Päivä kerrallaan

Luminen tervehdys :)

Tänään käytiin taas KYSillä reissu. Varsinaisesti käynti ei ollut edes mun ”imppa”-reissu vaan ihan muu. Kuitenkin tämän alku ajan on Ilona-impan varsinainen korvaan tuleva osa ollut tulossa, mutta jossain maailmalla siis. 

Päätin käydä sitä kyselemässä, että pääsisin ihan kunnolla sinuiksi tuon Ilona-impan kanssa. Tähän asti tuntuu ettei se ole oikein pysynyt menossa mukana ja sen vuoksi se on jotenkin vinkunut, surissut ja ei siis oo oikein ollut kuin olla pitäs. Sain tänään nyt sitten kyselyjen jälkeen sen uuden ”korva-härpäkkeen” ja nyt tuntuu, että se jotenkin istuu paremmin. Oli vissiin tullut perjantaina postin mukana. Saas nähdä miten sen kanssa elämä nyt alkaa sujua. Jospa vinkumiset ja huminat helpottus.

Kovasti odotan seuraavaa säätöä. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kotona Ilona-impan kanssa kuuleminen sujuu suht kivasti. Mutta ei tarvitse paljon ympäristön muuttua niin kuuleminen vaikeutuu. Ääniä kuuluu välillä liiankin kanssa ja se olellinen häviää sinne jonnekin. Tänään sielä KYSillä. Ihan järkyttävän paljon ääniä ja aivan liian kovia mun aivoille. Vaikka kokeilin pariankin eri ohjelmaa niin tuntui että ne pelien kilinät, tuolinen kolinat jne. olivat vaan aivan liian voimakkaita. Ei auttanut vaikka voimakkuus oli nro1. Sitten jouduin taas säätämään voimakkuutta, että kuulin mitä lääkäri puhuu tyttären asioista. Vähän meinas alkaa lannistaa :( Onneksi tapasin tänään Eilan joka siis ISTEKKIssä töissä ja tuttu vuosien takaa. Kovasti tsemppas ja ymmärsi tunteeni. Avoimin mielein kohti uusia päiviä. Mutta kyllä nyt illalla kotona on Ilona ollut uinumassa. Huomenna sitten taas kuulemisen ihmeellisen maailmaan seikkailemaan... Päivä kerrallaan

Tänään siis Reedalla oli kontrolli käynti lasten polilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa eli munuaiset ja virtsatiet ok. Ja neiti kasvaa hyvää ja tasaista vauhtia. Pitkä, hoikka tyttö :) Kiitollinen saa olla, että terveenä ollaan. Toki jatkossakin pitää seurailla verenpainetta, virtsan määriä ja olla valppaana noiden infektoiden aikana olipa mikä tahansa ”pöpö” ettei pääsisi virtsateihin. Mutta nyt tilanne siis hyvältä näyttää eikä mitään rajoitteita tällä hetkellä elämälle ole.

Mutta on nuo reissut sairaalalle aina monella tapaa tunteita herättäviä. Kovin monta pientä erityistä siellä lasten polin odotusalulassa ja osastolla on tässä vuosien varrella vastaan tullut ja monenlaista tarinaa kuullut. Pois lähiessä saa aina olla niin kiitollinen, kun päästää kotiin ja kaikki on hyvin. Jotenkin silloin jo, kun osastolla useampaan otteeseen oltiin tyllerön kanssa ajattelin, että meidän huolet on pieniä monen muun huoliin verrattuna. Vaikka monenlaista vastoin käymistä on tässäkin meidän pienessä perheessä ehditty läpi käydä. Ja parhaillaankin isoa prosessia läpi käydään. Taas nöyrin mielin saa miettiä miten hyvin asiat oikeasti ovat kaikesta huolimatta. Moneen kertaan on taas tänään pitänyt noita omia Erityisiä, Rakkaita halata.

Mun Aarteet 

Tänään taas yksi erittäin Ihana Kohtaaminen <3 tuolle perheelle kovasti Enkeleitä toivon Rinnalla Kulkemaan ja Voimia antamaan sekä pientä Erityistä Suojelemaan sekä vahvistamaan <3

jk. odotan innolla kesää ja syksyä... varmasti mieletön tunne kuulla oman koiran hirvihaukku ihan Livenä :D