|
Reeda ja Iska 30.5.2020 |
Kouluvuosi
pulkassa tällä erää ja olipahan monella tapaa erilainen
kouluvuosi. Päällimäisenä mielessä on kiitollisuus. Lapset sai
täksi vuodeksi uuden aivan ihanan open ja niiltä osin kouluvuosi
sai hyvän alun ja mitä pidemmälle mentiin sitä paremmin sujui.
Aivan mahtavaa, kun opettaja on Niin Kannustava ja Näkee lapsen
Yksilönä, huomoi hänen tarpeensa ja kannustaa Vahvuuksien
löytämisessä. Haastavan vuodesta teki se, että luokkaan opetti
äkkiä laskettuna 7 eri opettajaa. Omien erilaisten oppijoiden
kohdalla se tarkoitti sitä, että aika monelle aikuiselle piti saada
tieto ”mitä on tärkeää huomoida, että oppiminen sujuu”. Se
ei aluksi onnistunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi oli
aktiivinen luokan opettaja ja eritysope sekä vara-rehotiri jotka
tekivät valtavan työn asian eteen. Iso Kiitos heille siitä <3
Tänään
oli sitten erilainen koulun päätös. Tähän asti olen ollut joka
vuoksi lasten mukana todistuksen jaossa, mutta tänä vuonna se ei
ollut mahdollista. Niinpä toimin vaan kuskina.
Sovittiin
jo etukäteen, että katsotaan yhdessä koko perheellä todistukset
kotona. Niinpä ajeltiin lasten kanssa kotiin ja mä en siis yhtään
tiennyt mitä siellä todistuksessa on. Pakko sanoa, että kyyneliin
liikutuin, kun lasten todistuksia katsoimme. Minun
erilaiset oppijat olivat saaneet todella hyvät todistukset ja
lisäksi EtäKouluDiplomin jossa erityismaininta liikunnassa ja
ympäristön huolehtimisesta.
Lisäksi
Iska sai stipendin tunnustuksena kiinnostuksesta luontoon ja
luonnontieteita kohtaan. Tähän on pakko sanoa, että hänelle
luonnossa liikkuminen, luonnon seuraaminen ja eräasiat ovat
elämäntapa. Oli hienoa seurata syksystä asti miten lapsi sai
koulusta tukea tähän asiaan ja niinpä hän suoritti
metsästäjä-tutkinnon tässä vuoden alussa. Pakko sanoa, että se
ei ole mikään läpihuuto juttu vaan 250 sivua tiukkaa teksitiä ja
lajien tunnistusta. Vähän enemmän kuin perus 4-luokan
ympäristöoppi. Kyllä tämä äiti onnen kyyneliä itki <3
Hienoa, että lapsi sai tälläisen kannustimen.
On
ollut mukava huomata, että vaikka lasten todistukset ei ole täynnä
9 ja 10. On heillä paljon arjen taitoja. Molemmat on tosi taitavia
näiden meidän koirien kanssa ja osaavat ruokkia ja hoitaa ne
yhdessä. Poitsu huolehtii ruohonleikkuun, korjaa pyörät ja huoltaa
omaa mönkkäriä. Neitokainen on innostunut ruuan laitosta ja
huolehtii astinapesukoneen tyhjennyksen ja täytön. Hoitaa kanit.
Molemmat on avuliaita ja tykkäävät touhuta yhdessä.
jk.
Tänään muuten sattui tilanne, että ajoin päivällä poikasen
kanssa autolla kahdestaan ja yht´äkkiä hän kysyi ”Äiti oonko
koskaan sanonut, että oot ihan Paras?” Johon,
että ehkä joskus, Kiitos tuo oli kauniisti sanottu. Kyllä taas
silmät hikoili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti