Hip ja hei :)
Kaksi eka viikkoa työkokeilua takana.
Äkkiähän se on mennyt, mutta kuulkaas poijat, että onpa tullut paljon ÄÄNIÄ.
Toki huomaan, että sietökyky on jo vähän parempi, mutta kyllä se vaan Paras vaihtoehto on vaan se, että huoneen ovi on kiinni ja keskustelu kumppaneita on vain muutama. Olen saanut tuon mun "kömmänän" laitettua suht kivaksi, pitäsi vielä keksiä sinne vaikka joku seinäraanu niin vielä vähän lisää tulis "pehmeyttä" ja kaikuminen häviäisi. Tyhjästä sain alkaa ja nyt se tosiaan jo vähän näyttää siltä, että se ois niinkun mun. Onneksi mun ns. tutor on oikein selväsanainen tapaus.
Mikä mukavaa olen päässyt mukaan eri tilanteisiin ja saanut tilaisuukia testata kuulemista eri tilanteissa mm.viikkopalaveriin jossa osallistujia on useampi. Tuossa tilanteessa, kun jokainen puhuuu vuorotellen puheen erottelu onnistuu. Työpaikka käynti, jossa myös suht hiljainen ymäristö, sain selvää kun minua kohti puhuttiin. Mutta kahvihuoneessa on kyllä edelleen vaan hirven paljon puhetta, naurua ja kaikua. Toki jotain saan selvää, mutta yleistä keskustelua on vaikea seurata ja ihan lähimpien kanssa istujien kanssa pystyy juttelemaan.
Edelleen 5 tunnin päivän jälkeen on pakko ottaa Ilona-imppa ainakin hetkeksi poissa, kun tuntuu etten vaan pysty enää vaan kuuntelemaan.
Mikä parasta on tosiaan saanut tälläisen pehmeän laskun, koska en teen ns.kenekään hommaa vaan oon sellainen sekätyöläinen jonka työtehtävät ehkä selkenee tässä vähitellen. Mutta pari kivaa juttua jo tiedossa joissa voin hyödyntää omaa osaamista ja olla ennen kaikkea hyödyksi. Tähän asti, kun on tottunut menemään töihin tyyliin päivän perehdytyksellä ja sen jälkeen 100 lasissa, tukka putkella. On ollut aika rentoa vaan tuumailla ja suunnitella esim.ryhmätoimintaa ihan rauhassa.
Jännän äärellä ollaan oltu myös harraste puolella. Aloitin nimittäin joogan ja ihan itsekseen eli en tällä kertaa suunnitellut harrastavani tätä kenenkään tietyn ystävän kanssa. Ajattelin olla itsenäinen ja testata kuuloani. Takana nyt kaksi kertaa ja kyllä vaan edelleen mennään linjalla paljon kuuluu "muminaa" mutta mitä se pitää sisällään onkii sitten ihan oma tarinansa. Mutta siellä mä siis vaan koitan joukon jatkona mennä. Jooga itsessään on varmasti hyvä ja myös pehmeä tapa hoitaa tätä mun kremppaa niska-hartiaseutua.
Eka kerrallan en sanonut ohjaajalle mitään.Koitin vaan kattella mitä hänn tekee ja matkia. Toisella kerralla jäin vieläkin lähemmäksi ja sanoin, että minulla on kuulorajoite. En siis kuullut edes nimehuudossa mun nimeä. Toki nyt toisella kerralla jäin joogaamaan sellaisen kokeneemman viereen joten pystyin katsomaan mitä hän tekee :) Saas nähdä mitä keksin... oon nyt siis joogannut trikoopipo päässä, että Ilona-imppa pysyy paikallaan. En vaan oikein tiedä mikä ohjelma olis paras??? ja tuntuu, että tuo pipo aiheuttaa jonkinmoista ratinaa niin sekin ehkä vähän vaikeuttaa kuulemista. Toki käytän pipoa mysö ratsastuskypärän alla.
Marraskuussa olisi seuraava säätökerta. Pitää nyt miettiä ja kuulostella. Pitääkö olla jo aiemmin yhteydessä kuntotusohjaajaan. Tuo päänsärky propleema on kyllä kuluttava ja tuntuu ettei tää Burana/Panadol linja oikein enää pure. Huomaan, että välillä kun niitä kipuja on enemmän on vaan niin poikki ja ihan joka asia itkettää. Viime viikonloppu olikin taas kerran ihan itku-potku-huipentuma :( monta asiaa yht'aikaa vaan tuntui liialta. Koitan tässä paneutua vähän vitamiini juttuihin jospa saisin vähän luontaistuotteita yms. vähän lisää potkua ja jaksamista.
Toki koko perheelle on ollut muutos, kun en olekaan enää tässä kotona päiviä. Kummasti joutuu heti miettimään ja sovittelemaan eri asioita. Aamusta olen ollut tässä niin, että lapset herää ja ollaan ehditty käydä päivä yhdessä läpi. Ja vielä huomaa, että lapset on niin tottunut, että äiti patistaa että ehtivät koulukyytiin. Vielä siis isännyys aamusta noita varmistus soittoja soittelee, ettei nää unohda lähteä sinne pysäkille ;) Kun lasten koulupäivä on päättynyt samaan aikaan, kun minulla työpäivä ollaan tultu yhtä matkaa kotiin. Jatkossa lapset taas siirtyvät tulemaan bussilla kotiin, kun minun päivät jatkuvat. Kyllä ne jo sen onneksi osaa :)
Sen vaan huomaa, että kun meillä edelleen on lapsilla noita lääkäri käyntejä niin joutuu miettimään miten ne saa järkkäiltyä. Jonku verran antaa pelivaraa tuo miehen vuorotyö.. saas nähdä miten pitemässä juoksussa saadaan onnistumaan, kun ei näitä 8- ja 9-vuotiaita voi vielä oikein yksinkään laittaa menemään oikomishammaslääkärille tai korvalääkärille :)
Mutta kohti uusia seikkailuja mennään..
Kaunista syksyä
jk. mä ootan niin, että tulis kauniita syyspäiviä ja pääsisin kameran kanssa metsään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti