Kaatrasen rannalla: lokakuuta 2016

Lasten syysloma viikko on viimeistä päivää vaille ohi.. sunnutaissa siis ollaan.

Ennen syyslomaa mietin, että pitäisi järjestää jotain lapsille, käydä jossain loman kunniaksi. Ehkä kylpylässä tai yö hotellissa?? Että loma tuntuisi lomalta ja tulisi vaihtelua arkeen. Paljon oli ajatuksia minne mennä, mutta toteutus ontui ja niinpä me ollaan oltu kotona. Nyt sitten sellainen ”huono äiti” olotila. Mitä lapset nyt sitten voivat kertoa syyslomastaan? Harmittakohan heitä ? Kun useampi luokkakaveri on käynyt jossain reissussa ja kertovat loma tekemisiään.

Syysloma on mennyt meillä suht kivasti kuitenkin ja ollaan me tehty jotain arjesta poikkevaakin, Onneksi. Päällimmäisenä mielessä ravit (Kuopiossa), Reedan ratsastusvaellus, Iska oli isin mukana haukku-kokeissa, match-showssa käynti Joensuussa. Käytettiin yhdessä koiria metsässä lasten kanssa. Molemmat lapset ovat saaneet kahden keskeitä aikaakin, vaikka paljon viikon aikana ovat minun kanssa viettäneetkin. Iska on saanut ajaa mönkkärillä ja Reeda hoitaa keppareita. Yksittäisiä kouluun liittyvyä juttuja on tehty, mutta muuten ollaan yritetty vaan nauttia kiireettömyydestä.

Mutta mielessä kaivertaa kuitenkin, että kunpa olisin voinut tarjota lapsilleni jotain enemmän.. toisaalta tällä hetkellä siihen ei edes taloudellisesti ole mahdollisuutta. Toki hyvää mieltä ja kivaa tunnelmaa sekä mukavia muistoja ei voi rahalla ostaa. Jospa läsnäolo, sylkyttelyt ja halailut jäisivät mieleen. Ja toisivat lapselle hyvän muiston tästäkin lomasta.

Joskus mietin sitä miten vaikea on selittää lapsille ettei kaveruuden tai ystävyyden mittari saisi olla se mitä harrastat tai missä käyt lomalla tai mitä härveleitä sinulla on kotona. Kuitenkin huomaan kunnellessani lasten juttuja mitenkä paljon he ihannoivat juttuja joita koulussa kuulevat ” X kävi lomalla toisessa maailmassa (= ulkomailla) ja se oli tehnyt siellä sitä ja tätä” ” Y kävi viikonloppuna kylpylässä ja samalla Änkkäri-puistossa kahtena päivänä” ” Z sai uuden kosketusnäyttö puhelinen synttärilahjaksi” ” X saa jäädä koulun jälkeen kylälle hengailee” ja tätä rataa. Ja ne kysymykset miksi me ei? Miksi mä en saa? Montako vuotta pitää olla, että saa päättää mitä tekee?

Ehkä surkuhupaisin on se, että lapsi haluaisi viedä kouluun näytille asioita, että kaverit uskoo. Ja ”ostas” sillä ystävyyttä.

Pakko myöntää, että välillä mietin ihan Oikeasti, että oonko mä jotenkin niin Erilainen Vanhempi? Tai että ollaanko me oikeesti köyhiä verrattuna lasten luokkakaveriden perheisiin? Kun me ei käydä joka lomilla reissussa ja lapsilla ei oo viikkorahaa jolla voisi ostella milloin mitäkin.

Itse kun ajattelen näin, että lapsella pitää olla kotona kivaa ja hyvä olla. Ettei tarvii mennä HopLopiin yms. että on kivaa. Uskoisin näin, että tätä tavaraa ja materiaalia näiltä ei puutu. Niitä on nurkat täynnä. Vaatteisiin ja kenkiin sekä harrastus varusteisiin koitetaan panostaa. Ruokaakin on tarjolla ihan joka päivä. Pihalla on turvallista leikkiä ja touhuta. Saavat harrastaa ja osallistua. Toki meillä lapset ei viikolla juurikaan saa pelata tietsikkapelejä tai roikkua YouTubessa.

Voihan olla, että kaikki mitä lasten kaverit kertovat ei ole ihan totuuden mukaista, mutta usein tuntuvat miettivät miten mukavaa toisessa perheessä olisi asua ja olla. Mene ja tiedä.

Että näihin tunnelmiin.. parempia fiilsiä odotellessa muutamat lomaKuvat