Päivä kerrallaan

Luminen tervehdys :)

Tänään käytiin taas KYSillä reissu. Varsinaisesti käynti ei ollut edes mun ”imppa”-reissu vaan ihan muu. Kuitenkin tämän alku ajan on Ilona-impan varsinainen korvaan tuleva osa ollut tulossa, mutta jossain maailmalla siis. 

Päätin käydä sitä kyselemässä, että pääsisin ihan kunnolla sinuiksi tuon Ilona-impan kanssa. Tähän asti tuntuu ettei se ole oikein pysynyt menossa mukana ja sen vuoksi se on jotenkin vinkunut, surissut ja ei siis oo oikein ollut kuin olla pitäs. Sain tänään nyt sitten kyselyjen jälkeen sen uuden ”korva-härpäkkeen” ja nyt tuntuu, että se jotenkin istuu paremmin. Oli vissiin tullut perjantaina postin mukana. Saas nähdä miten sen kanssa elämä nyt alkaa sujua. Jospa vinkumiset ja huminat helpottus.

Kovasti odotan seuraavaa säätöä. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kotona Ilona-impan kanssa kuuleminen sujuu suht kivasti. Mutta ei tarvitse paljon ympäristön muuttua niin kuuleminen vaikeutuu. Ääniä kuuluu välillä liiankin kanssa ja se olellinen häviää sinne jonnekin. Tänään sielä KYSillä. Ihan järkyttävän paljon ääniä ja aivan liian kovia mun aivoille. Vaikka kokeilin pariankin eri ohjelmaa niin tuntui että ne pelien kilinät, tuolinen kolinat jne. olivat vaan aivan liian voimakkaita. Ei auttanut vaikka voimakkuus oli nro1. Sitten jouduin taas säätämään voimakkuutta, että kuulin mitä lääkäri puhuu tyttären asioista. Vähän meinas alkaa lannistaa :( Onneksi tapasin tänään Eilan joka siis ISTEKKIssä töissä ja tuttu vuosien takaa. Kovasti tsemppas ja ymmärsi tunteeni. Avoimin mielein kohti uusia päiviä. Mutta kyllä nyt illalla kotona on Ilona ollut uinumassa. Huomenna sitten taas kuulemisen ihmeellisen maailmaan seikkailemaan... Päivä kerrallaan

Tänään siis Reedalla oli kontrolli käynti lasten polilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa eli munuaiset ja virtsatiet ok. Ja neiti kasvaa hyvää ja tasaista vauhtia. Pitkä, hoikka tyttö :) Kiitollinen saa olla, että terveenä ollaan. Toki jatkossakin pitää seurailla verenpainetta, virtsan määriä ja olla valppaana noiden infektoiden aikana olipa mikä tahansa ”pöpö” ettei pääsisi virtsateihin. Mutta nyt tilanne siis hyvältä näyttää eikä mitään rajoitteita tällä hetkellä elämälle ole.

Mutta on nuo reissut sairaalalle aina monella tapaa tunteita herättäviä. Kovin monta pientä erityistä siellä lasten polin odotusalulassa ja osastolla on tässä vuosien varrella vastaan tullut ja monenlaista tarinaa kuullut. Pois lähiessä saa aina olla niin kiitollinen, kun päästää kotiin ja kaikki on hyvin. Jotenkin silloin jo, kun osastolla useampaan otteeseen oltiin tyllerön kanssa ajattelin, että meidän huolet on pieniä monen muun huoliin verrattuna. Vaikka monenlaista vastoin käymistä on tässäkin meidän pienessä perheessä ehditty läpi käydä. Ja parhaillaankin isoa prosessia läpi käydään. Taas nöyrin mielin saa miettiä miten hyvin asiat oikeasti ovat kaikesta huolimatta. Moneen kertaan on taas tänään pitänyt noita omia Erityisiä, Rakkaita halata.

Mun Aarteet 

Tänään taas yksi erittäin Ihana Kohtaaminen <3 tuolle perheelle kovasti Enkeleitä toivon Rinnalla Kulkemaan ja Voimia antamaan sekä pientä Erityistä Suojelemaan sekä vahvistamaan <3

jk. odotan innolla kesää ja syksyä... varmasti mieletön tunne kuulla oman koiran hirvihaukku ihan Livenä :D

Kiusaaminen on tylsää

Tuota kiusaamis asiaa tuossa olen pohdiskellut. Tuo asia on itselle läheinen eli omakohtainen sekä kiusattuna että kiusatun vanhempana. Voi olla, että se vaikuttaa näkökantaani ja se on siis vain yksi.

Eihän maailmaa saa riidattomaksi sillä aina tulee erimielisyyttä.

Mutta ajattelen näin, että yksittäinen riita tai erimielisyys on aivan eri asia kuin systemaattinen ja toistuva nimittely, töniminen jne. joka mielestäni on jo kiusaamista.

Toki me jokainen koemme asiat eri tavalla. Mikä toisen mielestä on kiusaamista ei toisen mielestä ole.

Kun asiaa miettii tarpeeksi niin tulee vaihe, kun siihen haluaa päästä sisään. Eli Mitä kiusaaminen on? Entä riita?

”Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista ja tahallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan, eikä sitä tule sekoittaa kiusoitteluun. Kiusaaminen voi olla yksilöiden välistä tai yhteisöllistä. Kiusaaminen on joko suoraa tai välillistä maineen pilaamista.

Eleellistä kiusaamista ovat esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus.

Fyysinen kiusaaminen on fyysistä pahoinpitelyä kuten lyömistä, potkimista, tönimistä, tukistamista, tavaroiden heittelyä tai sylkemistä kohti.Verkkokiusaaminen (englanniksi Cyberbullying) on kiusaamista, joka tapahtuu verkossa. Verkkokiusaaminen voi olla muun muassa pilkkaavat ja uhkaavat viestit, juorujen ja henkilökohtaisten tietojen levittäminen, valokuvien ja videoiden edelleenlähettäminen.” lähde:https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiusaaminen

Riita = erimielisyys, kiista, kina jne. (suomi sivistyssanakirja)

Puhutaan siis kahdesta aivan eri asiasta. Riitoja tulee ja menee. Ne selvitetään ja ne ovat enemmänkin spontaaneja tilanteita. Niistä hyvin harvoin jää pysyvää muistoa ja se on se yksi hetki. Kiusaaminen on usein suunniteltua, toistuvaa, tahallista ja kohdistuu siis usein samaan henkilöön. Miksi tämä asia nyt on pinnassa ei lienee kenellekään epäselvää. Kiusaaminen pitäisi olla asia jota ei hyväksytä hoitopaikassa, koulussa tai työelämässä. Sillä kiusaamisen toistuva luonne aiheuttaa kiusatulle usein henkistä kärsimystä, mielipahaa jopa riittävän kauan jatkuneena itsetuhoisuutta. Lisäksi kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen fyysiseen terveyteen mm. psykosomaattisina stressioireina kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja yökasteluna sekä syömishäiriöinä.

Kiusaamiseen ei usein yksittäisten riitojen selvittely tuo tulosta vaikka hetkellisesti voikoin tulla ns. rauha. Kuitenkin jokin asia laukaisee kiusaamisen ja kun tuo jatkuvuus huomataan oppii kiusaaja usein tekemään ”jutut” silloin kun valvosilmä ei näe.

Mistä kiusaaminen johtuu on erittäin vaikea nimetä. Siihen vaikuittaa monet asiat. Syy voi olla erilainen vaatetus, ulkonäkö, harrastus, osaamistaso, eli se, että onko hyvä vai huono koulussa tai joku sairaus tai vamma. Myös etninen tausta ja uskonnollisuus voivat olla sellaisia poikkeavuuksia, joihin tartutaan.

Koulu on luonnollisesti avainasemassa koulukiusaamisen ehkäisyssä. Perusopetuslaissa säädetään, että koulussa tulee olla turvallinen opiskeluympäristöön. Turvallisuudella tarkoitetaan niin fyysistä kuin henkistä turvallisuutta – sitä, ettei koulussa tarvitse pelätä. Lisäksi laki velvoittaa kouluja laatimaan suunnitelman kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Koulussa kiusaamista voidaan ehkäistä luomalla selkeä toimintamalli kiusaamisen ehkäisemiseksi ja malli kiusaamis tilanteissa toimimiseen. Nämä säännöt ja mallit vaativat jatkuvuutta sekä sitoutumista henkilökunnalta. Tärkeää on luoda koulun ja kotien välille yhteishenki ” meidän koulussa ei kiusata”. Yhteisesti on päätettävä, ettei kiusaamista hyväksytä, sovittava siitä aiheutuvat seuraukset ja pidettävä niistä kiinni. Koulun aikuiset vastaavat ensisijassa kiusaamisen vastaisesta asenteesta koulussa. He keskustelevat oppilaiden kanssa kiusaamisesta, sopivat yhteiset pelisäännöt kiusaamistilanteita varten ja puuttuvat jokaiseen kiusaamistapaukseen. Myös oppilaita pitää kannustaa pitämään huolta toisistaan.

Tässä viime päivinä olen puhunut muutaman vanhemman  kanssa kenen lapsella kiusaamista ollut. Sitä jäin näiden keskustelujen pohjalta miettimään, että välillä tulee tunne, että koulussa ajatellaan kiusaamisen loppuvan kun pyydetään ”anteeksi”. Kiusaaminen on siis toistuvaa toisen mielen pahoittamista ja hyvin usein siis suunniteltua ja tarkoituksen mukaista. Eikä siinä ole kysymys yhdestä tai kahdesta erimielisyydestä jotka anteeksi pyynnön jälkeen loppuvat. Itse ajattelen, että tuo ”anteeksi” pyytäminen on jotenkin menettänyt merkityksenä. Kiusaamisen lopettamiseksi olisi tärkeää löytää laukaiseva tekijä eli ”miksi Jeppe kiusaa Juppee?” Olen itsekkin saanut koulusta kiusaamis asiaan vastauksen ”kaikki erimielisyydet on selvitetty”. Jostain syystä jokin jännite on jäänyt ja mielenpahoittaminen jatkuu. 

Jostain syystä kiusatuille lapsille tulee helposti tunne " ettei häntä uskota" . 
Nämä lapset oireilevat olemalla levottomia, nukkuvat huonosti, yökastelua voi myös ilmaantua. 

Itse ajattelen näin, että kiusaaminen rasittaa sekä lapsia että aikuisia. Myös levoiton ilmapiiri ja kohellus yleensä luo kouluun jotenkin ”leijuvan ilmapiirin”. Mikä tärkeää on nähdä myös se, että myös lasten ja aikuisten välillä ei aina kemiat sovi yhteen sen vuoksi olisi tärkeää löytää myös henkilökunnalle ”työkaluja” käsitellä näitä tilanteita. Koulussa pitäsi uskaltaa etsiä  ”kipupisteet” ja lähteä rohkeasti etsimään niihin ratkaisuja sekä apua ulkopuolta. 

13. päivää Ilona-impan kanssa

Miltä tuntuu?

Mitähän tässä osaisi sanoa. Tunteet ja tunnelmat vaihtelee kyllä ihan ääripäihin. Välilliä oikein hyvältä ja välillä järkyttävän pahalta :(

Sen voin sanoa, että todellakin mennään ihan uusissa äänimaailmoissa.

Paljon mä jo kuulen impan kanssa jo, mutta paljon jää kuulematta myös sellaisia asioita joita haluaisi kuulla.

Taustaäänet ja se impan oma hurina ääni tekee puheen kuulemisesta haastavaa. Huomaan miten vaikea on pyytää ihmisiä toistamaaan, kun joku meni ohi. Toki huomaan myös sen, että kun imppa ei oo käytössä niin huomaan kuulevani ihan oikeasti aika huonosti. Mähän en siis kotona oo aiemminkaan juuri käyttänyt kojetta/kojeita. Toki nyt imppaa koitan pitää, mutta tää mun teho-kaksikko eli lapset pitää välillä vaan niin kovaa mökää, että on kivempi olla ilman imppaa.

Mutta tosiaan nyt mennään jo 13.päivää impan kanssa. Monenlaisessa tilanteessa on päässyt Ilonan kanssa jo olemaan. Edelleen autossa ollessa tuntuu, että ei olla mun mukavuus alueella, mutta toki oon autossakin nyt koittanut ainakin pienesti käyttää. Toinen minkä huomaan ”rasittavan” on paikat joissa on monenlaisia ääntenlähteitä esim. terveyskeskuksen odotusaula, jossa päällä tv, Radio ja ihmiset juttelee, lamput sirisee, tuolit kolisee... surkea akustiikka kaiken kaikkiaan. Apua! ottakaa mut pois tästä ääni kaaoksesta. Hui.. ei tunnu hyvältä. Pari kertaa tänä aikana on tullut aivan järjettömän kova ”ääni-yliherkkyys” tilanne ja on ollut pakko vaan mennä hiljaiseen huoneeseen vällyjen alle rentoutumaan sillä näissä tilanteissa mikään muu ei auta. Muuten olenkin säännöstellyt impan käyttöä niin, että ei ole ehtinyt iskeä kovaa päänsärkyä tai vastaavaa.

Kun äänet ovat näin aluksi niin ”metallisia” ja imppa jotenkin suruisee niin joutuu tosiaan tekemään töitä, että saa selvää puheesta. Onneksi mulla tuo apukorva eli vasenkorva vähän tasapainottaa tätä pakettia. Siinäkin siis kuulonalenema. Paljon vaikuttaa puhujan äänenpaine, huulio ja äänenvoimakkuus tuohon miten hyvin saa selvää. On se muuten jännä miten me ihmiset olemme erilaisia siinäkin miten puhuessa ilmeet ja eleet näkyy sekä miten käytämme kehonkieltä.

Sen huomaan, että liikkuessa imppa alkaa helposti vinkua ja se harmittaa. Pitäsi saada jotenkin viriteltyä tuo imppa ulos mennessä niin, että se ei, joka kumarruksella tuntuisi tipahtavan. Huomaan, että pipon alla se jotenkin alkaa helposti särisemään ja kun ulkona tulee suht paljon oltua se tuntuu ongelmalliselta. Pakko alkaa virittelee joku panta-systeemi, että saisi impan pysymään hyvin kohdallaan esim. ratsastaessa sekä juostessa (vaikka välillä mietin tarviiko mun kuulla kaikkea juoksulenkillä?). Kela siis pysyy paikallaan, mutta korvantaus koje ei sit niinkään hyvin. Ajan kanssa nääkin ongelmat ratkennevat.

Seuraava aika sairaalaan onkin huhtikuussa. Samalla reissulla sit vielä hammaslääkärin tarkastukseen, kun leikkauksesta asti oikealla puolella leuassa oireilua ja välillä ihan topakkaa kipua. Siihen asti nyt testaillaan eri ohjelmia eri tilanteissa. Tällä viikolla tulossa jo monta uutta juttua.. lapsen hammaslääkäri, yks vapaa-ajan kokous ja ratsastustunti. Tämän viikon jälkeen siis taas monta kokemusta rikkaampana.

jk. ihan mieltön rumba ollut kun on pitänyt ilmoitella moneen paikkaan sairaslomasta ja yleensäkkin tästä kuulotilanteen muutoksesta

jk2. Pari kertaa oon mieleni pahoittanut, kun ihmiset vaan ovat niin ajattelemattomia kun kommentoivat asioita sekä jäävät tuijottamaan imppaa :(

Ilona tuli taloon

Nyt se on sitten totta. Ilona-imppa  ja Kerttu kaukosäädin on asettunut taloksi meille.
Jänskättää miten yhteiselo sujuu. Hyvin ollaan tähän asti tultu toimeen vaikka aikaan se vie, että mun aivot ja Ilona löytävät yhteisen sävelen.

Nyt äänet ovat vielä kovin "metallisia" ja kokoajan on jonkinmoinen sirinä käynnissä.
Mikä kuitenkin kiva saan jo selvää puheesta vaikka toki vielä on paljon ylimääräistäkin ääntä ilmassa eli patterin sirinä,  kellon tikitys, jääkaapin hurina.
Käytössä on 4 ohjelmaa...eli 1) perusohjelma 2) kovien äänien vaimennus 3) kovat äänet tausta melu vaimennus 4) suuntamikrofoni. Näitä ohjelmia nyt on sitten testattu jo useammassa paikassa. Kotona, mummolassa, kauppakeskuksessa ja autossa. Autossa Ilona vinkuu ilkeästi,  joten nyt alkuun Ilona on automatkat unessa eli omassa kömmänässään mun kassissa.

Parasta aikaa ollaan lasten kanssa hiihtolomalla Lahdessa mummun ja ukin luona. On kiva totutella yhteiseloon Ilonan ja Kertun kanssa näin kun ei ole kiireisiä aikatauluja ja hyvä mahdollisuus levätä sekä tauottaa totuttelua. Olen nyt pitänyt Ilona enemmä sisällä ja ulkona reippailemassa olennot käynyt ilman imppaa.
On varmasti yksilöllistä miten nopsaan aivot sopeutuu. Itse haluan välttää kovaa väsymystä joten etenen rauhassa. Yritän saada fysiikkaa taas paremmalle tolalla. Minulle tuo liki 3 viikon lepo oli aika totaalinen sillä turvotuksen, kivut rajoitti tämän mamman liikuntaa. Onneksi nyt jo pääsee liikkumaan ja jaksaa touhuta. Minulla edelleen leikatulla puolella turvotusta sekä korvassa aristusta sekä leikatun puolen leuassa/kasvoissa hermosärkyä.

Ilona-imppa toi mukanaan ison kasan tavaraa. On laturit Ilonan akulle ja Kerttu-kaukosäätimelle.  Nää haluu olla aina samassa paikassa Ilona ja Kerttu :)
Lisäksi on vara-akkuja kaksi erilaista (toinen ladattava ja toinen patteri käyttöinen) ,Kelan vara-johto, kelan vara-magneetti, on suodatimia ja ja.... ohjekirjaa jos jonkinlaista.
Sit on Ilonalle kuivuri yöksi, mikä on hyvä juttu :) laite kuivuu yön aikana eikä siis tuu pätkimisongelmia. Siihen on myös omat vara-juttunsa. Paljon uutta muistettava.
Nyt tosiaan pitää reissuun lähtiessä miettiä mitä kaikkea pitkään ottaa mukaan? Onneksi Ilona ja Kertulla on oma tarvikesalkku missä huolto kulkee mukana.

Ilona on siis Cochlear CP920 -puheprosessori. Kerttu on Nucleus CR230 -kaukosäädin. Lisälaitteita on saatavana monenmoisia ja aika näyttää millaisista minä voisin hyötyä.

Kuukauden päästä on seuraava säätö. 3 kuukauden kohdalla sit "häly-testi" ja kartoitus missä mennään. Työkokeilu asiat vähitellen vireille. Mutta nyt varmaan 3kk eteenpäin sairaslomaa. Katsellaan ja kuunnellaan :)
Näillä mennään...

Kone kotiutui

Tästä se yhteinen taival "koneen" kanssa lähtee käyntiin..

Tänään siis jo eka säädöt tehty ja huomenna jatkuu.

Saan sitten kaikki loputkin tarvikkeet sairaalasta mukaan.. eli ihan ikioma salkku näille aarteille.

Tänä iltana ois vähän läksyjä tiedossa.

Täytyy sanoa, että äänimaailma on aivan uusi. 

Tää uusi on näin alkuun kovin metallinen ja kylmä.

Mutta mä saan siis kuitenkin sanoista selvää :)

Toki vielä paljon kuuluu ns. ylimääräisiä ääniäkin.

Mutta oikein positiivinen kokemus ja päivä.

Nyt mietitään tälle "koneelle" nimi :)

Pysykää kanavalla...

Pohdintaa tunteista

Viime päivinä oon taas tuumaillut tätä elämän kulkua eri vinkkeleistä.. ihania aurinkoisia päiviä.. lasten naurua, mutta myös pettymyksiä.

Miten miten itse käsittelen tunteitani ja mitä lapseni oppivat siitä?

Minusta tunteet olipa ne iloisia, surullisia taikka vihaisia tai kiukkuisia näkyvät valitettavasti joskus liiankin selvään. Joskus toivoisin voivani peitellä ainakin osan tunteista. En haluaisi, että lapset näkevät minun olevan surullinen tai pettynyt saatika kiukkuinen. Sillä silloin tiedän, että en todellakaan ole parhaimmillani.

Olimme perheen kanssa viikonloppuna metsässä ja kävin vähän metsässä kävelemässä itsekseen ja purpattamassa yksikseen pettymyksen tunnetta ja jonkin moista kiukkua, turhautuneisuutta. Lapsia se vähän kummastutti. Äiti mikä sinulla on?

Siinäpä olikin hyvä hetki jutustella lasten kanssa metsässä nuotiolla siitä miten tärkeä on oppia myös hillitsemään tunteitaan ja tunnistaa tunteita sekä niiden vaiktuksia itseensä. Aina se ei ole helppoa, mutta siinä voi harjaantua.

Siinm me istuttiin siis nuotiolla ja juteltiin siitä miten tärkeää on ymmärtää, että kiukutuksen vallassa voi tehdä tyhmiä juttuja eli sanoa toiselle jotain sellaista mikä satuttaa tai loukata toista (aiheuttaa pitkäksi aikaa pahaa mieltä) tai huitaista kädellä toista kauemmas ja toinen voi satuttaa itseään pahastikkin.

Mietittiin mitä voisi tehdä kun oikein kenkuttaa?

Sulkea silmät ja laskea kymmeneen, mennä istumaan mättäälle ” älä hättäile, istu mättäälle” idealla... eli toisin sanoen antaa vähän tunteen viilentyä ennen kuin tekee mitään ”tyhmää”.

Puhuttiin myös siitä, miten tärkeää on pitää ”kiinni hyvän olon tunteesta” ja siitä, kun on kivaa.. painaa ne hyvät jutut mieleen ja nauttia, ottaa tuo ”kiva hetki” talteen → huonolla hetkellä sen hetken muistaminen auttaa jaksamaan. 

 

Siinä istuessa myös puhuttiin, kuinka tärkeää on muistaa ettei toiselle tee mitään sellaista mitä ei itselleen haluaisi tehtävän.. lapset alkoivat itse kerto mikä ei oo kivaa ja siltä tuli mm. kun ei pääse leikkiin mukaan, lällättely, töniminen, läpäsiminen ja toisen tekemisen tai tavaroiden vähättely.. isoja asiota eikä aina itsekkään ole helppoa muistaa ettei se ole kivaa jos omalle kohdalle sattuu.

Paljon puhutaan, että kaikki pitäisi hyväksyä sellaisena, kun he ovat. Mutta minkäs teet, jos toisen mielestä sun ”naama ei miellytä”. Tätä asiaa me myös mietimme... pitääkö vaan vältellä niitä ihmisiä joiden kanssa ei tunnu tulevan toimeen?

Onko se mahdollista? Siinäpä sellainen pulma johon tämä äet ei osannut vastata :(

Oma ohjeeni on kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta ystävä ei tarvitse olla eli on pystyttävä hillitsemään kielensä ja nyrkkinsä, vaikka ei samaa mieltä olisikaan...

Näillä mennään jotka on annettu.. eteenpäin sanos mummot hangessa :)

Kaiken kaikkiaan tunteista puhuminen ja niiden tunnistaminen on meillä nyt pinnassa monestakin syystä. Elämässä on menossa vaihe, että useamman asian kanssa ollaan ns. seuranta-linjalla. Omalla kohdalla kuuleminen, sisäkorva istutteeseen sopeutuminen ja työelämään paluu kuviot. Ne herättävät paljon ajatuksia ja myös tarvetta puhua. Minun tapani kasvattaa lapsia on puhua heille asioista niiden oikeilla nimillä. Nyt lapset tietävät, että minua jännittää tämän viikon sairaalakäynnit eli istute aktivoidaan. Minusta on tärkeä, että he ymmärtävät miksi äiti on välillä aika herkilläkin.

Toisaalta myös lasten kouluun liittyy omia juttujaan. Kaverisuhteet, jaksaminen/jaksamattomuus koulussa. Sekä oppimisen eteneminen.. miten se etenee ja eteneekö se normaalisti. Lapset kun ovat yksilötä. Miten koulumaailma pystyy vastaamaan näihin yksilöllisiin tarpeisiin. Isojen juttujen äärellä ollaan ja toki lapsien parasta halutaan. Joskus vaan tuntuu, että jokainen lapsen/lasten kanssa työtä tekevä haluaa painottaa omaa osa-aluettaan eli oma ope, erityisope, toimintaterapeutti. Meillä siis molemmat lapset käyvät osan opetuksesta pienryhmässä, jossa opetuksesta vastaa erityisopettaja. Lisäksi poekanen käy toimintaterapiassa. Joskus mietin miten nuo lapset jaksavat siellä koulussa olla pääsääntöisesti niin reippaita? Kotiin asti se reippaus ei aina jaksa kulkeutua. Siksipä tämä mamma sitten juttelee piiperoiden 7- ja 8 vuotta kanssa tuntemuksista. Lasten on hyvä tunnistaa tunteensa ja oppia hakemaan siihen kiukkuun, väsymykseen tai pahaan mieleen vaikkapa sitä syliä tai lepohetkeä ettei tunne jää päälle. Oppia myös olemaan tyytyväinen positiivistä tunteita :)

Usein huomaan, että jos on ollut kiireinen päivä tai lapset ovat muuten vaan levottomia niin hakeutuvat illalla syliin tai pyytävät ”rentoutusta” tai hierontaa. Lapsista on kivaa, kun tehdään mielikuvitusmatka ja sen mukana olo rauhoituu ja rentoutuu. 

Meidän kohdalla koulu ei ole koko elämä <3

 

Huomenna siis Kuopion reissu tiedossa..