Luopumista

Noki nautiskelee

”Silloin luulit et tää on the end, 

Mut ei ollut sun aika tulla osaksi merta

Päivät taittui eteenpäin

mut sä takaraivoon jäit

 eikä me koskaan enää puhuttu siitä”

Kevät on siinäänsä aika jännää aikaa.. odotetaan uuden syntyä.. katsotaan miten luonto puhkeaa talven jälkeen kukkaan ja uusi elämä saa alun. Toisaalta se on myös luopumisen aikaa, on luovuttava menneestä talvesta ja ehkä harrastus jää tauolle tai loppuu kokonaan. Jokaisella omat juttunsa. Itse elän luopumisen aikaa monella tapaa.. tarkoituksena on vähentää yhdistystoimintaa ja muutenkin uudelleen järjestää omaa arkea ja miettiä asioiden tärkeysjärjestystä. Lasten koulu,harrastukset, terapiat ja oman työkuviot. Tuo muutosprosessi ei nyt tunnu jotenkin menevän tuosta vaan vaan jotenkin on tukkoinen ja lievästi ahdistunutkin olo. Ei luopumisen vuoksi itsessään vaan ympärstön reaktoiden vuoksi. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että toisilla ihmisella on tarve vähätellä ja arvostella, päteä. Vaikka aika avoimesti puhua asiostani niin tokkopa näillä ihmisillä on oikeasti on käsitystä millaisten asioiden kanssa ”painin” ja mitkä on panokset tässä pelissä. Tiedän, että jostain on vaan luovuttava ja annettava nyt uusille asioille tilaa. Jotenkin se ”jaksamattomuus” asioissa on myös sitä, että niiden kanssa on liian kauan tukka-nuottasilla. On aika mennä ettenpäin.

Nuo ElliNooran ”Elefantin paino” laulun sanat koskettaa mua erityisen paljon juuri nyt. Jotenkin se, että ihmisten tuntuu OIKEASTI olevan vaikea ymmärtää miltä tuntuu, kun ote elämästä tai sen hallinasta tuntuu luisuvan käsistä ja voimavarat hupenee hetkessä. Jokaisella tuntuu olevan vankka käsitys siitä ”miten pitäisi elämäänsä elää” ja mitenkä rankkaa on ollut. Henkinen väsyminen ja jaksamattomuus on jotenkin edelleen niin TABU. Ihan kun se olisi joku heikkous, vika. Itse ajattelen, että kun kuormaa on tullut riittävästi suhteessa yksilön sietokykyyn niin on vaan luonnollista ettei kaiken taakan allla jaksa. Ei se kuitenkaan tee kenestäkään yhtään se huonompaa tai oikeasti heikonmpaa ihmistä. Ja on paljon keinoja joiden avulla esim. masennuksen kanssa voi oppia elämään ja uupumuksesta toipua. Mutta ei se hoidu yhdellä tabletilla tai tyyliin viikon saikulla. Ei se laastari oo ratkaisu kaikkiin haavoihin. Joskus tarvitaa enemmän toppausta että vuoto saadaan tyrehdytettyä.

Se mitä tässä varmaan yritän sanoa, että kun ihmiset ovat tottuneet siihen, että ihminen on monessa mukana ja päälle päin kaikki näyttää hyvätä. Ei me oikeasti haluta nähdä, jos joku uupuu taakkansa alla, masentuu tai sairastuu vaikeasti. Meillä kaikilla on se oma ”pikku elämämme” ja omat suden kuoppamme. Meidän on kasvatettu siihen, että on vaan jaksettava. Oman sairastumisen eli kuulovamman myötä olen joutunut opettelemaan paljon itseäni, mutta myös oppimaan paljon ympäröivistä ihmisistä. Kukaan ei voi tietää miltä tuntuu, eikä voi samaistua. Kokemukset on niin ainutlaatuisia. Kuulovamman kanssa elämään oppimnen on prosessi ja se vie aikaa. Ympäröivät ihmiset voivat yrittää ymmärtää jos jaksaa ja välittää.

”Kuka meidät opetti, niin pysymään hiljaisuudessakin

 Jos sä viitot huomaako kukaan

Ja kun kuplat puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita

Kun tänään naamiot riisutaan

Ja koko maailma näkee sen, mitä sä kavahdit peitellen”

Se sattuu eniten, että joku ns. ulkopuolinen tulee arvostelemaan sun elämää ja harrastamisen tasoa ja tuloksia. Kuitenkin meistä jokainen varmasti tykkää harrastaa ja tehdä asioita ja antaa kuhunkin hommaan sen verran kun itse katsoo sopivaksi. Harrastamisen tarkoitus on luoda hyvää mieltä ja onnistumisen kokemuksia. Se ei pitäisi olla rasite ja taakka jota kuljetamme mukana. Kun katsoo elämää taaksenpäin voi nähdä ylä- ja alamäkiä. Itsellä se alamäki oli jossain vaiheessa aika jyrkkä, kun jaksamisessa tuli pika-STOP. Onneksi oli hyvä ja vahva tuki-verkko ja vierellä kulkijoita. Muuten ei oltaisi tässä pisteessä. Ehkä tänään on vaan ”heikko hetki” ja mieli pahoittuu helposti. Mutta surullista kyllä aivan liian helposti ihmiset sanat satuttavat ja aiheuttavat pahaa mieltä, vihastuttaa.

Onneksi on monta Ihanaa asiaa jotka jaksaa vielä ilhaduttaa :) Työkuviot on nyt ensi vuoden alkuun asti ”suunniteltu” ja pidän työstäni, vaikka se ei taida juuri nyt siellä töissä näkyä. ANTEEKSI! On ollut paljon asiota jotka pitäisi samaan aikaan hallita.. barbaba kyvyt olisi nyt pop :) että voisi jakautua, muuntua tämän muutoksen ajaksi. Iloa tuo, kun tietää tehneensä paljon oikeita asioita ja valintoja.

Iloa tuo koti, pihapiirin kukat, nuo koirat ja lasten nauru.. on ollut ihana kuunnlla, kun lapsella on kaveri ja he ovat niin innoissaan yhteisistä touhuista.

Iloa tuo myös se, että näköpiirissä on perheen yhteinen loma :)

Tuossa alhaalla on yks mun lemppari kappale näihin hetkiin..

Suvi Teräsniskan ”Hei Mummo” vaikka se on joululaulu niin se on vaan niin <3

                                                                      Hei Mummo

”Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen.

On pohjoisessa päivä yksinäinen

autioitui aikaa karu maa.

Vie mökkiin polku iljakas ja jäinen

jossa mummo yksin asustaa.

Mies kuoli lapset lähti aikanaan

maailmalle kukin vuorollaan.

Kun joulun aikaan hanki peittää maan

lapsenlapset muistaa mummoaan.

Hei mummo mitä kuuluu sinne teille?

Me lomalla taas tullaan pohjoiseen.

Ja mummo kohta pukki saapuu meille.

Se tulee sieltä tänne poroineen.

Nyt yksinäisen mökin kaamos saartaa

päivisin on pelkkää hämärää

vain kesäaikaan auto pihaan kaartaa.

Viikko vierii mummo yksin jää.

Hei mummo...

Lasten soitto mummon mieltä piristää.

Muistot tulvii mieleen aika häviää.

Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää.

On pirtti täynnä hälinää.”

Lauluntekijät: Vexi Salmi / Jussi Rasinkangas

Kiitos kun olet siellä...

Osaamisen johtamista

OSAAMISEN JOHTAMINEN

Osaamisella tarkoitetaan työn vaatimien tietojen ja taitojen hallintaa ja niiden sovel­tamista käytännön työtehtäviin. Yhteiskunnan muuttuessa työ ja taidot ovat muuttuneet. Automatisoinnin, koneellistumisen ja keksintöjen myötä työn luonne on muuttunut. Aiemmin ammatillisessa koulutuksessa saatu ammattiosaaminen riitti pitkälle. Nykyisin osaamista tulee kehittää jatkuvasti. Ammatillisen osaamisen voidaankin ajatella muodostuvan ammatillisesta koulutuksesta, työssä tarvittavista tiedoista ja taidoista, mutta toisaalta myös persoonallisuudesta ja perimästä sekä elämän kokemuksesta. Myös kyvykkyydellä eli lahjakkuudella on merkitystä ammatillisen osaamisen kehityksen kannalta. Osaamista käytetään luonnol­lisesti muissakin elämänalueissa kuin ammatissa toimiessa osaamista pidetään yläkäsit­teenä, ammattitaitoa ja asiantuntijuutta sen alakäsitteinä.

Osaamiseen liittyy kädentaitojen lisäksi monia muitakin taitoja. Sovellettaessa taitoja ja osaamista on ihmisen ymmärrettävä mistä on kysymys. Taitojen siirtäminen on ymmärrystä. Osaaminen tulee nähdä yksiöllisenä ja yhteisöllisenä. Se on sekä koulutuksen ja kehityksen tulosta. Osaaminen ei ole pelkkää tietämistä vaan asioiden laajempaa hallintaa. Osaamisen on epävarmuuden sietokykyä, muutoksen halua sekä joustavuutta. Osaamisen on jatkuvaa arviointia ja kehittämistä.

Viime aikoina osaamisen, oppimisen ja hiljaisen tiedon suhteita paljon pohdittu. Oppivassa organisaatiossa tapahtuu tiimioppimista, joka yhteisölliseen ajatteluun ja yhteiseen tietämiseen. Hiljaista tieto on osaksi mahdollista ulkoistaa eli muuttaa käsitteelliseksi tiedoksi vuorovaikutus ja keskustelu prosessin kautta. Tiimioppiminen nähdään sosiaalisena prosessina hiljaisen tiedon jakamiseksi yhteiseksi tiedoksi. Koivusen (1998) mukaan hiljainen tieto on tietoa, johonka sisältyy kaikki geneettinen, ruumiillinen, intuitiivinen, myyttinen, arkkityyppinen sekä kokemusperäinen tieto, jota ihmisellä on, mutta jota ei voida verbaalisin käsittein ilmaista.

Nykyisin työ käsittää entistä enemmän sellaisia tehtäviä, jotka eivät kuulu henkilön ydinosaamisen alueelle. Joustavuuden lisääntyessä työelämässä osaamista voidaan paremmin hyödyntää mm. verkostoissa ja uusimuotoisesti organisoiduissa työyhteisöissä. Työn ja osaamisen kohtaaminen on ollut ongelmallista mm. siitä syystä, että ei ole pystytty nopeasti uudistamaan koulutusta vastaamaan muuttunutta tilannetta. Ihanne tilanne olisi, että kaikilla olisi täsmälleen ydinosaamista vastaava työ. Yleistä on kuitenkin, että työntekijän ydinosaaminen vastaa osin työn vaatimuksia. Tarvitaan yhteiskunnan ja työn muutosten ennakointia sekä ammattien ja taitojen tutkimista muuttuvissa työkonteksteissa. Koulutuksen tulisi seurata työelämän muutoksia. – Toisaalta myös työelämää tulee kehittää. Nykyisin työntekijä ei suostu enää koneen jatkoksi. Tästä syntyykin haasteita työorganisaatioiden uudistamiseen erityisesti sosiaalisilta puoliltaan ja aivan erityisesti työn johtamisen ja asiantuntijuuden parhaan käytön alueilla.

Jotta voidaan arvioida olemassa olevaa ja tarvittavaa osaamista, on oltava käsitys toimialan ja oman organisaation kehityksestä. Yhteiskunta kehittyy ja työelämä kehittyy sen myötä. Ne ovat pohjana myös yksittäisen työntekijän ammattitaitovaatimuksille ja niiden arvioinnille. Osaamisen ennakointi muodostuu tärkeäksi organisaation toiminnassa. Markkinat eivät säily samanlaisena ja ydinosaamista pidetään tärkeänä kilpailutekijänä muuttuvissa tilanteissa. Organisaation jatkuva uudistuminen ja työntekijöiden osaamisen vahvistaminen sekä ideoiden kehittäminen korostuvat kilpailutilanteessa. Ydinosaamista voidaan hyödyntää eri toiminnoissa.

Osaamisen johtaminen on asioiden merkitysten ymmärtämistä. Työntekijöiden toimintaa ohjaa ymmärrys eli miten he ymmärtävät säännöt ja ohjeet. Mitä enemmän työntekijällä on vapausasteita, sen tärkeämpää on, että hän ymmärtää tehtävänsä merkityksen suhteessa organisaation tulokseen. Mitä enemmän työntekijällä on ymmärrystä tehtävän merkityksestä sitä paremmin hän soveltaa taitojaan ja tietojaan. Ymmärrys tai vision välittäminen organisaatioon onkin yksi strategisen johtajuuden ydin.

Strategisesta näkökulmasta organisaation osaamisen johtamisessa on keskeistä on tietää mihin ollaan menossa ja miksi sekä mitä resursseja tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan. On myös tiedotettava mitä resursseja on käytössä ja mitä resurssit puuttuvat sekä keinot miten resursseja kehitetään ja hankitaan.

Minä osaamisen johtajana

Tämän hetkisessä työssäni sairaanhoitajana vanhusten- ja vammaisten hoitokodissa vastuu alueekseni on muodostunut päivittäisen hoitotyön oraganisointi ja hoitotyön sujuvuus ja yhdenmukaisuus. Osallistuin päivittäin (50% työaika) hoitotyöhän ja vastuullani oli asiakkaiden lääkehoito, lääkärikierrot sekä sairaanhoidolliset tehtävät. Näen erittäin tärkeänä, että jokaisen työyhteisön osaaminen huomioidaan päivättäisessä työssä, työ suunnitellaan ja työnjako tehdään niin,että yhdessä saamme työn sujumaan. Myös laadukkaan ja hyvän hoitotyön näkökulmasta on tärkeää, että jokainen hoitotiimin jäsen kertoo omat huomionsa asioista jolloin saadaan aikaan monipuolinen ja kattava kuva siitä mihin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Katson, että tehtäväni on kannustaa työntekijöitä kehittämään itseään, työtään ja näkemään mahdolliset ongelmakohdat sekä tuomaan esiin mahdolliset ongelmat, kehittämistarpeet. Koska vastuullani oli hoitotyön kehittäminen, oli tärkeä osa työtä ”kuulostella, tarkastella, havannoida” mahdollisia kehittämiskohteita. Myös ylhäältä päin eli esimieheltä sekä yrityksen johdolta tulevat tavoitteet ohjaavat työtäni ja työyhteisön osaamisen johtamista. Minun tehtäväni oli yhdessä esimiehen kanssa ns. jalkauttaa heidän asettamat tavoitteet omaan yksikköön.

Tärkeänä osaamisen johtamisen näkökulmana pidän myös sitä, että tuntee henkilökunnan työtaustan eli mitä osaamista kenelläkin on ja miten sitä osaamista voitaisiin hyödyntää juuri meidän yksikössä. Tärkeää on nähdä se, että erilaisten taitojen ja tietojen pohjalta eri työntekijöiden valmiudet tehdä perustyönkuvan lisäksi myös ns. extra-tehtäviä tuo työhön haasteellisuutta ja uuden oppimisen mahdollisuutta. Esimerkiksi verinäytteiden ottaminen ja eri vastuu-alueet esim. ravitsemus, virikeet, tyky jne. Kun työyhteisöön luon oppimista kannustavan ilmapiirin on muutoksiin suhtautuminen jouhevampaa.

Toivon, että päivittäisessä työssäni osaamisen johtaminen näkyisi hoitotiimien kanssa tehtävässä hoitotyössä ja niistä käydyissä keskusteluissa, vuoropuheluissa. Työpäiväni alkaa päivittäin aamuraportilla,jossa hoitajien kanssa läpi akuutit asiat sekä katsomme mikä on päivän työnjako.

Yksikössä on viikottain tiimipalaverit joidenka yhteydessä käydään keskusteluja hoito- ja asiakastilanteisiin liittyen sekä myös keskusteluja työyhteisön tilanteesta. Nämä olivat tilanteita joissa saa arvokasta tietoa hoitajien ongelmanratkaisu taidoista sekä tiedoista ja taidoista. Hoitotyön arjesta nousevat ongelma tilanteet antoivat hyvää pohjaa hoitajien henkilökohtaisen koulutustarpeen arviointiin.

Palavereiden myötä pystyimme asettamaan toiminnalle eri tasoisia tavoitteita joidenka kautta työtä kehitettiin ja sitä kautta opittiin uutta. Palaverit olivat myös hyvä palautteen antamisen paikka, vaikka tärkeänä pidän palautetta päivittäin.

Erityisesti positiivisen palautteen antamiseen työyhteisössä olisi tärkeä kiinnittää huomiota, koska käynnissä oli paljon muutoksia ja sen myötä epätietoisuutta, epävarmuutta. Palautteen antamisella pyrittiin löytämään toiminnasta ne hyvät puolet ja sitä kautta säilyttämään oppiva ja kannusta ilmapiiri.

Itse näen myös tärkeäksi vertaistuen/vertaisoppimisen työssä eli työntekijät oppivat toisiltaan hyviä käytäntöjä sekä myös uusia tekniikoita.

Tiimityöskentely on tulossa yksiköömme. Tuo muutos tuo varmasti työhön mielekyyttä ja tavoitteellisuutta. Siihen on tärkeää löytää resursseja eli aikaa tehdä selkeät tavoitteet tiimin toiminnalle.

Minä päätöksen tekijänä

Edelliseen kirjoitukseen liittyen haluan jakaa kanssanne myös tämän kirjoituksen. Päätöksen tekoa on pohdittu nyt ja aiemmin. Allekirjoitan kyllä tämän teksin edelleen.

Minä päätöksen tekijänä

Päätöksenteko taidot ovat kehittyneet työkokemuksen ja vastuun myötä. Olen saanut tehdä monenlaista työtä erilaisissa työyhteisöissä. Etenkin yksin työskennellessäni jouduin tekemään paljon töitä sen eteen, että opin luottamaan omaan päätöksentekoon ja pyrin tekemään päätöksiä niin, että voin jälkikäteen seisoa päätöksieni takana. Pyrin päätöksenteolla saamaan aikaan pitkäkestoisia ns. kestäviä ratkaisuja. Pyrin pohtimaan asioita mahdollisimman monelta kantilta ja löytämään ratkaisun, joka olisi sellainen, joka tyydyttäisi mahdollisimman montaa osapuolta. Pyrin olemaan oikeudenmukainen ja tasapuolinen päätöksiä tehdessä.

Esimerkiksi vanhusten palvelutalossa työskennellessäni pyrin kartoittamaan tilanteen mahdollisimman tarkasti, kyselemään eri tahoilta näkemyksiä asioista. Minulle on tärkeää, että tekemäni päätöksen eivät ole ns. ”hätä”-ratkaisuja vaan sellaisia jotka kantavat pidemmälle. Ajattelisin, että usein työelämässä päätöksen tekeminen oli rationaalista eli pyrin laittamaan vaihtoehdot paremmuus järjestykseen ja toimimaan johdonmukaisesti samankaltaisissa tilanteissa eli jo ennalta ”tehdyn” mallin mukaan. Pidän tärkeänä juuri päätöksen tekemiseen liittyvää kartoitusvaihetta. Minulle on tärkeää saada mahdollisimman paljon tietoa asiasta josta joudun päätöksiä tekemään. Osalta myös asioiden ennalta pohtiminen ja tilanteeseen varautuminen eli ns. vara-suunnitelman laatiminen on minulle ominaista etenkin kun mietitään työelämää. Koen, että on tärkeää olla tietoinen ”missä mennään”.

Kuitenkin äitinä ja koirien kasvattajana joudun ottamaan erilaisen päättäjän roolin ja sitä kautta tavan tehdä päätöksiä. Koirien kasvatustyössä joudun usein pohtimaan millaisia ominaisuuksia haluan omalta osaltani kyseiseen rotuun tuoda ja mitä olemassa olevia piirteitä vahvistaa ja vaalia. On otettava huomioon monia asioita eli koiran oma terveys ja käyttöominaisuudet, koiran taustalla olevien koirien terveys ja käyttöominaisuudet sekä vastakkaisen sukupuolen edustajan ominaisuudet ja terveys. Aina on olemassa myös riskit ja koirien kasvatustyössä ns. riskianalyysien tekeminen päätöksen teon tueksi on tarpeen. Näissä koiran kasvatustyön valinnoissa huomaan päätöksenteon olevan rajoitetusti rationaalista sillä joudun välillä tyytymään muihinkin kuin itseäni eniten tyydyttävään vaihtoehtoon. Esimerkkinä koirien sukusiitos prosentti. Tavoitteenahan olisi saada se mahdollisimman pieneksi, mutta joskus siitä joutuu tinkimään. Osaksi välimatkojen ja muiden itsestä riippumattomien seikkojen vuoksi.

Äitinä ja perheen johtajana huomaan tekeväni usein myös inkrementaalisia ja innovatiivisia päätöksiä. Vaikkakin rationaalisuus kummittelee taustalla sillä mielellään järjestelen vaihtoehtoja paremmuus/tärkeys järjestykseen. Kuitenkin äitiyden myötä olen huomannut pystyväni tekemään nopeitakin päätöksiä muuttuvissa tilanteissa ja oppinut varautumaan monenlaisen tilanteeseen. Myös kyky sietää lyhyt kestoisia- ja kantoisia päätöksiä on parantunut.

” Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua.” — BJ Gallagher

Kevät

Heippa pitkästä aikaa.

On se vaan ollut niin vaikeaa ehtiä koneen äärelle.

Toki tänäänkin tuolla pihalla on ollut niin ihana ilma,että sinne mieli halajaa. 

Kevät tulee mikä on sinäänsä ihana juttu. Lumet sulaa ja luonto puhkeaa kukkaan,

pääsee pihalle touhuamaan ja päivä on jotenkin pitempi. Ehtii olevinaan enemmän. 

Mutta jos totta puhutaan niin mulle tääkin kevät on ollut tosi raskas. Jotenkin vaan tuntuu ettei jaksa. Tekis mieli vaan nukkua ja mikään ei oikein tunnu miltään. Onneksi nukkumiseen ja sänkyyn jäämiseen nyt ei vaan oo mahdollisuutta.

Olen tehnyt edelleen (lokakuusta alkaen) 50% työaikaa sairaahoitajana vanhusten- ja vammaisten asumisyksikössä. Hyvä ratkaisu :) osa-kuntoutusraha ja työsopimus 50% työajasta on kyllä tällä hetkellä ihan Älyttömän hyvä ratkaisu. Kun arjessa on monenlaitsa haastetta niin kyllä tämä on ollut nyt hyvä ja joustava systeemi. Tätä jatkuu näiltä näkymin 2020 tammikuun loppuun asti. Siitä olen Kiitollinen, että tämä järjestyi. Minä hyödyn, mutta tämä mahdollistaa myös se, että voin olla edelleen lasten tukena enemmän oppimisen taipaleella.

Kulunut talvi on ollut monella tapaa antoisa, mutta raskas. Paljon on tapahtunut hyviä ja kivoja asioita. Tullut onnistumisia <3 Mutta paljon on tehty, venytty ja järjestelty. Kai nää on niitä paljon puhuttaja ruuhka vuoksia. Tuntuu,että aina on vaan kiire ja joutuu rakkailtaan pyytämään anteeksi,kun ei ole silloin läsnä kun toivotaan. Olen kuitenkin yrittänyt löytää aikaa lasten koululäksyille,harrastuksille ja myös ajalle olla vaan. Onnellinen olen siitä, että muutaman päivän pikku-Lomia ollaan ehditty pitää perheen kanssa yhdessä. Niistä viimeisimpänä pääsiäisen aikaan Vierumäellä ja samalla juhlimassa Erkki-ukin 80-vuotis synttäreitä. Samalla sit nuita veli-kultia ehdin tavata. Sekin nykyisin harvinaista herkkua. Ystävät on kyllä jääneet ihan paitsijoon.

Kuuluuko kuuluuko kuuntelen. Lääkärini kanssa tässä muutama hetki sitten puhuin puhelimessa. Hän kyseli onko elämänlaatu parantunut ja olenko tyytyväinen? Kyllä elämänlaatu on parempi, mutta tie on ollut kyllä kuoppainen ja en sanoisi sitä ”helpoksi siirtymäksi”. Kuitenkin nyt, kun olen päässsyt taas kiinni työelämään voin sanoa, että elämä on raiteillaan ja mennään eteenpäin. Olen tyytyväinen, että lähdin sisäkorvaistute leikkaukseen. Tiesin, että tähän tarvitaan sitkeyttä ja sitoutumista, mutta minulta meinasi kyllä voimat loppua. Nyt kuitenkin taas parempaan päin mennään. Toivottavasti piakkoin saan lisälaitteet jotka KELA on myöntänyt. Sitten on taas yksi askel mahdollisuus päästä eteenpäin kuulemisen portaisssa. 

Huomaan edelleen, että toisina päivinä Ilona-impallakin on vaikea kuulla ja saada selvää mitä toiset töissä puhuvat. Etenkin iltapäivillä ja puhelimessa puhuessa nuo taustaäänet hankaloittavat kuulemista sekä jaksamista. Päivittäin menee asiota ohi ja se näin väsyneen kiukuttaa ja kovaa. Onneksi itku-potku-raivareita ei oo kuitenkaan tullut.. vielä ;(  Myöstausta häly työympäistössä kaiken kaikkiaan ja ympäristön akustiikka tekevät kuulemisen vaikeaksi ja kun kuormitus kasvaa huomaa, että väsyy nopeaan. Nyt vielä kaiken lisäksi on ollut huonompi jakso pääkipujen ja tinnityksen osalta. Kipulääkettä jos toista on taas kokeiltu. Ennen joulua oli taas ”matala hiilaridietti” ja kohta vaikuttaa, että pakko taas alkaa. Jotenkin keho menee ”tulehdus” tilaan ja vointi on sen mukainen. Noin kuukasi sitten satutin vasemman polven ja huomaan,että kun sitä varoo niin koko kroppa jumittaa, yöuni on levottomampaa ja siinäpä on sit kierre valmiina. Jospa tämä tästä alkas helpottaa ja pääsis taas edes kävelylenkille. Sävelhaaste meni muuten hyvin :) tavoite oli 214km ja taisin kävellä sen 3 kertaa.

Tänään pengoin muistitikkuja ja löysin opiskelu aikaisen kirjoituksen tai tehtävän. 

Tässä nyt osa siitä..kivaa luettavaa ja jokseenkin taas ajankohtaista myös omassa työyksikössä.

TIIMI ja sen JOHTAMINEN

Tiimi on ryhmä ihmisiä, jotka itseohjautuvasti, yhteisvastuullisesti, tiiviissä yhteistyössä suorittavat tiettyä kokonaisuutta ja hyödyntäen jäsenten erilaisuutta tavoitteisiin pääsemiseksi. Sen tarkoituksena on toteuttaa organisaation perustehtävää ja sen tavoitteiden tulee olla yhteydessä yrityksen strategisiin tavoitteisiin. Tiimiä voidaan johtaa kahdelta eri taholta. Joko esimies johtaa koko tiimiä etäältä tai tiimin vetäjä sisäisesti. Pääasiassa tiimin johtaja toimii tiimin ulkopuolella. Joissakin tapauksissa johtajan tehtävä tiimissä riippuu tiimin luonteesta. Itseohjautuva tiimillä on tehtävistään täysi vastuu. Esimiehen tulee varmistaa, että tiimillä on riittävät tiedot ja hyvät työskentelyolosuhteet. Esimiehen vastuulla on valvoa, että homma pysyy niin taloudellisesti kuin ajallisestikin kasassa. Lisäksi hänelle kuuluu myös henkilöstöjohtamisen lisäksi tiimin motivointi ja asioiden delegointi eteenpäin tiimille sekä kannustaminen tiimityöskentelyssä kohti sovittuja tavoitteita.

Tiimityöskentelyssä on tärkeää tiimin hyvä yhteishenki ja motivaatio. Tiimin johtajalla tulee olla riittävästi aikaa niin tiimin sisäisten kuin ulkoistenkin suhteiden rakentamiseen. Hänellä tulee olla myös riittävästi koulutusta tai kokemusta tiimin johtamisesta. Lisäksi tiiminjohtajalla tulee olla selvä käsitys työtehtävästään ja roolistaan. Esimiehelle yksi haasteellisimmista tehtävistä on tiimin jäsenten valinta, henkilökemioiden ja erilaisten persoonien sovittaminen niin että tiimi toimii.

Johtajan rooli tiimissä voi olla:

Käskijä, joka työntää käskyillään tiimiä eteenpäin. Tiimityöskentely edetessä ja tiimiläisten kehityksen myötä käskijän rooli vähenee. esim. kun tiimi kokee takaiskuja, jäskijä kannustaa ja tekee päätöksiä

Esimerkki-johtaja johtaa tiimiä ja omalla persoonallaan ja esimerkillään. Etenkin tilanteessa kun tiimiltä puuttuu motivaatio esimerkki-johtaja innostaa tiimiä omalla esimerkillään.

Esimerkkijohtaminen on asiatiedon lisäksi myös johtamista fyysisellä puolella: ihmissuhteita, ajattelua, asenteita ja arvoja.

Valmentaja-johtaja toimii tilanteen mukaan. Hänellä tulee olla kykyä kommunikoida avoimesti sekä kykyä kuunnella ihmistä. Positiivinen ja kannustava ote alaisiaan kohtaan. Yksittäisen jäsenen motivointi. Näkijällä on kyky nähdä selkeät visio ja mielikuvat tulevasta saavat ihmisen innostumaan.

Tiimityöskentelyä hyödynnetään yleisemmin hoitotyön toimintojen ja käytäntöjen kehittämisessä. Tiimissä voidaan hyödyntää jäsenten koulutus- ja kokemus taustat sekä luovuus ja lahjakkuus. HoitotyönTiimien kehittämiskohteet lähtevät aina asiakkaiden tarpeista ja niiden tarkoitus on kehittää tehtävää hoitotyötä niin, että hoitotyö olisi asiakaslähtöistä, yksiköllistä sekä turvallista ja laadukasta asiakkaan että hoitajan näkökulmasta. Eri työyhteisössä tiimien määrät vaihtelevat ja niiden tarve määräytyy vastuu-alueiden mukaan.

Tässä onkin hyvä miettiä millainen tiimiläinen itse olen ja millainen haluaisin olla?

 Ja olisko minusta tiimin vetäjäksi ja millainen olisin?

Ehkä mä olen sellainen tekijä ja mielellään kyllä keskustelen eli haluan tietää miten tämä päivä mennään ja saadaan homma sujumaan. Tykkään kokeilla erilaisia toiminta tapoja ja olen utelias siinä suhteessa eli saman kaavan mukaan meneminen ei ole minulle se ”pakko” juttu. Jotenkin koen tarvetta miettiä miten missäkin tilanteessa olisi hyvä toimia tai voisiko asioiden järjestystä muuttaa tarpeen tullen esim. Suihkupäivä ja jumppa samanapäivänä. Haluaisin olla kannustava ja sellainen ”tsemppari” tiimissä. Joka kannustaa toisia tuomaan asioita esiin ja keskustelemaan niistä. Pohtimaan miten voisimme saada jonkin asian toimimaan sutjakkaammin.  Yritän tehdä työtäni niin, että sen minkä aloitan pyrin tekemään siihen pisteeseen, kun se on mahdollista ja tiedottaa jos jokin jää kesken.

Ikävä kyllä nyt väsyneensä en jotenkin pysty pitämään sisälläni asiota vaan ikävä kyllä sanoa paukuttelen ja taivastelen ääneen. Siitä haluaisin opettaa itseni pois. En halua olla se joka ”valittaa” joka asiasta.

Mutta nyt heippa :)