Joulun aikaa...

Tässä muutaman kuva siitä miltä joulu näytti Kaatrasen rannalla.

Kuusi jonka lapset hakivat isin kanssa omalta tontilta

Joulutontut ja kynttilä kunnia paikalla

Olohuoneen joulutunnelmaa

Vietimme joulua kotona perheen kesken. Kotona olleen, syöden hyvin ja olemalla yhdessä. Kylvettiin ulkosaunassa, tehtiin jäälyhdyt, poltettiin kynttilöitä ja nautittiin aivan ihanasta talvi säästä. Lapset hiihti ja luisteli. Laskivat mäkeä ja touhusivat ulkona. Aivan ihana huomata miten nämä viihtyvät ulkona vaikka pakkanen paukkui parhaillaan -20 asteessa.

Nyt oli aikaa koirille pitkän syksyn jälkeen ja myös kanien kanssa ehdimme touhuta useampana päivänä. Kaikille laitettiin pehkuja lämmikkeeksi. Oli mukava huomata miten koirat nauttivat lenkeistä. Vaikka oli kyllä huomattavissa se ettei ole ehtinyt Voten ja Usvan kanssa tehdä hihnalenkkejä. Kylläpäs se oli melkoista vetämistä. 

Sissi vetää ahkiossa Reedaa

On ollut mukava huomata, että lapset voivat olla tyytyväisiä ilman, että saavat joululahjaksi tolkuttoman määrän leluja. Oli aivan huippua huomata, että he olivat iloisia myös vaatelahjoista ja värityskirjoista. Ja miten jo olemassa olevat pelit ja kirjat jaksavat innostaa edelleen. Me aikuiset emme toisillemme edes lahjoja ostaneet vaan ostetaan sitten, kun jotain tarvitsee.

Joulu siis tuli ja meni. Arki odottaa jo nurkan takana. Mutta se, että toteutuuko joulun sanoma "Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto" tänäkään vuonna jää arvailujen varaan, tuskinpa. Itse en juuri näin joulun aikaan ja ennen kaikkea vapaa päivien aikana edes jaksa miettiä moista asiaa. Olen ollut itsekäs ja ottanut aikaa itselleni ja perheelleni. En ole edes viitsinyt uutisia lukea, koska yksinkertaisesti ei vaan jaksa lukea sitä kaikkea mitä maailmalla tapahtuu. Vaikka onhan se aika mystistä, että lentokoneita katoaa nykypäivänä. Laivoja palaa ja ihmisiä ei saada pelastettua. Aika hirveetä. 

Lasten kanssa haudoilla 24.12.2014

Edelleen kaikkein ihanin ja paras joululaulu on… 

Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Nuo sanat aina vaan koskettaa, mutta antaa myös toivoa.

Joulu oli ja kohti uutta vuotta 2015 mennään…