Vuosi 2014

Mennyt vuosi on ollut vaihderikas ja pitänyt sisällään iloja ja suruja.

Päällimmäisenä mielessä on alkuvuoden kirjalliset projektit eli kuntaan tehty ”Päivähoidon turvallisuus suunnitelma” ja ” Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia työn kuormittavuudesta”. Niiden eteen tuli tehtyä töitä ja itkettyä sekä naurettua. Kaikki ei mennyt todellakaan niin kun suunnittelin, mutta loppujen lopuksi nekin tuli valmiiksi ja perhe rauhakin säilyi. (Vaikka kyllä hermoja koeteltiin) Onneksi oli muutama sellainen ystävä joidenka avulla sain puserrettua nuokin jutut valmiiksi. Välillä meinasi tosiaan usko loppua, koska huomasin ettei sitä arvostusta välttämättä saa vaikka tekisi mitä. Pääasia on, että itse tiedän mitä sain aikaiseksi. Tottahan se on, että kiitosta olisi mukava saada. Aina ei vaan saa mitä haluaa tai mihin olisi oikeus. 

Alkuvuodesta meillä oli Sissin ” pentu” -projekti jossa kaikki meni juuri nurin kurin. Suuri pettymys ja itku ja hammasten kiristys. Väsymyksen ja stressin huipentuma. Mutta nyt meillä on oikea RakkausPakkaus eli Kaatrasen Vote. Tuleva hirvien kauhu J Lisäksi äitien päivänä laumaamme liittyi Usva tyttönen. Jospa nämäkin itkut vielä palkittaisiin.

Keväällä syntyi myös kaksi ihanaa kummi-poikaa Venni ja Karri. Noista kahdesta on ollut kummille paljon iloa, vaikka harvoin ehditäänkin näkemään.

Kevät ja kesä lomailtiin lasten kanssa. Juhannuksen jälkeen oltiin viikko Vuokatti Opistolla ja tavattiin aivan ihania ihmisiä. Ennen kaikkea yhteistä aikaa perheen kanssa viikko oli aivan luksusta.

Heinäkuussa oli työhön paluun aika. Mikä hauskinta taas kävi niin, että minut soitettiin töihin J aika onni nykyaikana. Lapset aloitti hoidossa ja syksyn tullen Iska aloitti esikoulun. Meillä on siis eletty syksy monella tapaa haastavaa ja jännittävää aikaa. Aikataulujen sovittelua ja suunnittelua on tarvittu, koska siirryin töihin Kuopioon. Viikolla arjen pyörittäminen on ollut paljolti isännän vastuulla. Viikonloppuna olen yrittänyt korvata lapsille poissaolojani. Pakko sanoa, että aika raskasta on lähteä aamulla 6.15 ja palata kotiin klo 18. Mutta viikonloppuja on oppinut arvostamaan uudestaan. Yhteinen aika lasten kanssa on saanut uuden sisällön.

Iskan esikoulu kuvioiden myötä on myös ollut huolia. Mietinnässä on ollut onko lapsen oppimisessa jotain häikkää. Muisti? Hahmottaminen? Pelien ja leikkien kautta on harjoiteltu värejä, kirjaimia ja numeroita ihan väsymiseen saakka. Olen käynyt itseni kanssa keskustelua omasta arviointikyvystä. Sokeutuuko kun kysymys on omasta lapsesta. Tämä on kai minun koitin kiveni?

Olen saanut tehdä viime kuukaudet todella mukavaa, haastavaa ja itsenäistä työtä ja saanut tutustua muutamaan aivan mahtavaa ihmiseen ( vaikka on tullut myös koettua sekin miltä tuntuu kun työyhteisössä kaikki ei suju). Ammatillisesti on ollut mukava huomata, että tiedot ja taidot ovat tallella vaikkei niitä ole käyttänyt. Paljon on tullut uuttakin, mutta hyvä niin. Vielä vanhakin oppii uusia juttuja. Vähitellen olen myös koittanut saada noita opintoja kasaan työssä käymisen rinnalla. Yksi virstan pylväs alkaa olla saavutettu.

Vuoden 2015 alkuun on enää muutama tunti…

Vuosi 2015 on saanut nimen ” Sari 40-vee projekti” se mitä se pitää sisällään selviää tässä vähitellen.. mutta se alkaa ”tipallisella tammikuulla” eli vettä, vettä… paljon vettä J lisäksi tammikuun teemana on myös lihattomuus sekä vähäsokerisuus.. näillä mennään. 

Joulun aikaa...

Tässä muutaman kuva siitä miltä joulu näytti Kaatrasen rannalla.

Kuusi jonka lapset hakivat isin kanssa omalta tontilta

Joulutontut ja kynttilä kunnia paikalla

Olohuoneen joulutunnelmaa

Vietimme joulua kotona perheen kesken. Kotona olleen, syöden hyvin ja olemalla yhdessä. Kylvettiin ulkosaunassa, tehtiin jäälyhdyt, poltettiin kynttilöitä ja nautittiin aivan ihanasta talvi säästä. Lapset hiihti ja luisteli. Laskivat mäkeä ja touhusivat ulkona. Aivan ihana huomata miten nämä viihtyvät ulkona vaikka pakkanen paukkui parhaillaan -20 asteessa.

Nyt oli aikaa koirille pitkän syksyn jälkeen ja myös kanien kanssa ehdimme touhuta useampana päivänä. Kaikille laitettiin pehkuja lämmikkeeksi. Oli mukava huomata miten koirat nauttivat lenkeistä. Vaikka oli kyllä huomattavissa se ettei ole ehtinyt Voten ja Usvan kanssa tehdä hihnalenkkejä. Kylläpäs se oli melkoista vetämistä. 

Sissi vetää ahkiossa Reedaa

On ollut mukava huomata, että lapset voivat olla tyytyväisiä ilman, että saavat joululahjaksi tolkuttoman määrän leluja. Oli aivan huippua huomata, että he olivat iloisia myös vaatelahjoista ja värityskirjoista. Ja miten jo olemassa olevat pelit ja kirjat jaksavat innostaa edelleen. Me aikuiset emme toisillemme edes lahjoja ostaneet vaan ostetaan sitten, kun jotain tarvitsee.

Joulu siis tuli ja meni. Arki odottaa jo nurkan takana. Mutta se, että toteutuuko joulun sanoma "Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto" tänäkään vuonna jää arvailujen varaan, tuskinpa. Itse en juuri näin joulun aikaan ja ennen kaikkea vapaa päivien aikana edes jaksa miettiä moista asiaa. Olen ollut itsekäs ja ottanut aikaa itselleni ja perheelleni. En ole edes viitsinyt uutisia lukea, koska yksinkertaisesti ei vaan jaksa lukea sitä kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka onhan se aika mystistä, että lentokoneita katoaa nykypäivänä. Laivoja palaa ja ihmisiä ei saada pelastettua. Aika hirveetä. 

Lasten kanssa haudoilla 24.12.2014

Edelleen kaikkein ihanin ja paras joululaulu on… 

Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Nuo sanat aina vaan koskettaa, mutta antaa myös toivoa.

Joulu oli ja kohti uutta vuotta 2015 mennään…

Tapanin ajelu

Tapaninpäivä ajelut meidän perheen tapaan toteutettiin tänä vuonna illalla ja maasturilla. Ajelimme koko perheen voimin pitkin auraamattomia teitä (yllätys yllätys). Maisemathan olivat aivan upeat.. koskematonta lunta, puun oksat painuneina paikkapaikoin  lumenpainosta. Pakko sanoa, että aika upeelta tuntui katsella sitä koskemattomuutta. Ja tulipahan nähtyä suht tuoreet ilveksen jäljet ja paljon paljon jäniksen jälkeä.

Perinteisesti Tapaninpäivän ajelu toteutettiin ennen aikaan hevosella. Hevosia opetettiin juoksemaan ja ajeltiin kylillä hupailemassa. Iloiset rekiretket tehtiin joukolla ja joulun hiljaisen hartaan tunnelman jälkeen nuoriso ja vanhempikin väki huristeli innoissaan kylänraitteja. (wikpedia) Tottahan Tapaninajelut nykyaikaan taitaa olla kyläily päivä sukulaisiin. Meillä se toteutettiin jonkinmoisena ”opetus” tuokiona eli katseltiin jälkiä ja oltiin yhdessä <3

Iska toteaa "Hirvihän se siitä on mennyt"

 

Ja Reeda käy toteamassa saman

Ajatelmia vai hajatelemia

” Valkeaa maa, oot jälleen täällä, valkeaan maa kuin lunta olkapäällä. kuljinkin kuin pumpuliin peityn itsekin ja siitä nautin…” 

Pihapuu

Lauantai päivä on kulunut rattoisasti kotona puuhastellessa. Ollaan Reedan kanssa leivottu tuplasuklaa muffinseja, pesty pyykkiä (sitä kertyy viikolla melkoisesti) ja lisäksi sain ommeltua tänään pari joululahjaa.. vaikka ei niistä ihan sellaiset tullut kun olin ajatellut. Liekkö syynä ollut ajatuksen herpaantuminen kun tuo minun Rakas pikku-apulainen höpötteli vieressä. Mutta tehty mikä tehty.

Reeda ja muffinsit 

Tänään myös innostuin siivoamaan koirankoppia. Kun Reeda lähti isänsä kanssa traktori hommiin sain rauhassa pestä koiran ruokajääkaapin ja pyyhkiä pöydät ja pestä kupit. Onpas siitä hyvä mieli. Oli kiva nähdä oman työn tulos. Tänään koiratkin on saaneet liikettä. Sissi oli hirvenhaukussa ja Usvakin pääsi samaan paikkaan tutkiskelemaan. Ei vielä innostunut haukkumaan. Sissi sai olla sisällä kuivattelemassa ja harjailin neitoa, kun tietty just kun ilmoitin sen näyttelyyn niin alkoi karvan vaihtoa. No näillä mennään. Joulun aikaan pitää tuota Usvaakin treenata uuden näyttelyhihnat kanssa.

Niin Iskalla oli tänään syyslukukauden viimeinen eskaripäivä. Ja sieltä tämä meidän valloittava 6-vuotias lähti mummin ja ukin kanssa Varkauteen kyläreissulle. Iska meni tapaamaan saman ikäistä serkkuaan. Onneksi meidän perheessä on edes yksi joka jaksaa olla sosiaalinen vielä viikonloppunakin. Äitien poekanen <3

Itse huomaan, että työviikon jälkeen tuntuu etten välillä haluaisi edes kaupassa käydä. Vaikka luokittelen itseni suhteellisen puheliaaksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi niin ”ei jaksa”. Töissä on oltava päivät sosiaalinen ja jaksaa kohdata ihmiset hymyssä suin, vaikka tulisi kuinka kielteistä palautetta. Lisäksi kun päivässä puhuu kymmeniä puheluita tuntuu että korvatkin on ihan loppu. Nykyisin huomaan, että haluaisin vaan olla kotona. Ei jaksaisi kuunnella enää ääniä. Kaupoissa ja linja-autoissa soi musiikki. Joka päivä viikolla on niin täynnä ääntä. Välillä haaveilen siitä miten ihana olisi, jos olisi erämökki jonne voisi mennä viikonlopuksi. Olla keskellä hiljaisuutta (vaikka näistä kahdesta ikiliikkujasta lähtee kyllä aika ajoin aika meteli) ja nauttia luonnon rauhasta.

Viime päivien liikenne onnettomuudet ja uutiset ovat saanet minut jotenkin varpailleen. Yhä enemmän mietin sitä, että nämä onnettomuudet voi sattua ihan kenelle vaan. Vaikka kuinka itse olet varovainen voi liikenteessä sattua vaikka mitä. Tänään aamulla ajoin lasten kanssa tuon 10km tuohon kylälle ja keli oli aika karmea eli sohjoo tiellä ja satoi lunta. Aloin miettiä, että Iska on lähdössä huonossa kelissä Varkauteen ukin kanssa. Iski paniikki… tuli sellainen olo, että en voi päästää lähtemään, koska pelkään että jotain sattuu…. entä jos… tuossa vaiheessa nieleskelin jo kyyneleitä ja mietin ”käännyn kotiin ja laitan eskaan viestin, että emme tule ja samoin ukille ettei poika lähde mukaan”… oikeasti aika hirveeää edes ajatella, että lapselle sattuu jotain. Pelkkä ajatuskin tuntuu niin pelottavalta. Tässä tullaan siihen, että mielessään toivoo, että lapset saisivat olla välillä muidenkin kun itsensä kanssa, että saisi omaa aikaa.. mutta takaraivossa on kuitenkin kokoajan kummallinen tunne. Vaikka voihan lapsille sattua jotain myös omien vanhempien kanssa.

Lapsena kuuntelun Päivin kappaletta ”Pienet silmät ja suu” ja pakko sanoa että ne santa ovat aina koskettaneet mutta juuri nyt ne kuvaa hyvin minun tunteita lapsiani kohtaan..

”Keinu keinu hiljaa sylissäin ja katso kanssain auringon kuuta unta näin. juuri nyt mä rakastan sua niin.se koskee hiuksista varpasiin…” ” Maailmassain sä pieni oot vain ja myrkyissä sen olet  ihmeellinen. Kuule kuule suurta maailmaa sen pahuus  milloinkaan sinuun ei tarttua nyt saa. Vielä et voi sitä ymmärtää ole onnellinen ettet sitä nää..”

Tänään olen kuitenkin saanut nauttia monesta asiasta ja ennen kaikkea kiireettömyydestä. Jospa tässä viikonlopun aikana saisi kerätty aimo annoksen energiaa niin ensi viikon kaksi työpäivää menisi kivasti ja sitten ansaittu JouluLoma. Emme ole suunnitelleet mitään.. katsotaan miten asiat etenee ja mennään enemmän fiilispohjalla. 

Joulun odotus tunnelmiin....

Olipa päivä

Olipa taas päivä töissä, huh huh.
Kyllä paljon pitää ehtiä.
Mutta on taas niin voittaja olo

Jostain pitäisi kaivaa joulumieli.. Mikä lie, että joulu on itselle monella tapaa vaikeaa aikaa. Lasten vuoksi sitä haluaa kuitenkin laittaa kotia ja luoda sitä joulua.
Vaikka en yhtään ihmettele, että monessa perheessä kiristellään hampaita joulunakin.
Kyllä Tää loppu vuosi on monella tapaa kiireistä työelämässä.
Maailmalla sattuu ja tapahtuu. Joka päivä saa lehdistä lukea ikäviä uutisia. 
Sitten Pitäs vaan yht'äkkiä olla niin rauhallinen ja seesteinen, nauttia perheen yhteisestä ajasta. Vaikka on aivan stressaantunut ja väsynyt syksyn uurastuksen jäljiltä. 
Työelämässä vaaditaan vaan koko ajan enemmän: ole tehokas ja tuottava.

Monessa perheessä mietitään tulevaa vuotta onko töitä? Onko terveyttä käydä töissä?
Mistä toimeentulo? Nykypäivänä on julmaa huomata, että joka päiväiseen elämään menee aina vaan enemmän rahaa. Usein menot jotka syntyvät töissä käymisestä mm. Polttoaine, auto, hoitomaksut ym. vievät ison siivun tuloista, siihen päälle asumiskustannukset + muut. Välillä voi herätä kysymys " kannattaako työssä käyminen?"

Itse mietinkin,että paras joululahja minkä läheiselleen voi antaa on aika. Mahdollisuus puhua, tulla kuulluksi, yhdessä olo. Tai apu asioiden hoidossa yms.

Lämpöisiä ajatuksia, kiireettömyyttä ja
luontaista yhdessä olo ystävät toivon teidän jouluun 💕
Jospa joulumieli löytyisi....

Koiramaista menoa

Iska ja Vote (kesä 2014)

Syksy on ollut koirarintamalla monella tapaa kiireistä aikaa. Nuoret jämtit Usva ja Vote ovat käyneet metsässä haistelemassa hirvenjälkiä miesväen kanssa. Vote ja Usva on nyt 8 kuukauden ikäisiä. Kyllä aika rientää.

Vote on ehtinyt jo useamman kerran haukkua hirveä ja pisin haukku tähän mennessä on ollut 13 tunnin pätkä. Kyllä on sitkee tapaus (huh huh ).
Ihan lupaavalta ja tervepäiseltä vaikuttaa tää meidän pentunen, vaikka aluksi vähän mietittiin mitähän siitä tulee, kun ainokaisena oli ensimmäisen seitsemän viikkoa. Mutta ilmeisen hyvähermoinen tapaus. Aika hyvä stressin sietokyky tuntuu poijalla olevan. On ollut jo nuoresta iästään huolimatta jo ihan kosketus kontaktissa hirven kanssa. Sairaslomahan siitä tuli, mutta se ei ole tuntunut menoa haittavan.


Usva tyttökin on muutamia pikku pätkiä hirveä käynyt haukkumassa. Usva onkin meillä se varovaisempi metsässä. Käy kiertelemässä ja hakee hyvin, mutta vielä ole samalla tapaa syttynyt, kun Vote.


Tietysti kyseessä on uros ja naaras joten eroja varmaan on jo senkin vuoksi. Jännä huomata miten tämä kaksi ovat kuin öljy ja vesi. Vote on häkissä itse rauhallisuus ei turhaa hötkyile ja hauku, olla mössöttää vaan. Usva taas on häkissä touhukas, hyppii ja haukkuu. Saa kivasti vauhtia lisää, kun Noki (saksanmetsästysterrieri) innostuu aika helposti haukkumaan ja riehumaan.  

Molempien kanssa on myös harjoiteltu vähän jo näyttely hommia. Usvan kanssa olis tarkoitus tammikuussa mennä vähän jo kehässäkin pyörähtämään. Voten kanssa taidetaan tähdätä helmikuun Tuusjärven näyttelyyn. Vote on jokseenikin vielä niin pehmee ja pentumainen.

Jämteistä Sissi on käynyt syksyn aika neljässä kokeessa ja kaikista on tullut HIRV1 tulos joten tyytyväinen pitää olla. Keskiarvoksi syksyn kokeille tulee 86 pistettä. Sissin hirvenmehtuu syksyhän sujui mallikkaasta, kun Sissin työskentelystä ammuttiin kolme hirveä. Muutenkin Sissi on ollut suht hyvässä vireessä, vaikka ehkä nyt on havaittavissa jonkin moista alavireyttä. Alavireydestä on kuitenkin ollut se hyvä puoli, että kokeissa Sissi on tullut paremmin haukusta pois :)

Ajokoiriakin on ehditty syksylle käyttää useampaan otteeseen ihan koko perheen voimin. Onneksi hirvenmehtuu loppui niin lyhyeen. Axeliina on jo aika ajoin ajanut jänistä mallikkaasti. Katsotaan kuinka kauan tämä vire kestää. Iska on innoissaan ollut mukana jänismehtuu reissuilla.

Sakujen kanssa ei olla luolilla käyty, kun ei ole oikein ollut tilanteita. Enemmän se on ollut hihnalenkkiä mitä niiden kanssa on tehty. Reeda on innokas taluttelemaan koiria joten vähitellen pitää Metun sijasta alkaa antaa Nokia talutella.  

Kevään aikana ois tarkoitus vähän treenailla tuota appi-ukon Jalmari ajokkia jos sen kanssa kävis myös näyttelyssä vielä kokeilemassa.

Koiran pentujakin tekis mieli. Pitää katsella miten asiat kehittyvät. Mietinnän alla on Nokin astutus. Vieläköhän koittas? Toisaalta ajokki pentuekin mietityttää. Sissin astutus voisi olla myös ajankohtaista, mutta katsellaan nyt millaisia uroksia olisi tarjolla ja mikä on koirien terveystilanne.

Kaiken kaikkiaan hyvä kesä ja syksy koirien kanssa takana. Vielä ehtis jos tilanne tulee koittaa koehommiakin. Aika näyttää miten käy.

(Reeda ja Usva kesä 2014)

Lapsen kanssa

Tänään olen viettänyt laatuaikaa valloittavan ihanan oman rakkaan esikoiseni Iska 6 vee kanssa. Pakko sanoa, että on ollut kyllä taas yksi mielettömän hieno päivä. vaikkei tänään mitään maata mullistavaa edes ole tapahtunut.

Aamusta ajeltiin Kuopioon.. minulla oli tentti. Koska samalle päivälle sattui myös Iskan astma polilla käynti lähdimme yhdessä matkaan. Matkan aikana Iska piti seuramiehen elein keskustelua yllä. Vaihtoi välillä radioasemaa ja kyseli oisko ”tää hyvä biisi?”

Kuopiossa seikkailimme Prismalta Savonia AMK:lle eli tien yli, mutta ei suinkaan siitä mistä olisi oikea kulku vaan vanhasta muistosta lähdin kulkemaan vaan nopsaan ajoradan yli.. no se ei sitten enää onnistunutkaan vaan seikkailin sitten lapsen kanssa miten sattuu.. hävettää L eipä tullut taas näytettyä oikeaa mallia liikenteessä liikkumisesta. Kun Iskan kanssa sitten puhuin tästä ”typerästä” toiminnasta lohdutti lapsi minua ”äiti elä huoli koulussa on opetettu, että pitää käyttää suojatietä :)

Olipa ihana huomata miten tuo minun 6 vee kuitenkin jaksoi tentin ajan leikkiä legoilla ja olla suht hiljaa. Omasta osaamisesta en tiedä, mutta tulipahan käytyä.

Päivän aikana ehdimme hoitaa monta asiaa. Mutta taas sain huomata astma polilla, että onpas reipas lapsi. Astmahoitajan kanssa hommat sujui hyvin ilman, että äitin tarvitsi osallistua muuhun, kun kertoa  miten Iska on jaksellut eli että lääkkeet ovat olleet tauolla heinäkuusta asti. Poika itse kyllä osallistui keskusteluun reippaasti ja oli niin yhteistyöhaluinen. Myös lääkärin vastaanotolla poitsu vastaili reippaasti, antoi kuunnella ja katsoa korvat sekä suun ilman mitään vempulointia. Itse hän tuumasikin autolla ”äiti eikös oo aika onnistunut reissu” 

Ja pakko myöntää, että kyllä.

Kotimatkalla oltiin peliä jossa pitää sanoa kolmen sanaa ja toisen pitää muistaa ne. Ja hyvinhän se sujui kaiken kaikkiaan. Suosikiksi nousi sanat Bompper, Jesse, Dalton. Yllätys ne kun on uistimia. Myös Jontikka, Valtra ja Massikka tuli kun apteekin hyllyltä ;)

Itse olen ollut vähän ymmällään, kun Iskan oppimiskykyä on kyseenalaistettu ja samalla myös muistia… edelleen olen asiasta kovin mietityttää. Ehkäpä psykologilla käynti antaa asiaan selvyyttä jahka sinne asti päästään. Mutta lapsen yksilöllisyys ja kiinnostuksen kohteen on unohtuneet jonnekin.

Tässä päivän aikaan olen kyllä havainnut sen miten paljon 6 v. voi kysellä ja pohtia asioita joita ei vielä oikein ymmärrä. Tänään muun muassa Iska kysyi ”äiti mikä on imago?”  ja pakko sanoa että itsekin jouduin miettimään että mikä se imago muuten on? selitin sen Iskalle jotenkin näin ” se on kuva jostain asiasta esim. mersu on hyvä ja luotettava auto”. Nyt tätä kirjoittaessa päätin tarkastaa asian eli  Imago (lat. imago, kuva) on henkilön tai yrityksen itsestään antama kuva tai vaikutelma. Termillä voidaan viitata myös mielikuvaan yrityksestä tai henkilöstä. Imagon synonyymina on käytetty myös sanaparia julkinen kuva. Maine on myös imagon lähikäsite. Sillä viitataan kokonaisvaltaiseen arvioon minkä yritys toimintoineen tai tuotteineen herättää ihmisten keskuudessa (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Imago)

Toinen kysymys jonka kohdalla hätkähdin oli ”äiti kuka on sun lempi suomen presidentti?” Kysyin että mikäs se presidentti on ja Iska vastasi ” suomen johtaja”. Kun kerroin että ehkä kun suosikki on Tarja Halonen koska se oli nainen, Iska tuumas että musta toi Sale on kyllä aika hyvä pressa J uskomatonta että tämä tämmöisiä miettii…

Mutta tänään tämä äiti on niin onnellinen siitä, että nuo kaksi tappelevaan tenavaa tuolla ovat suht terveitä ja itsekin vielä terveen kirjoissa on.

Viime viikkojen uutiset ovat jotenkin turruttaneet mielen. Jotenkin huomaan olevani ”surullinen ja väsynyt” kaikkeen tähän maailman menoon ja tapahtumiin. Välillä olen miettinyt, että haluaisin vaan sulkeutua tänne kotiin ( jonnekin erämökkiin) ja suojella näitä vaaroilta ja myös niiltä surullisilta uutisilta.

-En voi sanoa, että ymmärrän äiti joka on väsynyt ja riistää lapsilta hengen.

-Enkä voi myös tietää miltä vanhemmista tuntuu menettää lapsi yht´äkkiä tapaturmaisesti.

-Mutta tiedän miltä tuntuu, kun on suuri huoli omasta tai läheisen jaksamisesta ja terveydestä.

-Tiedän miten hyvältä tuntuu, kun läheinen toipuu ja saa otteen elämästä.

-Tiedän myös sen miltä tuntuu, kun apua ei tunnu saavan mistään ja loppujen lopuksi väsyy sitä pyytämästä.

-Tiedän myös miltä tuntuu, kun ei ole rahaa.

-Tiedän myös se miten suru voi lamauttaa, pysäyttää elämän.. miten asioilta häviää merkitys. Millään ei ole mitään väliä.

-Mutta tiedän myös tunteen, kun alkaa saada kiinni elämästä.

Tänään mietin taas sitä miten onnekas olen vaikka elämä ei olekaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista tasaisella maalla. Paljon on ollut ylä- ja alamäkiä. Liekkö sisu vai mikä on saanut vaan jatkamaan eteenpäin, mutta tässä ollaan.. yksi päivä rikkaampana menossa kohti uusia haasteita. paljon olen matkalla saanut kannustusta ja kohdata ihania ihmisiä. Useita heitä on jäänyt taakse, mutta monta on edelleen matkalla mukana. Kiitos Rakkaat siellä maailmalla <3

Tämä runo on Ihana.. sen omistan tänään Rakkailleni Tomille, Iskalle ja Reedalle (+ karvakamuille)

"Tulit elämääni hiljaa hiipien. Arasti, ujosti, sanoillasi kosketit.
Tulit sydämeeni varkain.
Puolet veit, puolen annoit, täysikö olen nyt.
Sydämeni sivuäänen sai.
Sydän herkeämättä lyö, oli päivä tai yö."

-Tommy Tabermann-