Tuntuu, että aika lentää ihan siivillä. Ollaan jo lokakuun lopulla. Mihin nää päivät katoaa???
Työkokeilua alkaa koht sillään olla takana jo 7 viikkoa.
Noina viikkoina päivä ohjelma on siis ollut 3 päivänä viikossa työkokeilua ja 4 päivänä sitten muuta puuhastelua.
Ilona-imppa on kulkenut tiiviisti mukana, vaikka edelleen on päiviä, että Ilona saa jäädä kotiin ja minä lähden ulkoilemaan. Jostain syystä tuo piinaava päänsärky vaan vaivaa ja aika ajoin on todella tukkoinen ja kipeä olo. Särkylääkettä koitan välillä ottaa, mutta tuntuu ettei niistäkään kauheesti apua ole :(
Liekkö sitten sitä paljon puhuttua migreeniä vaiko lihasjännitys päänsärkyä vai molempia??? Kipu on sellaitsa jomottavaa.. korvat särisee/ soi, niskaa ja kaulaa "väsyttää" ja on ihan pönttö olo.
Noin kuukauden päästä on aika KYSin kuulokeskukseen säätöihin ja odotan jo innolla mitä siellä sitten saadaan aikaan. Puheen erottelukyky täällä työkokeilussa on vaihtelevaa. Välillä tuntuu että kuulen ihan kivasti, mutta välillä tuntuu ettei saa selvää vaan jutut puuroutuu. Edelleen kahvihuone on yksi "kammotus" siellä kaikuu ja varsinkin, kun pöydän ympärys on täynnä menee mulla kyllä jutut ihan ohi. Yleensäkkin isoissa tiloissa äänet "hävii" jonnekin siis puheäänet ja muut äänet tuntuu vievän mun huomion.
Tällä viikolla oli yksi kokous illalla ja huomasin taas kerran miten vaikeaa on kun äänet tulee eri suunnista. Mä en hamota, että mistä suunnasta äänet tulee ja lisäksi, kun ihmisten puheen painotus vaihtelee huomaan sen vaikeuttavan puheen kuulemisessa. Välillä joku tavu voi jäädä kuulematta jos se " jää" puhujan suuhun.
Kotona edelleen niistä suomalaisia sarjoja ja elokuvia yritän kattella ja kuunnella. Väsyneenä huomaan olevani paljon herkempi myös reagioimaan nopeisiin äänen voimakkuuden vaihteluihin. Nuissa tilanteissa välillä huomaan että ihan fyysisesti sattuu.
Kauppakeskukset on musta edelleen ihan "kammottavia" ja siellä hyvin mielellään oon ilman Ilona-imppaa. Vaikka viime viikolla viimeksi kyllä yritin itseni siedättää ihan urakalla.
Niin olin lasten lomaviikon kunniaksi muutaman päivän reissussa lasten kanssa. Ajettiin siis Lahteen ei se kauemmaksi :D ( toiset menee ulkomaille tai ainakin kylpylään...)
Autossa oli "talvinakit" alla ja UPS! sitä jytinää... noi matalanpään äänet on kyllä yllättävän väsyttäviä ihan ilman imppaakin. Perillä oli sitten Ilona-imppaseni kovassa käytössä sillä isä on sairaalassa ja siellä on ihan pakko pitää "korvaa" kuulolla. Kylläpä huomasi miten ihmisten on vaan vaikea ymmärtää, että tälläiselle kuulorajoitteiselle pitäsi puhua rauhallsesti ja mielellään kasvot suunnattuna kuulijaan. Oikeasti aika hassua, että koulutettu hoitaja jonka pitäsi pystyä kommunikoimaan erilaisten ja eri kuntoisten asiakkaiden kanssa ei pysty ymmärtämään kehoitusta "puhutko minuun päin" vaan kääntää koko ajan selkänsä. Kyllä meinasin Oikeasti Suuttua!!! Oon muuten varmaan sen sairaalan "Rasittavin omainen" listalla TOP5:ssä :/
Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että autoin heitä ja jos vielä puitempään olisin siellä ollut olisi ehkä pitänyt jo alkaa palkkaa kyselemään. Toki rahaa en olisi halunnut vaan pienen sanan "KIITOS".
Enempää en nyt ala ruotimaan vaan sanompa kuitenkin, että "hoitotyötä voi tehdä kyllä hyvin monellatavalla"
Siellä siis isä nyt makaa taas kerran sairaalassa. 5kk sisällä jo 3.lonkkaleikkaus. Mä niin toivon, että tää kierre nyt katkeis tähän.. toki huoli on suuri monella tapaa. Kolme isoa leikkausta, kovat särkylääkkeet, useat anestesiat ym. asiat on vieneet isää niin fyysisesti kuin henkisesti alaspäin. Myös äiti on kovin väsynyt ja hämmentynyt tästä tilanteesta. Nyt olis hyvät neuvot tarpeen.
Jatkosuunnitelma työkokeilun tiimoilta on, että jaksottaisin työaikaa viikolla eri tavalla kokeeksi. Nyt olen ollut: ma,ti,ke 7 tuntia ja jatkossa kokeilen ti,ke ja pe. Saapas nähdä vaikuttaako mitenkään? Ensi viikolla alkanee ryhmätoiminta jossa saan toimia vetäjänä. Se onkin se "testi" ja tärkeä sellainen ennen seuraavaa säätöä.
Paljon on herännyt ajatuksia tämän kokeilun aikana. Onko musta tekemään enää hoitotyötä? Mistä mä löydän itteleni työn, jota pystyn tekemään? Oisko osa-aikaisuus ratkaisu vaiko lisä koulutus??
Tällä hetkellä tuntuu monella tapaa aika haastavalta tämä tilanne. Monta asiaa mietittävänä. Kun oma olo ei oo mikään "paras" vaan pikemminkin "siedettävä" niin huomaan miten helpoasti taas kerran tulee kyynel silmään. Epätoivo meinaa vallata mielen. Tiedossa olo ettei tää oo helppo ja sileä polku kulkea, mutta tuntuu että näitä kiviä ja juurakoita on tässä kokoajan lisää. Kuitenkin nyt oon tehnyt reilua 20 tuntia viikossa ja se on siis 1/2 ns.normi työajasta. Hirweä matka siihen viel on.
Mutta onneksi on tää työkokeilu mahdollisuus 😊 ja mulla on ihan Parhaat työkaverit 😘 joten siitä pitää onnellinen olla.
Ai muuten tänään saan postista vähän apuvälineitä.. saas nähdä mitä sieltä tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti