Nyt
on pakko myöntää, että ulkona touhustelu on kyllä paikallaan,
kun harmitus iskee. Kyllä muuten koiranhäkkeistä lens lumi, kun
piti saada purkaan ”mielipahaa”. Nyt on muuten jo huomattavasti
tyynempi olo.
Mitäs
meille kuuluu? Imppa-Ilona sai uudet säädöt viime viikolla. Kävin
KYSillä 5.4.18. Olipa taas kuin kotiinsa olisi mennyt. Istekillä
Eila odotteli minua jo ja lisälaite asioita mietittiin. Sitten oli
vuorossa häly-testit ja Antti-lääkärin vastaanotto. Nyt
suunnitelmana lisälaite kokeilu ja vammaistuen selvittely.
Kysymys
kuuluukin miten ihmeessä mä en saanut tietoa nuista lisälaitteista
työkokeilun yhteydessä??? Tietokatkosko??
Nyt
vaan miettimään miten saisin tuon asian järjestettyä, kun mulla
ei edelleenkään oo sitä työpaikkaa. Ja nyt verkot veteen...
Eilen
laitoin jo viestii sosiaalityöntekijälle vammaistuesta,
työvoimaneuvojalle työkokeilu ym. asioista sekä selasin työkkärin
sivuja. Mietin kyllä voiskohan jotenkin tyyliin oppisopimuksella
vähän päivittää terveydenhoitajan koulutusta?Niin ihmiset
tiedoksi: täällä ois yks sairaanhoitaja YAMK vailla työpaikkaa
jossa ei mahdotonta tausta melua. Työpaikka sais olla noin tunnin
matkan päässä meiltä kotoa <3
Joo
tää on niin mun elämää etten tästä edes jaksa enää masentua.
Se
mikä meinaa mennä tunteeseen on tuo viestin kulkeminen koulun ja
kodin välillä.
Mun
fb-päivitys 9.4.18
Mietin
tuossa et onko nyky opettajat ohjeistettu puhumaan ympäripyöreitä?
kysyessä
saat vastauksen jonka voi tulkita myönteiseksi tai kielteiseksi
;)
Toki tämä malli ei ole käytössä jos
A) lapsi on ollut koulussa levoton (opettajalle informoitu väsymyksestä jne.)
B) lapsesi on ollut osallisena tappelussa
C) lapsesi on unohtanut lukukirjan kotiin
Toki tämä malli ei ole käytössä jos
A) lapsi on ollut koulussa levoton (opettajalle informoitu väsymyksestä jne.)
B) lapsesi on ollut osallisena tappelussa
C) lapsesi on unohtanut lukukirjan kotiin
Vai
onko tää sitä ettei kainuulainen ole edelleenkään oppinut
ymmärtämään savolaisten kommunikointia????
Mietin et erakoituminen vois taas olla ajankohtaista..
Mietin et erakoituminen vois taas olla ajankohtaista..
Siis
juu.. allekirjoittanut miettii, että miten onkaan vaikea saada sitä
kaivattua informaatiota sieltä koulun päästä. Itse, olen
yrittänyt antaa tilaa heidän siellä toimia. Ja joka nahinasta en
tosiaan tarvitse juurta jaksain selon tekoa. Toki haluan tietää,
jos nuo meidän ”JÄSTIPÄÄT” jossakin kahakassa on ollut
mukana. Voin kertoa, että näitä kiusaamisia ja tappeluja on
viimeiset 3,5 vuotta selvitetty milloin milläkin kokoonpanolla. En
sano, että omani on syytön, mutta ihmeen usein olen omani kanssa
näitä asiota selvittelemässä ja vielä yhtään kertaa en ole
vastapuolen vanhempia selvittelyissä tavannut. Ehkä nykyaikana
riidat, epäselvyydet ym. selvitellään näin. Liekkö identiteetti
suojaa tai jotain? Mutta surukseni huomaan ettei lapsi eikä enää
äitikään oikein jaksa luottaa puolueettomuuteen.
Olen
yrittänyt koululle tiedottaa kuitenkin näistä meillä työn alla
olevista asioista jotka nyt vähän väkisin sinne kouluunkin
liittyy. Molemmat lapset tarvitsevat siis tukea äidinkielen asioiden
oppimisessa ja se jo koulun näkökulmasta tuo omat haasteensa.
Meillä, kun nämä haasteet jatkuu sitten täällä kotona
moninaisena, vaikkakin ne menee jo niin rutiinilla ettei niitä ilman
arki tuntusi arjelta.
Neiti
TättäHäärän kohdalla, kun tilanne on elänyt viimeisen kuuden
kuukauden aikana meloisesti. On aloitettu lääkitys suojaamaan
munuaisia ja valitettavasti lääkitystä on jouduttu ”titraamaan”
monen monta kertaa. Lapsen keho reagoi väsymyksellä, päänsäryllä,
janolla. Oireita pitäsi hoitaa ja seurata myös koulussa ja niistä
pitäisi tulla tieto myös kotiin ( ne ovat kokonais tilanteen
näkökulmasta tärkeää ”dataa”). Jostain syystä viesti ei
kulje :( vaan huomautuksia neitin voinnista tulee sivulauseissa, kun
jotain muuta asiaa puidaan.
Kotona
perussettiä on tällä hetkellä verenpaine seurannat 2-4 päivänä
viikossa 2-3 kertaa päivässä aina 3 mittausta 5 minuutin välein.
Sit labra-kontrollit ym.
Tämän
lisäksi alkoi kauan odotettu oikomishoito hampaissa. Ei taideta
päästä tänäkään vuonna sinne ”ihanne perhe” sarjaan sillä
sen verran paljon on meillä tätä säätämistä.
Eikä
tää jää tähän sillä poitsu meidän ”Jolle” käy myös läpi
vaativaa hampaiden oikomishoitoa (hoitovirhe alle kouluikäisenä) ja
lisäksi oppimista tuetaan neuro-psykologisella kuntotuksella joka on
75km päässä Kuopiossa 2-4 x kuukaudessa.
Voitte
varmaan arvata millaista sähläämistä tää ”perusArki” on. Ei
jää kalenteriin tyhjiä sivuja ja nyt on lasten ja äidin puhelimet
synkronisoitu, että kalentereista löytyy milloin ja missä mitäkin
tapahtuu. Senpä vuoksi tuo koulun palaute olisi tärkeää... muukin
kuin se, että voisiko terapian/hammaslääkärin toivoa esim.klo 14.
Aina voi toivoa, mutta usein ne ei kysele. Aika annetaan ja piste.
Kuitenkin meille se, että lapsi on koulussa ollut väsynyt,
valittanut päänsärkyä tai hammaskipua on tärkeä tieto ja sen
vuoksi se olisi mukava saada silloin kun tilanne on päällä. Tai
ainakin antaa lapselle se särkylääke sieltä repusta tai toimittaa
terkkarille jolloin asia tulee kirjatuksi.
Joo
mä tiedän, että siellä luokassa on 20 muutakin lasta. Mä tiedän,
mutta mä epäilen ettei kaikilla näillä lapsilla ole jotain
seurattavaa asiaa. Ja toisaalta, jos sama lapsi valittaa pääkipua
monena päivänä olisiko silloin SE hetki eli ilmoitus kotiin.
Mä
myönnän oon nyt tooosiiii tympääntynyt, mutta myös pettynyt
tähän systeemiin. Yksilöllisyys häviää kaiken muun alle. Tiedän
koulun tehtävä on keskittyä oppimisen tukemiseen ja sen
seuraamiseen. Mutta ihminen on kokonaisuus eli fyysinen-,
sosiaalinen- ja psyykkinen hyvinvointi on huomioitava. Mutta mitäpä
et äitinä lapsesi vuoksi tekisi.
Löysin netistä alla olevan runon
ja osui ja Upposi <3
Ennenkuin
minusta tuli äiti,
tein
ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin
niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut
huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin
kotini joka päivä. En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En
tullut ajatelleeksi, olivatko minun huonekasvini
myrkyllisiä vai eivät. En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
myrkyllisiä vai eivät. En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun
päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty eikä
nipistelty
pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla
oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä. En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellennukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni
voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti, En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti, En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä iloa, rakkautta
sydänsärkyä, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee. En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti
Lisäys 11.4.2018
Tänään hyvää mieltä hakemassa yhdessä ukko-kullan kanssa. Se mikä ei tapa vahvistaa. Lumikenkäilemässä.. eikä muuten kuljettu valmiita polkuja 😂
Tuli tehtyä tasapaino, koordinaatio ja lihaskunto sekä mentaalitreeni samalla kertaa. Kun uppoaa polvia myöten hankeen lumikengät jalassa niin silloin jo milloin testataan luonteen lujuutta.. perskutaRallaa ja ei kun matka jatkuu. Onni on tuo oma-liikuttaja 😗
Jk. Näin ahman, hirven ja jäniksen jäljet 😎
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta
lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen
yksinkertaisesta hymystä. En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä katsellennukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti. En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut
laittaa häntä sänkyynsä. En koskaan ollut tuntenut
sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun
en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni
voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa
niin paljon.En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti, En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää
nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut
tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti, En ollut koskaan noussut
ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni,
että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä iloa, rakkautta
sydänsärkyä, ihmetystä tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee. En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti
Lisäys 11.4.2018
Tänään hyvää mieltä hakemassa yhdessä ukko-kullan kanssa. Se mikä ei tapa vahvistaa. Lumikenkäilemässä.. eikä muuten kuljettu valmiita polkuja 😂
Tuli tehtyä tasapaino, koordinaatio ja lihaskunto sekä mentaalitreeni samalla kertaa. Kun uppoaa polvia myöten hankeen lumikengät jalassa niin silloin jo milloin testataan luonteen lujuutta.. perskutaRallaa ja ei kun matka jatkuu. Onni on tuo oma-liikuttaja 😗
Jk. Näin ahman, hirven ja jäniksen jäljet 😎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti