Ajatus tai pari...

 

Ajatus tai pari

Tänään olin siis viimeisen päivä töissä tällä erää. Työpaikkahan oli Kuopiossa terveyskeskuksen omalääkäri vastaanotolla sairaan­hoitajan tehtävät.  Kokemus oli opettavainen, haastava ja samal­la myös raskas. Raskaaksi työn teki osaltaan tuo miltein 80km työmatka, mutta omalta osaltaan myös tämä minun kuulotilanne. Työ sisältöhän oli paljon puhelin neuvontaa, lääkärin ajanvarausta, reseptin uusittavaksi laittamista ja toi­menpiteissä avustamista. Sekä omahoitaja vastaanoton pitä­mistä missä työsisältö oli paljolti ruokavalio ja elämäntapa oh­jausta, lääkityksen aloituksessa opastusta, haavanhoitoa, tikkien poistoa, korvaushoidon toteutusta, injektioiden antamista eli kaikkea mahdollista. Pääsin myös tekemään pienessä määrin mt-keskusteluja, jotka ovat minulle ehkä kuitenkin yksi mielui­simmista jutuista. Ja ennen kaikkea sain tutustua moneen upeaan ammattilaiseen jotka tekevät työtään suurella sydä­mellä.

Mutta se mitä tänään taas jäin miettimään on resurssit. Itselle jäi sellainen tuntuma, että resurssit eli hoitajien – ja lääkäreiden määrä suhteessa asiakkaiden tarpeisiin ei kohtaa.  Tuntuu ihan käsittämättömältä, että aamulla vaan ilmoite­taan, että lääkäri siirtyy päiväpäivystäjäksi yhteispäivystykseen. Tottahan toki sielläkin tarvitaan lääkäreitä, mutta mikä har­millisinta on se, että hoitajan tehtäväksi jää perua kaikki sen päivän ajat L tänään esimerkiksi oman alueeni lääkäri oli päi­vystämässä (josta muuten tuli tieto eilen) ja olin varannut toisen alueen lääkäriltä ajan asiakkaalle jonka katsoin tarvitse­van lääkärin aikaa. Kuitenkin kävi niin, että juuri tämä lääkäri lähtikin sinne yhteispäivystykseen ja minä aloin tavoittelemaan asiakasta.. tuloksetta.. siitä alkoikin paikalla olevien lääkäreiden kiertäminen eli ottaisiko joku asiakkaani ns. ylimääräisenä sillä koin että tilanne arvio hänen tilanteestaan olisi tarpeellista. No loppujen lopuksi sain siis asiakkaalle ajan, mutta sit ennen jouduin perumaan yhden asiakkaan ajan, koska lääkäri oli sitä mieltä ettei suostu hoitamaan ”ylimääräisiä”.

Tänään oli suhteellisen hyvä tilanne hoitaja rintamalla, mutta lääkäreiden ajan olivatkin aivan kortilla. Muutamat kipakat kommentit tuli ja kylläpäs joutui moneen kertaan selittämään ettei tämä ole kiusantekoa vaan niitä aikoja ei vaan ole. Hoi­tajahan se on joka sen kaiken kiukun saa niskaansa kun joutuu asiakkaalle sanomaan ”Ei oota”. Se on niin puuduttavaa, kun asiakas vetoaa siihen ettei pärjää vaivan kanssa ja että kumman kun naapuri aina pääsee kun sillä on joku vaiva.

Kun sitten alat perumaan noita aikoja jos lääkäri on sairas tai päivystämässä tai jotain… niin usein ajat siirtyvät viikolla. Useat asiakkaat ovat jonottaneet jo nyt peruttavaa aikaa 1-2 kuukautta. Voi sitä kiukun ja pahanmielen määrää mikä sieltä tulee, kun aika joudutaan vielä siirtämään. Tänään sain vielä useita kipakoita soittoja omaisilta jotka olivat kuulleet, että mamman tai papan aika on siirtynyt… useampaan otteeseen olen tämän viikon aikana kuullut lauseen ”otako sinä vastuun jos jotain sattuu?” tai ”montako kertaa pitää kutsua ambu­lanssi, että saa vastaanottoajan?”

Mietinkin tässä, että missähän muussa ammatissa työntekijä saa kiukun niskaansa itsestään riippumattomista syistä? Jos joku hoitaja on pois silloin usein toiset hoitajat ottavat ja hoi­tavat ne asiakkaat joidenka asia on akuutti esim. tikkien poisto, haavahoito, korvaushoitolääkkeet, injektio jne. Mutta kun lääkäri on poissa niin harvoin asiakkaita pystytään siirtä­mään toisen lääkärin listalle etenkin kun kysymys ei ole akuut­tiajasta. 

Ensi viikolla Kuopiossa alkaa tiimikokeilu ja oikeasti toivon, että se tuo tilanteeseen helpotusta. Eli että asiakkaiden hoitoon pääse akuutissa vaivassa helpottuu ja jonotus ajat kiireettö­mälle vastaanotolle lyhenisivät. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että asiakkaan näkökulmasta on varmasti tärkeä hoidon jatku­vuus ja ennen kaikkea lääkärin kokonaisvaltainen näkemys hänen terveydentilastaan. Ajattelin kuitenkin itse niin, ettei pelkäs­tään tiimiin siirtyminen ratkaise resurssi ongelmaa.

Tiimityöskentelyn myötä hoitajien ja lääkäreiden työnjakoon tulee varmasti panostaa. Selkeät työn kuvat ja työnjako asiak­kaiden asioiden hoidossa korostuu. Mutta mitenkä pitkälle hoi­taja voi olla vastuussa asiakkaan sairauden hoidossa? Marevan annostelut, diabeteksen hoito, astmanhoito ovat hoitajille tut­tua asiaa, mutta kuitenkin loppupelissä lääkehoidosta on vas­tuussa aina lääkäri.

Tiimin myötä uskoisin, että lääkäreiden akuuttiajoilta vapautuu aikoja, kun päivystävä sairaanhoitaja voi ottaa asiakkaan omalle vastaanotolle tilanne arvioon esim. flunssa potilaan (määritellä labrat, katsoa korvat ja nielun, kuunnella keuhkot jne.) jol­loinka lääkärille ei edes tarvitse mennä. Hoitaja voi kirjoittaa poissaolo todistuksen ad. 3 päivää. Itse näkisin hyvänä vaihto­ehtona sellaisen systeemin jossa ns. sairasloman hakija tulisi aamulla 8-11 välillä päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolle jolloinka vastaanotolle soittaminen jää pois. Sillä tiedossahan on, että joka tapauksessa puhelujen määrä tulee jatkossakin olemaan valtaisa.

Bennerin (1989) mukaan hoitajan ammatillinen osaaminen kos­tuu seitsemästä hoitotyön osaamisalueesta. Nämä ovat autta­minen, opettaminen ja ohjaaminen, diagnosointi ja tarkkailuteh­tävä, nopeasti muuttuvien tilanteiden tehokas hallinta, hoito­toimenpiteiden ja hoito-ohjelmien toteuttaminen ja hallinta, terveydenhuollon laadun tarkkailu ja arviointi sekä organisato­riset ja työrooliin liittyvät taidot. Eli tulevaisuudessa sairaan­hoitajan vastaanotto palaa siihen aikaan, kun joka kylällä on ollut kiertävä terveyssisar, joka on hoitanut miltein vaivan kun vaivan sillä lääkäriin ei joka kolotuksesta hakeuduttu. Toisin kun nyt.

Tiimi asia alkoi itse niin kiinnostamaan että tietoa etsiessa löysin Eija Peltosen väitiöskirjan ( 2009 Kuopion Yliopisto, hoitotieteen laitos) Lääkäreiden ja hoitajien työpari- ja tiimi­työ vastaanottojen toimintamalleina perusterveydenhuollossa. Ehkäpä joku päivä kun tässä kotona olen tutkiskelen tätä enemmän… ja yritän ottaa opiksi J

” Olen, koska olet” ensin on tunnettava itsensä että voi tu­tustua toiseen. Sängyn vieressä odottaa Itsensä johtamisen kirja.. joten näihin tunnelmiin…