Lapset on Ihan KesäLomalla

Reeda ja Iska  30.5.2020

Kouluvuosi pulkassa tällä erää ja olipahan monella tapaa erilainen kouluvuosi. Päällimäisenä mielessä on kiitollisuus. Lapset sai täksi vuodeksi uuden aivan ihanan open ja niiltä osin kouluvuosi sai hyvän alun ja mitä pidemmälle mentiin sitä paremmin sujui. Aivan mahtavaa, kun opettaja on Niin Kannustava ja Näkee lapsen Yksilönä, huomoi hänen tarpeensa ja kannustaa Vahvuuksien löytämisessä. Haastavan vuodesta teki se, että luokkaan opetti äkkiä laskettuna 7 eri opettajaa. Omien erilaisten oppijoiden kohdalla se tarkoitti sitä, että aika monelle aikuiselle piti saada tieto ”mitä on tärkeää huomoida, että oppiminen sujuu”. Se ei aluksi onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi oli aktiivinen luokan opettaja ja eritysope sekä vara-rehotiri jotka tekivät valtavan työn asian eteen. Iso Kiitos heille siitä <3

Tänään oli sitten erilainen koulun päätös. Tähän asti olen ollut joka vuoksi lasten mukana todistuksen jaossa, mutta tänä vuonna se ei ollut mahdollista. Niinpä toimin vaan kuskina.

Sovittiin jo etukäteen, että katsotaan yhdessä koko perheellä todistukset kotona. Niinpä ajeltiin lasten kanssa kotiin ja mä en siis yhtään tiennyt mitä siellä todistuksessa on. Pakko sanoa, että kyyneliin liikutuin, kun lasten todistuksia katsoimme. Minun erilaiset oppijat olivat saaneet todella hyvät todistukset ja lisäksi EtäKouluDiplomin jossa erityismaininta liikunnassa ja ympäristön huolehtimisesta.

Lisäksi Iska sai stipendin tunnustuksena kiinnostuksesta luontoon ja luonnontieteita kohtaan. Tähän on pakko sanoa, että hänelle luonnossa liikkuminen, luonnon seuraaminen ja eräasiat ovat elämäntapa. Oli hienoa seurata syksystä asti miten lapsi sai koulusta tukea tähän asiaan ja niinpä hän suoritti metsästäjä-tutkinnon tässä vuoden alussa. Pakko sanoa, että se ei ole mikään läpihuuto juttu vaan 250 sivua tiukkaa teksitiä ja lajien tunnistusta. Vähän enemmän kuin perus 4-luokan ympäristöoppi. Kyllä tämä äiti onnen kyyneliä itki <3 Hienoa, että lapsi sai tälläisen kannustimen.

On ollut mukava huomata, että vaikka lasten todistukset ei ole täynnä 9 ja 10. On heillä paljon arjen taitoja. Molemmat on tosi taitavia näiden meidän koirien kanssa ja osaavat ruokkia ja hoitaa ne yhdessä. Poitsu huolehtii ruohonleikkuun, korjaa pyörät ja huoltaa omaa mönkkäriä. Neitokainen on innostunut ruuan laitosta ja huolehtii astinapesukoneen tyhjennyksen ja täytön. Hoitaa kanit. Molemmat on avuliaita ja tykkäävät touhuta yhdessä.

Tänään käytiinkin lasten toiveesta saaressa laittamassa ruokaa ja reippailemassa sekä vähän veneajelulla. Oli kyllä niin mukava reissu. Mukana oli myös Halla, joka muuten ui ihan joka välissä. 

Saaressa vähän ruokaa

Kaatrasen Halla päivystää

Halla joutuu arestiin, kun varasti ruokaa

Tuumailija 

isi ja sen poeka

Äet ja lapset

Kiipelijä

Iska ja VeneKoira joka ei väistä

KaavinKoski

KaavinKoski

Ohtaansalmi

jk. Tänään muuten sattui tilanne, että ajoin päivällä poikasen kanssa autolla kahdestaan ja yht´äkkiä hän kysyi ”Äiti oonko koskaan sanonut, että oot ihan Paras?” Johon, että ehkä joskus, Kiitos tuo oli kauniisti sanottu. Kyllä taas silmät hikoili.

KotiKoulun vika viikko ja liikkaa

Maanantai 11.5

Pyöräilemässä käyty ja taas tuli useampi kilometri ja mikä sää??? Lunta vai räntää mitä lie satoi.. "me ei olla sokerista" "pukeutumiskysymys" tuumaa Iska.
" Vähän tuntui naamassa" tuumas Reeda.

Tiistain 12.5

Tänäänkin pyöräiltiin useampi kilometri ja ulkoltiin, kun oli niin kaunis ilma.



Keskiviikko 13.5.

Tänäänkin me ollaan pyöräilty. Iskan on touhunnut kaverin kanssa ulkona. Reeda hyppi kaverin kanssa keppareilla.


LOPUKSI

KotiKoulun liikuntapäiväkirja tehtävä on ollut kiva ja mukava. Me huomattiin, että joka päivä tulee liikuttua aika paljon. Välillä oli kiva, kun äiti ehti järjestää jotain erilaista, mutta päivittäisestä liikkumisesta on tullut tapana näin keväällä. Aika kuluu ulkona nopeasti ja askeleita kertyy ihan huomaamatta.

Kohta on onneksi jo kesäloma ja voi kirmata lomalaitumelle.. sitä odotellessa. 
Aurinkoista kesää toivotellen   Iska ja Reeda 

Kun tuntuu että taivas putoaa

On pitänyt jo pitkään kirjoitella..
Hehkuttaa miten kivasti menee, vaikka tässä pyörätetään KotiKoulua, töitä ja kaikkea muuta samalla kertaa. 
Miten ylpeä oo noita lapsista, kun jaksavat kaikesta huolimatta tehdä kouluhommat niin huolella. 
Töissä olen kuulon kanssa pärjännyt paremmin, vaikka välillä onkin ollut kovaa väsymystä. Sen syy, kun on tiedossa niin nou hätä.. "eteenpäin" sano mummot hangessa.  
On mukavaa, kun tehdään asioita yhdessä perheen kanssa. Ollaan käyty lenkillä melkein joka päivä yhdessä ja siivottu pihaa. 
On keväistä ja....

Mutta juuri nyt...
Tasapaino alkaa taas löytyä, vaikka se oli tässä välillä kaksi viikkoa melkolailla hukassa niin henkissti kuin fyysisesti. Nopeasti sitä ehtii päästä aika syviin vesiin ja tuntuu, että sieltä nouseminen on vaikeaa. Elämän on jatkuttava, vaikka välillä nämä asiat tuntuvat vaan niin "epäreiluilta" ja käsittämättömiltä. Kuolema perhepiirissä on aina pysäyttävä kokemus. Saatika kun se tapahtuu nuorelle ja yht´äkkiä. Laittaa miettimään omaa elämää ja sitä, että kukaan ei ole täällä ikuisesti.. puoliso, lapset..  "On elämä lainaa..." pysäyttävää... aika monta kertaa on pitänyt lapsia, puolisoa ja läheisiä halata. Iso ikävä tällä hetkellä on omia vanhempia. Kun saisi edes hetken halata.  

Mitä tapahtui... Tiistai 21.4 työpäivä ja mietittiin kesälomia. Olin esimiehen luona ja puhelin soi, mies soittaa. En vastannut, koska ajattelin ettei se voi olla mitään tärkeää. Kun sitten 10 minuutin päästä soitin tuntui, kun eläisin samaa hetkeä kuin liki 10 vuotta sitten. Viesti oli tyly ja minun maailmaa huojuttava. Nuoren ihmisen kuolema lähipiirissä jo toisen kerran 10 vuoden sisällä. 

Seuraavat päivät meni vähän kuin sumussa ja sitä vaan mentiin eteenpäin. Olo oli epäuskoinen ja mieli maassa. Kävin töissä ja jossain vaiheessa huomasin, että en pysty ajattelemaan järjestelmällisesti, hain sairaslomaa. Tuli pari pienempää huimaus-olotilaa. Oli hautajaiset. Olo oli ihan kummallinen ja laitoin sen itkemisen piikkiin. Kunnes 2.5 sunnuntaina sain tosi rajun huimauskohtauksen ja tällä kertaa sit pyöritti ja tuli ihan klassiset menier-oireet.

Kun oli suru ja oma vointi meni ns.tukalaksi. Tuntui, kun taivas putoaisi. Tuntuu, että ei ole enää mitään mitä menettää. Omaan surun kokemukseen vaikutti myös se, että jo ennakoon olin väsynyt työpaineiden vuoksi, fyysinen vointi oli jo valmiiksi vähän kehno matalien rautavarastojen vuoksi. Ei siinä hetkessä jaksanut nähdä, että on paljon asioita joista saan olla onnellinen. Ehkä myös se, että lasten vuoksi yritin peittää surua. Jollain tasolla myös kielsin surun, koska ajattelin, että minulla ei ole oikeutta siihen.  

Niin siinä kävi, että monen asian yhteen pamauksena, mun kauan uinunut menier aktoivotui ja nyt viimeisen viikon olen opetellut taas "uusille" tavoille ja ennen kaikkea yrittänyt saada kropan taas rauhottumaan ja löytämään tasapainon. Toivon, että lääkitys auttaa ja että saan ruokavaliolla, liikunnalla, riittävällä unella ja arjen rytmityksellä olon pysymään kuosissa. 

Uuden alussa taas kerran. Toki pitää olla onnellinen, että on omalääkäri, joka on niin pitkään seurannut mun elämää ja voinnin vaihteluja. Joka otti heti kopin ja selvitti tilanteen. Nyt lääkityskokeilu ja askel askeleelta kohti parempaa vointia. 
Nyt kun kuulo alkaa olla siedettävä on saatava myös huimaus oireet pysymään hallinassa. Onneksi on säännöllinen päivätyö ja sen myötä myös säännöllinen rytmi. Kesään kohti tätä muutosta jaksaa paremmin. Mikä parasta jossain siintää myös loma. Onneksi mun perhe on jaksanut tuuppia mua eteenpäin ja meillä on yhteinen tavoite = kaikilla on syksyyn mennessä parempi fyysinen kunto ja astetta terveellisempi ruokavalio. 

Mitä tämä kaksi viikkoa on minulle opettanut: 
* Kiitä Rakkaitasi tässä ja nyt
* Ole länsä
* Katso mitä laitat suuhusi
* Kuuntele kehoasi
* Itke kun itkettää
* Älä mene töihin jos et ole työkykyinen
* Ota aikaa itsellesi

vko 19 liikunta

Maanantaina 4.5.2020

Reeda: keppari esteitä ja samalla vähän koira agilityä. Kahden erikoiran kanssa ja oli hauskaa. Salama ei oikein tajunnut mitä pitää tehdä, mutta Akka juoksi kivasti. 
Hyppäsin tänään 1m korkuisen keppariestee :) Jee !!!!!
Illalla vielä vähän harjoittelin sormilyöntiä ulkona. 

Iska: Ekaksi pyöräremonttia ja sitten pyörän testaus ajoa. Pihalla touhuilua kun kouluhommat oli tehty. 

Tiistaina 5.5.2020

Isin ja ukin kanssa rankametsässä. "Kannettiin kaverina rankoja traktorin lavalle ja tulipa kuuma. "

Iska kävi illalla pyöräilemässä  kaverin kanssa ja Reeda hyppi keppareiden kanssa esteitä ja kävi maastolenkillä. 


Keskiviikko 6.5.2020

Kävelylenkillä äidin ja Sissi-mummun kanssa. 3km reippailtiin ja oli mukavaa. 

Kotona viriteltiin riippumatto ja tehtiin siinä temppuja :)

Torstaina 7.5

Pyörälenkillä käyty. Kivaa oli ja nähtiin samalla kavereita. Matkaa kertyi useampi kilsa. Ei ollut Sport tracer päällä. 

Perjantai 8.5

Pyörälenkki yhdessä. Kilometrit jäi mittaamatta, mutta ainakin 5km kertyi. Kaveriakin nähtiin. 


Sunnuntai 10.5

Äitienpäivä kävelyllä koko perheen voimin. Reedalla oli keppari "Saran Salama" koirista mukana Akka&Halla. Matkaa kertyi 4km. 

Kotona pelattiin krikettiä ja siitä taitaa tulla meidän tämän kesän suosikkipeli :)

Ollaan tällä viikolla ulkoiltu paljon isin, äidin ja ukin kanssa. Iska on käynyt verkoilla sekä syöttämässä sorsia. Reeda on laittanut kanit pihalle kesäasumukseen. 
Ollaan siivottu pihaa ja varastoja ja touhua pihalla on riittänyt :)

Improtehtävä 6.5.2020

"Tehtävänäsi on lavastaa kuva, jossa esität jotakin ammattia. Etsi tarvittavat materiaalit kotoasi tai vaikka luonnosta, ja yritä lavastaa jokin ammatti mahdollisimman hyvin. Kun lavasteet ja puvustus on mietitty, ota kuva jossa esität tätä ammattia ". "Kirjoita sen jälkeen opelle vielä pieni viesti, jossa kerrot, mitä hahmosi on puuhaamassa tai millainen päivä hänellä on takana."

ELÄINLÄÄKÄRI

Tänään oli kotikäynti ja asiakkaana kani ja koira.

Molemmat olivat terveitä. 

METSURI

Koivun kaatoa ja kasaamista. Sauna ja uunipuita talveksi.