Maastotaitoilemassa

Maastotaitoilemassa



Olin heinäkuun 29.päivä Makkaramäen tallilla maastotaito kurssilla. Vau. Olipas se mukava ja opettavainen kokemus. Meillä oli siellä vetäjänä Elise Toppinen, Toppilan Tallilta Runnilta. Siinäpäs vierähti päivä mukavasti tallilla.

Monenlaisia juttuja päästiin kokeilemaan mm. pujottelua tynnyreillä ja labyrintti, pysäytys pressun päälle sekä peruutus puominen väliin, sillan ali ja yli ratsastaminen. Maastotaidossa on kysymys ratsastajan ja hevoisen yhteistyön sujumisesta eri tehtävissä. Tehtävissä punnitaan hevosen luottamus ratsastajaan/ajajaan, rohkeus, tottelevaisuus, tasapaino ja varmuus. Lisäksi arvoidaan ratsastajan apuvälineiden käyttö, istunta ja taito liikkua ratsain/ajanen maastossa.

Taitotehtävä voi olla mm. lehden ottaminen postilaatikosta, portin aukaiseminen ja sen läpi kulkeminen, sateen varjon kanssa kulkevan henkilön ohitus jne.

Maastotaito ratsasatus ja -ajo on kaikille sopiva kilpailu muoto. Se on rento ja hauska harrastus, joka kehittää hevoisen ja ihmisen yhteistyötä erilaisten tehtävien myötä.

Olipa kiva huomata, että kuulin Ilona-impan avulla hyvin teoria opetuksen. Kiitos siitä kuuluu kurssin vetäjälle sekä kurssin järjestäjälle. Vaikka teoria oli ulkona sain hyvän paikan kuunnella. Onneksi mukana oli myös ystäväni Heidi joka lupasi olla apu-korvana. Toki ulkona oman haasteensa kuulemiselle tuo tuulet ja tausta äänet. Mutta taas yksi hyvä kokemus. Myös se, että olen saanut impan asettumaan hyvin ratsastuskypärän alle on kiva juttu :)

                                                       Taas yksi TÄHTI-hetki koettu <3

Aika rientää

syksy <3 luonto <3 

Kylläpäs aika rientää..  ja sisäkorvaistute leikkauksesta on mennyt jo liki 7 kuukautta. Onpa tuohon aikaan mahtunut paljon tunteita ja tuntemuksia. Iloja ja suruja, onnistumsia ja pettymyksiä.

Säätöjen löytminen on ollut haasteellista, mutta kiitettävä on omaa lääkäriä siitä, että niitä säätöjä on tehty tavallista tiheämpään ja että kärsivällisesti ovat niitä käyntejä järjestäneet. Minulle vaikeuksia on tuottanut mm. ulkona tuulen humina, veden kohina, jotka tekee olon jotenkin keikkuvaksi.. nuo äänet tuntuu kovin voimakkailta. Samoin huomaan, että esim. kaupassa äänet tuntuu kovilta vaikka voimakkuudet olisi kakesta säädetty pieneksi..  ja kun ns. tausta äänet tulee voimakkaina niin puheesta ei saa selvää ja päähän alkaa koskea.. yksinkertaisesti siksi että nuo äänet tulee niin kovaa. Eli säätöjä, säätöjä... Ja nyt tuntuu, että vähitellen aletaan päästä sellaisiin säätöihin,että pystyn imppaa pitämään ulkona ja sisälläkin jo useamman tunnin. Edelleen pyrin päivittäin järjestämään aikaa vain kuunteluun eli suomalaisia sarjoja televisiosta tai kuunnelma kirjaa. Kovasti on puheen erottelu kyky parantunut. Mutta kodin ulkopuolella tulee usein tilanteita etten vaan saa selvää. Ja kyllä mä edelleen vaan väsyn tuohon ääni tulevaan ja on pakko ottaa imppa pois sillä tulee kuvottava olo ja päänsärky jota minulla muutoinkin on todella usein.

On ollut mukava huomata miten harrastuksissa ja lähipiirissä on suhtauduttu kärsivällisesti tähän kuntoutumiseen. Välillä on vaikeita päiviä ja imppa lähteen helposti pois. Välillä se on taas koko päivän ja homma sujuu. Tänään imppa on ollut paikallaan vaan muutaman tunnun. On nuhainen olo ja äänet tuntuu taas kovilta ja korvakäytävä hellältä. Mutta eilen oli erityisen mukava kokemus, kun ratsastustunnin pitäjällä oli mikki johon puhui ja mä kuulin suht kivasti. Oli kyllä aika voittaja olo.

Työelämään paluu asioita on viritelty tässä jo jonkin aikaa. Työpaikka työkokeilia varten olisi nyt jo tiedossa ja tuleva työkohdekkin tuntuu mukavalta ja juuri minulle sopivalta. Nyt odottelen KEVAn päätöstä. Vähän mietityttää, kun tiedän KEVAn suosittelevan sitä 20 tuntia viikossa aikaa. Itselle se tuntuu kyllä aika paljolta näin alkuun. Mutta toivottavasti siinä olisi hieman säätövaraa. Kovasti jo halusin palailla kokeilemaan miten siellä töissä tämän kuulon kanssa pärjäilisin. Vaikka tiedän, että aluksi on varmasti aika rankkaa. Mutta koen, että tälle työkokeilulle on iso tarve sekä fyysisen työkunnon kun henkisen työkunnon kannalta. Viimeisin työrupeama jätti kyllä niin kovan leiman muistiin, että sen nollaamiseen meni aikaa. On se ihmismieli vaan jännä juttu. Nyt tuntuu kuitenkin, että työyhteisö tietää ja ymmärtää miten tuo kuuloasia voi rajoittaa. Eli sillä saralla on uskon saavani tukea ja ymmärrystä. Toisaalta myös se, että pääsen vaikuttamaan työn sisältöön ja mukaan "hyvään" juttuun auttaa varmasti jaksamaan.

Toki sitä mietin, että miten saa sovitettua nämä arjen haasteet ja työkuviot mahdollisiman sujuviksi. Kuitenkin molemmat lapset tarvitsevat tukea koulunkäynnissä sillä molemmilla omat haasteensa oppimisen suhteen. Ehkä mä turhaan mietin.. pitäsi luottaa, että asiat sujuu. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan syyskuun puolivälissä päästään aloittamaan työkokeilu. Sitä odotellessa :)

jk. olipa mukava käydä näillä nykysillä säädöillä mettässä kuuntelemassa
 oman hirvikoiran haukkua <3

KAUNISTA SYKSYÄ