaksamaan. Kesällä tein päätöksen, että nyt on löydyttävä aikaa omille harrastuksille ja itselle. Toki koirien kanssa olen päässyt jo jonkin aikaa kivasti hihnalenkille. Nyt kuitenkin oli aika alkaa tekemään vielä lisää.. nyt olen alkanut treenata omaa hirvikoiraa metsässä ja melkein itku pääsi, kun satuin olemaan 100m päässä koiran haukusta. Usein koiran hirvihaukut ja jänisajot jää kuulematta, koska ne kuuluu etäältä. Usein metsässä kuuluu muitakin ääni joita minä en vaan kuule.

Tänä syksynä harrastuksiin siis paneuduttiin ja aloitin tyttären kanssa yhdessä ratsastustunnit ja sitä kautta on tullut apuja kehon hallintaan. Mikä kuulon ja tasapainon näkökulmasta on tärkeä juttu. Myös aikaa rakkaille käsityö harrastuksille on pyritty löytämään.

Omien voimavarojen löytäminen ja tiedostaminen on välillä vaikeaa, koska sitä menee jotenkin niin kuoreensa, kun elämä ei mene odotusten mukaisesti. Vaikka paljonhan elämässä on kivoja ja hyviäkin asioita tapahtunut niistä tärkein on toki perhe. Omat voimavarat koostuvat elämänkokemuksesta, luonteesta. ”Perskuta rallaa periksi ei anneta” totta tosiaan välillä on heitettävä huumoria ja koitettava pysyä mukana arjessa. Läheisten myötätunto, rohkaisu, arvostus ja luottamus auttavat jaksamaan.

Mihinkä olen usein törmännyt on ihmisten tietämättömyys. Ajatellaan ettei tälläisellä 40 vuotiaalla voi olla kuulon alenemaa tai ainakaan niin, että se elämää rajoittaisi. Aina löytyy tuttuja joilla on kuulokoje ”eikä sitä ees huomaa”, että niillä on koje. Ei se kuulokoje onneksi enää sellainen mörkö olekkaan. Ja onneksi suurin osa saa niistä toivotun hyödyn. Minunkin perhe piirissä näitä onnekkaita on. Onneksi. Minä en vaan enää kuulu niihin onnekaisiin valitettavasti. Todettu on ettei kuulokojeenkaan kanssa kuuleminen taustamelussa ole kummoista vaan kuuleminen on merkittävästi alentunut taustamelussa. Huono säkä joo.. ei mennyt nalle-karkit tasan ei. Kuitenkin elämän on jatkuttava. Toistaiseksi se jatkuu niin, että olen kotona. Valoa tunnelin päässä on kuitenkin. Aika näyttää mitä se valo sitten on. Eli jos juuri sinä tulet minua vastaan ja koet, että minä en huomaa/kuule sinua niin tuleppas lähemmäksi ja kerro asiasi. Aurinkoista ja toivon täyttämää syksyä.

Siivousta ja syksyä

Meillä oli viikonloppuna siivouspäivä.. uskomatonta miten nopeasti sitä pölyä ja hiekkaa vaan kertyy. Näin syksyllä tuolta ulkoa kantautuu hiekkaa sisälle vielä helpommin kun se kosteena tarttuu kenkiin ja vaatteisiin. Kostean iman vuoksi tulee kuivattua pyykkejä sisällä ja nekin pölisee.

Vaikka tällä hetkellä ei ole edes sisäkoiraa niin tuntuu, että sänkyyn asti oli tullut hiekkaa. Kai se omissa varpaissa kulkeutuu. Kun oli lakanoiden vaihdon aika niin päätin samalla sitten imuroida myös patjat. YÄK kuinka paljon sitä pölyä, hiekkaa, ihon kuonaa taas nousikaan meidän sängyistä. Imuroin sängyn kuitenkin kerran kuukaudessa. Suositus on pari kertaa vuodessa.

 

kuvat 1-3 säiliön vesi imuroinnin jälkeen.. pinnalla oleva vaahto kuollutta ihokudosta "kuonaa". Vesi muuttuu ruskeaksi kun patjasta nousee pölyä ja hiekkaa. Säiliön pohjalle jää ns. rasvakerros.

 

Oletko muuten koskaan miettinyt minkä päällä nukut? Ja miten nukuttaa? Tiesitkö, että huono vuodehygienia vaikuttaa unen laatuun ja sitä kautta suoraan jaksamiseen niin töissä kuin vapaa-ajalla. Huono vuodehygienia voi aiheuttaa nenän tukkoisuutta, silmien kirvelyä ja kutinaa sekä ihon kutinaa. Se voi myös lisätä oireita sellaisella henkilöllä, jolla on astma.

Liika huoneilman kosteus ja lämpö makuuhuoneessa voivat pahentaa hygieniatilannetta; on tiettävästi jopa mahdollista, että tyynyssä alkaa pahimmillaan kasvaa home, jos olosuhteet ovat sille suotuisat.

Sopiva huoneilman kosteus on 30–40 % ja lämpötila 20–22°C. Kannattaa myös huolehtia makuuhuoneen riittävästä ilmanvaihdosta ja varmistaa, että korvausilmaa ulkoa ja että se poistuu poistoilmaventtiilien kautta.

Sängyn hygieniasta huolehtiminen ja siten oman unen laatuun vaikuttaminen on kuitenkin helppoa. Hyödynnä Allergia- ja astmaliiton ytimekkäät suositukset sängyn puhtaanapitoon:

• Käytä helppohoitoisia, 60 asteen pesun kestäviä vuodevaatteita.
• Pese tyynyt ja peitot n. kerran vuodessa, imuroi patjat muutaman kerran vuodessa.
• Tuuleta vuodevaatteet säännöllisesti.
• Anna sängyn jäähtyä ja kuivua nukkumisen jälkeen ennen petaamista.
• Vaihda lakanat ja tyynyliinat 2-4 viikon välein. 
  
  
   

Mulla on käytössä kotona siivoukseen oiva apuväline. Rainbow ilmapuhdistusjärjestelmä. Laite on ollut kyllä oikea AARRE. Ihan oikeesti.. tää ei oo mitään mainospuhetta vaan faktaa. Toki meillä on pölyä edelleen ja tulee koko ajan lisää. Mutta on se oikeasti huippu juttu, että saa puhdistettua matot, sängyn ja sohvan sekä lasten pehmolelut ym. niin ettei huoneessa kokoajan leiju pölyä. Meillä ”Reiska” pyörii 2-3x viikossa ilmaa puhdistamassa ja lisäks imuroin sillä tarpeen tullen. Onpa ihana, kun nenä ei oo aamulla tukossa, yöllä on helppo hengittää. Lasten atopia oireet on rauhottuneet, kun pölyn määrä on vähempänä. Flunssa aikana meillä on käytössä merisuola jonka avulla saa puhdistettua huoneilmaa. Eli laitan ruokalusikan karkeaa merisuolaa ”Reiskan” säiliöön ja ei kun pyörimään.

Lisäksi meillä on ” Reiskaan” tekstiilipesuri, joka on ollut oiva apu pikkutahrojen pesussa mm. sohvasta ja auton penkiltä. Olen pessyt sillä myös tahroja matoista. Reiskan mattotamppari on se ”juttu” se nostaa käsiteltävästä pinnasta pölyn ym. pintaan ja imutehon olessa hyvä ilmavirta kuljettaa lian säiliöön. Toki tuolla laitteella voi tehdä muutakin..

Tässä lyhyesti ”Reiskasta” Rainbow sydän on separaattori. Rainbow:n ovaalinmuotoisessa säiliössä on vettä ja separaattori pyörittää ilmaa ja vettä. Pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain vesipesty puhdas ilma tulee takaisin huoneilmaan.

Veteen sidottu pöly jää vesiastiaan miltei sataprosenttisesti (99,997%). Rainbow: ssaon pestävä HEPA-suodatin, joka vie siivouksen uudelle tasolle. Sillä saat täysin puhtaan huoneilman. Siivouksen jälkeen likainen vesi vain heitetään wc-astiaan.
Kaksitoiminen moottori mahdollistaa hiljaisen käyntiäänen. Matalampi taso on tarkoitettu ilmanpuhdistukseen. Kovimmalla tasolla oikeiden laitteiden kanssa sitä käytetään puhdistukseen ja tietenkin nopeaan ilmanpuhdistukseen. (http://rainbowsystems.fi → Jos asia alkoi kiinnostaa löydät tietoa lisää)

Kun siivotaan on mukava nähdä oma käden jälki. Siksi minusta on kiva siivota :) samalla tulee järjesteltyä paikkoja ja tehtyä vähän päivitystä tähan tavara määrään. Sain muuten järjestettyä lasten vaatekaapit. Taas kasa vaatetta lähtee maailmalle ja jo jemmassa olleita vaatteita pääsi kaappiin. Siivotessa saan monesti myös pähkäiltyä omia juttuja.. ehkä siksi että muu perhe häipyy jonnekin, kun mä alan siivoamaan. Vaikka tällä hetkellä meillä on kyllä jonkin sortin ”kaaos” vaihe menossa. Tavarat ja huonekalut etsii paikkojaan. Koitan joku päivä ottaa muutaman kuvan tästä meidän ”Huvikummusta” että mimmoista täällä nyt oikeesti on.

Vaatteita kiertoon...

Vähän tekis mieli vaihtaa verhoja. Pitäs vaan alkaa kaivamaan esille noita verho vaihtoehtoja.. jos niistä vaikka löytyis jotku sopivat. Reedan 7-vuotis synttärit ois viikonloppuna joten siinä ois hyvä syy vähän touhuta ja laittaa juttuja syksyä ajatellen. Ehkä sekin on syksyn merkki, kun alkaa kiinnostaa sisällä siivoilu ja touhuaminen. Toki pihalla pitäsi vielä lakaista lehtiä ja keräillä kesäkamoja pois. Jotain pientä valmistelua on jo tehtykin. Kävin tässä jokunen aika sitten jo vähän raikkoamassa tuota ukin navettaa niin saadaan kani-tytöt taas talveksi sinne. 

 

Löysin tälläisen syysrunon.. Ihania syyspäiviä :)

Pieni syysruno

Illan viiletessä ne syttyvät jälleen,
nuo taivaan valotuikut
- tähdet-
kuin merkkinä alkavan syksyn

Puiden väriloisto
- ruska-
kuin luonnon ilotulitus
päättyneelle kesälle

jk. Oletko muuten koskaan miettinyt, kun kirppari ilmoituksessa lukee "eläintalous" että mitä kaikkea ostamasi tavaran mukana voi kotiisi tulla. 
Tässä kuvassa tulos, kun imuroin karvalanka maton "Reiskalla" jonka ystäväni osti. Vähän nous pölyä, eläimen karvaa ym. ja maton väri muuttui harmaasta valkoiseksi :) 

Kiusaaminen on SYVÄLTÄ :(

Viikonloppuna osui silmään Ilta Sanomien netistä otsikko ”Vuosien kiusaaminen ajoi Mikon 9-vuotiaan pojan leikkaukseen: ”Katsoin lapseni nukuttamista surullisilla fiiliksillä” ja kylläpä taas kolahti ja kovaa. Kiusaaminen, jos joku on niin syvältä. Kenellekään ei sitä soisi, että tunteen itseään kiusattavan. Ei lapselle tai aikuiselle.

Tuota tekstiä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Oikeastiko pienen ihmisen on pitänyt kohdata tuollaista kohtelua ja vuosia. Kyllä pitää sanoa, että aika voimattomaksi siinä vanhempana itsensä tuntee, kun ei voi lastaan auttaa. Mikä parasta tilanne on onneksi nyt hallinnassa.

Kun me ihmiset olemme niin erilaisia niin kiusatuksi tulemisen kokemus on myös erilainen. Meidän persoonallisuus, ikä, elämän kokemus muun muassa vaikuttaa siihen miten asiat koemme. Ristiriita tilanteita ja erimielisyyttä varmasti kohtaa jokainen ja niiden kautta opitaan asioita.

KiVa koulu esitteessä puhutaan kiusaamisesta, miten se ilmenee? Kuka kiusaa? Miksi kiustataan? Siinä kiusaaminen määritellään ”Kiusaamista on, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. ” (http://www.kivakoulu.fi/mita_kiusaaminen_on)

Tästä päästäänkin siihen, että miten se kiusaaminen ilmenee? Ja mistä se johtuu? Yhtä selvää vastausta ei varmasti löydy. Eikä varmasti ole vain yhtä kiusaaja ja yhtä kiusattua. Se mitä itse usein huomaan miettiväni on se, että kuinka yhteiskunta menee kokoajan siihen suuntaan, että joka asiassa kilpaillaan ja mitataan paremmuutta. Käykö niin, että lapsistakin kasvaa suorittajia jotka osaksi tietämättäänkin ”blokkaavat” uhkaavat tekijät pois näköpiiristä. Jo ala-aste ikäisestä aloitetaan keräämään ympärille ns. potentiaalisia yhteistyö kumppaneita joilla on samat mielenkiinnon aiheet, jotka ehkä täydentävät omia heikkouksia. Kun ympärille saadaan ns. hyvä tiimi, ei siihen haluta ottaa heikkoja lenkkejä ja epävarmoja, miettijöitä.

Paljon puhutaan lasten yksilöllisestä oppimisesta ja vahvuuksien näkemisestä ja niiden kautta oppimisesta. Nyt kun seuraan kahta lasta joidenka koulutiet on alkaneet hyvin eri tavalla. Molemmilla oli sama eskari-ope. Joten pohjat saaneet samalla tapaa. Toki ovat monella tapaa erilaiset toinen poika ja toinen tyttö. No joka tapauksessa nyt toinen siis jo 2.luokalla ja toinen 1.luokalla. Ja heti huomaan eron sillä tämän hetkisen 1.luokkalaisen luokassa opetus metodit ovat erilaiset jonka mukana lapsi käsitelee asioita toisella tavalla jo nyt. Arvostan opettajien ammattitaitoa ja luotan heihin. Mutta se mitä tässä yritän tuoda julki on se, että miten tärkeää on nähdä millä keinon kukakin lapsi oppii. Mitä ovat hänen heikkoidet ja mitkä vahvuudet.

Omien lasten kohdalla kaveri asiat ovat ääripäät. Toisella on kavereita paljon ja leikit sujuu. On kivaa. Tämä lapsi on iki-liikkuja, omaa hyvän tasapainon sekä notkeuden sekä on yliöpäisen sosiaalinen, verbaalisesti lahjakas ja voimakas tahtoinen, haluaa olla Paras. Toinen taas on on kömpelö ja muutenkin enemmä tuumailija. Sopeutuja joka osallistuu, mutta ei ole tarvetta voittaa. Ei omaa kykyä ”napauttaa sanallisesti” vaikka omaa hyvän sanavaraston. Kehon hahmottamisen vaikeutta esim. käden ja jalan yhtäaikainen käyttäminen vaikeaa.

Valitettavan usein päivän päätteeksi kuulen kuinka toisella on ollut niin kiva, kun leikki se ja sen ja sen kanssa. Toinen tuumaa, että mä olin yksi karusellissä tai kiikussa. Kun kyselen miksi? Vastaus tulee, kun muut pelaa jalkkista ja mä en pääse peliin kun oon niin huono (ei jaksa juosta kömpelyydestä johtuen) ja toiseksi kavereilla on ”parit” joiden kanssa ollaan ja siihen ei kolmatta mahdu. Äitinä mietinkin, miten saisin tuettua lastani niin, että hän löytäisi itselleen kaverin välitunnilla.

Päivähoidolla ja koululla on tällä hetkellä edessään suuret haasteet. Miten kohdata lapset ja nuoret yksilöinä, erilaisina elämänpolun kulkijoina. Resurssit usein ovat heikot siihen, että pystyttäisiin enemmän panostamaan yksilö lähtöiseen toimintaan. Loppupelissä se massa vie ja asiat hoidetaan valtavirran toiveiden ja tarpeiden mukaan. Jos joku lapsi jää leikkien ulkopuolelle ja ongelma onkin hän... koska ei sopeudu joukon vaateisiin.. tee ja suorita samoja asioita kun enemmistö. Toinen ei tuosta häiriinny vaan nauttii kun saa tehdä asioita itsekseen. Toinen taas voi kokea itsensä hyljetyksi, koska ei kuulu massaan. Kysymys kuuluu? Onko se kiusaamista, että lapsi jää toistuvasti leikkien ja pelien ulkopuolelle? Onko se heikkoutta, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kenen tehtävä on asiaa selvittää ja tarvitseeko sitä selvittää?

Onko kiusaaminen ainoastaan sitä, että sanotaan toiselle ns. ”rumasti” tai tönitään tms. Onko kiusaamista asioden ulkopuolelle jättäminen?

PaperiSotaa ja vähän muutakin

 Niin se saapui syksyä ja lasten koulut alkoi. Kohta myös harrastukset alkanee. Pariin jo ilmoittauduttu :)

Tiedossa vakoilua, jumppa temppuja, heppailua ja sählyä lapsille. Ja mä meen sukkakurssille :)

Syksyn tultua alkoi myös lippujen ja lappujen kulkeminen koulun ja kodin välillä.Ja voi itku tätä paperisodan määrää. Toki Wilma auttaa paljon asioiden hoitoa. Ja onneksi lasten opettajille voi laittaa txt-viestejä.

Nyt on toimitettu kouluun todistus, että lapsi nro 1 hyötyisi luokka-avustajasta. Koska hänellä todettu jonkinmoinen hahmotus-häiriö vai mikä lie.. tarvitsee nyt joka tapauksessa yksilöllistä ohjausta, kun on vaikea pysyä mukana opetuksessa aika ajoin.

Jäädään odottamaan onko kukaan muu toimittanut sellaista, että saataisiin 1 ja 2 luokalle omat avustajat, kun niille olisi kova tarve.

Kertaalleen olen koululla käynyt jo kertomassa lasten allergioiden säilyneen ennallaan. Nyt tuli nyt sitten kotiin lomake allergioista, joka pitää täyttää. Olen se nyt lapsesta nro 1 täyttänyt jo kolme kertaa ( odottaa repsussa kouluun menoa) ja lapsesta nro 2 se on nyt täytetty jo kertaa 2. Lisäksi olen toimittanut lapsen nro 2 opettajalle selvityksen allergioista ja ohjeet allergia-oireiden varalle.. miten oireet alkaa ja miten lääkitään jne. Olen kiitollinen siitä, että koulu on kiinnostunut siitä mitä nämä ei voi syödä. Mutta keittiö on sama josta ruuat on tullut jo hoitopaikkaan.. siksi tuskastuttaa täyttää samat lomakkeet useaan kertaan. Mikä parasta nyt on jo vähän vihjattu, että pitäisi toimittaa lääkärinlausunto allergioista. Tokihan sellainen on jo kertaalleen toimitettu. Tilanne nyt sattuu olemaan vaan sellainen, että yksittäisiä ruoka-aineita on vaikea testata esim. sairaalan allergiapolilla, koska oireet ovat moninaiset eivätkä välttämättä tule heti. Tätä olen yrittänyt kauniisti selvittää sinne koulun keittiölle. Lääkärin ohje on seurata oireita ja jos joku ruoka-aine aiheuttaa ihottumaa, kutinaa tms. se on hyvä poistaa ruokavaliosta joksikin aikaa. Mutta jos ruoka-aine on aiheuttanut voimakkaan allergisen reaktion esim. kuume, oksentelu, hengenahdistus tms. ei ruoka-ainetta pidä lähteä omapäisesti kokeilemaan. Meidän lapsilla näitä rajoitteita on kuitenki vähän vain maissi, herne ja papu tällä hetkellä. Nämä kaikki on listalla ”Älä kokeile kotona” Toki lapsen nro2 kohdalla ei edes tiedetä mikä kaikki aiheuttaa allergiaa. Eilen muun muassa tuli taas iho-oireita rintakehään, käsivarsiin ja reisiin.. en vaan saa päähäni mistä se olisi voinut tulla???

Nyt pitäisi sitten lapsen nro 2 kohdalta toimittaa eskarista saatu palaute.. miten se eskari meni? ja lisäksi koulukypsyys testin tulokset. Mikä ihmeellisinät näitä tietoja ei siis löytynyt koululta? HUPS.. mihinkäs ne on joutuneet. Onneksi löysin sen kotoa. Ja tulipahan samalla lajiteltua lasten papereita.. on muutama lääkärin teksti, puheterapia palaute, oppimissuunnitelma ja vaikka sun mitä kertynyt tuohon keittiön laatikkoon. Niin mitenkähän se oli.. siirrytään sosiaali- ja terveyspalveluissa ”paperittomaan” palveluun. Mikä hauskinta ei sieltä oma kannasta pääse edelleenkään lukemaan lasten tietoja eikä muuten pääse KELAn verkkopalveluissakaan. Pitäisi olla molemmille lapsille omat verkkopankki tunnukset. Kuinkahan monella 6- ja 8-vuotiaalla on omat? Ehkä se vielä sitä kehittyy :) näin on luotettava.

Joskus vaan näin aistivammaisena miettii, että kuinka paljon helpommallakin voisi asioita hoitaa. Valitettavasti useinpaan paikkaa voi soittaa, jättää soittopyynnön tai käydä. Entäs jos puhelimessa kuuleminen on vaikeaa? Tai entäsä jos siellä terveyskeskuksessa ei saa selvää mitä se hoitaja siellä luukulla puhuu, kun taustalla soi radio? Itselle jää jotenkin epävarma olo, että ymmärrettiinkö me nyt toisiamme ja menikö tää niinkuin piti? Kun lasten asioissa pääsi sinne OmaKantaan tai KELAn tietoihon niin olisi mustaa valkoisella. Nyt ne paperit pitää aina pyytää kotiin ja sitten niitä etsitään ja kaivellaa, kun joku niitä kaipailee. En valita. Vielä ollaan toimeen tultu.

ps: lapsen nro1 kohdalla on mietitty hoitotukea.. kun on tuo suun remppa käynnissä.. se taitaa olla sit ikuisuus juttu. Ensi viikolla mennään taas kuulemaan miten asiat edistyy. Siinä yksi paperisota lisää jos siihen alkaa ;) 

Oltiin yks ilta ihan Mettässä :D

 

****************************************************************************

Eilen oli muuten Reppu-kirkko jossa ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle. Oli olipa taas aika tunteikas juttu <3

Sen jälkeen olikin jo 1.lk eka vanhempain ilta. Mielenkiintoista seurata mitä tämä uusi opetussuunnitelma tuo tullessaan.

Hyvin on sekä 1-luokkalainen ja 2-luokkalainen vielä koulussa viihtyneet.

jk. Reeda sai Tiina-kummilta aivan ihanan kortin näin koulun alun kunniaksi. Siinä oli aivan ihana runo:

” Koulutieni aloitan, repun selkään pujoitan,

koti väelle vilkutan, paljon uutta oivallan.

Meidän luokan seinällä tärkeitä on sääntöjä

turvallisin mielin me niistä kiinni pidämme.

Olen KiVa-kaveri, sanon

”Kiitos”, ”Anteeksi” ,” Ole hyvä”, ”Huomenta”

Ilahdutan toista.

Kysyvä ei tieltä eksy.

Jokin jos vain painaa mieltä, aikuiselle kerron sen

murheen ison pikkuisen.

Innostusta, taitoa, ihmetystä aitoa,

reppuni on pullollaan.

Nythän kouluun tulla saan”