Elämää Ilona-impan kanssa

Katse tulevaan...

Matka jatkuu.. tiistaina (4.4.17) Ilona-impan toinen säätökäynti Kysissä. Onhan tämä ollut haasteellista ja raskasta aikaa monella tapaa. Tottuminen uuteen äänimaailmaan vie aikansa. Lisäksi tässä alkutaipaleella on ollut pientä propleemaa. Ekaksi oli väliaikainen korvakappale, joka aiheutti korvakäytävään hiertymää. Sitä sit piti hoidella. Sain reilu viikko sitten (27.3.17) vihdoin akustisen korvakappaleen ja vaikutti, etä nyt ”prossa” pysys paremmin paikallaan. No ehkä vähän. Mutta tuo uusi korvakappale ei kuitenkaan poistanuut vinkumis ongelmaa, joka mulla siis ollut koko ajan. Sitä on siis ollut kumarrelessa, pipon kanssa ja ratsastuskypärän kanssa varsinkin. Tosi tylsää.. toivottavasti saisin tuohon nyt jonkin jutut keskittyä.. Ehkä sellainen panta ois bueno. Kehittely käynnissä :)

https://hearinghenry.com/

Kaiken kaikkiaan leikkauksesta toipuminen on lähtenyt edistymään hyvin. Jäännöskuuloon lääkärit tuntuvat olevan tyytyväisiä. Onneksi maltoin lepäillä. Toki kuulo olisi voinut lähtä parenemaan paremminkin, mutta annetaan aikaa. Edelleen oon sairaslomalla mikä tuntuu toisia vähän ihmetyttävän. Edelleen ollaan siinä tilanteessa, että en pystyisi selviämään tällä kuulolla sairaanhoitajan työtehtävistä. Viimeksi tänään siitä kuntotusohjaajan kanssa juttelin puhelimessa. Vähitellen pitää alkaa miettimään noita työkuvioita: mitä se voisi olla ja missä? Millaisia apuvälineitä?  Onneksi vasenkorva pelaa puhelimessa puhuttaessa suht kivasti niin saa asioita hoidettua KELA, KYS ym. kanssa. Toki siinäkin siis on kuulon alenemaa. Eli nyt pitää kuntouttaa itseään muuten, kun kuulo ei vielä "riitä" työhommiin.

Joskus aikaa sitten mun omalääkäri Antti Hyvärinen patisti harrastamaan liikuntaa, jossa tasapainoelin joutuu tekemään töitä eli epätasaisessa maastossa kävelyä, pyöräilyä, arkiaskareissa tasapainoharjoituksia mm. yhdellä jalalla seisomonen, hyppiminen. Toki niitä olen yrittänyt tehdä ja liikuntaa eri muodoissa tulee harrastettua useamman kerran viikossa. Nyt toipilas aikana olen kuitenkin koittanut vielä enemmän kiinnittää huomiota liikkumiseen ja fyysiseen kuntoon. Jospa se auttas myös siihen henkiseen jaksamiseen. Tasapainolle tekee hyvää ratsastaminen on ollut ihana huomata miten se tukee myös muuta kehonhallintaa ja sitä kautta myös kuulemista. Nyt keväisinä päivinä olen käynyt lumikenkäilemässä, lasten kanssa pulkkamäessä sekä päivättäinen olen käynyt koirien kanssa lenkillä niin tiellä kun metsäpoluilla. Kiitos naapureiden nuo polut pysyvät auki :)

Talvisia touhuja 

Niin tosiaan toinen säätökerta oli vuorossa. Oli kaiken kaikkiaan aika rankka päivä, kun matkaa kertyy suuntaansa se 75km. Minulle jo kuulokojeen aikaan säätöpäivät oli tosi väsyttäviä ja olin ihan mehut pois sen jälkeen. Kaikki se piippilujen kuuntelu ja säätäminen vaan vie niin paljon voimia. Mulla ei siis vielä kertaakaan oo onnistunut niin, että kävisin säädöissä ja palaisin vaikka töihin. Niin me ollaan vaan erilaisia ihmiset vaikka ns. saman vaiva olisikin. Osasin odottaakkin, että keskiviikkona on kipupäivä. Ja näin kävi. Nukuin jo yön vähän levottomasti ja aamulla oli päänsärky aika juhlallinen. Vasta päivällä pystyin impan laittamaan ja aloittamaan päivän kuuntelut. Kuitenkaan keskiviikkona en vielä ihan koko päivää pystynyt impan kanssa olemaan. 

Tänään torstaina oon sit pitänyt imppaa 8 tuntia eli eka kerran koko aikana melkein työpäivän. Tähän mennessä oon pitänyt max 4 tuntia kerralla ja sit on ollut pakko pitää taukoa. Säädöt pysyi muuten samana, mutta nyt laitettiin ns. scan ohjelma nro 1 ja sillä pyrin nyt menemään mahdollisimman pitkälle. Tänään kävin eka kertaa ulkona ihan kunnon lenkin impan kanssa. Tähän asti en ulkona oo pitänyt, kun tallilla. Myös kuntosalilla kävin tänään Ilona-impan kanssa eka kertaa ja ei huono kokemus. Tästä ois nyt hyvä jatkaa, kun tuntuu et säädöt on paremmalla mallilla. Vaikka kyllä mä huomaan miten pinna on lyhyt, kun väsyy edelleen suht helposti.

Kaiken kaikkiaan tää ”projekti” on kyllä koko perheen ja lähipiirin yhteinen, vaikka se istute minussa onkin. Kyllä vaaditaan tältä meidän pikku perheeltä venymistä ja paljon. Lapset eli tyttö ja poika sekä mies joutuu kyllä paljon kuuntelemaan, mun vaikerointi, turhautumista ja kiukkua. Toki myös Ahaa elämykset ja ilon kyyneleet he saavat jakaa. Tarvitaan melkista Tahto-tilaa, että asioissa päästään eteenpäin ja että arki sujuu. Vaikeinakin päivinä ois vaan pakko jaksaa ja onneks noi jaksaa mua potkia eteenpäin. Paljon ollaan nyt yritetty tehdä asioita yhdessä, että me kaikki opittas elämään tämän Ilona-impan kanssa.

Oman jaksamisen kannalta on ollut tärkeää, että mun vanhemmat ja muutamat ystävät jaksaa kuunnella ja tsempata. Lisäksi on törkeää, että on sellaiset harraste mahdollisuudet ja siellä jengi joka mahdollistaa jutut.

Mutta ihan aikuisten oikeasti mun täytyy olla kiitollinen, että mulla on tää perhe ja tuo puoliso. Ei hänellä todellakaan ole ollut helppoa sillä kaiken kaikkiaan mun jaksaminen tässä vuosien aikana on ollut niin vaihtelevaa. Välillä on päiviä kun haluis vaan itkeä ja kaivautua maan alle. Kuitenkin hän on edeleen tässä <3 vaikka vaihtoehtoakin olen tarjonnut.. niinhän ne sanoo, että ”Rakkautta on myös päästää toinen menemään...” Mutta täällä ollaan ja eteenpäin on suunta...

jk. tiistaina kävin myös hammaslääkärillä sillä leikatulla puolella aika ajoin hermosärkyä.. tilannetta seurataan.. kipujen pitäisi hävitä noin ½ vuoden aikana. Saas nähdä miten käy. Onneksi oon pärjännyt näiden kipujen kanssa ja onneksi niitä ei oo usein.