1.10.2020 tuli voimaan uusi vanhuspalvelulaki, jonka tarkoituksenaon saada aikaa muutos. Tämän muutoksen tarkoituksena olisi saada vanhustenhoidossa hoitotyön resurssit käyttöön sinne minne ne kuuluu eli asiakkaiden hoitoon. Kuten me tiedetään hoitotyössä hoitajamitoitus on ollut kuuma peruna jo kauan. On keskuseltu paljon siitä ” mikä on koulututetun hoitajan työnkuva?” Äkkiä ajattelis, että se on ikä-ihmisen hoitaminen. Mutta tehtiinpä sitä asiakkaan kotona tai hoitokodissa niin me kaikki tiedämme, että työpäivästä menee paljon aikaa myös oheistoimintoihin. Eli siivous, pyykkihuolto, ruokahuolto ovat asioita, joita me hoitajat osaksi hoidamme. Vaikka hoitokodissa on laitoshuoltaja, keittiöhenkilökunta, ehkä laitosmies.
Väittiäisin,että melkeinpä kaikissa vanhusten ja vammaisten hoitoyksiköissä hoitajat huolehtivat asiakkaan elinympäristön siisteydestä eli viedään roskat,pestään wc-pönttö ja tahrat lattialta. Lisäksi viedään asiakkaan pyykit pesuun ja petataan vuode puhaaksi. Usein huolehdimme asiakkaan pyykit takaisin asiakkaan kaappiin. Sitä ennen tietysti joku on pessyt, laittanut ne kuivumaan,lajitellut ja viikannut ne koriin odottamaan kaappiin menoa. Edelleen on yksiköitä joissa pyykit pestään yksikössä mm. yöllä kun kaikkia ei päivällä ehditä pesemään. Hoitajat myös huolehtivat lähivarastoihin tarvittavat tarvikkeet eli hanskat, pesulaput, liinavaatteet jne.
Korona aikana varmasti tuo ”siistimistyö” on vaan lisääntynyt. Pyyhitään kosketuspintoja ja ties mitä.
Useassa yksikössä on varmasti tilanne, että hoitajamitoitus on tuon 0,5 – 0,6. Hyvä juttu sinäänsä, että tähän pisteeseen on päästy. MUTTA mihin se aika menee??? Jos se menisi vain hoitotyöhön eli asiakkaan puhtaudesta, ruuasta ja liikkumisesta huolehtimiseen veikkaan, että aika paljon enemmän asiakas kokisi saavansa hoitajilta.
Mikä on varmasti isoin ongelma tällä hetkellä. Johtaja taso on liian kaukana käytännön hoitotyöstä. Eivät tunne asiakkaiden toimintakykyä ja sen muutoksia. Lisäksi,kun ei ole kosketuspintaa arjen työrutiineihin on vaikea ymmärtää miksi työ koetaan kuormittavaksi niin fyysisesti kuin henkisesti. Kahta samanlaista päivää ei ole ja niihin kentän tilanteiden muutoksiin ei kyetä reagoimaan heti vaan usein vasta viiveellä. Myös sairaspoissa oloihin ei saada koulutettuja sijaisia minkä vuoksi ns.vakituinen koulutettu henkilökunta kuormittuu. Työnjako voi olla arjessa vaikeaa ja lisäksi asiakkaiden voinnin muutoksia on vaikea ennakoida. Esimies katsoo vahvuuksia koneelta eikä pysty sieltä näkemään miten hoitotyön arki sujuu. Jokaisessa meissä on omat vahvuudet ja heikkoudet. Sen vuoksi olisi tärkeää,että tehtävän kuva on kaikille selvä. Hoitajien tehtävä on huolehtia asiakkaan hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti ja tärkeysjärjestyksessä nro 1 on asiakas ei ympäristön siistiminen, pyykkihuolto tai varastojen täyttäminen.
Hassua, että näistä asioista pitää säätää laki ja sen tulkitsemiseen pitää laatia ohjeistus. Ymmärrän,että vanhusten ja vammaisten hoidosta on tullu bisnes. Mutta surullisena seuraan tätäkin keskuselua. Olen sitä mieltä, että johtotaso vaan hoitamaan käytännön hoitotyötä niin saataisiin ymmärrys myös perustasolle.
Useassa hoitajille kohdennetuissa kyselyissä on tullut ilmi, että hoitajat kokevat ongelmaksi, ettei asiakkaan laadukkaaseen perushoitoon ei ole riittävästi aikaa ja että hoitotyötä ei voida toteuttaa riittävän yksilöllisesti.
”Laadukas vanhustenhoito on ihmisen yksilöllisten tarpeiden huomioimista, sekä tutustuminen ihmisen historiaan ja taustoihin. ”
( https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/105498/Pienimaki_Teijo.pdf?sequence=1)
Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaista keskuselua tästä aiheesta tulee medioissa olemaan.
Muutama linkki ko.asiasta
* https://stm.fi/iakkaiden-palvelut/henkilostomitoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti