Kiusaaminen on SYVÄLTÄ :(

Viikonloppuna osui silmään Ilta Sanomien netistä otsikko ”Vuosien kiusaaminen ajoi Mikon 9-vuotiaan pojan leikkaukseen: ”Katsoin lapseni nukuttamista surullisilla fiiliksillä” ja kylläpä taas kolahti ja kovaa. Kiusaaminen, jos joku on niin syvältä. Kenellekään ei sitä soisi, että tunteen itseään kiusattavan. Ei lapselle tai aikuiselle.

Tuota tekstiä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Oikeastiko pienen ihmisen on pitänyt kohdata tuollaista kohtelua ja vuosia. Kyllä pitää sanoa, että aika voimattomaksi siinä vanhempana itsensä tuntee, kun ei voi lastaan auttaa. Mikä parasta tilanne on onneksi nyt hallinnassa.

Kun me ihmiset olemme niin erilaisia niin kiusatuksi tulemisen kokemus on myös erilainen. Meidän persoonallisuus, ikä, elämän kokemus muun muassa vaikuttaa siihen miten asiat koemme. Ristiriita tilanteita ja erimielisyyttä varmasti kohtaa jokainen ja niiden kautta opitaan asioita.

KiVa koulu esitteessä puhutaan kiusaamisesta, miten se ilmenee? Kuka kiusaa? Miksi kiustataan? Siinä kiusaaminen määritellään ”Kiusaamista on, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. ” (http://www.kivakoulu.fi/mita_kiusaaminen_on)

Tästä päästäänkin siihen, että miten se kiusaaminen ilmenee? Ja mistä se johtuu? Yhtä selvää vastausta ei varmasti löydy. Eikä varmasti ole vain yhtä kiusaaja ja yhtä kiusattua. Se mitä itse usein huomaan miettiväni on se, että kuinka yhteiskunta menee kokoajan siihen suuntaan, että joka asiassa kilpaillaan ja mitataan paremmuutta. Käykö niin, että lapsistakin kasvaa suorittajia jotka osaksi tietämättäänkin ”blokkaavat” uhkaavat tekijät pois näköpiiristä. Jo ala-aste ikäisestä aloitetaan keräämään ympärille ns. potentiaalisia yhteistyö kumppaneita joilla on samat mielenkiinnon aiheet, jotka ehkä täydentävät omia heikkouksia. Kun ympärille saadaan ns. hyvä tiimi, ei siihen haluta ottaa heikkoja lenkkejä ja epävarmoja, miettijöitä.

Paljon puhutaan lasten yksilöllisestä oppimisesta ja vahvuuksien näkemisestä ja niiden kautta oppimisesta. Nyt kun seuraan kahta lasta joidenka koulutiet on alkaneet hyvin eri tavalla. Molemmilla oli sama eskari-ope. Joten pohjat saaneet samalla tapaa. Toki ovat monella tapaa erilaiset toinen poika ja toinen tyttö. No joka tapauksessa nyt toinen siis jo 2.luokalla ja toinen 1.luokalla. Ja heti huomaan eron sillä tämän hetkisen 1.luokkalaisen luokassa opetus metodit ovat erilaiset jonka mukana lapsi käsitelee asioita toisella tavalla jo nyt. Arvostan opettajien ammattitaitoa ja luotan heihin. Mutta se mitä tässä yritän tuoda julki on se, että miten tärkeää on nähdä millä keinon kukakin lapsi oppii. Mitä ovat hänen heikkoidet ja mitkä vahvuudet.

Omien lasten kohdalla kaveri asiat ovat ääripäät. Toisella on kavereita paljon ja leikit sujuu. On kivaa. Tämä lapsi on iki-liikkuja, omaa hyvän tasapainon sekä notkeuden sekä on yliöpäisen sosiaalinen, verbaalisesti lahjakas ja voimakas tahtoinen, haluaa olla Paras. Toinen taas on on kömpelö ja muutenkin enemmä tuumailija. Sopeutuja joka osallistuu, mutta ei ole tarvetta voittaa. Ei omaa kykyä ”napauttaa sanallisesti” vaikka omaa hyvän sanavaraston. Kehon hahmottamisen vaikeutta esim. käden ja jalan yhtäaikainen käyttäminen vaikeaa.

Valitettavan usein päivän päätteeksi kuulen kuinka toisella on ollut niin kiva, kun leikki se ja sen ja sen kanssa. Toinen tuumaa, että mä olin yksi karusellissä tai kiikussa. Kun kyselen miksi? Vastaus tulee, kun muut pelaa jalkkista ja mä en pääse peliin kun oon niin huono (ei jaksa juosta kömpelyydestä johtuen) ja toiseksi kavereilla on ”parit” joiden kanssa ollaan ja siihen ei kolmatta mahdu. Äitinä mietinkin, miten saisin tuettua lastani niin, että hän löytäisi itselleen kaverin välitunnilla.

Päivähoidolla ja koululla on tällä hetkellä edessään suuret haasteet. Miten kohdata lapset ja nuoret yksilöinä, erilaisina elämänpolun kulkijoina. Resurssit usein ovat heikot siihen, että pystyttäisiin enemmän panostamaan yksilö lähtöiseen toimintaan. Loppupelissä se massa vie ja asiat hoidetaan valtavirran toiveiden ja tarpeiden mukaan. Jos joku lapsi jää leikkien ulkopuolelle ja ongelma onkin hän... koska ei sopeudu joukon vaateisiin.. tee ja suorita samoja asioita kun enemmistö. Toinen ei tuosta häiriinny vaan nauttii kun saa tehdä asioita itsekseen. Toinen taas voi kokea itsensä hyljetyksi, koska ei kuulu massaan. Kysymys kuuluu? Onko se kiusaamista, että lapsi jää toistuvasti leikkien ja pelien ulkopuolelle? Onko se heikkoutta, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kenen tehtävä on asiaa selvittää ja tarvitseeko sitä selvittää?

Onko kiusaaminen ainoastaan sitä, että sanotaan toiselle ns. ”rumasti” tai tönitään tms. Onko kiusaamista asioden ulkopuolelle jättäminen?

PaperiSotaa ja vähän muutakin

 Niin se saapui syksyä ja lasten koulut alkoi. Kohta myös harrastukset alkanee. Pariin jo ilmoittauduttu :)

Tiedossa vakoilua, jumppa temppuja, heppailua ja sählyä lapsille. Ja mä meen sukkakurssille :)

Syksyn tultua alkoi myös lippujen ja lappujen kulkeminen koulun ja kodin välillä.Ja voi itku tätä paperisodan määrää. Toki Wilma auttaa paljon asioiden hoitoa. Ja onneksi lasten opettajille voi laittaa txt-viestejä.

Nyt on toimitettu kouluun todistus, että lapsi nro 1 hyötyisi luokka-avustajasta. Koska hänellä todettu jonkinmoinen hahmotus-häiriö vai mikä lie.. tarvitsee nyt joka tapauksessa yksilöllistä ohjausta, kun on vaikea pysyä mukana opetuksessa aika ajoin.

Jäädään odottamaan onko kukaan muu toimittanut sellaista, että saataisiin 1 ja 2 luokalle omat avustajat, kun niille olisi kova tarve.

Kertaalleen olen koululla käynyt jo kertomassa lasten allergioiden säilyneen ennallaan. Nyt tuli nyt sitten kotiin lomake allergioista, joka pitää täyttää. Olen se nyt lapsesta nro 1 täyttänyt jo kolme kertaa ( odottaa repsussa kouluun menoa) ja lapsesta nro 2 se on nyt täytetty jo kertaa 2. Lisäksi olen toimittanut lapsen nro 2 opettajalle selvityksen allergioista ja ohjeet allergia-oireiden varalle.. miten oireet alkaa ja miten lääkitään jne. Olen kiitollinen siitä, että koulu on kiinnostunut siitä mitä nämä ei voi syödä. Mutta keittiö on sama josta ruuat on tullut jo hoitopaikkaan.. siksi tuskastuttaa täyttää samat lomakkeet useaan kertaan. Mikä parasta nyt on jo vähän vihjattu, että pitäisi toimittaa lääkärinlausunto allergioista. Tokihan sellainen on jo kertaalleen toimitettu. Tilanne nyt sattuu olemaan vaan sellainen, että yksittäisiä ruoka-aineita on vaikea testata esim. sairaalan allergiapolilla, koska oireet ovat moninaiset eivätkä välttämättä tule heti. Tätä olen yrittänyt kauniisti selvittää sinne koulun keittiölle. Lääkärin ohje on seurata oireita ja jos joku ruoka-aine aiheuttaa ihottumaa, kutinaa tms. se on hyvä poistaa ruokavaliosta joksikin aikaa. Mutta jos ruoka-aine on aiheuttanut voimakkaan allergisen reaktion esim. kuume, oksentelu, hengenahdistus tms. ei ruoka-ainetta pidä lähteä omapäisesti kokeilemaan. Meidän lapsilla näitä rajoitteita on kuitenki vähän vain maissi, herne ja papu tällä hetkellä. Nämä kaikki on listalla ”Älä kokeile kotona” Toki lapsen nro2 kohdalla ei edes tiedetä mikä kaikki aiheuttaa allergiaa. Eilen muun muassa tuli taas iho-oireita rintakehään, käsivarsiin ja reisiin.. en vaan saa päähäni mistä se olisi voinut tulla???

Nyt pitäisi sitten lapsen nro 2 kohdalta toimittaa eskarista saatu palaute.. miten se eskari meni? ja lisäksi koulukypsyys testin tulokset. Mikä ihmeellisinät näitä tietoja ei siis löytynyt koululta? HUPS.. mihinkäs ne on joutuneet. Onneksi löysin sen kotoa. Ja tulipahan samalla lajiteltua lasten papereita.. on muutama lääkärin teksti, puheterapia palaute, oppimissuunnitelma ja vaikka sun mitä kertynyt tuohon keittiön laatikkoon. Niin mitenkähän se oli.. siirrytään sosiaali- ja terveyspalveluissa ”paperittomaan” palveluun. Mikä hauskinta ei sieltä oma kannasta pääse edelleenkään lukemaan lasten tietoja eikä muuten pääse KELAn verkkopalveluissakaan. Pitäisi olla molemmille lapsille omat verkkopankki tunnukset. Kuinkahan monella 6- ja 8-vuotiaalla on omat? Ehkä se vielä sitä kehittyy :) näin on luotettava.

Joskus vaan näin aistivammaisena miettii, että kuinka paljon helpommallakin voisi asioita hoitaa. Valitettavasti useinpaan paikkaa voi soittaa, jättää soittopyynnön tai käydä. Entäs jos puhelimessa kuuleminen on vaikeaa? Tai entäsä jos siellä terveyskeskuksessa ei saa selvää mitä se hoitaja siellä luukulla puhuu, kun taustalla soi radio? Itselle jää jotenkin epävarma olo, että ymmärrettiinkö me nyt toisiamme ja menikö tää niinkuin piti? Kun lasten asioissa pääsi sinne OmaKantaan tai KELAn tietoihon niin olisi mustaa valkoisella. Nyt ne paperit pitää aina pyytää kotiin ja sitten niitä etsitään ja kaivellaa, kun joku niitä kaipailee. En valita. Vielä ollaan toimeen tultu.

ps: lapsen nro1 kohdalla on mietitty hoitotukea.. kun on tuo suun remppa käynnissä.. se taitaa olla sit ikuisuus juttu. Ensi viikolla mennään taas kuulemaan miten asiat edistyy. Siinä yksi paperisota lisää jos siihen alkaa ;) 

Oltiin yks ilta ihan Mettässä :D

 

****************************************************************************

Eilen oli muuten Reppu-kirkko jossa ekaluokkalaiset siunattiin koulutielle. Oli olipa taas aika tunteikas juttu <3

Sen jälkeen olikin jo 1.lk eka vanhempain ilta. Mielenkiintoista seurata mitä tämä uusi opetussuunnitelma tuo tullessaan.

Hyvin on sekä 1-luokkalainen ja 2-luokkalainen vielä koulussa viihtyneet.

jk. Reeda sai Tiina-kummilta aivan ihanan kortin näin koulun alun kunniaksi. Siinä oli aivan ihana runo:

” Koulutieni aloitan, repun selkään pujoitan,

koti väelle vilkutan, paljon uutta oivallan.

Meidän luokan seinällä tärkeitä on sääntöjä

turvallisin mielin me niistä kiinni pidämme.

Olen KiVa-kaveri, sanon

”Kiitos”, ”Anteeksi” ,” Ole hyvä”, ”Huomenta”

Ilahdutan toista.

Kysyvä ei tieltä eksy.

Jokin jos vain painaa mieltä, aikuiselle kerron sen

murheen ison pikkuisen.

Innostusta, taitoa, ihmetystä aitoa,

reppuni on pullollaan.

Nythän kouluun tulla saan”

Kuvia meidän huvikummun pihalta

 

Kun katsoo tätä meidän pihaa se ei näytä oikein miltään.. tuntuu että kaikki kukat on nuupallaan ja rehottaa miten sattuu. Tuskastuttaa kun ei saa sitä "kuosiin".. ei oo taitoo eikä aina ees aikaa. 

Mutta pysähtyy, ottaa aikaa ja katselee voi nähdä monta pientä kaunista ja kivaa juttua.. tässä muutama kuva jonka nappasin yksi päivä kulkiessani. 

Tää on oikeesti aika mun näköinen piha... :)

"Elokuun päivinä korjataan viljaa,
syksy lähestyy aivan hiljaa.
Pakkasen pikkuserkku on halla,
hiiviskelee pian kaikkialla."

 

Lasten kasvattamat Samettiruusut

ÄitienPäivä ruusu kukkii

Nämä on jaksanut kukkia keväästä asti <3

Ystävältä saatu kukka jaksaa kukkia ja ilahduttaa

Hyvän mielen hevonen tapahtumassa

 

Vuorelan talllin poneja hoitajineen

Oltiin sunnuntaina lasten kanssa hyvän mielen hevonen-tapahtumassa
 Kuopiossa Sorsasalon raviradalla. Ja olipa meillä kivaa. 

Reeda oli odottanut tapahtumaa kovasti, koska oli kuullut, 
että siellä on myös keppihevosten este- ja laukkakisat. 

Ja olihan siellä. 

Niihinhän sitten päätyivät molemmat lapset ilmoittautumaan. 

Puhuttiin matkalla Kuopioon, että tärkeintä on tehdä hyvä suoritus ei voitto.

Ja olipa kiva huomata miten paljon tapahtuma oli saanut perheitä liikkeelle ja miten paljon tarjolla oli nähtävää.

Oman vuoron odottelua

Me tietty Seija-mummun ja Erkki-ukion kanssa jännitettiin lasten suorituksia ja kannustettiin kyllä kaikkia muitakin lapsia. Siellä oli osa lapsista tosiaan aika taitavia ja kepparit oli vimpan päälle trimmissä :) 
ja voitte vaan kuvitella, että meidän Reedalla innostus harjoitella kepparilla esteiden yli hyppimistä vaan kasvoi ja tosi tarkkaan seurasi mitä varusteita muilla oli... nyt pitäisi saada yhtä ja toista.

Ennen estekisaa ehdittin katsella heppakirpparia ( löydettiin mulle turvaliivi)  
ja syödä jätskiä jätskibaarista :) 
Ukki ja mummi ehtivät käydä katsomassa myös vetokisaa,
 jossa oli mukana monen kokoisia hevoisia.

 

Ekaksi oli vuorossa estekisa ja siinä olemmat siis kävivät radan suorittamassa. Kivasti meni molemmilla. Osallistujia oli useampi kymmenja luokkiakin oli kolme. Melkoinen heppa-höperöiden joukko oli siis liikkeellä. Vaikka poika osallistujia ei kyllä ollut montaa.

Sitten olikin jo kiire laukkakisaan. Laukkakisassa oli kolme lähtöä. 
Eka lähtö oli alle 6- vuotiaille. Lapsia oli noin 20. 
Siinä nähtiin tuttu voittaja kun Karisen Marleena voitti oman lähtönsä. 

Keppari kisan lähtöviivalla

Elina ja Reeda

Iska

 

Sitten oli vuorossa 6-8 vuotiaiden lähtö ja siinä oli mukana 22 lasta. 
Myös Iska ja Reeda olivat lähtöviivalla. 
Ja lähtö tapahtui ja kyllä äitiäkin jännitti... 
Reeda juoksi siinä lähdössä voittajaksi :) 
kyllä oli tyttö yhtä hymyä. 
Iska juoksi myös hyvin. 
Mikä parasta kaikki sai palkinnoksi tikkarit. 

Kuva: Olli Herranen/Savon Sanomat

 

Yli 8 vuotiaiden sarjassa oli myös runsas osanotto ja kilpailu kova.

Tuolla tapahtumassa oli myös poni-ravit ja niitä piti jännittää. 

Lähtö 1 olikin eri jännittvä sillä siellä oli mukana tuttuja poneja. 

Lisäksi kiihdytyskisassa oli tuttu ratsukko kun Päivi ja Nessu olivat siinä mukana ja voittivat koko kisan. 

Onnea!

Paljon oli nähtävää ja sää suosi. Ja mikä parasta lapsilla oli mitä mieluisimmat kannustusjoukot mukana. Yksi tähti-hetki koettu.

Ja voitte vaan arvata että tuota sunnuntaita on kerrattu useampaan otteeseen ja kuvia katsottu moneen kertaan. 

Kesälomalla osa 2

Änätinkoskella retkeilemässä

Ja molemmilla tuntui olevan kivaa :)

Matka jatkui.. historian havinaa...

Kahvittelua Lentiirassa

Ettei pääasia unohtuisi.. heppojen rapsuttelua Lentiirassa

Mökki siivottiin ja matka jatkui kohti Vuokattia :) 

Olimme pari yötä Katin Kullassa... olipas kiva polskia kylpylässä ja nauttia valmiista ruuasta. '

Käytiin syömässä näköala ravintolassa ja maisemat oli kauniit ja ruoka sekä seura hyvää.

Tietysti käytiin vähän ajelemassa Sotkamossa.. kirppistelyä, ulkoilua ja vähän kahvittelua. 

Kivoja löytöjä koko perheelle tehtiin.

Käytiin myös Kajaanissa ja siellä ihan paras paikka lasten mielestä on liikennepuisto. 

Sitä ennen käytiin Kajaanin torilla vähän katselemassa ja syömässä... 

Liikennepuistossa Kajaanissa, Reedan tyylinäyte

Iska hurjastelee

Vuokatissa :)

Reissun päätteeksi ajeltiin Kajaaniin ja siellä oli Juutiset tapaaminen. 

Siellä lapset ja Tomi tapasivat monta minun puolen sukulaista 

ja tietysti Erkki-ukin, Seija-mummun, Jori-enon sekä Jyrki-enon ja Marjon. 

Olipa kiva loma.. paljon monenlaisia kokemuksia... 

eika edes ajettu mitään mahdottomia matkoja :)