Vuosi 2014

Mennyt vuosi on ollut vaihderikas ja pitänyt sisällään iloja ja suruja.

Päällimmäisenä mielessä on alkuvuoden kirjalliset projektit eli kuntaan tehty ”Päivähoidon turvallisuus suunnitelma” ja ” Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia työn kuormittavuudesta”. Niiden eteen tuli tehtyä töitä ja itkettyä sekä naurettua. Kaikki ei mennyt todellakaan niin kun suunnittelin, mutta loppujen lopuksi nekin tuli valmiiksi ja perhe rauhakin säilyi. (Vaikka kyllä hermoja koeteltiin) Onneksi oli muutama sellainen ystävä joidenka avulla sain puserrettua nuokin jutut valmiiksi. Välillä meinasi tosiaan usko loppua, koska huomasin ettei sitä arvostusta välttämättä saa vaikka tekisi mitä. Pääasia on, että itse tiedän mitä sain aikaiseksi. Tottahan se on, että kiitosta olisi mukava saada. Aina ei vaan saa mitä haluaa tai mihin olisi oikeus. 

Alkuvuodesta meillä oli Sissin ” pentu” -projekti jossa kaikki meni juuri nurin kurin. Suuri pettymys ja itku ja hammasten kiristys. Väsymyksen ja stressin huipentuma. Mutta nyt meillä on oikea RakkausPakkaus eli Kaatrasen Vote. Tuleva hirvien kauhu J Lisäksi äitien päivänä laumaamme liittyi Usva tyttönen. Jospa nämäkin itkut vielä palkittaisiin.

Keväällä syntyi myös kaksi ihanaa kummi-poikaa Venni ja Karri. Noista kahdesta on ollut kummille paljon iloa, vaikka harvoin ehditäänkin näkemään.

Kevät ja kesä lomailtiin lasten kanssa. Juhannuksen jälkeen oltiin viikko Vuokatti Opistolla ja tavattiin aivan ihania ihmisiä. Ennen kaikkea yhteistä aikaa perheen kanssa viikko oli aivan luksusta.

Heinäkuussa oli työhön paluun aika. Mikä hauskinta taas kävi niin, että minut soitettiin töihin J aika onni nykyaikana. Lapset aloitti hoidossa ja syksyn tullen Iska aloitti esikoulun. Meillä on siis eletty syksy monella tapaa haastavaa ja jännittävää aikaa. Aikataulujen sovittelua ja suunnittelua on tarvittu, koska siirryin töihin Kuopioon. Viikolla arjen pyörittäminen on ollut paljolti isännän vastuulla. Viikonloppuna olen yrittänyt korvata lapsille poissaolojani. Pakko sanoa, että aika raskasta on lähteä aamulla 6.15 ja palata kotiin klo 18. Mutta viikonloppuja on oppinut arvostamaan uudestaan. Yhteinen aika lasten kanssa on saanut uuden sisällön.

Iskan esikoulu kuvioiden myötä on myös ollut huolia. Mietinnässä on ollut onko lapsen oppimisessa jotain häikkää. Muisti? Hahmottaminen? Pelien ja leikkien kautta on harjoiteltu värejä, kirjaimia ja numeroita ihan väsymiseen saakka. Olen käynyt itseni kanssa keskustelua omasta arviointikyvystä. Sokeutuuko kun kysymys on omasta lapsesta. Tämä on kai minun koitin kiveni?

Olen saanut tehdä viime kuukaudet todella mukavaa, haastavaa ja itsenäistä työtä ja saanut tutustua muutamaan aivan mahtavaa ihmiseen ( vaikka on tullut myös koettua sekin miltä tuntuu kun työyhteisössä kaikki ei suju). Ammatillisesti on ollut mukava huomata, että tiedot ja taidot ovat tallella vaikkei niitä ole käyttänyt. Paljon on tullut uuttakin, mutta hyvä niin. Vielä vanhakin oppii uusia juttuja. Vähitellen olen myös koittanut saada noita opintoja kasaan työssä käymisen rinnalla. Yksi virstan pylväs alkaa olla saavutettu.

Vuoden 2015 alkuun on enää muutama tunti…

Vuosi 2015 on saanut nimen ” Sari 40-vee projekti” se mitä se pitää sisällään selviää tässä vähitellen.. mutta se alkaa ”tipallisella tammikuulla” eli vettä, vettä… paljon vettä J lisäksi tammikuun teemana on myös lihattomuus sekä vähäsokerisuus.. näillä mennään.