Elämää se vain on...

Viime päivinä olen taas mietiskellyt sitä,että miten paljon on asioita omassa elämässä mitä kuitenkin loppujen lopuksi on hyvin. Toki oma työkunto ja vointi ei ole vielä lähelläkään sitä mitä se voisi olla. Mutta parempaan päin ollaan menossa. Voin olla kiitollinen siitä,että olen saanut mahdollisuuden tehdä työkokeilua lähellä kotia. Se helpottaa tätä arjen pyörittämistä. Kun meitä on tässä perheessä useampi kellä on näitä ns.Erityistarpeita.

Onnellinen olen siitä,että lasten koulu hommat on lähteneet sujumaan ja molemmat on löytänyt koululta aikuisen kenen puoleen kääntyä vaikealla hetkellä ja keneen luottaa. Poitsun tukitoimet on tähän asti sujunut mukavasti ja tuntuu,että jaksaa noi viikoittaiset neuropsykologiset kuntoutus keikat hyvin. Onneksi saatiin vakiotaksi joka kuljettaa. Myös tytsyn jutut tuntuu sujuvan ja kotona ovat jaksaneet kivasti tehdä tehtäviä ja vähän ollaan extraakin tehty 😋 ja vihdoinkin lapset pääsee tarkempiin kuulitko Minskin. Yksi huolen aihe tältä mammalta pois.

Toki edelleen paljon olen ehtinyt työstää sitäkin miten toisten ihmisten tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää miten isoa prosessia tässä torpassa käydään läpi. Jotenkin toisilla on vaan käsitys, että kun koneen pistää päähän niin alkaa kuulumaan. Ettei tuo oo Numminen juttu. Kuulehan mä,mutta se selvän saaminen on tosiaan sitten ihan eri juttu 😉

Itse huomaan,että kuuleminen on kuitenkin asia joka vaikuttaa minulla koko kroppaan. Huomaan,että  niska-hartiaseutu ja kallon pohjan lihakset jännittyy kun joutuu ponnistelemaan ja siedättämään itseään ääniin.  Siksi onkin tärkeää,että löytäisi hyvän tasapainon lihaskunnon ylläpitämisen ja lihasten rentoutumisen välille. Se ei aina olekaan niin yksi seliteistä. Tänään sain onneksi työaikana reippaalla ja illasta käytiin lasten kanssa vielä uimassa.

Kunpa osaisi itsensä kovettaa niin ettei välittäisi ihmisten puheista. Pystyisi vaan keskittymään näihin omiin juttuihin ja iloitsemaan hyvästä voinnista. Viime päivät oon nauttinut tästä syksyn kauneudesta...

Jk.onneksi tuo ratsastus on muodostunut sellaiseksi "terapiaksi"

Syksyn kauneutta ja hyvän mielen etsimistä

Onpa ollut kauniita päiviä. Kyllä luonto osaakin tehdä hienoa taidetta ❤
Kun oma olo on ollut taas kipeä niin olen yrittänyt ladata akkuja ihailemassa tätä kauneutta.

Jo aikaisemminkin minulla on ollut päänsärky jaksoja, mutta tuntuu, että nyt se taas pahenee.. osaksi koen sen tulevan lisääntyneestä ääni määrästä eli nyt kun työkokeilussa on uusi ympäristö ja paljon uusia ääniä... huomaan, että päivän päätteeksi alkaa jomottava kipu. Toki nuo 5 tuntien oon pysynyt olemaan. Onneksi on vaihtelevia päiviä ja kevyet hommat niin oon selvinnyt. Ei kyllä 8 tunnin sairaanhoitajan päiviä tehtäs tällä kuulolla ja kunnolla. Mutta hienoa, että saa nyt rajojaan kokeilla ns.turvallisessa ympäristössä.

Viikonloppuna oli mega-särky molempina aamuina, mutta päivällä yritin vaan touhuta ja liikkua sekä hakea rentoa, hyvää oloa. Maanataikin suht napakka kipu päällä. Mutta sinnitteli ja illalla ulkoilin.   Tänään olikin ihan kiva ja antoisa päivä, vaikka jo iltapäivällä huomasin et puheen erottelukyky oli jo alentunut. Onneksi oli jooga. Se tuntuu hyvältä ja rentous on ihan parasta. Joogan  jälkeen kävin vielä lasten kanssa ihailemassa syksyn kauneutta. Oi että osaan olla kaunista 💗
Näitä hetkiä lisää 😍

Seikkailua Ilona-impan kanssa

Hip ja hei :)

Kaksi eka viikkoa työkokeilua takana. 

Äkkiähän se on mennyt, mutta kuulkaas poijat, että onpa tullut paljon ÄÄNIÄ.

Toki huomaan, että sietökyky on jo vähän parempi, mutta kyllä se vaan Paras vaihtoehto on vaan se, että huoneen ovi on kiinni ja keskustelu kumppaneita on vain muutama. Olen saanut tuon mun "kömmänän" laitettua suht kivaksi, pitäsi vielä keksiä sinne vaikka joku seinäraanu niin vielä vähän lisää tulis "pehmeyttä" ja kaikuminen häviäisi. Tyhjästä sain alkaa ja nyt se tosiaan jo vähän näyttää siltä, että se ois niinkun mun. Onneksi mun ns. tutor on oikein selväsanainen tapaus. 

Mikä mukavaa olen päässyt mukaan eri tilanteisiin ja saanut tilaisuukia testata kuulemista eri tilanteissa mm.viikkopalaveriin jossa osallistujia on useampi. Tuossa tilanteessa, kun jokainen puhuuu vuorotellen puheen erottelu onnistuu. Työpaikka käynti, jossa myös suht hiljainen ymäristö, sain selvää kun minua kohti puhuttiin. Mutta kahvihuoneessa on kyllä edelleen vaan hirven paljon puhetta, naurua ja kaikua. Toki jotain saan selvää, mutta yleistä keskustelua on vaikea seurata ja ihan lähimpien kanssa istujien kanssa pystyy juttelemaan. 

Edelleen 5 tunnin päivän jälkeen on pakko ottaa Ilona-imppa ainakin hetkeksi poissa, kun tuntuu etten vaan pysty enää vaan kuuntelemaan.

Mikä parasta on tosiaan saanut tälläisen pehmeän laskun, koska en teen ns.kenekään hommaa vaan oon sellainen sekätyöläinen jonka työtehtävät ehkä selkenee tässä vähitellen. Mutta pari kivaa juttua jo tiedossa joissa voin hyödyntää omaa osaamista ja olla ennen kaikkea hyödyksi. Tähän asti, kun on tottunut menemään töihin tyyliin päivän perehdytyksellä ja sen jälkeen 100 lasissa, tukka putkella. On ollut aika rentoa vaan tuumailla ja suunnitella esim.ryhmätoimintaa ihan rauhassa.

Jännän äärellä ollaan oltu myös harraste puolella. Aloitin nimittäin joogan ja ihan itsekseen eli en tällä kertaa suunnitellut harrastavani tätä kenenkään tietyn ystävän kanssa. Ajattelin olla itsenäinen ja testata kuuloani. Takana nyt kaksi kertaa ja kyllä vaan edelleen mennään linjalla paljon kuuluu "muminaa" mutta mitä se pitää sisällään onkii sitten ihan oma tarinansa. Mutta siellä mä siis vaan koitan joukon jatkona mennä. Jooga itsessään on varmasti hyvä ja myös pehmeä tapa hoitaa tätä mun kremppaa niska-hartiaseutua.

Eka kerrallan en sanonut ohjaajalle mitään.Koitin vaan kattella mitä hänn tekee ja matkia. Toisella kerralla jäin vieläkin lähemmäksi ja sanoin, että minulla on kuulorajoite. En siis kuullut edes nimehuudossa mun nimeä. Toki nyt toisella kerralla jäin joogaamaan sellaisen kokeneemman viereen joten pystyin katsomaan mitä hän tekee :) Saas nähdä mitä keksin... oon nyt siis joogannut trikoopipo päässä, että Ilona-imppa pysyy paikallaan. En vaan oikein tiedä mikä ohjelma olis paras??? ja tuntuu, että tuo pipo aiheuttaa jonkinmoista ratinaa niin sekin ehkä vähän vaikeuttaa kuulemista. Toki käytän pipoa mysö ratsastuskypärän alla. 

Marraskuussa olisi seuraava säätökerta. Pitää nyt miettiä ja kuulostella. Pitääkö olla jo aiemmin yhteydessä kuntotusohjaajaan. Tuo päänsärky propleema on kyllä kuluttava ja tuntuu ettei tää Burana/Panadol linja oikein enää pure. Huomaan, että välillä kun niitä kipuja on enemmän on vaan niin poikki ja ihan joka asia itkettää. Viime viikonloppu olikin taas kerran ihan itku-potku-huipentuma :( monta asiaa yht'aikaa vaan tuntui liialta. Koitan tässä paneutua vähän vitamiini juttuihin jospa saisin vähän luontaistuotteita yms. vähän lisää potkua ja jaksamista. 

Toki koko perheelle on ollut muutos, kun en olekaan enää tässä kotona päiviä. Kummasti joutuu heti miettimään ja sovittelemaan eri asioita. Aamusta olen ollut tässä niin, että lapset herää ja ollaan ehditty käydä päivä yhdessä läpi. Ja vielä huomaa, että lapset on niin tottunut, että äiti patistaa että ehtivät koulukyytiin. Vielä siis isännyys aamusta noita varmistus soittoja soittelee, ettei nää unohda lähteä sinne pysäkille ;)  Kun lasten koulupäivä on päättynyt samaan aikaan, kun minulla työpäivä ollaan tultu yhtä matkaa kotiin. Jatkossa lapset taas siirtyvät tulemaan bussilla kotiin, kun minun päivät jatkuvat. Kyllä ne jo sen onneksi osaa :)

Sen vaan huomaa, että kun meillä edelleen on lapsilla noita lääkäri käyntejä niin joutuu miettimään miten ne saa järkkäiltyä. Jonku verran antaa pelivaraa tuo miehen vuorotyö.. saas nähdä miten pitemässä juoksussa saadaan onnistumaan, kun ei näitä 8- ja 9-vuotiaita voi vielä oikein yksinkään laittaa menemään oikomishammaslääkärille tai korvalääkärille :)

Mutta kohti uusia seikkailuja mennään.. 

Kaunista syksyä

jk. mä ootan niin, että tulis kauniita syyspäiviä ja pääsisin kameran kanssa metsään <3 

Vihdoin ja viimein työkokeilu

Niin tosiaan on tätä hetkeä jo ehtinyt odottaa. Jo pitkään on mielessä pyörinyt ajatus,että pitäisi päästä jo kotoa ulos eli kokeilemaan siipiä eli siis korvia. Tämän kaiken kuulemisen ongelmien vuoksi tuo asia tuntui välillä kylläkin toooosiiii kaukaiselta.

Jo keväällä siis laitettiin vireille KEVAn kautta TYÖKOKEILU asia ja kun se on aikansa vaihtunut niin ollaan siinä *hetkessä*
Aloitin 11.9.2017  maanantaina työkokeilu Tuusniemen kunnan sosiaalipalveluissa. Mitä mä sitten teen? Hyvä kysymys. Tarkkaa vastausta ei vielä tiedä kukaan. Mutta se varmasti selviää tässä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Teen töitä työllisyys koordinaattorin ja aikuis sosiaalityöntekijän kanssa. Joten vaikuttaa lupaavalta. Työ tulee liittymään pitkäaikaistyöttömien tilanne kartoitukseen ja aktivointiin. Pääsen tekemään varmasti antoisia juttuja mm.ryhmiä 😊
Aluksi soppari on 3 kuukautta. Työtunteja tulee kaksi ensimmäistä viikkoa 15 ja siitä sitten nostetaan 20 viikko tuntiin. Kuulostamaan ja lisätään tunteja sitä mukaa,kun hyvältä tuntuu.

Ja täytyy sanoa,että tuntuu... Oi mikä äänien sekasorto ja kaikujen konsertti 😵
Kyllä virastotiloissa tuo akustiikka on jotain sanoinkuvaamattoman kauheeta.  Mutta sitä vartenhan siellä ollaan.. hakemassa kokemuksia ja miettimässä mitä pitäisi tehdä,että äänimaailma muuttuu siedettävämmäksi ja mun aivot oppii poikkeamaan niitä ns.turhia ääniä pois. Työhuoneen sisustamista ja tutustumista nää eka päivät siis.

Mutta nyt on siis aloitettu jotain ihan uutta ja kokematonta... Hieman jännittää, mutta kivalla tavalla. Tuo 5 tuntia näin aluksi oli kyllä aika passeli aika per päivä. Ja jo siinäkin ehti "kuulla" aika paljon. Tänään onkin ollut kyl jonkinmoinen kipupäivä. Toki siis nuo kokeilu päivien illat oli jo aika pitkiä,kun väsymys painoi päälle. Pelkästään jo uuden aloittaminen on uuvuttavaa, mutta siihen tuo uusi, ihmeellinen äänimaailma *huokaus*

Mutta mikä parhautta, olen saanut kivan vastaanoton. Myös oma työkkärin työntekijäkin jo soitteli sekä toivotteli tsemppiä. Pitää joku päivä laittaa Kysille omalle soskulle ja psykologille viel viestii ja kiitos tuesta. Ilman heitä en olisi tässä. Onneksi on ollut rinnalla kulkijoita. Oma perhe on myös jaksanut tukee. Kiitos heille siitä 💟

Heppailuja ja omien rajojen löytämistä

Meillä tuo neiti pian 8 vuotta on todella kilpailu henkinen ja sen on välillä kovin vaikea ymmärtää miksi ei saa osallistua mm. ratsastuskilpailuihin siis vielä.

Kuluneen viikonlopun aikana meidän Reeda pääsi ihan urakalla paijaamaan poneja ja heppoja.

Launantaina oltiin omalla kylällä rapsuttelemassa poneja, kun K-kaupalla oli ilmainen poniratsastus ja poniajelu. Kun siihen nyt ei näyttänyt ruuhkaa syntyvän niin voitte arvata, että neiti viihtyi :)

Sunnuntaina alkoi sitten Makkaramäen tallilla (https://fi-fi.facebook.com/Makkaramaentalli/) sitten heppakerho ja sen jälkeen Reedalla oli vielä oma ratsastustunti. Iso kiitos siitä Minnalle joka niin joustavasti järjesti tuonkin asian.

Kerhossa olivat tutustuneet hevoisen aisteihin ja miten ne erottuu ihmisen aisteista. Sekä tutustuneet ratsastajan turvavarusteisiin eli kypärään, turvaliiviin, kenkii ja miettineet miksioikeanlainen varustus on tärkeää. Hyviä perusasioita joita hyvä nyt jo opetella ratsastustuntien lomassa. Että teoria kulkisi käytännön rinnalla. Innoissaan oli neito oppimastaan ja mikä mukavinta oli tyytyväinen kun itsellä on mm.turvaliivi.

Ratsastajan tärkeimmät varustehankinnat ovat kypärä, hanskat ja ratsastukseen sopivat kengät tai saappaat. Varusteet pyritään valitsemaan niin, että ne on käyttäjälle sopivat ja niin, että ratsastus olisi mahdollisimman helppoa.

Ratsastushousujen valintaan vaikuttavat eniten käyttömukavuus ja sopivuus vallitseviin sääolosuhteisiin. Mitä aktiivisemmin housuja käyttää, sitä tärkeämpää on niiden kestävyys.

Talvikäyttöön on omat topatut mallinsa. Housujen tulisi olla mahdollisimman mukavat, istuvat, lämpimät talvella ja hengittävät kesällä. Ratsastaa voi millä housuilla tahansa, mutta ratsastushousut on suunniteltu juuri tarkoitusta varten. Ne valmistetaan joustavasta materiaalista, niissä vältetään hiertäviä saumoja, ne eivät ole liukasta materiaalia ja kapeiden lahkeiden sisäpuolella on paikat, jotka auttavat ratsastajaa istumaan tiiviimmin.

Kokopaikkaisia housuja suositellaan esteratsastusta harrastaville, sillä ne pitävät paremmin satulassa kuin polvipaikkaiset. Polvipaikkaiset housut sopivat hyvin vapaa-ajanratsastukseen, jossa ratsastajalta ei vaadita yhtä fyysisesti raskasta suoritusta. Valinta on kuitenkin pitkälti makuasia. Vähintään polvipaikat housuissa on kuitenkin hyvä olla, koska ne muodostavat kitkaa ja ratsastaja pysyy paremmin satulassa antaessaan jaloilla avut eli "toimintamerkit" hevoselle.

Ratsastussaappaiden ja -kenkien ero on varren pituudessa. Saappaat ovat tiukat, polveen saakka ulottuvat ja ihoa myötäilevät. Ratsastuskengät voivat olla nauhalliset, vetoketjulliset tai jalkaan vedettävät. Nilkkurit sopivat ratsastus- ja tallikäyttöön.

Jalkineet on jaettu kesä- ja talvikäyttöön. Käyttömukavuus on tärkeintä eli jalkineet tulisi valita ratsastusolosuhteiden ja omien mieltymysten mukaan.

Minichapsit ovat irrotettavia saappaanvarsia, joiden materiaalina voi olla nahkaa, keinonahkaa tai kangasta. Minichapsit suojaavat ratsastajan nilkkaa ja säärtä sekä auttavat saamaan paremman tuntuman hevoseen. Niillä saa enemmän pitoa, kun antaa avuja pohkeilla hevoselle.

Käsineet kannattaa valita sään ja olosuhteiden mukaan: talvella tarvittaessa paksut ja topatut talviratsastushanskat ja kesällä kevyemmät. Ratsastuskäsineiden kämmenpuolen pinta pitää nahkaiset ohjaimet paikoillaan, estää ohjien luisumista käsistä sekä estää hiertymien syntymistä.

Lapsille on erityisen tärkeää hankkia lämpimät hansikkaat, koska lasten vastustuskyky on heikompi kuin aikuisten. Talvihansikkaissa käytetään usein fleecevuorta, teknistä vuorta, vanua ja untuvaa.

Turvaliivin käyttöä suositellaan aloitteleville harrastajille ja lapsille, mutta myös edistyneemmille ratsastajille. Turvaliivit ovat suositeltavia etenkin este- ja kenttäratsastajille, koska ne suojaavat selkärankaa putoamistilanteessa.

Mallit vaihtelevat käytön ja ratsastajan koon mukaan. Lapsille ja aikuisille on omat liivinsä. Jotkut liivit koostuvat useasta pienestä palasesta, toisissa on vain etu-, taka- ja sivupalat. Käyttömukavuus vaihtelee suuresti, joten liivit kannattaa testata kunnolla ennen ostopäätöstä.

Useasta palasesta koostuva liivi mukailee paremmin ratsastajan liikkeitä ja on miellyttävämpi päällä kuin jäykähkö "panssariliivi". Palaturvaliiveissä säätömahdollisuudet ovat monipuolisemmat, minkä ansiosta liivi kotiutuu hyvin kehoon ja antaa runsaasti liikkumavaraa. Kehon lämpö auttaa liiviä muokkautumaan yhä turvallisemmaksi ja istuvammaksi.

Reeda olisi siis ihan oma yksityistunti ja tällä kertaa meni ilman satulaa. Reedalla on ollut jo jonkin aikaa halu kilpailla ja yhdessä mietittiin, että koulu ohjelma voisi olla kiva juttu (Helppo D:3 2013 ). Sitä ollaan kotona koitettu harjoitella keppihevosella. Se onkin ollut monella tapaa antoisaa. Siinä harjaantuu moni muukin asia mm. muisti ja kehonhallinta sekä asioiden hahmottaminen. Nyt Reeda pääsi sitä siis kokeilemaan ihan oikealla hepalla. JEE. Tässä oli oiva paikka kokeilla omia rajoja ja osaamista. Kivastihan se meni, vaikka paljon on matkaa siihen, että koko ohjelma menis ihan tuosta vaan. Mutta hyvällä alulla ollaan ja nyt tästä on hyvä jatkaa kotona harjoitteluja eli opetella tuo ohjelma, että se muistaa ulkoa. Siinäpä sekä tyttärelle ja äidille hyvä projekti.

  

Reeda ja Vinski

Poniratsastusta Tuusniemen K-kaupalla