Vähän erilainen kaksiviikkoa

Meillä on täällä ollut vähän erilaiset kaksi viikkoa ja pääsyy lienee, että isäni eli lasten ukki on ollut meillä ”kuntoutusLomalla”. Minun päivät on mennyt ukin kanssa tässä kotona. Ollaan käyty ulkona kävelemässä ja katsottu suomalaisia elokuvia uusia ja vanhoja. Hyvää imppa-treeniä :)

Isä toipuu kolmesta lonkkaleikkauksesta ja tosiaan viime kesästä asti lapset ovat ukkia tänne meille odottaneet. Iskalle onkin ollut tärkeää nukkua ukin kanssa niinpä tehtiin alakertaan molemmille omat nukkumapaikat. Paljon on ehtineet lapset ukin kanssa touhuta sisällä sekä ulkona ja pari kertaa ollaan käyty uimahallissakin. Ja mikä parasta ei oo tarvinnut patistaa vaan molemmille on ollut tärkeä aamulla toivotella "mukavat päivät" ukille ja koulusta on ollut kiire kotiin touhuamaan ukin kanssa. Toivottavasti nämä yhteiset hetket kantaa arkea silloinkin, kun ollaan erillään.  

Kyllä huomaa, että kevät tulee. Jonkinmoista kevät väsymystä lapsilla ilmassa ja koulu aamuina herääminen on vaan vaikeaa. Toki monella tapaa rankkakin talvi on takana. On ollut paljon opittavaa ja töitä koulu asioiden eteen on tehty kyllä täällä kotonakin ahkerasti. Tänään oli koululla palaveri ja kylläpä jännitti. Taisi yöunetkin jäädä vähän huonoksi. Kuitenkin ihan postitiivistä palautetta tuli onneksi. Vaikka tiedossa on vielä paljon työtä ja erityisen tuen tarvetta. Molemmilla, kun jonkin asteinen lukihäiriö. Ensi vuonna, kun alkaa sitten jo englanti. Ihan ihmettelen miten positiivisiä nuo lapset ovat jaksaneet olla. Jospa nyt alkaisi edes hieman helpottaa. Reedan kevään KYSin reissut vielä edessä, mutta suunta näyttää nyt olevan oikea. Joten luottavaisin mieli mennään. Lapset on kyllä ehdottomasti positiivisuuden perineet isältään. Hyvä Niin <3

Omat työ-ja jatkokuviot on edelleen niin AUKI ??? Tänään eräs tuttava sanoi ”Hiljaa hyvää tulee” näin kai se on vaan ajateltava itsekkin. Opiskelu vaihtoehdot ja muutkin vaihtoehdot on ollut mielessä. 

Nyt on olen ollut kotona olen käynyt vetämässä pari 4H lyhyt kurssia eli kässäkerhon ja tuunauskerhon yhdessä 4H toiminnanjohtaja Annen kanssa. Mukavaa ja kaivattua vaihtelua. Omat lapsetkin oli innokkaana mukana. Kässäkerhossa lapset harjoitteli saumurilla ja ompelukoneella ompelua ja saivat ommella pieniä juttuja itselle mm. trikoopipot ja jumppapussit. Tuunauskerhossa osa jatkoi ompelujuttuja eli tekivät vanhoista farkuista kassit. Lisäksi koristeltiin kukkaruukut ja niihin kasvamaan samettikukat. Myös katuharjat sai uudet hienot asut. Tosi mukava kokemus. Ihanan innokkaita lapsia ja niin taitavia. Omat lapsetkin on nyt niin innoissaan käsitöistä. Ehkä tässä kevään ja kesän aikana pitää vielä ommella jotain yhdessä. Itse olen vähän tässä välillä innostunut ompelemaan lähinnä kierrätysmateriaalista eli typylle parit leggarit, poitsun collareiden päivitystä jne.

Tuunaus kurssin kassi satoa :)

Harjoja 

Meillä on muuten taas innostuttu käymään koko perheen voimin lenkillä. Lapset ajaa pyörillä ja me aikuiset kävellään koirien kanssa. On muuten lapsillekin hyväksi, että tulee monipuolista liikuntaa. Etenkin Reedalle liikunta on hyvä tapa hoitaa verenpainetta. Iskalle kaikki missä tarvitaan tasapainoa on hyväksi kehonhallinnan kannalta. Joten nyt me liikutaan :) Odotetaan muuten jo innolla, että ilmat vähän lämpiäisi ja päästäisiin saareen yöksi eli telttailemaan. Vappu on jo ovella ja sit alkaa koulun loppulaskenta.

Mamman tunikasta tuli neitokaiselle pöksyt 

Missähän sut tehtiin?

Tähtien tuolla puolella muovailtiin huolella.

Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta?

Mitähän sä vielä kantaa voit korkealla kun noin sä soit.

Ei mitään tuu niin painavaa et se sinut musertaa.

Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen.

Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan.

Keskellä ihmettä Sen tajuu vasta jälkeenpäin.

Taidat aavistaa jo sen.

Yksin täytyy jokaisen polku mennä pimeään että pystyy elämään.

Sä saatat selvitä vähin vammoin matkalla.

Ystäväsi huolehtii kun askelees on hatarat.

Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat.

Tämä Johanna Kurkelan ”Ainutlaatuinen” kappale on viime päivinä pyörinyt minun mielessä ja siinä on kyllä ”iso” sisältö, mutta se kuvaa kyllä paljon mun tunteita. Kun itsella on kaksi ”Ainutlaatuista” joiden tehtävä tässä elämässä on kasvattaa minua.. välillä on vaikea ymmärtää miksi niin paljon pitää tapahtua juuri meille, mutta tiedän sisimmässäni, että näin on tarkoitettu. On lahja saada kaksi näin erilaista ja herkkää lasta. Tässä viimeisten kuukasien aikana olen joutunut paljon miettimään omaa jaksamista ja mutta juuri nämä kaksi ”Ainutlaatuista” on antaneet syyn tutkia itseä ja ymmärtää asioiden suuremmat merkitykset. Kiitollisena siitä <3

Sukkasillaan

Syksyllä 2016 kävin kurssin "sukat uudella tekniikalla" ja se oli menoa.. nyt tipahtelee sukkia tasaiseen tahtiin puikoilta 😍
On rentouttavaa neuloa ja nyt siis kaksi sukkaa samaan aikaan eli pari kerralla 🤗
En ole koskaan ollut mikään ohjeesta neuloja, mutta kurssin vetäjä Emma Karvonen oli laatinut hyvän perusteen ja sillä on hyvä tehdä. Fiilis pohjalta sit kuvioita tms.

Kommunikaatio katkoksiako vai mitä?

Nyt on pakko myöntää, että ulkona touhustelu on kyllä paikallaan, kun harmitus iskee. Kyllä muuten koiranhäkkeistä lens lumi, kun piti saada purkaan ”mielipahaa”. Nyt on muuten jo huomattavasti tyynempi olo.

Mitäs meille kuuluu? Imppa-Ilona sai uudet säädöt viime viikolla. Kävin KYSillä 5.4.18. Olipa taas kuin kotiinsa olisi mennyt. Istekillä Eila odotteli minua jo ja lisälaite asioita mietittiin. Sitten oli vuorossa häly-testit ja Antti-lääkärin vastaanotto. Nyt suunnitelmana lisälaite kokeilu ja vammaistuen selvittely.

Kysymys kuuluukin miten ihmeessä mä en saanut tietoa nuista lisälaitteista työkokeilun yhteydessä??? Tietokatkosko??

Nyt vaan miettimään miten saisin tuon asian järjestettyä, kun mulla ei edelleenkään oo sitä työpaikkaa. Ja nyt verkot veteen...

Eilen laitoin jo viestii sosiaalityöntekijälle vammaistuesta, työvoimaneuvojalle työkokeilu ym. asioista sekä selasin työkkärin sivuja. Mietin kyllä voiskohan jotenkin tyyliin oppisopimuksella vähän päivittää terveydenhoitajan koulutusta?Niin ihmiset tiedoksi: täällä ois yks sairaanhoitaja YAMK vailla työpaikkaa jossa ei mahdotonta tausta melua. Työpaikka sais olla noin tunnin matkan päässä meiltä kotoa <3

Joo tää on niin mun elämää etten tästä edes jaksa enää masentua.

Se mikä meinaa mennä tunteeseen on tuo viestin kulkeminen koulun ja kodin välillä.

Mun fb-päivitys 9.4.18

Mietin tuossa et onko nyky opettajat ohjeistettu puhumaan ympäripyöreitä?

kysyessä saat vastauksen jonka voi tulkita myönteiseksi tai kielteiseksi ;)
Toki tämä malli ei ole käytössä jos
A) lapsi on ollut koulussa levoton (opettajalle informoitu väsymyksestä jne.)
B) lapsesi on ollut osallisena tappelussa
C) lapsesi on unohtanut lukukirjan kotiin

Vai onko tää sitä ettei kainuulainen ole edelleenkään oppinut ymmärtämään savolaisten kommunikointia????
Mietin et erakoituminen vois taas olla ajankohtaista..

Siis juu.. allekirjoittanut miettii, että miten onkaan vaikea saada sitä kaivattua informaatiota sieltä koulun päästä. Itse, olen yrittänyt antaa tilaa heidän siellä toimia. Ja joka nahinasta en tosiaan tarvitse juurta jaksain selon tekoa. Toki haluan tietää, jos nuo meidän ”JÄSTIPÄÄT” jossakin kahakassa on ollut mukana. Voin kertoa, että näitä kiusaamisia ja tappeluja on viimeiset 3,5 vuotta selvitetty milloin milläkin kokoonpanolla. En sano, että omani on syytön, mutta ihmeen usein olen omani kanssa näitä asiota selvittelemässä ja vielä yhtään kertaa en ole vastapuolen vanhempia selvittelyissä tavannut. Ehkä nykyaikana riidat, epäselvyydet ym. selvitellään näin. Liekkö identiteetti suojaa tai jotain? Mutta surukseni huomaan ettei lapsi eikä enää äitikään oikein jaksa luottaa puolueettomuuteen.

Olen yrittänyt koululle tiedottaa kuitenkin näistä meillä työn alla olevista asioista jotka nyt vähän väkisin sinne kouluunkin liittyy. Molemmat lapset tarvitsevat siis tukea äidinkielen asioiden oppimisessa ja se jo koulun näkökulmasta tuo omat haasteensa. Meillä, kun nämä haasteet jatkuu sitten täällä kotona moninaisena, vaikkakin ne menee jo niin rutiinilla ettei niitä ilman arki tuntusi arjelta.

Neiti TättäHäärän kohdalla, kun tilanne on elänyt viimeisen kuuden kuukauden aikana meloisesti. On aloitettu lääkitys suojaamaan munuaisia ja valitettavasti lääkitystä on jouduttu ”titraamaan” monen monta kertaa. Lapsen keho reagoi väsymyksellä, päänsäryllä, janolla. Oireita pitäsi hoitaa ja seurata myös koulussa ja niistä pitäisi tulla tieto myös kotiin ( ne ovat kokonais tilanteen näkökulmasta tärkeää ”dataa”). Jostain syystä viesti ei kulje :( vaan huomautuksia neitin voinnista tulee sivulauseissa, kun jotain muuta asiaa puidaan.

Kotona perussettiä on tällä hetkellä verenpaine seurannat 2-4 päivänä viikossa 2-3 kertaa päivässä aina 3 mittausta 5 minuutin välein. Sit labra-kontrollit ym.

Tämän lisäksi alkoi kauan odotettu oikomishoito hampaissa. Ei taideta päästä tänäkään vuonna sinne ”ihanne perhe” sarjaan sillä sen verran paljon on meillä tätä säätämistä.

Eikä tää jää tähän sillä poitsu meidän ”Jolle” käy myös läpi vaativaa hampaiden oikomishoitoa (hoitovirhe alle kouluikäisenä) ja lisäksi oppimista tuetaan neuro-psykologisella kuntotuksella joka on 75km päässä Kuopiossa 2-4 x kuukaudessa.

Voitte varmaan arvata millaista sähläämistä tää ”perusArki” on. Ei jää kalenteriin tyhjiä sivuja ja nyt on lasten ja äidin puhelimet synkronisoitu, että kalentereista löytyy milloin ja missä mitäkin tapahtuu. Senpä vuoksi tuo koulun palaute olisi tärkeää... muukin kuin se, että voisiko terapian/hammaslääkärin toivoa esim.klo 14. Aina voi toivoa, mutta usein ne ei kysele. Aika annetaan ja piste. Kuitenkin meille se, että lapsi on koulussa ollut väsynyt, valittanut päänsärkyä tai hammaskipua on tärkeä tieto ja sen vuoksi se olisi mukava saada silloin kun tilanne on päällä. Tai ainakin antaa lapselle se särkylääke sieltä repusta tai toimittaa terkkarille jolloin asia tulee kirjatuksi.

Joo mä tiedän, että siellä luokassa on 20 muutakin lasta. Mä tiedän, mutta mä epäilen ettei kaikilla näillä lapsilla ole jotain seurattavaa asiaa. Ja toisaalta, jos sama lapsi valittaa pääkipua monena päivänä olisiko silloin SE hetki eli ilmoitus kotiin.

Mä myönnän oon nyt tooosiiii tympääntynyt, mutta myös pettynyt tähän systeemiin. Yksilöllisyys häviää kaiken muun alle. Tiedän koulun tehtävä on keskittyä oppimisen tukemiseen ja sen seuraamiseen. Mutta ihminen on kokonaisuus eli fyysinen-, sosiaalinen- ja psyykkinen hyvinvointi on huomioitava. Mutta mitäpä et äitinä lapsesi vuoksi tekisi. 

Löysin netistä alla olevan runon ja osui ja Upposi <3

Ennenkuin minusta tuli äiti,

tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Siivosin kotini joka päivä. En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tullut ajatelleeksi, olivatko minun huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät. En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu,
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä

nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä. En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellennukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni
voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti, En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti, En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä iloa, rakkautta
sydänsärkyä, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee. En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti

Lisäys 11.4.2018

Tänään hyvää mieltä hakemassa yhdessä ukko-kullan kanssa. Se mikä ei tapa vahvistaa. Lumikenkäilemässä.. eikä muuten kuljettu valmiita polkuja 😂
Tuli tehtyä tasapaino, koordinaatio ja lihaskunto sekä mentaalitreeni samalla kertaa. Kun uppoaa polvia myöten hankeen lumikengät jalassa niin silloin jo milloin testataan luonteen lujuutta.. perskutaRallaa ja ei kun matka jatkuu. Onni on tuo oma-liikuttaja 😗
Jk. Näin ahman, hirven ja jäniksen jäljet 😎

Äiti-tytär aikaa

Pääsiäisen aikaan otettiin Reedan kanssa pieni irti otto arjesta. Tytär-äiti reissu Lahden mummun ja ukin luokse, Vain pari päivää, mutta meille niin tarpeellinen "tauko". Ei verenpaineen mittausta, läksyjä... me tytöt vaan oltiin mummun ja ukin kanssa. Nukuttiin yöt vierekkäin <3
Nähtiin toki reissulla myös Kari-enoa, Katjaa sekä Tua- ja Ada-sekkuja. Mukava huomata, että vaikka tytöillä on ikäeroa niin hyvin viihtyivät yhdessä. Ihan Parhautta olla Rakkaimpien ympäröimänä.

Reeda ja Erkki-ukki

Reeda, Ada, Seija-mummi ja Tua

Uus tugga 

Matkalla

Puistossa