Hyvää Joulua 2017 

sekä

Onnea, Menestystä ja 

Paljon Hyviä kokemuksia 

vuodelle 2018

Aika rientää...

                 ”Ajattelin ennen, tänään on toisin, tänään en ajattele.

                 Olen, elän, nautin siitä mitä teen, oli se mitä tahansa.

                 Se on minua, minun elämääni, niitä jälkiä,

                 joita minä haluan jättää tähän maailmaan,

                 tähän kuvaan, maalaukseen, minun taideteokseeni”

Tuohon kun pääsisi… Niin mistähän alkaisi.. Pää on täynnä ajatuksia jotka sinkoilevat päistikkää suuntaan ja toiseen. hui tuntuu ettei oikein edes mukana pysy.

Elämä imppa-Ilonan kanssa sujuu vaihtelevasti, mutta päivä kerrallaan ja asteittain toiveekkaana kohti tulevaa. Leikkaushan  tehtiin 31.1.17 eli pian 1-vuotis juhlat edessä. Kävin jonkin aikaa sitten KYSillä säädöissä ja suunniteltu oli myös ”häly-testi” joka jäi tekemättä, koska heillä siellä muutto kesken. Tuntuu, että kuulo on     nyt parempi, vaikka edelleen on paljon tilanteita, kun ei saa selvää mitä puhutaan. Niin tätä mun kuulomatkaahan on kestänyt nyt jo reilut 10 vuotta. Syytähän tähän kuulon alenemaan ei oo edelleenkään löydetty L

Minun kohdalla tämä tilanne ei oo ihan yksiselitteinen. Vasemmassa korvassa on edelleen kuuloa jäljellä ja se kuulo ”aaltoilee”. Tuo omalta osaltaan tuo haastetta kuulemiseen eli siihen kokonaiskuuloon (?). Imppa oikealla ja nyt suunniteltu, että kotona tulppaan tuota vasenta korvaa à silloin olisi pelkästään impan varassa ja aivojen olisi pakko oppia tuohon impan äänimaailmaan. En voi valittaa, mutta ei ole ollut mikään tuosta vaan juttu säätöjen saaminen kohdalleen. Onneksi mulla on ihan paras omalääkäri! Ja olen saanut muutenkin monia hyviä kohtaamisia ja kontakteja kokea tässä matkan varrella.

Olen edelleen työkokeilussa. Olen tehnyt 3 päiväistä viikkoa ja vähitellen siirryn nyt 4 päivään. Saapa nähdä miten vaikuttaa kuulemistilanteeseen kun tulee 1 päivä lisää. Nyt väsymyksen aste on ollut jo melkoinen. Minulla kuulo-ongelmien lisäksi myös kroonistunut pääsärkyä jonka aiheuttaja lienee niska-hartiaseutu sekä rintaranka eli siellä on vanha kolarivamma, joka muistuttaa itsestään päivittäin. Vaikka pitäisi jaksaa olla positiivinen niin ei se aina ihan helppoa ole. Tuo jatkuva kipu on kuluttavaa ja vie paljon energiaa. Nyt toivon mukaan pääsen päiväkuntoutus jaksolle, jossa nyt tuohon rangan tilanteeseen otettaisiin kantaa. Eli millaisia työrajoitteita on? Ja miten ne rajoittavat työskentelyä. Halu tehdä töitä on, mutta olisi tärkeää löytää sellainen työ mitä pystyy näillä rajoitteella tekemään ja jaksaa tehdä. Ei kukaan halua palkata työntekijää täysaikaiseen työhön, jos tiedossa on että hakija työrajoitteinen. Tammikuun 2018 loppuu jatkuu työkokeilu onneksi J

Työkokeilussa olen tehnyt yksilöohjauksia sekä vetänyt pienryhmää.    Tehnyt terveyden tilan selvityksiä = kasannut asiakkaan terveystietoja. Lisäksi suunnitellut tulevia ryhmätoimintoja. Ja ennen kaikkea opetellut/ totutellut uuteen äänimaailmaan.

Miltä se on tuntunut? Mukava on päästä kotoa välillä vähän töihin. Vaikka pakko sanoa, että välillä on tekemisen puute. Tietysti, kun on tottunut hoitoalalla juoksemaan ja tekemään montaa asiaa yhtä aikaa niin tämä rytmi tuntuu hassulta. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen ja jos ei muuta lukenut ammattikirjallisuutta. Kun oon tässä vähän niin     kuin ylimääräinen eli en tekemässä kenenkään duunia niin välillä on ”luppo” aikoo ;) Mikä mukavinta taas kuulua johonkin porukkaan ja    tavata päivittäin aikuisia ihmisiä. Olen myös saanut paljon tietoa joista myös itse hyödyn eli sosiaalipuolen osaamiseen täydennystä. Kuulemisen suhteen ollaan menty aimo harppaus eteenpäin. Vaikka       iltapäivällä huomaan, että kun väsyy puheen erottelukykykin kärsii. Kotona varmaan masentuisi totaalisesti. Henkisestikkin tämä kuulomatka on ollut kyllä vaativa monella tapaa. Se, että itse pystyy  olemaan sinut itsensä kanssa, mutta myös se, että ympäristö  ymmärtää rajoitteesi. Se aina olekaan niin yksikertaista.

Työkokeilu on tuonut koko perheen arkeen uusia tuulia. Lapset lähtee aamulla kouluun ja palaavat koulusta keskenään. Mun kakkosluokkalaiset <3 Niin reippaita. Edelleen on kyllä haastavaa saada aikataulut täsmäämään. Paljon on sellaisia juttuja lasten kanssa johonka olisi itse päästävä mukaan ja tietty ne on viikolla ja päivällä. Välillä mietin miten muut perheet saa järkättyä hammaslääkäri, lääkäri ym. käynnit??? Meillä niitä taas tuntuu riittävän ja sen mukaan siis aikataulujen järjestelyä riittää. Vaikka onnellinen olen siitä, miten kivasti lasten tuet- ja terapiat ovat järjestyneet. Toki joka paikkaan täältä maalta tuntuu olevan pitkä matka… mutta autossa on pyörivät renkaat ja ne myös kääntyy :D

                 Pakko myöntää, että oma jaksaminen on aika ajoin heikkoa. Tekisi mieli vaan käpertyä peiton alle itsekseen itkemään. Mä oon siis sellainen huolehtija. Toki paljon meidän pikku perheelle sattunut ja tapahtunut. Onneksi lasten oppimisasiat koulussa on nyt kivalla mallilla. Vaikka silti näitä haasteita tuntuu riittävän L  Välillä tahtoo usko loppua siihen, että asiat saadaan sujumaan. Mieltä kyllä lämmittää saada postitiivistä palautetta koulusta. Valitettavan usein kun se palaute on negatiivista, kun nuo meidän lapset on aika ehtiväisiä. Toki välillä mietitään onko kaikki lähtöisin näistä kahdesta? Lapset välillä kokevat, että ovat ”suurennusLasin alla” L

                  Viimeiset kuukaudet olen paljon ehtinyt miettiä omaa työkykyä ja sitä löytyykö sitä sopivaa työtä ja mistä? Omaa toimeentuloa ja arjen sujumista. Se sellainen vajavuuden tunne, kun kokee ettei pysty täyttämään paikkansa tässä yhteisössä on kyllä raastava. Jotenkin kuva itsestä vääristyy ja on vaikea nähdä niitä hyviä asioita.. sitä käpertyy omaan surkeuteensa. Se on raskasta itselle, mutta myös läheisille. Ja ISO KIITOS pitää kyllä puolisolle antaa <3 ei ole hänen housuissaan kyllä todellakaan helppoa olla. Ilman perhettä mä olisin varmaan jo luovuttanut… Usein tulee mieleen Irinan laulun sanat: ” Mä tiedän sun on vaikee ymmärtää,Haluan sut lähelle mutten että kosket, Ja voi kun se riittäisi sullekin, Niin tää kaikki voisi jatkua helpommin”

                 Viimeiset kuukaudet ovat myös saaneet miettimään oman verkoston rakennetta ja sen kestävyyttä. Sen tasapainoa ja suhteita. Juuri tänään huoli omista vanhemmista on pinnassa. He ovat pärjäilleet kotona toinen toistaan tukien. Nyt kuitenkin tilanne on sellainen, että ulkopuolinen apu olisi tarpeen ja pian. Uskomattoman monen mutkan ja selvittelyn takana tuntuu olevan. Eikä omaa huolta vähennä yhtään se, että välimatkaa on 350km eikä itse voi mennä paikan päälle hoitamaan asioita. Joten puhelimen välityksellä olen sitten koittanut asioita selvitellä. Onneksi veli on siinä lähellä ja oman osansa kantaa kekoon. Sitä mietin, että kuinkahan moni vanhus jää ilman apua… kyllä vaatii aika hirweesti työtä saada asioita hoidettu ja sitä apua järjestettyä. Mikä ihmeellisintä on,että pitäisi osata asianomaisten tehdä sähköisesti hakemuksia ja jopa ennakkoon. Heidän kohdalla siis kysymys tapaturman aiheuttamasta tilanteen muutoksesta. Ollapa kristallipallo (en oikeesti haluis etukäteen tietää ) Kuitenkin pitäisi ollaan niin, että vanhemmat saavat tarvitsemansa avun esim. kotihoidolta ja me läheiset annamme extraa. Vaikea meidän on kenenkään omaa elämää järjestellä juuri nyt niin, että saisimme tuet järjestettyä. Muuttuisikohan tilanne jos yhteiskunta tukisi paremmin? Nyt kun omaishoitajuudesta ja perhehoidosta saa aivan onnettoman korvauksen L

                 Samalla aikaa toisen vanhempi ja toisen lapsi.. tällä hetkellä haastava yhtälö, kun siihen lisää myös sen, että pitäisi olla myös puoliso sekä työntekijä :/

                 ” Tuuli on puistossa yksinäisenä,

                 odottaa myrskyä kaverikseen 

             saadakseen siltä voimaa,

                 puhaltaakseen yhdessä niin kuin kaksi voivat puhaltaa,

                 niin kaikilla olisi enemmän”

                             lähde: runotalo.fi/voimarunot

Kiitos sinulle siellä.

Hyvää Joulua ja Onnea, menetystä 

ja hyvien kokemusten täyttämää vuotta 2018 <3

Heppailua lasten kanssa

Tässäpä pikku pläjäys ratsastus asiaa. Minä mamma 40vee ajauduin tallille Reeda-tyttären kanssa. Aluksi heppailu oli sitä, että Reeda kävi hoitamassa Allu ponia ja ratsasteli. Tilanteet muuttuu ja meidän näkökulmasta aika kiva juttu :) Nyt ollaakin sitten käyty enemmän ja vähemmän säännöllisesti heppailemassa Makkaramäen tallilla sekä tietysti välillä muutamassa muussakin paikassa. Mikä parasta meillä on yhteinen harrastus josta molemmat nauttii, oppii uutta ja saa itselleen paljon. Mikä parsta myös Iska-poitsukin välillä innostuu meidän mukaan. 

Mitä me siellä tallilla ollaankaan opittu. Kaikkea ei voi edes luetella esim. eri hevosten varustaminen ja hoitaminen, ratsastamaan eri hevosilla, tallin säännöt ja käytännöt. Ollaan menty käyntiä, ravia ja laukkaa. Viimeisimmät tunnit on harjoiteltu ratsastusradan teitä. Reeda on kovasti innostunut kouluratsastuksesta ja Helppo D ohjelma on se jota sitten aika ajoin täällä kotonakin kepparin kanssa mennään 

( http://www.ratsastus.fi/kouluohjelmia ). Itse huomaan miten joku ratsastustie on tuttu, mutta se millä nimellä siitä puhuttiinkin on "unohtunut". Joten on mukava päästä itsekin oppimaan nuo termit ja ymmärtää kouluratsastuksen saloja :D

Näitä ratsastusteita olemme jo päässeet harhoittelemaan :)


  Kokorata leikkaa

Voltti 

pääty ympyrä


Kolmikaarinen kiemuraura radan poikki

Reeda ja Rolle

Reeda ja Fasu

Iska ja Laura

Reeda ja Allu

Reeda ja Puutsi

Reeda ja Arska

Sari ja Asterix

Makkaramäen tallin lisäksi Reeda käy välillä ratsastamassa tässä Tuusniemen kylällä Päivin luona. Siellä on kolme ponia ja niistä kahdella Reeda on ratsastanut. Yllä olevassa kuvassa Reeda ratsastaa Fasulla. Käymme välillä auttelemassa Päivin luona myös tallihommissa. Minusta on tärkeää, että lapsi oppii hoitamaan myös hevosia ja poneja. Että tulee ymmärrys siihen, että niillä ei vaan ratsasteta vaan, että ne tarvitsevat myös monipuolista ruokaa, juomista ja päivittäistä huolenpitoa eli harjaamista, kavioiden tarkastuksen, lomituksen sään mukaan jne. Siellä Reeda on harjoitellut myös lannan luontia, pinteleiden laittoa. Lisäksi olemme aina tilanteen tulleen huoltaneet hevosten varusteita mm. pesua, rasvausta jne. Se on mukavaa yhteistä puuhaa.

Reeda ja Vinski

Allu-ponilla Reeda aloitti nää heppahommat <3

Reeda ja Saara

Reeda ja Ninni Makkaramäen tallilla
heppakerhon kaveripäivä

Reeda ja Ninni Makkaramäen tallilla
heppakerhon kaveripäivä

Karsinan siivousta Päivin luona

Ponien kanssa seurustelua Päivin luona

Rolle-ponin kanssa alkulämittelyt

Rolle-ponille päitset

Mikä parasta Reedalla on kavereita joiden luona saa käydä harjoittelemassa heppataitoja. Ja myös Makkaramäen tallin heppa-kerho on tuonut kivasti tietoa hevosista mm. varusteista, tarvikkeista, hevosen rakenteesta ja aisteista. Kivan touhuilun kautta hevosmies-taidot karttuu ja taito toimia eri eläinten kanssa ylipäätään. Tästä on kiva jatkaa... 

Elämää ei sen enempää...

Tuntuu, että aika lentää ihan siivillä. Ollaan jo lokakuun lopulla. Mihin nää päivät katoaa???
Työkokeilua alkaa koht sillään olla takana jo 7 viikkoa.
Noina viikkoina päivä ohjelma on siis ollut 3 päivänä viikossa työkokeilua ja 4 päivänä sitten muuta puuhastelua.
Ilona-imppa on kulkenut tiiviisti mukana, vaikka edelleen on päiviä, että Ilona saa jäädä kotiin ja minä lähden ulkoilemaan. Jostain syystä tuo piinaava päänsärky vaan vaivaa ja aika ajoin on todella tukkoinen ja kipeä olo. Särkylääkettä koitan välillä ottaa, mutta tuntuu ettei niistäkään kauheesti apua ole :(
Liekkö sitten sitä paljon puhuttua migreeniä vaiko lihasjännitys päänsärkyä vai molempia??? Kipu on sellaitsa jomottavaa.. korvat särisee/ soi, niskaa ja kaulaa "väsyttää" ja on ihan pönttö olo.

Noin kuukauden päästä on aika KYSin kuulokeskukseen säätöihin ja odotan jo innolla mitä siellä sitten saadaan aikaan. Puheen erottelukyky täällä työkokeilussa on vaihtelevaa. Välillä tuntuu että kuulen ihan kivasti, mutta välillä tuntuu ettei saa selvää vaan jutut puuroutuu. Edelleen kahvihuone on yksi "kammotus" siellä kaikuu ja varsinkin, kun pöydän ympärys on täynnä menee mulla kyllä jutut ihan ohi. Yleensäkkin isoissa tiloissa äänet "hävii" jonnekin siis puheäänet ja muut äänet tuntuu vievän mun huomion. 

Tällä viikolla oli yksi kokous illalla ja huomasin taas kerran miten vaikeaa on kun äänet tulee eri suunnista. Mä en hamota, että mistä suunnasta äänet tulee ja lisäksi, kun ihmisten puheen painotus vaihtelee huomaan sen vaikeuttavan puheen kuulemisessa. Välillä joku tavu voi jäädä kuulematta jos se " jää" puhujan suuhun.

Kotona edelleen niistä suomalaisia sarjoja  ja elokuvia yritän kattella ja  kuunnella. Väsyneenä huomaan olevani paljon herkempi myös reagioimaan nopeisiin äänen voimakkuuden vaihteluihin. Nuissa tilanteissa välillä huomaan että ihan fyysisesti sattuu. 

Kauppakeskukset on musta edelleen ihan "kammottavia" ja siellä hyvin mielellään oon ilman Ilona-imppaa. Vaikka viime viikolla viimeksi kyllä yritin itseni siedättää ihan urakalla.

Niin olin lasten lomaviikon kunniaksi muutaman päivän reissussa lasten kanssa. Ajettiin siis Lahteen ei se kauemmaksi :D ( toiset menee ulkomaille tai ainakin kylpylään...) 

Autossa oli "talvinakit" alla ja UPS! sitä jytinää... noi matalanpään äänet on kyllä yllättävän väsyttäviä ihan ilman imppaakin. Perillä oli sitten Ilona-imppaseni kovassa käytössä sillä isä on sairaalassa ja siellä on ihan pakko pitää "korvaa" kuulolla. Kylläpä huomasi miten ihmisten on vaan vaikea ymmärtää, että tälläiselle kuulorajoitteiselle pitäsi puhua rauhallsesti ja mielellään kasvot suunnattuna kuulijaan. Oikeasti aika hassua, että koulutettu hoitaja jonka pitäsi pystyä kommunikoimaan erilaisten ja eri kuntoisten asiakkaiden kanssa ei pysty ymmärtämään kehoitusta "puhutko minuun päin" vaan kääntää koko ajan selkänsä. Kyllä meinasin Oikeasti Suuttua!!! Oon muuten varmaan sen sairaalan "Rasittavin omainen" listalla TOP5:ssä :/
Voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että autoin heitä ja jos vielä puitempään olisin siellä ollut olisi ehkä pitänyt jo alkaa palkkaa kyselemään. Toki rahaa en olisi halunnut vaan pienen sanan "KIITOS".
Enempää en nyt ala ruotimaan vaan sanompa kuitenkin, että "hoitotyötä voi tehdä kyllä hyvin monellatavalla"

Siellä siis isä nyt makaa taas kerran sairaalassa. 5kk sisällä jo 3.lonkkaleikkaus. Mä niin toivon, että tää kierre nyt katkeis tähän.. toki huoli on suuri monella tapaa. Kolme isoa leikkausta, kovat särkylääkkeet, useat anestesiat ym. asiat on vieneet isää niin fyysisesti kuin henkisesti alaspäin.  Myös äiti on kovin väsynyt ja hämmentynyt tästä tilanteesta. Nyt olis hyvät neuvot tarpeen.

Jatkosuunnitelma työkokeilun tiimoilta on, että jaksottaisin työaikaa viikolla eri tavalla kokeeksi. Nyt olen ollut: ma,ti,ke 7 tuntia ja jatkossa kokeilen ti,ke ja pe. Saapas nähdä vaikuttaako mitenkään? Ensi viikolla alkanee ryhmätoiminta jossa saan toimia vetäjänä. Se onkin se "testi" ja tärkeä sellainen ennen seuraavaa säätöä. 

Paljon on herännyt ajatuksia tämän kokeilun aikana. Onko musta tekemään enää hoitotyötä? Mistä mä löydän itteleni työn, jota pystyn tekemään? Oisko osa-aikaisuus ratkaisu vaiko lisä koulutus??
Tällä hetkellä tuntuu monella tapaa aika haastavalta tämä tilanne. Monta asiaa mietittävänä. Kun oma olo ei oo mikään "paras" vaan pikemminkin "siedettävä" niin huomaan miten helpoasti taas kerran tulee kyynel silmään. Epätoivo meinaa vallata mielen. Tiedossa olo ettei tää oo helppo ja sileä polku kulkea, mutta tuntuu että näitä kiviä ja juurakoita on tässä kokoajan lisää. Kuitenkin nyt oon tehnyt reilua 20 tuntia viikossa ja se on siis 1/2 ns.normi työajasta. Hirweä matka siihen viel on. 

Mutta onneksi on tää työkokeilu mahdollisuus 😊 ja mulla on ihan Parhaat työkaverit 😘 joten siitä pitää onnellinen olla. 


                                                            

Ai muuten tänään saan postista vähän apuvälineitä.. saas nähdä mitä sieltä tulee :)

Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Viime viikot ovat monella tapaa olleet kyllä haastavia. Työkokeilua on takana nyt jo 5 viikkoa. Kolmena päivänä viikossa sitä olen siis tehnyt ja pakko sanoa, että antoisaa on ollut ja aika rentoa. Vaikkakin myös raskasta, sillä tottuminen ääniin impan kanssa on edelleen aika työlästä. Huomaan, että päivän edetessä alkaa vähitellen tulla tunne, että äänet kuuluu, mutta sanojen erottelu heikkenee. Onneksi suurin osa puhekumppaneista on selvä sanaista porukkaa, mutta edelleen tulee tilanteita että en saa selvää ja joudun kysymään ”anteeksi mitä sanoitkaan?” Mutta on se monella tapaa lannistavaakin, kun ei saa selvää.. turhauttaa ja välillä jopa itkettää..

Viikolla olon lasten kanssa Kuopiossa. Tuolla reissulla piti ollan ”korvana” sillä tehtiin suunnitelmia lapsen hammashoidosta. Uskomatonta miten raskasta on kuunnella ja pinnistellä, kun päätä särkee ja on jotenkin tukkoinen olo. Onneksi asiat selvisivät. No päivä jatkui vielä ja oli toinen tapaaminen. Valitettavasti taustalla oli radion ääni sekä omien lasten puhu.. ei meinannut tulla mitään, jotain kuulin ja loput kysyín lapsilta. Mutta tätäkö tämä minun elämä on jatkossakin?

Samalla reissulla käytiin myös vähän kaupoilla ja kylläpä minä väsyin. Vaikka ohjelmankin vaihdoin niin tuntui, että ne kauppakeskuksen toosat oli kaikki suunnattu juuri mun korvaa.. ihan hiki valui selkää pitkin sen äänikaaoksen keskellä :(

Työelämä asiaa oon paljonkin miettinyt. Itsellä kuitenki olisi vielä toive työllistyä, mutta mitähän se voisi olla? Ja minkäläaisella työajalla. Uskomatonta, mutta tällä hetkellä teen 3x7 tuntia ja loppu viikon oon sit ihan pihalla. Työpäivien jälkeen en jaksa tehdä kuin pakolliset hommat ja nukun klo 21.30-6.30. Kotona en juurikaan käytä imppaa, kun päivänä aikana tullut äänimäärä vie multa voimat. Usein iltapäivällä esim. autoradion äänikin on jo niin sietämätön, että otan impan pois jo töistä lähtiessä. Usein tuossa vaiheessa on jo jäätävä päänsärky ja nyt huomaan, että myös kaularangan ja kallonpohjan lihakset kipuilevat. Jännittyvät jotenkin, kun yritän pinnistellä ja kuulla. Ehkä joku projektityö jossa osa-päiväisesti pitäsi olla ”kuulolla” ja loput ajasta itsenäistä touhuilua. Toki päätetyöslentyelyn sopivuutta mietin niska-hartiaseudun rajoitteiden vuoksi.

En toki tiedän miten muut implantti kuntoutujat kokevat tämän totuttelu vaiheen ja millaisia ongelmia kenelläkin on ollut ja tämähän on tosiaan hyvin yksilöllinen kokemus. Mukavaa on ollut lukea hyviä kokemuksia ja Ahaa-elämyksiä. Ne auttavat jaksamaan itsekkin. Mietin usein, että kokeeko muut kuntoutujat näitä juttuja näin voimakkaana kuin minä vai onko vaan niin, että minulla on jokin yliherkkyys jonka vuoksi nämä kuulemisen kokemuset tulevat näin voimakkaana? Toki näinä päivinä, kun koskee ja oma energia taso on alhainen niin meinaa epätoivo iskeä. Viimeisen viikon aikana on ollut nyt enemmän myös oikeassa korvassa kipuilua eli oikea imppa ja mulla akustinen korvakappale.. jotenkin tuo korvakäytävä ja tärykalvo kipusäteilee. Kyllä tuntuu ilkeeltä :(

Jottei elämä kävisi tylsäksi niin tottahan toki lasten asioiden tiimoiltakin riittää miettimistä. Molemmat muuten menevät 16.10 KYSiin kuulokontrolliin. On tätä odotettukin. Itselle tärkeää, että heiltäkin tarkempaa seurataan, kun mun puolelta ei oo pystytty todentamaan onko tää kuulohomma siis perinnöllistä. Meitähän on useepi kellä kuulo-ongelmaa. Onneksi ei ole tottunut siihen, että kaikki tulis kuin Manulle illallinen. Päällimmäisenä nyt poitsun oikomishoito,joka ei kans mee ihan niitä tavanomaisia raiteita, mutta onneksi meillä on super kiva ja osaava hammaslääkäri <3 tiedossa on ennen joulua sitten suuremppaa ja uusia suunnitelmia. Tyllerön kansaa myös tiedossa lasten polille ainakin yksi tutkimusreissu ja lääkäri käynti sekä jatkosuunnitelmat. Lisäksi huoli omista vanhemmista ja heidän jaksamisestaan varjostaa myös omaa elämää ja vie voimia. Kylläpä on taas olo kuin tyylimyllyjä vastaan tasitelisi. Mutta kun on yksi elämä niin yritettävä on.

otin tämän kuvan 14.10.2017 tallille menomatkalla.. 

Löysin tälläisen runon..kirjoittajaa en tiedä...

TÄNÄÄN OLEN TOTTA

Tässä minä olen

keskellä aamuani, päivääni

iltaani, elämääni

Tässä minä olen

todellisena. epätodellisena

elämässäni

tai sen keskellä

puolitiessä, alussa

tai määränpäässäni

Tässä minä olen

unelmoiden, itkien

nauraen, kokien ja tuntien

Tässä minä todella olen

minuna tänäänkin

eilen en ollut

olin jossain muualla

voidakseni tulla tänään

tähän elämääni

uudelleen ja uutena

avautuen päivääni

ilolla ja vaatimattomuudella

Että voisin nähdä selkeämmin

että voisin rakastaa

ja tuntea täydemmin

että voisin olla kukassa

kuin vain kukka voi olla

Että saisin tuntea sen

mikä on elämäni ytimessä

ja sen syvimmässä tarkoituksessa

olla rakkautena rakkaiden

ja rakastettujen joukossa

Että olisin ihminen

niin isosti kuin ihmisenä voi olla

että rakastaisin sitä elämää

kaikkine muotoineen ja kokemuksineen

joka minussa on

elää, sykkii

vahvana joka hetki

että voisin olla minä

Todellinen minä

Koti, turvapaikka

Talon s.julkisivu

Näkymä alapihalta

Koti, mitä se tarkoittaa minulle?

Se on turvapaikka, paikka jossa voin olla ilman ulkopuolisia paineita.

Olla kipeä, surullinen, iloinen ilman, että joudun selittelemään tunteitani.

Tässä vaihtelevassa elämän tilanteessa KOTI on tullut minulle yhä tärkeämmäksi paikaksi.

Turvasatamaksi jossa voin pysähtyä ja kerätä voimia ja rohkeuden rippeet ja taas jatkaa eteenpäin.

Olen halunnut tehdä tästä oman näköiseni, mutta paljon tämä meidän Huvikumpu

on muodostunut meidän koko perheen mieltymysten mukaan.

Tämä on yhdistelmä uutta ja vanhaa.. kierrätettyä ja saatua, ostettua..

Tällä hetkellä meillä eletään sellaista kaaos vaihetta, kun jokainen vaan jättää tavaransa milloin mihinkin. Mutta uskon vielä koittavan sen päivän, että tavarat ovat löytäneet paikkansa ja että joka puolella ei loju vaatteita, leluja ym. sälää...

Piha tuntuu ikuisuus projektilta, mutta en ole koskaan edes haaveillut kukkapenkeistä jossa ei kasvaisi rikkaruohoja, nurmikosta joka olisi kuin golf-kenttä tai yleensä pihasta joka olisi kuin puutarha lehdestä.. meidän pihalla saa kukat kukkia ja jotakin hyöty kasvaja ollaan sinne saatu eli marjapensaat, muutama mansikka, pieni kasvimaa ja pari omanapuuta. Se on hyvä just tälläisena.

Jotain pientä me laitellaan, mutta vähitellen... tässäpäs muutama kuva ulkoa sekä olohuoneesta.. muista huoneista laitan kuvia kun saan otettu kuvia :)

Ulkosauna ja lasten "leikkimökki"

TERVETULOA

Maija-mummon piironki

Lasten lukunurkkaus

Seija-äidin maalaama taulu joka on kyllä mulle se Rakkain <3