Elämää ei sen enempää...

Tuntuu, että aika lentää ihan siivillä. Ollaan jo lokakuun lopulla. Mihin nää päivät katoaa???
Työkokeilua alkaa koht sillään olla takana jo 7 viikkoa.
Noina viikkoina päivä ohjelma on siis ollut 3 päivänä viikossa työkokeilua ja 4 päivänä sitten muuta puuhastelua.
Ilona-imppa on kulkenut tiiviisti mukana, vaikka edelleen on päiviä, että Ilona saa jäädä kotiin ja minä lähden ulkoilemaan. Jostain syystä tuo piinaava päänsärky vaan vaivaa ja aika ajoin on todella tukkoinen ja kipeä olo. Särkylääkettä koitan välillä ottaa, mutta tuntuu ettei niistäkään kauheesti apua ole :(
Liekkö sitten sitä paljon puhuttua migreeniä vaiko lihasjännitys päänsärkyä vai molempia??? Kipu on sellaitsa jomottavaa.. korvat särisee/ soi, niskaa ja kaulaa "väsyttää" ja on ihan pönttö olo.

Noin kuukauden päästä on aika KYSin kuulokeskukseen säätöihin ja odotan jo innolla mitä siellä sitten saadaan aikaan. Puheen erottelukyky täällä työkokeilussa on vaihtelevaa. Välillä tuntuu että kuulen ihan kivasti, mutta välillä tuntuu ettei saa selvää vaan jutut puuroutuu. Edelleen kahvihuone on yksi "kammotus" siellä kaikuu ja varsinkin, kun pöydän ympärys on täynnä menee mulla kyllä jutut ihan ohi. Yleensäkkin isoissa tiloissa äänet "hävii" jonnekin siis puheäänet ja muut äänet tuntuu vievän mun huomion. 

Tällä viikolla oli yksi kokous illalla ja huomasin taas kerran miten vaikeaa on kun äänet tulee eri suunnista. Mä en hamota, että mistä suunnasta äänet tulee ja lisäksi, kun ihmisten puheen painotus vaihtelee huomaan sen vaikeuttavan puheen kuulemisessa. Välillä joku tavu voi jäädä kuulematta jos se " jää" puhujan suuhun.

Kotona edelleen niistä suomalaisia sarjoja  ja elokuvia yritän kattella ja  kuunnella. Väsyneenä huomaan olevani paljon herkempi myös reagioimaan nopeisiin äänen voimakkuuden vaihteluihin. Nuissa tilanteissa välillä huomaan että ihan fyysisesti sattuu. 

Kauppakeskukset on musta edelleen ihan "kammottavia" ja siellä hyvin mielellään oon ilman Ilona-imppaa. Vaikka viime viikolla viimeksi kyllä yritin itseni siedättää ihan urakalla.

Niin olin lasten lomaviikon kunniaksi muutaman päivän reissussa lasten kanssa. Ajettiin siis Lahteen ei se kauemmaksi :D ( toiset menee ulkomaille tai ainakin kylpylään...) 

Autossa oli "talvinakit" alla ja UPS! sitä jytinää... noi matalanpään äänet on kyllä yllättävän väsyttäviä ihan ilman imppaakin. Perillä oli sitten Ilona-imppaseni kovassa käytössä sillä isä on sairaalassa ja siellä on ihan pakko pitää "korvaa" kuulolla. Kylläpä huomasi miten ihmisten on vaan vaikea ymmärtää, että tälläiselle kuulorajoitteiselle pitäsi puhua rauhallsesti ja mielellään kasvot suunnattuna kuulijaan. Oikeasti aika hassua, että koulutettu hoitaja jonka pitäsi pystyä kommunikoimaan erilaisten ja eri kuntoisten asiakkaiden kanssa ei pysty ymmärtämään kehoitusta "puhutko minuun päin" vaan kääntää koko ajan selkänsä. Kyllä meinasin Oikeasti Suuttua!!! Oon muuten varmaan sen sairaalan "Rasittavin omainen" listalla TOP5:ssä :/
Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että autoin heitä ja jos vielä puitempään olisin siellä ollut olisi ehkä pitänyt jo alkaa palkkaa kyselemään. Toki rahaa en olisi halunnut vaan pienen sanan "KIITOS".
Enempää en nyt ala ruotimaan vaan sanompa kuitenkin, että "hoitotyötä voi tehdä kyllä hyvin monellatavalla"

Siellä siis isä nyt makaa taas kerran sairaalassa. 5kk sisällä jo 3.lonkkaleikkaus. Mä niin toivon, että tää kierre nyt katkeis tähän.. toki huoli on suuri monella tapaa. Kolme isoa leikkausta, kovat särkylääkkeet, useat anestesiat ym. asiat on vieneet isää niin fyysisesti kuin henkisesti alaspäin.  Myös äiti on kovin väsynyt ja hämmentynyt tästä tilanteesta. Nyt olis hyvät neuvot tarpeen.

Jatkosuunnitelma työkokeilun tiimoilta on, että jaksottaisin työaikaa viikolla eri tavalla kokeeksi. Nyt olen ollut: ma,ti,ke 7 tuntia ja jatkossa kokeilen ti,ke ja pe. Saapas nähdä vaikuttaako mitenkään? Ensi viikolla alkanee ryhmätoiminta jossa saan toimia vetäjänä. Se onkin se "testi" ja tärkeä sellainen ennen seuraavaa säätöä. 

Paljon on herännyt ajatuksia tämän kokeilun aikana. Onko musta tekemään enää hoitotyötä? Mistä mä löydän itteleni työn, jota pystyn tekemään? Oisko osa-aikaisuus ratkaisu vaiko lisä koulutus??
Tällä hetkellä tuntuu monella tapaa aika haastavalta tämä tilanne. Monta asiaa mietittävänä. Kun oma olo ei oo mikään "paras" vaan pikemminkin "siedettävä" niin huomaan miten helpoasti taas kerran tulee kyynel silmään. Epätoivo meinaa vallata mielen. Tiedossa olo ettei tää oo helppo ja sileä polku kulkea, mutta tuntuu että näitä kiviä ja juurakoita on tässä kokoajan lisää. Kuitenkin nyt oon tehnyt reilua 20 tuntia viikossa ja se on siis 1/2 ns.normi työajasta. Hirweä matka siihen viel on. 

Mutta onneksi on tää työkokeilu mahdollisuus 😊 ja mulla on ihan Parhaat työkaverit 😘 joten siitä pitää onnellinen olla. 


                                                            

Ai muuten tänään saan postista vähän apuvälineitä.. saas nähdä mitä sieltä tulee :)

Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Viime viikot ovat monella tapaa olleet kyllä haastavia. Työkokeilua on takana nyt jo 5 viikkoa. Kolmena päivänä viikossa sitä olen siis tehnyt ja pakko sanoa, että antoisaa on ollut ja aika rentoa. Vaikkakin myös raskasta, sillä tottuminen ääniin impan kanssa on edelleen aika työlästä. Huomaan, että päivän edetessä alkaa vähitellen tulla tunne, että äänet kuuluu, mutta sanojen erottelu heikkenee. Onneksi suurin osa puhekumppaneista on selvä sanaista porukkaa, mutta edelleen tulee tilanteita että en saa selvää ja joudun kysymään ”anteeksi mitä sanoitkaan?” Mutta on se monella tapaa lannistavaakin, kun ei saa selvää.. turhauttaa ja välillä jopa itkettää..

Viikolla olon lasten kanssa Kuopiossa. Tuolla reissulla piti ollan ”korvana” sillä tehtiin suunnitelmia lapsen hammashoidosta. Uskomatonta miten raskasta on kuunnella ja pinnistellä, kun päätä särkee ja on jotenkin tukkoinen olo. Onneksi asiat selvisivät. No päivä jatkui vielä ja oli toinen tapaaminen. Valitettavasti taustalla oli radion ääni sekä omien lasten puhu.. ei meinannut tulla mitään, jotain kuulin ja loput kysyín lapsilta. Mutta tätäkö tämä minun elämä on jatkossakin?

Samalla reissulla käytiin myös vähän kaupoilla ja kylläpä minä väsyin. Vaikka ohjelmankin vaihdoin niin tuntui, että ne kauppakeskuksen toosat oli kaikki suunnattu juuri mun korvaa.. ihan hiki valui selkää pitkin sen äänikaaoksen keskellä :(

Työelämä asiaa oon paljonkin miettinyt. Itsellä kuitenki olisi vielä toive työllistyä, mutta mitähän se voisi olla? Ja minkäläaisella työajalla. Uskomatonta, mutta tällä hetkellä teen 3x7 tuntia ja loppu viikon oon sit ihan pihalla. Työpäivien jälkeen en jaksa tehdä kuin pakolliset hommat ja nukun klo 21.30-6.30. Kotona en juurikaan käytä imppaa, kun päivänä aikana tullut äänimäärä vie multa voimat. Usein iltapäivällä esim. autoradion äänikin on jo niin sietämätön, että otan impan pois jo töistä lähtiessä. Usein tuossa vaiheessa on jo jäätävä päänsärky ja nyt huomaan, että myös kaularangan ja kallonpohjan lihakset kipuilevat. Jännittyvät jotenkin, kun yritän pinnistellä ja kuulla. Ehkä joku projektityö jossa osa-päiväisesti pitäsi olla ”kuulolla” ja loput ajasta itsenäistä touhuilua. Toki päätetyöslentyelyn sopivuutta mietin niska-hartiaseudun rajoitteiden vuoksi.

En toki tiedän miten muut implantti kuntoutujat kokevat tämän totuttelu vaiheen ja millaisia ongelmia kenelläkin on ollut ja tämähän on tosiaan hyvin yksilöllinen kokemus. Mukavaa on ollut lukea hyviä kokemuksia ja Ahaa-elämyksiä. Ne auttavat jaksamaan itsekkin. Mietin usein, että kokeeko muut kuntoutujat näitä juttuja näin voimakkaana kuin minä vai onko vaan niin, että minulla on jokin yliherkkyys jonka vuoksi nämä kuulemisen kokemuset tulevat näin voimakkaana? Toki näinä päivinä, kun koskee ja oma energia taso on alhainen niin meinaa epätoivo iskeä. Viimeisen viikon aikana on ollut nyt enemmän myös oikeassa korvassa kipuilua eli oikea imppa ja mulla akustinen korvakappale.. jotenkin tuo korvakäytävä ja tärykalvo kipusäteilee. Kyllä tuntuu ilkeeltä :(

Jottei elämä kävisi tylsäksi niin tottahan toki lasten asioiden tiimoiltakin riittää miettimistä. Molemmat muuten menevät 16.10 KYSiin kuulokontrolliin. On tätä odotettukin. Itselle tärkeää, että heiltäkin tarkempaa seurataan, kun mun puolelta ei oo pystytty todentamaan onko tää kuulohomma siis perinnöllistä. Meitähän on useepi kellä kuulo-ongelmaa. Onneksi ei ole tottunut siihen, että kaikki tulis kuin Manulle illallinen. Päällimmäisenä nyt poitsun oikomishoito,joka ei kans mee ihan niitä tavanomaisia raiteita, mutta onneksi meillä on super kiva ja osaava hammaslääkäri <3 tiedossa on ennen joulua sitten suuremppaa ja uusia suunnitelmia. Tyllerön kansaa myös tiedossa lasten polille ainakin yksi tutkimusreissu ja lääkäri käynti sekä jatkosuunnitelmat. Lisäksi huoli omista vanhemmista ja heidän jaksamisestaan varjostaa myös omaa elämää ja vie voimia. Kylläpä on taas olo kuin tyylimyllyjä vastaan tasitelisi. Mutta kun on yksi elämä niin yritettävä on.

otin tämän kuvan 14.10.2017 tallille menomatkalla.. 

Löysin tälläisen runon..kirjoittajaa en tiedä...

TÄNÄÄN OLEN TOTTA

Tässä minä olen

keskellä aamuani, päivääni

iltaani, elämääni

Tässä minä olen

todellisena. epätodellisena

elämässäni

tai sen keskellä

puolitiessä, alussa

tai määränpäässäni

Tässä minä olen

unelmoiden, itkien

nauraen, kokien ja tuntien

Tässä minä todella olen

minuna tänäänkin

eilen en ollut

olin jossain muualla

voidakseni tulla tänään

tähän elämääni

uudelleen ja uutena

avautuen päivääni

ilolla ja vaatimattomuudella

Että voisin nähdä selkeämmin

että voisin rakastaa

ja tuntea täydemmin

että voisin olla kukassa

kuin vain kukka voi olla

Että saisin tuntea sen

mikä on elämäni ytimessä

ja sen syvimmässä tarkoituksessa

olla rakkautena rakkaiden

ja rakastettujen joukossa

Että olisin ihminen

niin isosti kuin ihmisenä voi olla

että rakastaisin sitä elämää

kaikkine muotoineen ja kokemuksineen

joka minussa on

elää, sykkii

vahvana joka hetki

että voisin olla minä

Todellinen minä

Koti, turvapaikka

Talon s.julkisivu

Näkymä alapihalta

Koti, mitä se tarkoittaa minulle?

Se on turvapaikka, paikka jossa voin olla ilman ulkopuolisia paineita.

Olla kipeä, surullinen, iloinen ilman, että joudun selittelemään tunteitani.

Tässä vaihtelevassa elämän tilanteessa KOTI on tullut minulle yhä tärkeämmäksi paikaksi.

Turvasatamaksi jossa voin pysähtyä ja kerätä voimia ja rohkeuden rippeet ja taas jatkaa eteenpäin.

Olen halunnut tehdä tästä oman näköiseni, mutta paljon tämä meidän Huvikumpu

on muodostunut meidän koko perheen mieltymysten mukaan.

Tämä on yhdistelmä uutta ja vanhaa.. kierrätettyä ja saatua, ostettua..

Tällä hetkellä meillä eletään sellaista kaaos vaihetta, kun jokainen vaan jättää tavaransa milloin mihinkin. Mutta uskon vielä koittavan sen päivän, että tavarat ovat löytäneet paikkansa ja että joka puolella ei loju vaatteita, leluja ym. sälää...

Piha tuntuu ikuisuus projektilta, mutta en ole koskaan edes haaveillut kukkapenkeistä jossa ei kasvaisi rikkaruohoja, nurmikosta joka olisi kuin golf-kenttä tai yleensä pihasta joka olisi kuin puutarha lehdestä.. meidän pihalla saa kukat kukkia ja jotakin hyöty kasvaja ollaan sinne saatu eli marjapensaat, muutama mansikka, pieni kasvimaa ja pari omanapuuta. Se on hyvä just tälläisena.

Jotain pientä me laitellaan, mutta vähitellen... tässäpäs muutama kuva ulkoa sekä olohuoneesta.. muista huoneista laitan kuvia kun saan otettu kuvia :)

Ulkosauna ja lasten "leikkimökki"

TERVETULOA

Maija-mummon piironki

Lasten lukunurkkaus

Seija-äidin maalaama taulu joka on kyllä mulle se Rakkain <3

Työttömien terveydenhoito ja vähän muutakin...

                               Työttömien terveyspalvelut

Kunnan tehtävänä on järjestää työttömien terveyspalvelut.

Terveydenhuoltolain mukaan kuntien on tehtävä terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka sisältää myös työttömien terveyspalvelut.

Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeisti kuntia työttömien ehkäisevien terveyspalvelujen toteuttamisessa terveydenhuoltolain mukaisesti, työ- ja toimintakyvyn arvioinnissa sekä niiden edellyttämässä yhteistyössä.

Vastuu työttömän työ- ja toimintakyvyn arvioinnin koordinoimisesta on TE-toimistolla.

Kuntien järjestämän terveysneuvonnan ja terveystarkastusten on tuettava työttömän työ- ja toimintakykyä, ehkäistävä sairauksia sekä edistettävä mielenterveyttä ja elämänhallintaa. Tarvittaessa henkilöt on ohjattava hoitoon tai lääkinnälliseen, ammatilliseen tai sosiaaliseen kuntoutukseen.

Työttömien työ- ja toimintakykyä täytyy arvioida työttömyyden eri vaiheissa perusterveydenhuollossa ja tarpeen vaatiessa erikoissairaanhoidossa.

(lähde:http://stm.fi/tyottomien-terveyspalvelut)

Tämä onkin tosiaan mielenkiintoinen ja ajankohtainen asia. TYP eli työllistämistä edistävä monialainen yhteistyöpalvelu on juuri tänäänkin POP. Tätä on varmaan odotettu jo pitkään, että oikeasti työttömien ja etenkin pitkäaikaistyöttömien asioita aletaan selvittelemään nyt kokonaisvaltaisesti eli hänen asioitaan hoitaa tiimi johon kuuluu esim. sosiaalityöntekijä, KELAn asiantuntija, terveydenhoitaja, lääkäri ja työllisyys palvelujen asiantuntija. Tuntuisi näin äkkiseltään, että nyt kun asiakas pääsee tälläisen toiminnan piiriin niin hänen tilanteeseensa saadaan selvyys kokonaisvaltaisesti.

Jokainen kunta tietenkin tekee omat polkunsa miten tämä prosessi etenee ja minkä verran esim. kuhunkin palveluun käytetään resursseja. Toki on tärkeää miettiä minkä verran esim. pitkäaikaistyöttömiä kunnassa on ja millaiset resurssit vaaditaan, että ns. VIP asiakkaiden asiat saataisiin hoidettu eli heidän asiat selviteltyä. (VIP = pitkäaikaistyötön jolla monia ongelmia joista työttömyys yksi)

Aina, kun uutta käynnistetään olisi tarpeellista saada extra resursseja joilla toiminnan saisi käynnistettyä projekti luonteisesti. Olipa kysymys työttömien, sydänpotilaiden tai mustisairaiden terveyspalveluista jokaisessa on omat erityispiirteensä minkä vuoksi toiminta tavat ja käytännöt olisi hyvä saada testattua vaikka pienellä ”pilotti” jaksolla. Kuitenkin olipa kysymys sosiaali- tai terveyspalveluista resurssit ovat varmaan usein se asia jotka ns. hidastavat prosesseja, koska uudet tehtävät tehdään entisten lisäksi. 

 

Meidän yhteiskunta on luoto pitkälti niin, että jokaisen yksilön pitäisi olla tuottava. Kuitenkin työelämän muutoksessa automatiikka ja muun muassa työn tehostaminen tulevat vähentämään työpaikkoja tulevaisuudessa. Yksilöiden kannalta negatiivinen asia nähdään koko yhteiskunnan kannalta kuitenkin enemmän hyödyllisenä kuin haitallisena.

Modernin yhteiskunta rakentuu teollisen tuotannon ja rahatalouden varaan. Yksittäinen kansalainen on osallinen rakenteissa palkan, kulutuksen ja verojen kautta. Keskiössä on palkkatyö, joka usein määrittelee yksilön paikan ja kulttuurisen arvon.

Tutkija Matti Kortteinen Stakesista on tutkimuksissaan törmännyt ajattelutapaan, joka toistuu ihmisten puheissa riippumatta heidän taustastaan. Kortteinen päätyi kutsumaan niitä "selviytymiseetokseksi", sillä ajattelutapaa leimasi kolme hieman erilaista mutta pohjimmaltaan samanlaista ajatusta: "Elämä on kovaa", ”Yritän selvitä", "Olen selvinnyt ja olen siitä ylpeä".

Työn henkinen vaativuus on lisääntynyt. Työntekijältä vaaditaan yhä useammin kykyä asiakastyöhön ja monenlaista joustavuutta. "Jokaisen pitää osata tehdä itsestään tuote, jonka myy työnantajalle".Ihminen on kuin jatkuvasti kehittyvä "työkykypakkaus". Myös koulutuksen ja työkokemuksen merkitys on lisääntynyt. Lisäksi työnantajat etisvät tiimiin sopivia ”tyyppejä” jotka ovat itseohjautuvia ja joustavia työelämässä.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava aihe. Ja kun itsekkin omalta osaltani olen jonkun sortin ”työtön” ja ”vajaakuntoinen” niin näistä asioista oon kiinnostunut sekä yksilönä että ammattilaisena :D ollaanpa kuulolla... 

jk. mä niin oikeasti toivoisin, että tää munkin tilanne selviis ja löytäisin itselleni työn jossa pärjään kuuloni ja kipujeni kanssa sekä saan käyttää koulutustani hyväksi :) 

Työkokeilu jatkuu

Tervehdys vaan.. työkokeilu jatkuu jo neljättä viikkoa. Työkuva on ollut paljolti ryhmätyön suunnittelua sekä pieniä avustavia tehtäviä mm. asiakkaan sairaustietojen tilaamista ja niistä yhteen vedon tekemistä. Lisäksi teen yhtä turvallisuus suunnitelmaa, joka muuten on kivaa :)  Muutamia yhteistyö palavereita on myös ollut ja niissä sitä kuulemista sekä puheen erottelua on sitten tosiaankin testattu. Välillä kuulee ja välillä ei.. onneksi mitään noloja tilanteita ei oo vielä ainakaan sattunut. 


Iltapäivällä huomaan päänsäryn hiipivän päälle ja silloin myös kuuleminenkin jotenkin vaikeutuu. Mikä on tosi harmillista :( jännitän varmaan niska-hartiaseutuakin kun pinnistelen, että kuulisin..  
Huomaan kyllä olevani "työpäivän" jälkeen aika finaalissa ja poikkeuksetta on pakko ottaa imppa pois, että jaksan pystyssä olla. Olen yrittänyt käydä päivittäin ulkoilemassa ja saada kehoon rentoutta sekä kertätä energiaa tuolta kauniista syksyisestä maisemasta. Joogakin jatkuu.... 
Odotan kyllä kovasti seuraava säätökertaa ja KYSin käyntiä. Haluisin niin saada tätä äänimaailmaa pehmeemmäksi. En tiiä onko se tuo akustinen korvakappale vai mikä, mutta edelleen esim. radion äänet tuntuu tosi teräviltä samoin esim.näppiksen äänet. Koitan pitää töissä huoneen ovea auki ja kuunnella mitä keskusradiossa puhutaan.. kuulen, mutta en kyllä saa selvää ja välillä tuntuu että tuo radion ääni on niin kova etten eroita mitä ne siellä puhuu. Ja kaukosäätimeistä säätäminen ei siis auta. ja sitä tää humina ja kaikuminen.. ARG! en tykkää. Oonko mä jotenkin ongelma tapaus???   
Pitänee yrittää saada kuntoutusohjaaja kiinni ja miettiä, että jos hänen kanssa voisi myös nähdä.. miettiä miten olisi järkevää edetä? Nyt tällä viikolla työpäivät on maanantaista keskiviikkoon 8-15. Ja tuntuu kyllä suht rankalta.. vähän nolottaa, kun tämän vertaisesta väsyy. Kuitenkin tavoitteena olisi ihan täys työaika.. ei vaan nyt oikein tunnu siltä. Edelliseten viikkojen kokemus on ollut, että eka vapaa päivä on mennyt "imppa-vapaasti" sillä aivot ei vaan jaksa ottaa ääntä vastaan.. tulee fyysisesti huono olo kun äänet tulee impan kautta olevinaan niin kovaa. Ja yöunet menee aina pitkin viikkoa levottomammaksi kun on korvien soimista ja jonkinmoista jomotusta. Ei noi Buranat ja Panadolit oikein taho auttaa.

Olen saanut sisustaa itselleni oman "kömmänän" ja yllättävän paljon tarvitaan tälliäiseen tyhjään toimistohuoneeseen, että tuota ääni maailmaa saa pehmennettyä. Mutta kun oven laittaa kiinni on äänimaailma siedettävä. Toki vielä kovin vähän on ollut noita asiakas kontakteja. Mutta vähitellen niitä toivon mukaan tulee lisää. 




Mutta "etiäpäin sanos mummot hangessa" 

Kun on vaan yksi elämä niin on vaan koitettava talsia eteenpäin. Toki huomaan, että mieli on virkeämpi, kun päivissä on sisältöä. Perheen arkeen tää mun kokeilu on vaikuttanut ja toivottavasti postitiivisesti. On mukavaa huomata, että ne mukulat oikeesti pärjää.

Niin tuota työkykyisyys asiaa oon tässä työkokeilussa kyllä miettinyt monella tapaa. Kun se ois tämän jutun sisältö:  että onko joku työkykyinen tai voisko kuntoutua ja mitä se vaatis. Ei oo ihan yksiselitteitä. Ei saa itseenä peilata, mutta väkisin sitä miettii.. itse on hankkinut koulutuksen ja tuskailee, kun työkunto on vajavainen.. mistä löytys duuni jota pystys tekee. Toisilla taas ongelma ettei koulutusta, ei motivaatio jne. Hienoa, että täällä Tuusniemellä on alkanut tälläinen kokeilu jossa moniammattillinen työryhmä pohtii näitä asioita. Miekin haluun tälläisen tiimin asiakkaaksi <3

jk. tässä vähän faktaa jutusta jossa saan nyt hetken aikaa olla mukana...

Tuusniemellä on käynnissä alueellinen työllisyyskokeilu. Alueellinen työllisyyskokeilu käynnistyi 1.8.2017. Se toteutuu Pohjois-Savossa Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä. Kokeilun aikana Tuusniemen kunta vastaa osittain julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoamisesta. Kokeilun tarkoituksena on löytää keinoja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Kokeilun aikana tehostetaan yritysyhteistyötä  mahdollisten piilotyöpaikkojen löytämiseksi...