Syksy. Luonto pukeutuu värikkääsdeen asuun. Kaikkialla on niin kaunista. Välillä voisi vaan unohtua katselemaan tätä kauneutta ja kuunnellahiljaisuutta. Mutta ei..nyt ajatukset on suunnattu tehokkaasti työelämään tai sitä kohti. Sen oman paikan löytäminen on osottautunut kutakuinkin haastavaksi. Olen hakenut useampaa työpaikkaa ja kahdessa haastattelussakin olen käynyt. Jotain virityksiä on jo olemassa,mutta missä määrin työtä jatkossa teen on vielä vähän auki. Onneksi olen saanut hyvää tukea omalta työvoimaneuvojalta ja nyt on toiveissa,että työllistymiseen sitä kautta olisi mahdollisuus saada tulea. Se tulisi kyllä tarpeeseen. Kesän ajan mietin myös muulle alalle työllistymistä,mutta nyt kuitenkin haluaisin vielä katsoa tämän hoitoalan polun, jos siihen nyt olisi mahdollisuus saada tukitoimia. Joko "palkkatuki" tai *"osakuntoutusraha" tai ties mitä kaikkea onkaan tarjolla.
Tällä viikolla olin taas kerran KYSillä impan säädössä ja onni on oma lääkäri. Että se jaksaa Tsempata ja tehdä säätöjä ties monennenko kerran??? Niitä on tehty. Ja oon niin tyytyväinen,kun olen saanutkäydä samalla lääkärillä 2005 vuodesta asti. se on pitkä aika se. Mutta se tuo turvallisen olon ja helpottaa..ei tarvii joka kerta aloittaa alusta. Oma prossu lähti huoltoon, kun se jotenkin kohtisi. Laina prossun kanssa nyt sitten mennään. Jatkosuunnitelmanaon,että pari lääkärin todistusta.. toinen KEVAan ja toinen työkkäriin. Katsotaan mitä tuleva tuo tulessaan. Toivottavasti työtä..aluksi vaikka 50% ja sit vähitellen lisää. Johan tässä onkin pari vuotta mennyt lähinnä kotona.
On ollut raskasta huomata miten haastavaa on ns.vajaakuntoisena palata työelämään, jos ei ole olemassa olevaa työpaikkaa. Ja kun ei oo kauheesti suhteitakaan niin melko tyhjältä pöydältä lähdetään liikkeelle. Nyt kuitenkin jotain on jo näkyvissä ja toivon todella, että tässä on uusi alku.
Kerron jahka jotain selviää :)
