TyÖIlmaPiiri mItÄ sE On???

Työilmapiirin voin määritellä varmasti monella eri tavalla. Työilmapiiri on työyhteisön sisäinen ympäristö, joka on jäsentensä kokema ”tila”. Siihen vaikuttaa työntekijöiden eli yksilöiden käytös, motivaatio, asenteet sekä elämän katsomus. Se on siis useamman yksilön kokemus tietyn yhteisön tilasta. Usein ajatellaan, että ilmapiiri kuvaa jäsenten välistä komminkaatiota. Mutta on tärkeää nähdä myös, että työilmapiiri kuvaa myös työyhteisön jäsenten sitoutuneisuutta sopimuksiin, vallalla oleviin arvoihin ja normeihin. Jäsenten välinen vuorovaikutus on vain osa kokonaisuutta.

Kun etsii kirjallisuudesta vinkkejä työilmapiirin korjaamiseksi tai kehittämiseksi löytää äkkiä tukkun kommunikaatio harjoitteita. Hyviä vinkkejä varmasti, kun niitä niin moni on tarjoamassa. Neuvotaan kehumaan, hymyilemään ja nauramaan, ymmärtämään toista.

Asiat joihin itse kiinnitin huomiota ovat muun muassa ”Tee työsi hyvin”. Töissä käydään tekemässä oman tehtävät mahdollisimman hyvin ja tiedetään mikä on oma perustehtävä.

” Pidä lupauksesi” eli pidä kiinni sovituista säännöistä ja sopimuksista, noudata ohjeita ja tee ne työt jotka olet itsellesi ottanut.

Luin vast ikään työhyvin vointiin liittyvän artikkelin jossa yhtenä lähteenä oli https://www.tehylehti.fi/fi/tyoelama/virkistyspaivat-ovat-kivoja-mutta-hyva-tyoilmapiiri-syntyy-tyonteon-sujuvuudesta

Mielestäni hyvä ja osuva otsikko ” Virkistyspäivät ovat kivoja, mutta hyvä työilmapiiri syntyy työnteon sujuvuudesta”

Virkistyspäivät ja koulutukset ovat mukavaa vaihtelua, mutta ne eivät ratkaise arkisen työn ongelmia eikä myöskään ”HokkusPokkus” muuta työilmapiiriä. Työilmapiiriä pitää yllä sitoutuneisuus omaan työhön ja halu tehdä hyvää. Vaikka yksilöt ovat toisille kuinka ystävällisiä ja mukavia ei se poista työn kuormittavuutta tai painetta tekemättömistä töistä. Usein hoitotyössä puhutaan puuttellisista resursseista ja kiireestä. Tuo on varmasti monessa paikassa ”perussettiä”, mutta tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan ratkaisu, kun vastapuolella eli palvelun saajana on elävä olento, joka sen hoivan sekä hoidon tarvitsee, joka tapauksessa. Tässä vaiheessa astuu kehään sopimukset ja toimivat käytännöt. Missä vaiheessa pitäisi havahtua miettimään missä mättää, jos työ ei suju?

Vanha sanonta ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää kyllä paikkaansa. On tärkeää nähdä kokonaisuuksia ja hahmottaa miten esimerkiksi tämä viikko etenee. Mitä kalenterissa on? Mitä töitä on joka viikko tehtävä ja missä tahdissa. Mikä on tämän viikon lopussa tilanne töiden osalta? Hoitoalalla perustyöhön kuuluu paljon asioita joita ei edes kalenteriin kirjoiteta vaan ne ovat arkisia juttuja jotka toistuvat päivästä toiseen. Onko minulla ja työkaverilla sama näkemys siitä miten töiden pitää edistyä, että viikon aikana kaikki arkiaskareet ja extrat on tullut tehtyä.

Päämäärä on tärkein ja jokainen meistä valitsee itse tien miten siihen pääsee. ”Kysyvä ei tieltä eksy” sanoo vanha sanonta. Itse ajattelen niin, että työpaikalla tulisi keskittyä hoitamaan omat työt mahdollisimman tunnollisesti ja sovitulla tavalla, tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet. Pyrkiä kehittymään ja ottamaan palautteesta ”koppi”. Katsoa peiliin ja miettiä ”miten pärjäsin tänään? ” ja ”missä yritän huomenna parantaa tai oppia?” Kun meistä jokainen hoitaa ns. tonttinsa töiden pitäisi tulla tehdyksi. Silloin ei tarvitse pälyillä ympärille, kulkea ympäriinsä tarkastelemassa ja miettiä onko jokin asia tehty. Kun sopimuksista pidetään kiinni on suuri pala työilmapiiriä jo toteutunut.

Kuitenkin meissä kaikissa asuu sisällä ”Palaute-Pirkko” ja palautetta annetaan, mutta harmi kyllä osoite on väärä. Palautteen antamisen kulttuuri on useassa yhteisössä vaikeaa ja se aiheuttaa ristiriitaa. Kuitenkin monessa eri lähteessä kehoitetaan antamaan palaute heti, kun siihen nähdä tarvetta. Palautteen pitäisi olla positiivistä, mutta myös korjaavaa. Siinäpä meille opeteltavaa. ”Kiitos” on pieni sana, mutta sillä on helppo aloittaa.

Myönteinen palaute uhka vai mahdollisuus???

 

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että ajattelet kerrankin kiittää työkaveria työpäivästä, olla positiivinen eli antaa myönteistä palauetta. Tyyliin ” Kiitos päivästä” Ja saatkin vastauksen ” kyllä minäkin ole tänään tehnyt työni..... ja..... ” ovi pamahtaa ja hän on poissa.

Usein kuulee sanonnan ”Kissa kiitoksella elää” Varmasti osaksi totta, mutta eikö joskus ole kuitenkin kiva saada kiitosta hyvin tehdystä työstä?

Milloin olet viimeksi ihan niin kuin oikeasti kiittänyt työkaveriasi päivästä?

Ja jos et ole kiittänyt mistä se johtuu?

Tai milloin sait viimeksi esimieheltäsi kiitosta henkilökohtaisesti.

Mitä se myönteinen palaute on? Se tarkoituksena on kertoa, että missä on onnistuttu ja mistä kannattaa jatkossakin pitää kiinni. ” Tämä tapahtuma sujui hyvin. Kiitos hyvästä suunnittelusta ja totutuksesta ja sitoutumisesta asiaan. Jatketaan samaan malliin. Kiitos”

Myönteisen palautteen taustalla on hyvä olla tieto siitä millaiset asiat kuulijaa motivoi ja kannustaa. Myös tieto ja ymmärrys siitä miten jonkin asian tulee sujua on tärkeä pohja myönteiselle palautteelle. Palutteen tarkoitus on kannustaa jatkamaan samaan malliin ja samalla kiittää esimerkiksi hyvin sujuneesta työstä.

Usein työpaikalla palautteen antamisen kulttuuri on ”lapsen kengissä”. Useat ajattelevat, että palautteen antamisen velvoite on vain esimiehellä. Kuitenkin pitäisi ajatella niin, että palutteen antaminen ja saaminen on kaikkien etuoikeus.

Olisi tärkeää oppia antamaan palautetta niin hyvin onnistuneista asioista kun niistäkin asioista jotka eivät suju. Olisi yritettävä oppia olemaan kiitollinen kiitoksesta ja oppia torusta. Olisi myös tärkeä oppia näkemään oman työpäivän taakse.. miksi jonkin onnistui? ja miksi toinen asia ei? Mitä ”me” teimme tänään hyvin ? Ja missä ”me” huomenna paranemme?

Tärkeä asia, joka meidän jokaisen tulisi muistaa työelämän palautteesta on se, että tehty tai tekemätön työ on huomattu. Myönteinen palaute vahvistaa tekemään jatkossakin hyvää. Kielteinen tai korjaava palaute taas antaa ”merkin” toiminnan korjaamiseksi. Korjaamisen myötä on odotettavissa taas myönteistä palautetta.

Tiedossa on, että myönteinen palaute energisoi, synnyttää postitiivisiä ajatuksia ja lisää työn imua. Onnistumisen myötä työntekijä on iloisempi, immokaampi, sosiaalisempi ja luovempi.

Jatkuva palaute on tärkeä osa ammattitaitoa, työssä kehittymistä, motivaatiota sekä edellytys ammattilliselle kasvulle. Joten ollaanpa aktiivisia antamaan palutetta :)

Ollaanpa kuulolla <3

KesäLoma ❤️

Näin syksyn pimenevässä illassa voi muistella kesälomaa :)

Vietettiin perheen kanssa heinäkuussa yhdessä lomaa ja suunnattiin heti aluksi kohti pohjoista. Ensimmäinen etaappi oli Vuokatti. Siellä vietetiin aikaa Tomin ystävn Pekan perheen luona yksi yö. Iska sai ajella pyörällä ihan sydämen kyllyydestä ja me Reedan kanssa vietettiin aikaa pikku Hildan kanssa. Olipa kivaa päästä itsekkin vähän reippailemaan tutuissa maisemissa. 

Sitten suunnattiin koti Kuusamota. Siellä meillä oli mökki jossa käytiin lähinnä nukkumassa. Paljon oli nähtävää ja aivan huikeat mahdollisuudet liikkua luonnossa.  

Ehdittiin viettää myös parisuhde aikaa <3 aika monta ylä-ja alamäkeä kiivettiin tuon viikon aikana :)

 

Maisemat oli kyllä huikeat ja kyllä tuonne pitää päästä vielä uudelleen....

Kiekot oli mukana ja useampi rata ehdittiin matkalla käydä heittämässä.....

Muutama yhteiskuvakin tuli otettua.... 

Syntymäpäivän kunniaksi sain käydä itsekseen seikkailemassa

ja porot teki seuraa :)

jk. pitää joku päivä käydä laittamassa lisää kuvia sillä niitä on :)

Hyvä johtajuus, mitä se on?

 

Jos tuota asiaa googlettaa saa vastaukseski mm. johtaja on oikeudenmukainen, yhteistyökykyinen,helposi lähestyttävä. Lisäksi karismaattinen, luova ja vahva. Hyvän johtan toivotaan kuuntelevan,tukevan ja olevan aidosti läsnä.

Itse ajattelen,että hyvä johtaja on kiinnostunut ja motivoitunut kehittämään työyheisön työskentelytapoja yhdessä henkilökunnan kanssa. Hänellä on selkeä kuva johtamansa yksikön toiminnasta.Mikä on meidän yksikön ydintehtävä? Mitkä ovat toiminnan kannalta tärkeimmät ns. ydinprosessit. Ja ennen kaikkea,että hän ymmärtää johtamansa yksikön perustason työn sisällön ja sen miten se toimii nyt ja mitä pitäisi tehdä, että työ sujuisi paremmin. Mitkä ovat työssä kuormittavuus tekijät ja miten ne vaikuttavat työn sujumiseen. Tärkeä tieto on myös työntekijöiden osaaminen ja mahdolliset kehittämistarpeet.

Hyvä johtaja on läsnä johtamansa yksikön ajessa ja tietää sekä ymmärtää arjen sujumiseen vaikuttavat tekijät esimerkiksi henkilöstö rakenteen muutokset, työolosuhteiden muutokset. Hyvä johtaja jalkautuu ns.kentälle ja näkee arjen työn tuloksen. Hän on ajantasalla mitä milloinkin tapahuu.

Hyvä johtaja on kaikille työntekijöille tasapuolinen ja oikeudenmukainen sekä reilu. Hänellä on kyky pysyä puolueettomana. Lisäksi hän on helposti lähestyttävä,työntekijää tukeva ja kuunteleva sekä kannustava.

Hyvän johtajan yksi tärkeä ominaisuus on myös nähdä ettei kaikkessa voi itse olla se paras asiantuntija. Hänellä on kyky jakaa vastuuta työntekijöille. Johtajan tulisi olla kuin mentori työntekijöille eli etsiä ja kannustaa eri vaiheissa uraa olevia työntekijöitä – auttaa ja kannustaa kasvaamaan osaajana ja sitä kauta lisätä työhyvin vointia ja johtamansa yksikön osaamistasoa.

Luottamuksellisen suhteen luominen on tärkeää. Hyvä johtaja tarvitsee ympärilleen luottamuksellisen ilmapiirin. Luottamus lisää hänen johtamansa yksikön läpinäkyvyyttä – kun viestinä on rehellistä ja suoraa, kaikki tietävät missä mennään. Hyvällä johtajalla on myös kyky tehdä omia johtopäätöksiä työntekijöiltä tulleista viesteistä. Hän ei asetu kenekään puolelle vaan suhtautuu esiintyviin ongelmiin objektiivisesti.

Hyvän johtajan ominaisuus on myös uteliaisuus ja kärsivällisyys.Usein johtajilla voi olla kova tarve muuttaa /parantaa johtamasa yksikön toimintoja, vaikka aina siihen ei ole edes edellytyksiä. Omakohtaisesti olen huomannut, että on tärkeää ymmärtää ettei muuoksia ole järkevää läheä viemään eteenpäin ellei ole vankkaa tietämystä siitä miten nyt toimitaan? Ja toimiiko kaikki samalla tavalla? Jos eivät toimi,miksi? Vasta sen jälkeen, kun mahdolliset työprosessien sisällöt, henkilökunnan osaaminen on tiedossa on järkevää lähteä muutamaan yksikön toimintoja ja silloinkin hyvin maltillisesti.

Siinä on paljon ominaisuuksia. Johtajuus ei ole helppo ”laji” ja sitä ei opi vain kirjasta lukemalla. Jokainen johtaa omalla persoonallaan ja elämän kokemuksellaan. Henkilökemiat ja ihmistuntemus ovat merkittävä osa johtamista. Johtajana on pystyttävä työntämään taka-alalle omat tunteet, sillä tunteella johtaminen ei pitkälle vie. Vaistoihin voi luottaa,mutta päätökset on tehtävä faktoihin perustaen.

”Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen. Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä.”

— Mark Twain, kirjailija -

Ihmettelyä ja kummastelua

1.10.2020 tuli voimaan uusi vanhuspalvelulaki, jonka tarkoituksenaon saada aikaa muutos. Tämän muutoksen tarkoituksena olisi saada vanhustenhoidossa hoitotyön resurssit käyttöön sinne minne ne kuuluu eli asiakkaiden hoitoon. Kuten me tiedetään hoitotyössä hoitajamitoitus on ollut kuuma peruna jo kauan. On keskuseltu paljon siitä ” mikä on koulututetun hoitajan työnkuva?” Äkkiä ajattelis, että se on ikä-ihmisen hoitaminen. Mutta tehtiinpä sitä asiakkaan kotona tai hoitokodissa niin me kaikki tiedämme, että työpäivästä menee paljon aikaa myös oheistoimintoihin. Eli siivous, pyykkihuolto, ruokahuolto ovat asioita, joita me hoitajat osaksi hoidamme. Vaikka hoitokodissa on laitoshuoltaja, keittiöhenkilökunta, ehkä laitosmies.

Väittiäisin,että melkeinpä kaikissa vanhusten ja vammaisten hoitoyksiköissä hoitajat huolehtivat asiakkaan elinympäristön siisteydestä eli viedään roskat,pestään wc-pönttö ja tahrat lattialta. Lisäksi viedään asiakkaan pyykit pesuun ja petataan vuode puhaaksi. Usein huolehdimme asiakkaan pyykit takaisin asiakkaan kaappiin. Sitä ennen tietysti joku on pessyt, laittanut ne kuivumaan,lajitellut ja viikannut ne koriin odottamaan kaappiin menoa. Edelleen on yksiköitä joissa pyykit pestään yksikössä mm. yöllä kun kaikkia ei päivällä ehditä pesemään. Hoitajat myös huolehtivat lähivarastoihin tarvittavat tarvikkeet eli hanskat, pesulaput, liinavaatteet jne.

Korona aikana varmasti tuo ”siistimistyö” on vaan lisääntynyt. Pyyhitään kosketuspintoja ja ties mitä.

Useassa yksikössä on varmasti tilanne, että hoitajamitoitus on tuon 0,5 – 0,6. Hyvä juttu sinäänsä, että tähän pisteeseen on päästy. MUTTA mihin se aika menee??? Jos se menisi vain hoitotyöhön eli asiakkaan puhtaudesta, ruuasta ja liikkumisesta huolehtimiseen veikkaan, että aika paljon enemmän asiakas kokisi saavansa hoitajilta.

Mikä on varmasti isoin ongelma tällä hetkellä. Johtaja taso on liian kaukana käytännön hoitotyöstä. Eivät tunne asiakkaiden toimintakykyä ja sen muutoksia. Lisäksi,kun ei ole kosketuspintaa arjen työrutiineihin on vaikea ymmärtää miksi työ koetaan kuormittavaksi niin fyysisesti kuin henkisesti. Kahta samanlaista päivää ei ole ja niihin kentän tilanteiden muutoksiin ei kyetä reagoimaan heti vaan usein vasta viiveellä. Myös sairaspoissa oloihin ei saada koulutettuja sijaisia minkä vuoksi ns.vakituinen koulutettu henkilökunta kuormittuu. Työnjako voi olla arjessa vaikeaa ja lisäksi asiakkaiden voinnin muutoksia on vaikea ennakoida. Esimies katsoo vahvuuksia koneelta eikä pysty sieltä näkemään miten hoitotyön arki sujuu. Jokaisessa meissä on omat vahvuudet ja heikkoudet. Sen vuoksi olisi tärkeää,että tehtävän kuva on kaikille selvä. Hoitajien tehtävä on huolehtia asiakkaan hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti ja tärkeysjärjestyksessä nro 1 on asiakas ei ympäristön siistiminen, pyykkihuolto tai varastojen täyttäminen.

Hassua, että näistä asioista pitää säätää laki ja sen tulkitsemiseen pitää laatia ohjeistus. Ymmärrän,että vanhusten ja vammaisten hoidosta on tullu bisnes. Mutta surullisena seuraan tätäkin keskuselua. Olen sitä mieltä, että johtotaso vaan hoitamaan käytännön hoitotyötä niin saataisiin ymmärrys myös perustasolle.

Useassa hoitajille kohdennetuissa kyselyissä on tullut ilmi, että hoitajat kokevat ongelmaksi, ettei asiakkaan laadukkaaseen perushoitoon ei ole riittävästi aikaa ja että hoitotyötä ei voida toteuttaa riittävän yksilöllisesti.

”Laadukas vanhustenhoito on ihmisen yksilöllisten tarpeiden huomioimista, sekä tutustuminen ihmisen historiaan ja taustoihin. ”

( https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/105498/Pienimaki_Teijo.pdf?sequence=1)

Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaista keskuselua tästä aiheesta tulee medioissa olemaan.

Muutama linkki ko.asiasta

* https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/uusi-vanhuspalvelulaki-voimaan-tulkintaerimielisyydet-alkoivat-joutuvatko-hoitajat-yha

* https://www.superliitto.fi/viestinta/tiedotteet-ja-kannanotot/superin-paavola-uusi-tehtavanjako-vanhustenhoidossa-tulee-voimaan-heti-asiakas-tulee-hoidon-keskioon/

* https://stm.fi/iakkaiden-palvelut/henkilostomitoitus

Miltä surun pitäisi tuntua??

Omassa elämässä surua ja menetyksiä on ollut viimeisten kuukausien aikana. Välillä jää miettimään, että mitenkähän paljon sit jaksaa?? Suruhan kuuluu elämään samoin kun ilokin. Kukaan ei säästy menetyksiltä,mutta hyvin yksilöllistä missä vaiheessa kukakin menettää ja mitä. Kuoleman tuottama menetys on niin lopullinen ja suru sen jälkeen vaikein.

Surun kokeminen on luonnollinen reaktio menetyksen aikana. Suremisen tehtävä on auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Jokaisella on yksilöllinen tapa ja tahti surra. Suru vaikuttaa meidän mieleen,kehoon,hengellisyyteen sekä sosiaaliseen kanssa käymiseen.

Suruun,menetykseen liittyy usein surureaktioita: ikävä, Surullisuus, kaipaus, fyysinen väsymys, ahdistus ja pelko toisen ihmisen kuolemasta. Lisäksi vaikeus motivoitua uuteenpäivän, muisti- ja keskittymisvaikeuksia.

Huomaan itse jotenkin analysoivani itseäni ja jaksamistani. Jotenkin surun kokeminen näin kokonaisvaltaisesi on ollut todella raskasta ja vienyt voimat. Huomaan myös kuinka taka-alalla on myös pelkoa.

Myös se, että lapset ovat jo siinä iässä ja ymmärtävät menetykset tuo suruun uuden ulottuvuuden. Se että on itse menettänyt on lapset myös menettäneet. On jaksettava miettiä omien tunteiden lisäksi myös lasten jaksamista ja tunteita. Osattava etsiä heidän kanssa vastauksia miksi tuntuu tältä? Mikä tämä tunne on? Se hyvä puoli on, että tulee puhuttua ja mietittyä yhdessä lasten miltä tuntuu ja miksi tuntuu. Lohduttavaa huomata, että heillä on taito löytää lohdutuskeinoja <3

”Suru on prosessi. Menetyksen kohdatessa sureminen auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Luopuminen on myös löytämistä.

Suremistavat ovat yksilöllisiä. Tunteitten ilmaiseminen ja tuen hakeminen on tavallista, mutta kaikki ihmiset eivät kykene tai halua ilmaista tunteitaan muiden läsnä ollessa. Osa purkaa suruaan toimintaan. Kaikki ihmiset eivät esimerkiksi kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Jotkut saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja sokissa, kun toiset jo alkavat käsitellä tapahtunutta. Menetyksen kokenut voi unohtaa, että hänellä on myös oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä.

Myönteisiä, lohduttavia muistoja ja ajatuksia tulee vaalia. Etenemisen merkki on, että hyviä päiviä on ajan kuluessa yhä enemmän. Akuutin surun aikana perheen, sukulaisten ja ystävien tuki on tärkeintä. ”

Itsestäni tunnistan tuon tekemisen. Ehkä se tulee siitä,että silloin ajatus on pakko suunnata siihen mitä on tekemässä. Olen yrittänyt iltaisin kuunnella äänikirjoja ihan vaan sillä, että niin saan ajatuksen suunnattua kirjaa ja nukahdan siihen. Minulla kun niitä uniongelmia on välillä ihan ilman, että on suurempia suruja.

Kun tekee hoitajana työtä täytyisi pystyä antamaan itsestään myös työyhtesölle ja asiakkaille. Huomaan,että surun myötä väsyneenä ei pysty samalla tavalla tekemään työtään ja antamaan asiakkaalle itsestään sitä kaikkea mitä toivoisi. Oma keskittyminen herpaantuu ja vastoinkäymisten sietokyky on madaltunut. Hyvin helposti työasiat vaikuttavat yöuniin ja sen kautta muodostuu kierre. Usein kuulee sanottavan,että työ on paras lääke. Allekirjoitan tuon eli tärkeää on, että on mielekästä tekemitä, mutta alentuneella työkyvyllä on aika ajoin haastavaa saada päivässä tehtyä kaikki edessä on. Itse huomaan, että itku ja pahamieli,ikävä ovat voimakkaamillaan juuri väsyneenä.

Kuitenkin omassa työssäni kohtaan myös surua. Vanhuksia kuolee ja on osattava kohdata omaiset ja läheiset sekä heidän surunsa. On jaettava menetys. Huomaan, että työelämässä tietty rooli ohjaa toimintaa. Rooli on ikään kuin suoja jonka taakse voi oman haavoittuvuuden piilottaa. Tuota roolia ei kuitenkaan pysty pukemaan päälle aamulla kun astuu työpaikan ovasta sisään. Ritiriitaista :(

Tänään olen miettinyt, että miten tukea muistisairaan vanhuksen surua ja menetystä? Miten keskustella muistisairaan kanssa tuoreesta menetyksestä? Onko siihen olemassa jossain ihan opas. Vaikka hoitotyötä olen jo ihan jonkinaikaa tehtnyt niin tämä on kyllä ”teema”johon en ole oikein koskaan saanut vastausta. Ehkä näin sumuisilla avoilla sitä miettiessä ei voi kovin viisaita ajatuksia edes saada aikaan.

Ehkä se vaan menee niin, että akuutissa tilanteessa kerta kerran jälkeen käydään asia uudestaan läpi. Näin kävi ja….. Ehkä kun menee aikaa vähäitellen alkaa sanoa ” siitä on jo aikaa ja meidän täytyy nyt keskitty tähän päivään ja juuri tähän hetkeen”. Ajan kanssa voisi hyötyä olla esim. valokuvat hautakivestä tai muistolaatasta tai hautajaisista joita voi muistisairaan kanssa katsoa ja käydä asiaa läpi. Ei ole helppoja asioita,mutta asioista joita olisi tärkeä miettiä.

Miltä suru tuntuu? Näkyykö suru vaikka ihminen ei itke? Miten sen huomaa? Pitääkö siihen reagoida? Milloin ja miten?

Lapset on Ihan KesäLomalla

Reeda ja Iska  30.5.2020

Kouluvuosi pulkassa tällä erää ja olipahan monella tapaa erilainen kouluvuosi. Päällimäisenä mielessä on kiitollisuus. Lapset sai täksi vuodeksi uuden aivan ihanan open ja niiltä osin kouluvuosi sai hyvän alun ja mitä pidemmälle mentiin sitä paremmin sujui. Aivan mahtavaa, kun opettaja on Niin Kannustava ja Näkee lapsen Yksilönä, huomoi hänen tarpeensa ja kannustaa Vahvuuksien löytämisessä. Haastavan vuodesta teki se, että luokkaan opetti äkkiä laskettuna 7 eri opettajaa. Omien erilaisten oppijoiden kohdalla se tarkoitti sitä, että aika monelle aikuiselle piti saada tieto ”mitä on tärkeää huomoida, että oppiminen sujuu”. Se ei aluksi onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi oli aktiivinen luokan opettaja ja eritysope sekä vara-rehotiri jotka tekivät valtavan työn asian eteen. Iso Kiitos heille siitä <3

Tänään oli sitten erilainen koulun päätös. Tähän asti olen ollut joka vuoksi lasten mukana todistuksen jaossa, mutta tänä vuonna se ei ollut mahdollista. Niinpä toimin vaan kuskina.

Sovittiin jo etukäteen, että katsotaan yhdessä koko perheellä todistukset kotona. Niinpä ajeltiin lasten kanssa kotiin ja mä en siis yhtään tiennyt mitä siellä todistuksessa on. Pakko sanoa, että kyyneliin liikutuin, kun lasten todistuksia katsoimme. Minun erilaiset oppijat olivat saaneet todella hyvät todistukset ja lisäksi EtäKouluDiplomin jossa erityismaininta liikunnassa ja ympäristön huolehtimisesta.

Lisäksi Iska sai stipendin tunnustuksena kiinnostuksesta luontoon ja luonnontieteita kohtaan. Tähän on pakko sanoa, että hänelle luonnossa liikkuminen, luonnon seuraaminen ja eräasiat ovat elämäntapa. Oli hienoa seurata syksystä asti miten lapsi sai koulusta tukea tähän asiaan ja niinpä hän suoritti metsästäjä-tutkinnon tässä vuoden alussa. Pakko sanoa, että se ei ole mikään läpihuuto juttu vaan 250 sivua tiukkaa teksitiä ja lajien tunnistusta. Vähän enemmän kuin perus 4-luokan ympäristöoppi. Kyllä tämä äiti onnen kyyneliä itki <3 Hienoa, että lapsi sai tälläisen kannustimen.

On ollut mukava huomata, että vaikka lasten todistukset ei ole täynnä 9 ja 10. On heillä paljon arjen taitoja. Molemmat on tosi taitavia näiden meidän koirien kanssa ja osaavat ruokkia ja hoitaa ne yhdessä. Poitsu huolehtii ruohonleikkuun, korjaa pyörät ja huoltaa omaa mönkkäriä. Neitokainen on innostunut ruuan laitosta ja huolehtii astinapesukoneen tyhjennyksen ja täytön. Hoitaa kanit. Molemmat on avuliaita ja tykkäävät touhuta yhdessä.

Tänään käytiinkin lasten toiveesta saaressa laittamassa ruokaa ja reippailemassa sekä vähän veneajelulla. Oli kyllä niin mukava reissu. Mukana oli myös Halla, joka muuten ui ihan joka välissä. 

Saaressa vähän ruokaa

Kaatrasen Halla päivystää

Halla joutuu arestiin, kun varasti ruokaa

Tuumailija 

isi ja sen poeka

Äet ja lapset

Kiipelijä

Iska ja VeneKoira joka ei väistä

KaavinKoski

KaavinKoski

Ohtaansalmi

jk. Tänään muuten sattui tilanne, että ajoin päivällä poikasen kanssa autolla kahdestaan ja yht´äkkiä hän kysyi ”Äiti oonko koskaan sanonut, että oot ihan Paras?” Johon, että ehkä joskus, Kiitos tuo oli kauniisti sanottu. Kyllä taas silmät hikoili.