Kypärälakki ja toinenkin

Tässä eräänä iltana, kun lasten vaatteita laittelin valmiiksi seuraavaa päivää varten iski "kypärälakki kriisi". Mistään ei löytynyt Iskan kaksi puolesta kypärälakkia.. juuri se on se minkä hän haluaa laittaa kouluun koska on luistelupäivä. 
Mikä neuvoksi? 
Käänneettiin ympäri lasten pipo- ja hansakakorit ja sitä myssykkää ei vaan löytynyt :( 
Voi sitä 6 vuotiaan surua... 

Hetken mietimme Iskan kanssa ja lähdimme yläkertaan omepeli nurkkaan katsomaan löytyisikö sieltä apu ? 
Jipii löytyi.. aikansa katseltuaan lapsi löysi mieleiset kankaat ja äiti istahti saumuriin ääreen ja näin ilta oli pelastettu ja myös seuraava eskapäivä. Kerrakin äidin kankaiden hamstraamisesta oli hyötyä :)

Iskan myssykkä puoli 1

 

Iskan myssykkä puoli 2

Kun ompelee toiselle niin myös toiselle.. seuraavana iltana olisi siis Reedan vuoro valita kankaat ja näin Reedakin sai uuden kypärämyssykän 

Reedan myssykkä 1

Reedan myssykkä 2 

Ennen joulua omepelit myös muutaman lahjan itse.. tässäpäs muutama niistä....

Kiva huomata, että lapsetkin osaavat arvostaa että heillä on jotain yksilöllistä...  

Ajatus tai pari...

 

Ajatus tai pari

Tänään olin siis viimeisen päivä töissä tällä erää. Työpaikkahan oli Kuopiossa terveyskeskuksen omalääkäri vastaanotolla sairaan­hoitajan tehtävät.  Kokemus oli opettavainen, haastava ja samal­la myös raskas. Raskaaksi työn teki osaltaan tuo miltein 80km työmatka, mutta omalta osaltaan myös tämä minun kuulotilanne. Työ sisältöhän oli paljon puhelin neuvontaa, lääkärin ajanvarausta, reseptin uusittavaksi laittamista ja toi­menpiteissä avustamista. Sekä omahoitaja vastaanoton pitä­mistä missä työsisältö oli paljolti ruokavalio ja elämäntapa oh­jausta, lääkityksen aloituksessa opastusta, haavanhoitoa, tikkien poistoa, korvaushoidon toteutusta, injektioiden antamista eli kaikkea mahdollista. Pääsin myös tekemään pienessä määrin mt-keskusteluja, jotka ovat minulle ehkä kuitenkin yksi mielui­simmista jutuista. Ja ennen kaikkea sain tutustua moneen upeaan ammattilaiseen jotka tekevät työtään suurella sydä­mellä.

Mutta se mitä tänään taas jäin miettimään on resurssit. Itselle jäi sellainen tuntuma, että resurssit eli hoitajien – ja lääkäreiden määrä suhteessa asiakkaiden tarpeisiin ei kohtaa.  Tuntuu ihan käsittämättömältä, että aamulla vaan ilmoite­taan, että lääkäri siirtyy päiväpäivystäjäksi yhteispäivystykseen. Tottahan toki sielläkin tarvitaan lääkäreitä, mutta mikä har­millisinta on se, että hoitajan tehtäväksi jää perua kaikki sen päivän ajat L tänään esimerkiksi oman alueeni lääkäri oli päi­vystämässä (josta muuten tuli tieto eilen) ja olin varannut toisen alueen lääkäriltä ajan asiakkaalle jonka katsoin tarvitse­van lääkärin aikaa. Kuitenkin kävi niin, että juuri tämä lääkäri lähtikin sinne yhteispäivystykseen ja minä aloin tavoittelemaan asiakasta.. tuloksetta.. siitä alkoikin paikalla olevien lääkäreiden kiertäminen eli ottaisiko joku asiakkaani ns. ylimääräisenä sillä koin että tilanne arvio hänen tilanteestaan olisi tarpeellista. No loppujen lopuksi sain siis asiakkaalle ajan, mutta sit ennen jouduin perumaan yhden asiakkaan ajan, koska lääkäri oli sitä mieltä ettei suostu hoitamaan ”ylimääräisiä”.

Tänään oli suhteellisen hyvä tilanne hoitaja rintamalla, mutta lääkäreiden ajan olivatkin aivan kortilla. Muutamat kipakat kommentit tuli ja kylläpäs joutui moneen kertaan selittämään ettei tämä ole kiusantekoa vaan niitä aikoja ei vaan ole. Hoi­tajahan se on joka sen kaiken kiukun saa niskaansa kun joutuu asiakkaalle sanomaan ”Ei oota”. Se on niin puuduttavaa, kun asiakas vetoaa siihen ettei pärjää vaivan kanssa ja että kumman kun naapuri aina pääsee kun sillä on joku vaiva.

Kun sitten alat perumaan noita aikoja jos lääkäri on sairas tai päivystämässä tai jotain… niin usein ajat siirtyvät viikolla. Useat asiakkaat ovat jonottaneet jo nyt peruttavaa aikaa 1-2 kuukautta. Voi sitä kiukun ja pahanmielen määrää mikä sieltä tulee, kun aika joudutaan vielä siirtämään. Tänään sain vielä useita kipakoita soittoja omaisilta jotka olivat kuulleet, että mamman tai papan aika on siirtynyt… useampaan otteeseen olen tämän viikon aikana kuullut lauseen ”otako sinä vastuun jos jotain sattuu?” tai ”montako kertaa pitää kutsua ambu­lanssi, että saa vastaanottoajan?”

Mietinkin tässä, että missähän muussa ammatissa työntekijä saa kiukun niskaansa itsestään riippumattomista syistä? Jos joku hoitaja on pois silloin usein toiset hoitajat ottavat ja hoi­tavat ne asiakkaat joidenka asia on akuutti esim. tikkien poisto, haavahoito, korvaushoitolääkkeet, injektio jne. Mutta kun lääkäri on poissa niin harvoin asiakkaita pystytään siirtä­mään toisen lääkärin listalle etenkin kun kysymys ei ole akuut­tiajasta. 

Ensi viikolla Kuopiossa alkaa tiimikokeilu ja oikeasti toivon, että se tuo tilanteeseen helpotusta. Eli että asiakkaiden hoitoon pääse akuutissa vaivassa helpottuu ja jonotus ajat kiireettö­mälle vastaanotolle lyhenisivät. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että asiakkaan näkökulmasta on varmasti tärkeä hoidon jatku­vuus ja ennen kaikkea lääkärin kokonaisvaltainen näkemys hänen terveydentilastaan. Ajattelin kuitenkin itse niin, ettei pelkäs­tään tiimiin siirtyminen ratkaise resurssi ongelmaa.

Tiimityöskentelyn myötä hoitajien ja lääkäreiden työnjakoon tulee varmasti panostaa. Selkeät työn kuvat ja työnjako asiak­kaiden asioiden hoidossa korostuu. Mutta mitenkä pitkälle hoi­taja voi olla vastuussa asiakkaan sairauden hoidossa? Marevan annostelut, diabeteksen hoito, astmanhoito ovat hoitajille tut­tua asiaa, mutta kuitenkin loppupelissä lääkehoidosta on vas­tuussa aina lääkäri.

Tiimin myötä uskoisin, että lääkäreiden akuuttiajoilta vapautuu aikoja, kun päivystävä sairaanhoitaja voi ottaa asiakkaan omalle vastaanotolle tilanne arvioon esim. flunssa potilaan (määritellä labrat, katsoa korvat ja nielun, kuunnella keuhkot jne.) jol­loinka lääkärille ei edes tarvitse mennä. Hoitaja voi kirjoittaa poissaolo todistuksen ad. 3 päivää. Itse näkisin hyvänä vaihto­ehtona sellaisen systeemin jossa ns. sairasloman hakija tulisi aamulla 8-11 välillä päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolle jolloinka vastaanotolle soittaminen jää pois. Sillä tiedossahan on, että joka tapauksessa puhelujen määrä tulee jatkossakin olemaan valtaisa.

Bennerin (1989) mukaan hoitajan ammatillinen osaaminen kos­tuu seitsemästä hoitotyön osaamisalueesta. Nämä ovat autta­minen, opettaminen ja ohjaaminen, diagnosointi ja tarkkailuteh­tävä, nopeasti muuttuvien tilanteiden tehokas hallinta, hoito­toimenpiteiden ja hoito-ohjelmien toteuttaminen ja hallinta, terveydenhuollon laadun tarkkailu ja arviointi sekä organisato­riset ja työrooliin liittyvät taidot. Eli tulevaisuudessa sairaan­hoitajan vastaanotto palaa siihen aikaan, kun joka kylällä on ollut kiertävä terveyssisar, joka on hoitanut miltein vaivan kun vaivan sillä lääkäriin ei joka kolotuksesta hakeuduttu. Toisin kun nyt.

Tiimi asia alkoi itse niin kiinnostamaan että tietoa etsiessa löysin Eija Peltosen väitiöskirjan ( 2009 Kuopion Yliopisto, hoitotieteen laitos) Lääkäreiden ja hoitajien työpari- ja tiimi­työ vastaanottojen toimintamalleina perusterveydenhuollossa. Ehkäpä joku päivä kun tässä kotona olen tutkiskelen tätä enemmän… ja yritän ottaa opiksi J

” Olen, koska olet” ensin on tunnettava itsensä että voi tu­tustua toiseen. Sängyn vieressä odottaa Itsensä johtamisen kirja.. joten näihin tunnelmiin…    

V.I.P asiakasko?

V.I.P asiakasko?

Omassa työssäni terveyskeskuksen vastaanotolla puhutaan välillä ”VIP  asiakkaista” jotka soittavat ja käyttävät ahkerasti terveyskeskuksen palveluja. Vaivoja on joka lähtöön…  

Mietin itseäni, olenko VIP asiakas? on tammikuun 21. päivä ja minulla terveyskeskus maksut plakkarissa tälle vuodelle… viime viikolla vietin Tuusniemen terveyskeskuksessa ja KYSillä yhteensä yhteensä noin 3,5 vuorokautta.. tutkittu on eli EKG:tä (useita kertoja), verikoetta, vatsan UÄ ja magneetti..  ja vikaa ei löydy… kivun luonne on matkalla muuttunut, mutta sen on edelleen päällä. Vaikka lääkettäkin on annettu useampaa sorttia.  

Tällä viikollakin olen käyttänyt terveyskeskuksen palveluja jo kahtena päivänä. Lisää verikokeita ja neuvottelua lääkkeistä. (Tänään kylläkin menin alunperin tuon rakkauven hetelmän kanssa.)

Minua on ehtinyt viimeisen kahden viikon aikana vaivata huimaus (vanha tuttu vaiva), kova pääsärky, pallean seudun ovat kipukohtaukset ja armoton polte/närästys ruokatorvessa.. eikös siinäkin jo ole aika hyvä valikoima vaivoja? Kyllä tässä jo alkaa hieman päätä huimata tämä tahti.. ei oo edes 40 lasissa ja vaivat lisii. Saattaa kohta alkaa perherauha kohta kärsiä.. vaikka pakko sanoa, että aika pitkäpinnainen tuo vastapuoli on kyllä ollut, mutta rajansa kaikella.

Mutta mikä tässä nyt mietityttää on se, että olin viime viikolla siis KYSissä tutkimuksissa siis syömättä ja juomatta lähes 2 vrk. Kerroin, että minulla on näiden kovien vatsakipu kohtauksien jälkeen alkanut ”närästämään” en siis ole oksentanut vaan kipukohtauksien johdosta suuhun on noussut karvasta makua ja nyt siis ruokatorvea polttelee. Minut kotiutettiin ohjeella ” syö somacia viikko jos ei helpota hakeudu terveyskeskukseen, että saat lähetteen jatkotutkimuksiin”. Tuossa vaiheessa olin siis jo syönyt 5 vrk samaista lääkettä saamatta siitä apua. No nyt siis lääke on jo vaihdettu toiseen (toiveena, että se auttaisi.. mutta ei L ) ja lähete laitettu KYSiin, että voisivat siis tutkia tätä ruuansulatuskanavan vaivaa. Soitin tänään ja kyselin lähetteen tilannetta, koska sekä terveyskeskus lääkäri että minä oletimme, että kun tämä asia on jäänyt ”vähän kesken” sen hoitaminen jatkuisi siihen mihin jäätiin. VÄÄRIN… koko homma alkaa siis alusta eli lähete käsitellään joskus….

Tullaan siis tilanteeseen, että joudun siis soittelemaan terveyskeskukseen ja kysiin… mitäs nyt tehdään kun olo on edelleen kehno?? itse asiassa huonompi kun esim. eilen.. tänään en siis ole syönyt kuin 4 palaa leipää, kupin kaakaota ja noin 2,5 dl rahkaa. Ei pysty kun tuntuu, että maha on tulessa. Lisäksi tänään on uudelleen alkanut kipu pallean seudussa. Kipulääkettähän ei nyt saa ottaa koska se voi ärsyttää lisää…. Olen siis VIP joka soittaa ja anelee ”auttakaa”.

Jos perusterveydenhuollossa toimittaisiin samalla tavalla eli tulit ihottuman takia niin ei samalla katso sinun silmätulehdusta.. niin missähän sitä oltaisiin???  

En ole aikoihin ollut töissä sairaala maailmassa joten toiminta tavat siellä ovat minulle vieraita. Tuntuisi kuitenkin järkevältä ja myös resurssien kannalta järkevältä, että kun potilas on osastolla tehtäisiin kaikki mahdolliset tutkimukset samalla reissulla ja saataisiin selville vaivan syy. Varmasti moneen tutkimukseen on pitkät jonot, mutta sen verran uskon joustoa löytyvät, että tutkimusaikatauluja saadaan järjesteltyä tarpeen mukaan. Enkä siis puhu nyt vain itsestäni vaan yleisellä tasolla. Kun kuuntelee ihmisten juttuja kuinka KYSille pitää ajaa samalla viikolla useampaan kertaan eri tutkimuksiin kuulostaa se aivan järjen vastaiselta. Eikö tosiaan ole sen vertaan tahtoa, että kun asiakkaalle annetaan aika niin katsottaisiin voisiko samalla päivälle antaa myös toisenkin ajan jos asiakas on tulossa useampaan tutkimukseen. Samoin myös se, että voisi katsoa onko muita tulossa samalta suunnalta. Tiedän esimerkiksi, että joissakin paikoissa katsotaan asioita asiakaslähtöisesti esim. saman kylän mammat tulee samana päivänä niin samalla kyydillä kulkevat. Liikkuminen ei ole ilmaista, ilmaista ei ole myös käyttämättä jääneet tutkimusajat ja hoitohenkilökunnan työaika. Mutta ilmaista ei ole sekään, että asiakas joutuu hakeutumaan uudestaan ja uudestaan lääkäriin perusterveydenhuollossa  jonotuksen aika erikoissairaanhoitoon.

Onneksi olen saanut todella ystävällistä, ammatillista ja monipuolista palvelua omassa terveyskeskuksessa. KIITOS siitä <3

Lapset

Olen tässä muutaman päivän ollut sairaana ja saanut oivan tilaisuuden taas seurata ns. sivusta tuota lapsien touhuja. Kyllä ne ovat tosiaan aivan toistensa vastakohdat. Iska 6 vuotta on herkkä ja tunteellinen, vaikkakin osaa olla rajua ja välillä turhankin kova kourainen. Käy vähän väliä halaamassa äitiä. Kyselle ”äiti mitenkä sinä voit?” Reeda 5 vuotta on oikea sisupakkaus. Omaa tahtoa, sinnikyyttä, kovuutta mutta vasta painona haavoittuvainen, hyvin ”herkkä nahkainen” möksähtää helposti. Tulee äidin viereen vähän sillä asenteella ”että kun toikin niin minä myös”.

Lapset kehittyy ja kasvaa omaan yksilölliseen tahtiinsa. Lasten kasvua ja taitojen oppimista ei voi verrata keskenään. Varhaiskasvatusympäristössä seurataan lapsen yksilölliseen havainnointiin perustuen lapsen kehitystä, jolloin lapsen ikä ja kehitystaso huomioden.

Lapsen kehitys kulkee pääpiirteittäin tietyn kaavan mukaan tarkoittaen sitä, että jokin tietty taito on opittava ennen seuraavaa taitamisen tasoa eli esimerkiksi lapsen on opittava ensin istumaan ennen kuin hän voi oppia nousemaan ylös. Jonkin taidon harjoittelu saattaa viedä toisilla lapsilla kauemmin kuin toisilla. Iskan kohdalla huomaan, että silmän ja käden yhteistyötä vaativat asiat vaativat harjoittelua samoin asioiden muistaminen esim. 4 sanaa samassa järjestyksessä. Iska muistaa sanat mutta järjestys voi muuttua.

5-vuotias lapsi on yleensä jatkuvasti liikkeessä ja harjoittaa näin motorisia taitojaan. Keskittyminen ei vielä ole kovin pitkäjänteistä. Käden näppäryys kehittyy entisestään. Tämä on niin totta Reedan kohdalla. Reeda on innostunut mm. seisomaan päällään ja nyt siis kaikki taulut on vinossa koska neiti seisoo päällään lattialla, sohvalla, nojatuolissa. Ja kokoajan pitää olla liikkeessä, keikuttaa itseään tai hyppiä, laulaa…

6-vuotias lapsi pystyy hyppimään yhdellä jalalla ja harjoittelee ajamaan kaksipyöräisellä pyörällä, hän hiihtää, luistelee ja opettelee uimaan. Silmän ja käden yhteistyö toimii aikaisempaa paremmin ja erilaiset askartelut sekä piirtäminen ja kirjoittaminen alkavat sujua. Itse monesti mietin, että meidän 5-ja 6 vuotiaat taitavat kehittyä aikalailla käsikädessä. Reeda on kiinnostunut kynähommista ja tykkää piirtää ja värittää. Iska taas on kiinnostunut pyöräilystä, hiihtämisestä ja ulkohommista. Mikä minusta on hienoa meidän 6 vuotias osaa ajaa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla ihan itse.

Meillä on menossa nyt melkoinen tunnemylläkkä. Reedalla on kova tarve olla ”paras” ja joka asiasta pitää kisata ja ”eka, toka, vika” asiat on NIIN pinnassa. Voi sitä tahtojen taistoa. Välillä mietinkin miten 5 vuotias osaakin sanoa niin ”rumasti” ja lällätellä niin paljon?

Myös se ettei asiat mene neidin mielen näkyy ja kuuluu. Voi sitä huutamisen määrää. Neidin kun laittaa ”jäähylle” niin usein huutaa niin kauan, että simahtaa siihen. On kokeiltu vaikka mitä, mutta tuntuu ettei ”lahjonta, kiristys-uhkailu” linjakaan tuota tulosta.

Myös Iskalla on oma tahtokausi menossa. Iska haluaa olla Iso-veli ja esikuva, mutta usein käy niin, että pikku-sisko onkin se joka taitaa asian yhtä hyvin tai paremmin.. ja sekös sitten harmittaa. Myös se, että poika miettii niin paljon mitä muut hänestä ajattelevat ja yrittää tehdä toisten mieliksi on raskasta. Pettymykset ja niiden sietokyky on koetuksella. Kuluneen kuuden kuukauden aikana tuntuu, että tuon herkän pojan on pitänyt kokea niin isoja asioita etten yhtään ihmettele vaikka välillä ei osaa päättää itkeäkö vaiko nauraa.

Kahdelle rakkaimmalleni

Te teitte minusta äidin

Te annatte minulle voimaa

Te olette minun Rakkauteni kohde

Te olette Maailmani

Ilman teitä elämäni olisi tyhjä ja hiljainen

Koiranäyttely

Ilomantsin ryhmänäyttely 17.1.2015 

Hupeliahon Usva 
JUN H 
"tummanharmaa, vaatimattomat värimerkit, hieman liikkeessä pehmeät korvat, hyvänmuotoinen pää, rakenteessa ei selviä virheitä, tuuhea turkki, miellyttävä luonne, normaali liike"

Salopellon Iiris "Sissi" 
KÄY ERI "
keskiharmaa, hyvät värimerkit, ihanne koko, kauniit mittasuhteet, hyvä pää, liikkeessä hieman lupottavat korvat, kauttaaltaan hyvä ja tasapainoinen rakenne, turkki ei parhaimmillaan, miellyttävä luonne ja tehokas liike"
 
Tuomarina Hannu Talvi

Pakkohan se on olla tyytyväinen :)
Mamman mössykkä Vote saa vielä odotella kehään pääsyä... 

hyvä hoitaja?

Näin vuoden ensimmäisenä päivänä mietiskelen millainen on hyvä hoitaja?

Onko hyvän hoitajan perusedellytys ”tekninen osaaminen” eli kädet taidot ja tieto siitä miten mikäkin toimenpide tehdään ja mitä välineitä niihin tarvitaan. Sekä on ajan tasalla viimeisimmistä hoitomuodoista ja hoitotavoista. Se on varmaan yksi tärkeä perus edellytys. Siihen tarvitaan jatkuvaa aktiivista tietojen päivitystä sekä lisäkoulutusta.

Lisäksi hoitajan tulisi olla vuorovaikutustaitoinen ja yhteistyökykyinen. Hoitajalla tulee olla taito kommunikoida asiakkaan ja omaisten kanssa. Asiakashan voi olla perhe, ryhmä tai yhteisö. Hoitajalla tulee olla kyky reagoida nopeasti tilanteessa ja toimia sen mukaisesti. Hyvä hoitaja huomioi myös työkaverit ja antaa heille rakentavaa palautetta ja kiitosta.

Myös empaattisuus ja epäitsekkyys ovat hyvän hoitajan ominaisuuksia. Empaattisuus voidaan määritellä esimerkiksi kyvyksi asettua toisen asemaan. Hoitajalla tulisi olla kyky nähdä asiat useammasta näkökulmasta. Epäitsekkyys on asettaa toisen tarpeet omien edelle esimerkiksi hoitaja jättää kahvi tauon väliin ollakseen asiakkaan vierellä. Vaikka herää kysymys, onko hyvä hoitaja sellainen joka ei huolehdi itsestään? Hyvä hoitajan ominaisuus on myös kyky vaatia itselleen ja sitä kautta myös asiakkaille. Työyhteisön säännöt, työntekijöiden oikeudet ja vastuun jako ovat tärkeä pohja onnistuneelle hoitotyölle. Hyvä hoitaja osaa vaatia esimiestaholta päätöksiä ja toimia jotka edes auttavat hoitotyön sujumista. Hyvän hoitajan ominaisuus on myös kyky ja uskallus tuoda esiin epäkohtia, mutta myös löytää kriisi tilanteessa asioita jotka toimivat.

Hoitotyön filosofisena lähtökohtana pidetään ajatusta rakkaudesta, laupeudesta, kärsimyksestä ja huolenpidosta. Hoitotyö on ammatillista huolenpitoa toisesta ihmisestä, hänen ympäristöstään ja terveydestään. Hoidon perimmäinen tavoite on hyvä elämä. Hoitajan velvollisuus on käyttää kykyjään, tietojaan ja taitojaan asiakkaan/potilaan hyväksi ja sitoutua arvoihin. Hoitajalla tulee olla myös realistinen käsitys omista rajoistaan ja vastuustaan. Asiakas nähdään ajattelevana, tuntevana ja tahtovana yksilönä. Hoitotyöhön liittyy aina luottamus, kunnioitus ja arvostus toista kohtaan.

Se millaisia hoitajia olemme muotoutuu persoonamme, asenteemme, kokemuksiemme perusteella. Tieto ihmisestä, terveydestä, sairauksista ja niiden hoidosta antavat pohjan hoitajaksi kasvamiselle. Hoitamisen ytimeen kuuluu käsitys ihmisestä kulttuurisena olentona, jolloin häntä ymmärretään ja hoidetaan kunnioittaen hänen sosiologisia ja kulttuurillisia arvojaan ja uskomuksiaan.  

Hoitaja poni <3

Siinäpä sitä onkin miettimistä. Olenko minä hyvä hoitaja?

Usein työssä tulee hetkiä, kun miettii että osaanko riittävästi? tuotakin asiaa pitäisi ehtiä itsessään kehittämään. Kaikkea ei tietysti voi hallita ja mikä parasta usein on joku keneltä kysyä. Työ kuormittavuus vaihtelee ja sen vuoksi myös ajatus omasta osaamisestakin vaihtelee. Ne hetket, kun saa kiitosta tuntuu tietysti hyvältä. Se paljon puhuttu onnistumisen kokemus. Mutta sitten kun tulee ”tuutin täydeltä sontaa” niin silloin huomaan miettiväni, että onko tämä sen arvoista? Kun on tehnyt monenlaista työtä sitä luulee nähneensä niin paljon ettei häkelly… mutta koska minäkin olen vain ihminen huomaan että toisten asiakkaiden sanat satuttavat enemmän kuin toisten. Ehkä se empaattisuus tilanteissa vaihtelee näin vuosienkin jälkeen. Joka päivä opitaan uutta ja mikä parasta uusia kohtaamisia tulee aina. Onneksi.