Lapsen kanssa

Tänään olen viettänyt laatuaikaa valloittavan ihanan oman rakkaan esikoiseni Iska 6 vee kanssa. Pakko sanoa, että on ollut kyllä taas yksi mielettömän hieno päivä. vaikkei tänään mitään maata mullistavaa edes ole tapahtunut.

Aamusta ajeltiin Kuopioon.. minulla oli tentti. Koska samalle päivälle sattui myös Iskan astma polilla käynti lähdimme yhdessä matkaan. Matkan aikana Iska piti seuramiehen elein keskustelua yllä. Vaihtoi välillä radioasemaa ja kyseli oisko ”tää hyvä biisi?”

Kuopiossa seikkailimme Prismalta Savonia AMK:lle eli tien yli, mutta ei suinkaan siitä mistä olisi oikea kulku vaan vanhasta muistosta lähdin kulkemaan vaan nopsaan ajoradan yli.. no se ei sitten enää onnistunutkaan vaan seikkailin sitten lapsen kanssa miten sattuu.. hävettää L eipä tullut taas näytettyä oikeaa mallia liikenteessä liikkumisesta. Kun Iskan kanssa sitten puhuin tästä ”typerästä” toiminnasta lohdutti lapsi minua ”äiti elä huoli koulussa on opetettu, että pitää käyttää suojatietä :)

Olipa ihana huomata miten tuo minun 6 vee kuitenkin jaksoi tentin ajan leikkiä legoilla ja olla suht hiljaa. Omasta osaamisesta en tiedä, mutta tulipahan käytyä.

Päivän aikana ehdimme hoitaa monta asiaa. Mutta taas sain huomata astma polilla, että onpas reipas lapsi. Astmahoitajan kanssa hommat sujui hyvin ilman, että äitin tarvitsi osallistua muuhun, kun kertoa  miten Iska on jaksellut eli että lääkkeet ovat olleet tauolla heinäkuusta asti. Poika itse kyllä osallistui keskusteluun reippaasti ja oli niin yhteistyöhaluinen. Myös lääkärin vastaanotolla poitsu vastaili reippaasti, antoi kuunnella ja katsoa korvat sekä suun ilman mitään vempulointia. Itse hän tuumasikin autolla ”äiti eikös oo aika onnistunut reissu” 

Ja pakko myöntää, että kyllä.

Kotimatkalla oltiin peliä jossa pitää sanoa kolmen sanaa ja toisen pitää muistaa ne. Ja hyvinhän se sujui kaiken kaikkiaan. Suosikiksi nousi sanat Bompper, Jesse, Dalton. Yllätys ne kun on uistimia. Myös Jontikka, Valtra ja Massikka tuli kun apteekin hyllyltä ;)

Itse olen ollut vähän ymmällään, kun Iskan oppimiskykyä on kyseenalaistettu ja samalla myös muistia… edelleen olen asiasta kovin mietityttää. Ehkäpä psykologilla käynti antaa asiaan selvyyttä jahka sinne asti päästään. Mutta lapsen yksilöllisyys ja kiinnostuksen kohteen on unohtuneet jonnekin.

Tässä päivän aikaan olen kyllä havainnut sen miten paljon 6 v. voi kysellä ja pohtia asioita joita ei vielä oikein ymmärrä. Tänään muun muassa Iska kysyi ”äiti mikä on imago?”  ja pakko sanoa että itsekin jouduin miettimään että mikä se imago muuten on? selitin sen Iskalle jotenkin näin ” se on kuva jostain asiasta esim. mersu on hyvä ja luotettava auto”. Nyt tätä kirjoittaessa päätin tarkastaa asian eli  Imago (lat. imago, kuva) on henkilön tai yrityksen itsestään antama kuva tai vaikutelma. Termillä voidaan viitata myös mielikuvaan yrityksestä tai henkilöstä. Imagon synonyymina on käytetty myös sanaparia julkinen kuva. Maine on myös imagon lähikäsite. Sillä viitataan kokonaisvaltaiseen arvioon minkä yritys toimintoineen tai tuotteineen herättää ihmisten keskuudessa (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Imago)

Toinen kysymys jonka kohdalla hätkähdin oli ”äiti kuka on sun lempi suomen presidentti?” Kysyin että mikäs se presidentti on ja Iska vastasi ” suomen johtaja”. Kun kerroin että ehkä kun suosikki on Tarja Halonen koska se oli nainen, Iska tuumas että musta toi Sale on kyllä aika hyvä pressa J uskomatonta että tämä tämmöisiä miettii…

Mutta tänään tämä äiti on niin onnellinen siitä, että nuo kaksi tappelevaan tenavaa tuolla ovat suht terveitä ja itsekin vielä terveen kirjoissa on.

Viime viikkojen uutiset ovat jotenkin turruttaneet mielen. Jotenkin huomaan olevani ”surullinen ja väsynyt” kaikkeen tähän maailman menoon ja tapahtumiin. Välillä olen miettinyt, että haluaisin vaan sulkeutua tänne kotiin ( jonnekin erämökkiin) ja suojella näitä vaaroilta ja myös niiltä surullisilta uutisilta.

-En voi sanoa, että ymmärrän äiti joka on väsynyt ja riistää lapsilta hengen.

-Enkä voi myös tietää miltä vanhemmista tuntuu menettää lapsi yht´äkkiä tapaturmaisesti.

-Mutta tiedän miltä tuntuu, kun on suuri huoli omasta tai läheisen jaksamisesta ja terveydestä.

-Tiedän miten hyvältä tuntuu, kun läheinen toipuu ja saa otteen elämästä.

-Tiedän myös sen miltä tuntuu, kun apua ei tunnu saavan mistään ja loppujen lopuksi väsyy sitä pyytämästä.

-Tiedän myös miltä tuntuu, kun ei ole rahaa.

-Tiedän myös se miten suru voi lamauttaa, pysäyttää elämän.. miten asioilta häviää merkitys. Millään ei ole mitään väliä.

-Mutta tiedän myös tunteen, kun alkaa saada kiinni elämästä.

Tänään mietin taas sitä miten onnekas olen vaikka elämä ei olekaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista tasaisella maalla. Paljon on ollut ylä- ja alamäkiä. Liekkö sisu vai mikä on saanut vaan jatkamaan eteenpäin, mutta tässä ollaan.. yksi päivä rikkaampana menossa kohti uusia haasteita. paljon olen matkalla saanut kannustusta ja kohdata ihania ihmisiä. Useita heitä on jäänyt taakse, mutta monta on edelleen matkalla mukana. Kiitos Rakkaat siellä maailmalla <3

Tämä runo on Ihana.. sen omistan tänään Rakkailleni Tomille, Iskalle ja Reedalle (+ karvakamuille)

"Tulit elämääni hiljaa hiipien. Arasti, ujosti, sanoillasi kosketit.
Tulit sydämeeni varkain.
Puolet veit, puolen annoit, täysikö olen nyt.
Sydämeni sivuäänen sai.
Sydän herkeämättä lyö, oli päivä tai yö."

-Tommy Tabermann-