Vast
ikään lehdissä uutisoitiin kuinka lasta on kiusattu koulussa
kuluneiden vaatteiden vuoksi tai ettei opettajalle kelpaa lapsen
lenkkarit. Surullista. Tähän on tultu.. jo lapset laitetaan
kilpailemaan vaatteilla, varusteilla, taidoillaan. Reilua? Ei.
Näiden
juttujen yhteydessä kerrottiin kuinka tiukoilla perheet voivat olla
tyttömyyden, sairauden, velkaantumisen vuoksi. Toki rahavaikeudet
eivät ole uusia asia. Nykypäivänä se vaan monesti näkyy
selvempää, koska monet hyödykkeet ovat ostotavaraa.
Meidän
isovanhemien aikaan vähävaraisuus ei välttämättä näkynyt niin
räikesäti, koska elämän perusta oli omavaraisuus eli maito tuli
omasta lehmästä, munat kanalasta, liha metsältä ja
omakasvattamasta possusta, kasvikset tuli omalta pellolta, marjat ja
sienet lähtimetsästä, kalat lähijärvestä. Vaatteisiin ja
astioihin ym. rahaa saatiin esimerkiksi myymällä kalaa, lihaa tms.
Kaiken kaikkiaan asumiseen ja elämiseen ei mennyt rahaa niin paljon
kuin nykyisin. Osaksi senkin vuoksi, että useampi sukupolvi asui
saman katon alla tai samassa pihapiirissä. Ja töitä tehtiin kotona
tai naapurissa. Ei kuljettu päivittäin pitkiä työmatkoja jotka
nykyisin varastavan ison osan arjesta.
Me
jokainen teemme erilaisia valintoja, jotka myös ohjaavat elämää
tiettyyn suuntaan. Opinnot, omistusasunto, yritystoiminta ovat usein
ne valinnat jotka vaativat pitkäaikaisen sitoutumisen lainan
maksuun. Myös se miten työllistyy ja pysyy työkykyisenä on
nykypäivänä isossa asemassa. Aikanaan muistan jonkun sukulaisen
tuumanneen ”vakituinen työpaikka on lottovoitto”. En sitä
silloin edes osannut ajatella niin. Etenkin pienemmillä
paikkakunnilla työn löytäminen voi olla todellakin vaikeaa. Usein
työtä voi olla tarjolla kausiluonteisesti lähelläkin, mutta
valitettavasti usein työmatkat venyvät pitkäksi ja sen vuoksi
työllistyminen vaikeutuu. Meistä kaikista ei ole kulkemaan pitkää
työmatkaa ja joskus elämäntilannekin vaikeuttaa kulkemista esim.
pienet lapset, vuorotyöhön kulkeminen. Ja se kulkeminen ei ole
ilmaista ja vie arjesta aimo palan :(
Omia
lapsia seuratessa huomaan kuinka tärkeää on olla ”samanlainen”
kuin kaverit. Vaatteet, reput, kengät, puhelin tuntuvat nyt olevan
suurennuslasin alla. Pitää sopia joukkoon jottei eroitu liiaksi.
Omien lasten kohdalla kuulen usein kaupassa ” äiti ostetaan tätä
kun silläkin on” Itse lapsena halusin, että minulla on vaatteita
joita toisilla ei ole ja olin ylpeä äitini ompelimista vaatteista
ja asusteista. Omien kohdalla huomaan, että tietyt ”ilmiöt” on
vaan niin Cool, että on saatava.
Valitettavan usein itse joudun
tekemään päätöksiä ostoksia tehdessä niin, että budjetti
kestään. Sillä kun yksi käy töissä ja tulot ovat rajalliset
silloin ei tosiaankaan voida ostaa sitä ”tiettyä” ( Frozen,
Minions) vaan ostetaan se mitä tarvitaan. Kuulostaa varmaan
kauhelta, mutta minä olen äiti, joka ei osta lapselle synttäri tai
joululahjaa vain siksi, että on synttäri tai joulu. Ostan asioita
silloin kun niille on tarve. Minusta on Oikeesti kauheeta, jos
lapsilla on kauheet kasat paketteja jouluna tai synttärinä. Tätä
tavaraa on muutenkin niin paljon. Toki sitä on meille kertynyt
monesta suunnasta eli uutta ja vanhaa on tullut lahjaksi. Toki jotain on vaan kulkeut mukana vuosia. Itse toivon
lapsille lahjaksi ”aikaa” esim. ”lähden kanssasi
pulkkamäkeen”.
Ostoksia
tehdessä itselleni on tärkeintä, että lapsi saa olla mukana
tekemässä päätöksiä. Yleensä perustelen lapselle miksi emme
osta hänen toivomaansa tuotetta. En edes muista milloin olisin
viimeksi käynyt kaupassa ilman laskinta. Mutta toimeen on yritettävä
tulla vaikka näillä vähäsillä. Me olemme yrittäneet miettiä ne
tietyt painopisteet joihin rahaa pyritään löytämään. Nyt tälle
talvelle päätimme ostaa lapsille sukuset ja luistimet.. ne löytyi
onneksi alennusmyynnistä :) myös se, että lapsilla on
asianmukaiset vaatteet, joka säälle on tärkeää. Toki joskus
olisi kiva ostaa talvivaatteet ”kauden uutuudet” -rekistä, mutta
tähän asti ollaan menty niin, että vaatteita ostetaan, kun sopivan
hintainen löytyy ( usein ostan tarjouksen/alennusmyynti tuotteen).
Usein lapset ymmärtää se, että valitsemme edullisemman tuotteen
ja näin ”säästetty” raha jää vaikka harrastukseen
käytettäväksi.
Olen
useamman kerran kuullut kysymyksen ”ollaanko me köyhiä?” ja
siihen olen vastannut, että se on miten se kukakin mittaa. Toki
usein raha on tiukalla, mutta vielä on riittänyt ruokaan ja
vaatteisiin. Ulkomaan reissuja ei olla tehty ja kotimaassakin aika
maltillisesti reissataan. Joskus muistan pojan harmittelut ”kun
ollaan köyhiä niin en saa pelikonetta”. Silloin olen koittanut
miettiä lasten kanssa yhdessä mitä kaikkea muuta meillä on. Ja
oikeasti se on tärkeintä, että lapsi ymmärtää ettei kaikkeen
kivaan tarvita materiaali vaan kivat jutut voi olla myös ilmaisia.
Tärkeää on saada hyviä kokemuksia ja onnistumisia monella eri
tavalla. Hyvä tälläinen kokemus on tuoreessa muistissa. Olimme
lasten kanssa Lahden mummolassa ja lähdimme lähikauppa keskukseen
kuluttamaan aikaa. Ja siellä olikin 5-vuotisjuhla viikonloppu..
ohjelmassa mm. räppiä by Mansesteri ja Arttu Lindeman :) Suomen
suosituimmat tubettajat Herbalisti, ZoneVD, Iina-Katariina ja
Mansikka. Lisäksi Daniel Okas. Kaikki tää oli Ihan Ilmaista. Toki
mä en ees tajunnut, että nää on jotain ”suurta ja mahtavaa”
mutta meidän lapsille oli ja se oli siis heille Ihan Huippu
Kokemus!!
Usein
ajattelenkin miten tärkeää on tarjota lapsille ja nuorille
harrastuksia joihin on matala kynnys osallistua. Meillä koulu onneksi järjestää kerhoja, kun niihin osallistumismaksut ovat pieniä tai
ne ovat ilmaisia on useammalla mahdollisuus osallistua mikä lisää
tasavertaisuutta. Usein harrastukset vaativat varusteita ja jos
perheessä on useampi lapsi harrastamassa on pienituloisten mahdoton
kustantaa lapsille harrastuksia. Onneksi näitä on kaks ja vielä
mennään suht kohtuullisilla kustannuksilla.
Silloin
kun minä olin ala-asteella ei itsellä tarvinnut olla suksia tai
luistimia sillä niitä oli koululla. Toki minulla oli iso-veljen
vanhat, mutta hyvin niillä päästiin :)
Köyhiä
tai ei.. päivästä toiseen rimpuillaan :)
