Iltapäivällä huomaan päänsäryn hiipivän päälle ja silloin myös kuuleminenkin jotenkin vaikeutuu. Mikä on tosi harmillista :( jännitän varmaan niska-hartiaseutuakin kun pinnistelen, että kuulisin..
Huomaan kyllä olevani "työpäivän" jälkeen aika finaalissa ja poikkeuksetta on pakko ottaa imppa pois, että jaksan pystyssä olla. Olen yrittänyt käydä päivittäin ulkoilemassa ja saada kehoon rentoutta sekä kertätä energiaa tuolta kauniista syksyisestä maisemasta. Joogakin jatkuu....
Odotan kyllä kovasti seuraava säätökertaa ja KYSin käyntiä. Haluisin niin saada tätä äänimaailmaa pehmeemmäksi. En tiiä onko se tuo akustinen korvakappale vai mikä, mutta edelleen esim. radion äänet tuntuu tosi teräviltä samoin esim.näppiksen äänet. Koitan pitää töissä huoneen ovea auki ja kuunnella mitä keskusradiossa puhutaan.. kuulen, mutta en kyllä saa selvää ja välillä tuntuu että tuo radion ääni on niin kova etten eroita mitä ne siellä puhuu. Ja kaukosäätimeistä säätäminen ei siis auta. ja sitä tää humina ja kaikuminen.. ARG! en tykkää. Oonko mä jotenkin ongelma tapaus???
Pitänee yrittää saada kuntoutusohjaaja kiinni ja miettiä, että jos hänen kanssa voisi myös nähdä.. miettiä miten olisi järkevää edetä? Nyt tällä viikolla työpäivät on maanantaista keskiviikkoon 8-15. Ja tuntuu kyllä suht rankalta.. vähän nolottaa, kun tämän vertaisesta väsyy. Kuitenkin tavoitteena olisi ihan täys työaika.. ei vaan nyt oikein tunnu siltä. Edelliseten viikkojen kokemus on ollut, että eka vapaa päivä on mennyt "imppa-vapaasti" sillä aivot ei vaan jaksa ottaa ääntä vastaan.. tulee fyysisesti huono olo kun äänet tulee impan kautta olevinaan niin kovaa. Ja yöunet menee aina pitkin viikkoa levottomammaksi kun on korvien soimista ja jonkinmoista jomotusta. Ei noi Buranat ja Panadolit oikein taho auttaa.
Olen saanut sisustaa itselleni oman "kömmänän" ja yllättävän paljon tarvitaan tälliäiseen tyhjään toimistohuoneeseen, että tuota ääni maailmaa saa pehmennettyä. Mutta kun oven laittaa kiinni on äänimaailma siedettävä. Toki vielä kovin vähän on ollut noita asiakas kontakteja. Mutta vähitellen niitä toivon mukaan tulee lisää.
Mutta "etiäpäin sanos mummot hangessa"
Kun on vaan yksi elämä niin on vaan koitettava talsia eteenpäin. Toki huomaan, että mieli on virkeämpi, kun päivissä on sisältöä. Perheen arkeen tää mun kokeilu on vaikuttanut ja toivottavasti postitiivisesti. On mukavaa huomata, että ne mukulat oikeesti pärjää.
Niin tuota työkykyisyys asiaa oon tässä työkokeilussa kyllä miettinyt monella tapaa. Kun se ois tämän jutun sisältö: että onko joku työkykyinen tai voisko kuntoutua ja mitä se vaatis. Ei oo ihan yksiselitteitä. Ei saa itseenä peilata, mutta väkisin sitä miettii.. itse on hankkinut koulutuksen ja tuskailee, kun työkunto on vajavainen.. mistä löytys duuni jota pystys tekee. Toisilla taas ongelma ettei koulutusta, ei motivaatio jne. Hienoa, että täällä Tuusniemellä on alkanut tälläinen kokeilu jossa moniammattillinen työryhmä pohtii näitä asioita. Miekin haluun tälläisen tiimin asiakkaaksi <3
jk. tässä vähän faktaa jutusta jossa saan nyt hetken aikaa olla mukana...
Tuusniemellä on käynnissä alueellinen työllisyyskokeilu. Alueellinen työllisyyskokeilu käynnistyi 1.8.2017. Se toteutuu Pohjois-Savossa Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä. Kokeilun aikana Tuusniemen kunta vastaa osittain julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen tarjoamisesta. Kokeilun tarkoituksena on löytää keinoja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Kokeilun aikana tehostetaan yritysyhteistyötä mahdollisten piilotyöpaikkojen löytämiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti