Joulun odotusta

Vähitellen pitäisi alkaa orientoitumaan siihen, että joulu on tosiaan jo ihan käsillä. Ehkä se joulumieli tulee sit viimeistään, kun on lasten joulujuhla koululla. Jännittää mitä mun pikkuset siellä oikein esittää. Harmi, kun Tomi ei pääse mukaan. 

On ollut monella tapaa raskaskin syksy.. jotenkin Iskan ekaluokan aloitus ja Reedan eskari sekä mun uudet työkuviot on vieneet mehut. Ollaan toki ehditty tehdä monia mukaviakin juttuja. Ollaan alettu harrastamaan :)

Nyt vaan huomaa, että monta asiaa on vielä tekemättä ennen joulua, vaikka ne on kyllä itselle luotuja paineita ne. Katellaan mitä ehtii tehdä. No tärkeimmille on jo lahjat hommattu. Kummi-lasten lahja asiaa oon miettinyt. Jostain kumman syystä toisten kanssa yhteudenpito on jäänyt ja tuntuu jotenkin teennäiseltä lähettää lahjakortti tai paketti kun on avan ulkona mistä lapsi/nuori tykkää.

Tässäpäs pari kuvaa meidän joulun odotus tunnelmista

Lasten kanssa askarreltu tontut ja enkeli asetelma 2014

Tonttu perhe ja hirvet 

Leivonnaisia

Tonttu-ukko mukissa

vanhemmuuden kasvukipujako

Mamma ja lapsukaiset (marraskuu 2015 Kuopion ravirata)

on se kiva, että nykyisin on wilmat ja tekstiviestit.. joskus vaan mietin, että miltähän tuntuisi, jos sieltä tulis kiitosta lapsen koulupäivästä... eipä sillä ettenkö haluis tietää miten noiden villikoiden päivät sujuu ? minähän todellakin tiedän ettei ne oo mitään enkeleitä ? ja kun ovat niin saman ikäisiä niin kilpailua ja nahinaa riittää ?

mutta juuri nyt ne on kattoneet Dvd:tä sovussa ja mä oo saanut valmistella huomista ruokaa, hoitaa koirat jne. Sanonta "lapset on lapsii" on siinä suhteessa aika vekkuli, että kuitenkin usein koulumaailmassakin on löydettävä ns. syyllinen. miksiköhön?

Nämä mun tenavat kun nahistelee ja syyttävät toisiaan milloin mistäkin.. mä kysyn nykyisin "mitä sinä teit ennen kun riita alkoi? Tärkeää on selvittää miksi tapahtui juuri näin ja mistä se alkoi?
Tässä menneen syksyn aikana olen saanut useamman kerran olla selvittelemässä nahinoita myös koululla... en vaan ole vielä koskaan nähnyt vastapuolen vanhempia ?

Mitä mietin on se että miten me vanhemmat suhtaudumme lapsen EI Toivottuun käyttäytymiseen. Uskommeko sinisilmäisesti mitä lapsi sanoo? kyseenalaitammeko? varmaan toimimme eri tavalla jokainen. on vaan surullista kuulla näitä "ei meidän lapsi vaan teidän lapsi" juttuja. Eli vanhemmat uskoo omaa lastaan ja ovat sitä mieltä ettei heidän lapsi muuttele totuutta. Mä kyl itse taidan olla tässä asiassa liiankin kyyninen...

Sen olen huomannut, että koulumaailman mukana lapsistani on tullut todella kilpailuhenkisiä. Joka asiassa pitää olla eka ja paras.Olen yrittänyt puhua, että tärkeintä olisi olla tyytyväinen omaan tekemiseen eikä siihen onko parempi kuin toiset. eri asia tietysti jos kysymyksessä on kilpailu. Vähän ahdistavakin asia minulle ? toki itsekkin olen kilpailuhenkinen, mutta se liittyy vapaa-aikaa esim. koiranäyttelyyn tai koirakokeisiin tms. Lapsia olen yrittänyt kannustaa tekemään asioita monipuolisesti ja näkemään omat vahvuudet.

Olen yrittänyt syksyn aikaan tietoisesti järjestää lapsille mahdollisuuksia saada onnistumisen kokemuksia. Uskon, että ne juuri kantavat lasta silloion kun tuntuu, että on vaikeaa. Usein illalla ennen nukkumaan menoa etenkin Iska kyselee "montako päivää on viikonloppuun?" viikonloput ovat Iskalle tärkeää aikaa, koska silloin hän ehtii touhuilla omassa pihassa, käydä Juha-ukin ja isin kanssa metsällä. Ja ennen kaikkea olla ja touhuta ilman yletöntä kiirettä ja painetta suoroitua. Reedalle päivät ovat jokseenkin samankaltaisia hänen omasta mielestään.. välillä viikonloput ovat jopa vähän tylsiä kun ei pääse kavereiden kanssa leikkimään. Tottahan viikonloppuna ehditään olemaan esim. tallilla pidempään. Tässäkin näkee miten lapset kokevat asiat eritavalla. 

Heppailua.. Allu-ponilla ja lättyjä jälkkäriksi 

Tähän asti olen saanut kiitosta lasten sosiaalisista taidoista, mutta nyt tuntuu että ne taidot on unohtunut jonnekin... jos ken löytää saa palauttaa meille, kiitos ?

Tänään itsekkin tuohon asiaan taas törmäsin, kun raahasin lapset kuntosalille mukaan... (itsekäs äiti) ÄLYTÖN LÖYHÖTYS :(  anteeksi kanssamatkustajat....

Toisaalta mietin sitäkin, että miten nykyisin lasten on otettava vastuuta esim. koulussa kun ala-asteikäiset ulkoilee käytännössä katsoen keskenään. Jo 7 veen pitää muistaa kaikki säännöt, olla rehti, reipas ja rehellinen. Jos ei pääse leikkiin on tultava toimeen itsekseen. Aikuiset eivät ehdi ohjaamaan touhuja välitunnilla ja kun oppitunnilla olo on usein vielä kovin kuormittavaa niin ylilyöntejä tapahtuu..eli nujakointeja,väärinkäsityksiä. Usein se joka osaa pitää puoliaan parhaiten pärjää. omani kohdalla mietinkin onko tietyt jutut hyväksynnän hakemista? 

Viime päivinä olenkin miettinyt, että onko väärin että, ohjaan lapsia vastoin valtavirtaa eli ollaan ulkona ja touhutaan koirien ja muiden eläinten kanssa. En tykkää pyssy ja sotaleikeistä. Lapset ei saa pelata tietokone pelejä kuin valvotusti. Pari kertaa viikossa saavat kattoo youtubesta tyyliin heppa/mönkijä-videoita. Meillä ei oo pelikoneita tms. Onko se lapselle epäreilu tilanne mennä maanantaina kouluun, kun ei oo ketään kelle kertoo, että mitä jännää sattui viikonloppuna metsällä. Kun toiset on ehkä viikonloppuna pelannut kavereiden kanssa jotain peliä 10 kenttää eteenpäin. Vaikka toisaalta huomaan kyllä itsestänikin ettei mullakaan oo töissä hirveesti duunikavereiden kanssa yhteistä puhuttavaa. Omakin elämä pyörii lähinnä kodin ja näiden koirien ympärillä. Mutta en voi valittaa. Olen tyytyväinen siihen miten käytän vapaa-aikani. Ja usein se vapaa-aika rytmittyy lasten ja puolison mukaan.  

Onneksi kohta on jo lasten joululoma. se tulee ainakin tässä perheessä tarpeeseen....  Paras joululahja ois sopu lasten kesken.
Itsellä tavoite olla mahdollisimman paljon läsnä lapsille 
Ja tietysti tuntuu hyvältä tietää, että joulun pyhien jälkeen tulee Lahden ukki ja mummi lasten luo.. ne on vaan niitä lasten elämän tähtihetkiä kun saavat huomiota ja ennen kaikkea aikaa itselleen.

jk. meidän lauma kasvoi vast ikään parilla pupu-tyttösellä

Pupu-tytöt Tuhkimo ja Lumikki 

( alkuperäinen teksti julkaistu fb:ssä 8.12.15 ja lisäilty asiaa 15.12.15)

Millainen johtaja minä en halua olla?

Johtajuuttahan minä olen tässä miettinyt jo monta vuotta.. millainen johtaja minä olen? Millainen on hyvä johtaja? Eli uuden asian äärellähän ei siis tosiaankaan olla.

Viime päivänä olen miettinyt millainen johtaja en haluaisi olla. Ja mitähän se työhyvinvointi sitten oikeesti onkaan?

En halua olla johtaja tai esimies, joka ei ole valmis kuulemaan kaikkien osapuolinen näkökulmaa ennen kuin tekee asiasta tai asioista julkisia.

En halua olla johtaja, joka on ns. vahvojen työntekijöiden johdateltavissa ja ohjattavissa.

En halua olla johtaja, joka tuijottaa vaan euroja eikä näen henkilöjohtamisen tärkeyttä.

Aika monta asiaa... listaanhan voisi lisätä vaikka kuinka monta asiaa...

Tutkittua tietoahan on, että oikeudenmukaisuus kokemuksilla on selkeitä hyvinvointivaikutuksia. Tärkeää on, että työntekijällä on mahdollisuus tulla kuulluksi ja että yhteisiä sääntöjä toteutetaan johdonmukaisesti. Kaikilla työyhteisön jäsenillä pitää olla samanlainen mahdollisuus tuoda viestiä epäkohdista. Se ei saa olla vain osan henkilöstön etuoikeus. Kaiken kaikkiaan työyhteisön sosiaalisen toimivuuden parantamiseen sisältyy esimiehen kannalta ristiriitojen ja henkilöstökonfliktien hallintaa, muutosvastarinnan käsittelyä sekä tiedonkulun ja yhteistoiminnallisuuden edistämistä. Esimiehen tehtävä on ohjata keskusteluja perustehtävään. Mitenkä tämä ristiriita liittyy yksikön perustehtävän toteuttamiseen, miten se vaikuttaa työn jakoon? Onko ongelmat henkilökemiasta johtuvia.

Tuntuu, että nykyisin kunta-alalla ainakin johtamisessa painottuu taloudellisuus ja sen alle hautautuu unelma siitä paljon puhutusta työhyvinvoinnista. Pitäisikin puhua työpahoinvoinnista. Miksi henkilöstö johtamiseen on niin vaikea panostaa?

Työhyvinvointihan syntyy siitä, että tehdään työtä työyhteisössä, jossa on yhteiset säännöt, tavoitteet ja halu tehdä yhdessä. Työhyvinvointi luodaan yhdessä. Se perustuu johtamiseen, osaamisen ja työn hallintaan sekä osallisuuteen. Henkilöstö johtamisella saadaan parhaimmillaan aikaan henkilökunnan sitoutuminen työhön ja sen organisointiin ja suunnitteluun. Työn kehittämisessa huomioidaan henkilöstön vahvuudet ja henkilöstön toiveita kuunnellaan. Henkilöstö johtamisessa yhdistetään henkilöstövoimavarat ja toimintastrategia sekä huomioidaan muutoksen johtaminen muutostilanteessa.

Kuulostaa helpolta, mutta miksi se onkin niin vaikea toteuttaa?

Miksi kokoajan puhutaan resurssipulasta ja samaan aikaan työttömiä on pilvin pimein.

Miksi raha ratkaisee? ( ärsyttää... onko pakko jos ei haluu???)

Ai, että juuri tänään tuntuu taas kerran, että miksi hoitotyössä asiakkaan tarpeet ja henkilöstön mitoitus kohtaa nykyisin vain aniharvoin. Vai liekkö niin, että allekirjoittanut aina vaan sattuu väärään paikkaan ja aivan väärään aikaan.

Tiedossahan on, että tieto lisää tuskaa.. tässä tapauksessa taitaa olla juuri niin. Ja työ ei tekemällä lopu ja minkä taaksesi jätät sen ehkä edestäsi löydät.

Aina ei voi voittaa ei edes joka kerta.

Kaikista ei tarvii tykätä ja olla parhaita kavereita, mutta jos työkaveriks sattuu niin ois vaan koitettava toimeen tulla.

Hoitotyön tulisi olla ketju. Kun toinen lopettaa niin toinen jatkaa.. näin saadaan aikaa hyvää ja laadukasta hoitoa. Kukaan ei hyödy siitä, että vahditaan toisen virheitä. Ehkä toiset saavat siitä hyvän mielen...

Eksyin seikkailemaan nettiin ja löytyipäs sieltä ihan asiaakin.. eli

Työhyvinvoinnin portaat

(http://www.tyoturva.fi/tyoelaman_kehittaminen/tyohyvinvoinnin_portaat/tyohyvinvoinnin_portaat_-malli)

Porras 1: Psykofysiologiset perustarpeet

Porras 2: Turvallisuuden tarve

Porras 3: Liittymisen tarve







Porras 4: Arvostuksen tarve








Porras 5:  Itsensä toteuttamisen tarve

olkaapa hyvät...

ei mulla sitten muuta. Kiitos