Kaatrasen rannalla: Lapset

Olen tässä muutaman päivän ollut sairaana ja saanut oivan tilaisuuden taas seurata ns. sivusta tuota lapsien touhuja. Kyllä ne ovat tosiaan aivan toistensa vastakohdat. Iska 6 vuotta on herkkä ja tunteellinen, vaikkakin osaa olla rajua ja välillä turhankin kova kourainen. Käy vähän väliä halaamassa äitiä. Kyselle ”äiti mitenkä sinä voit?” Reeda 5 vuotta on oikea sisupakkaus. Omaa tahtoa, sinnikyyttä, kovuutta mutta vasta painona haavoittuvainen, hyvin ”herkkä nahkainen” möksähtää helposti. Tulee äidin viereen vähän sillä asenteella ”että kun toikin niin minä myös”.

Lapset kehittyy ja kasvaa omaan yksilölliseen tahtiinsa. Lasten kasvua ja taitojen oppimista ei voi verrata keskenään. Varhaiskasvatusympäristössä seurataan lapsen yksilölliseen havainnointiin perustuen lapsen kehitystä, jolloin lapsen ikä ja kehitystaso huomioden.

Lapsen kehitys kulkee pääpiirteittäin tietyn kaavan mukaan tarkoittaen sitä, että jokin tietty taito on opittava ennen seuraavaa taitamisen tasoa eli esimerkiksi lapsen on opittava ensin istumaan ennen kuin hän voi oppia nousemaan ylös. Jonkin taidon harjoittelu saattaa viedä toisilla lapsilla kauemmin kuin toisilla. Iskan kohdalla huomaan, että silmän ja käden yhteistyötä vaativat asiat vaativat harjoittelua samoin asioiden muistaminen esim. 4 sanaa samassa järjestyksessä. Iska muistaa sanat mutta järjestys voi muuttua.

5-vuotias lapsi on yleensä jatkuvasti liikkeessä ja harjoittaa näin motorisia taitojaan. Keskittyminen ei vielä ole kovin pitkäjänteistä. Käden näppäryys kehittyy entisestään. Tämä on niin totta Reedan kohdalla. Reeda on innostunut mm. seisomaan päällään ja nyt siis kaikki taulut on vinossa koska neiti seisoo päällään lattialla, sohvalla, nojatuolissa. Ja kokoajan pitää olla liikkeessä, keikuttaa itseään tai hyppiä, laulaa…

6-vuotias lapsi pystyy hyppimään yhdellä jalalla ja harjoittelee ajamaan kaksipyöräisellä pyörällä, hän hiihtää, luistelee ja opettelee uimaan. Silmän ja käden yhteistyö toimii aikaisempaa paremmin ja erilaiset askartelut sekä piirtäminen ja kirjoittaminen alkavat sujua. Itse monesti mietin, että meidän 5-ja 6 vuotiaat taitavat kehittyä aikalailla käsikädessä. Reeda on kiinnostunut kynähommista ja tykkää piirtää ja värittää. Iska taas on kiinnostunut pyöräilystä, hiihtämisestä ja ulkohommista. Mikä minusta on hienoa meidän 6 vuotias osaa ajaa päältä ajettavalla ruohonleikkurilla ihan itse.

Meillä on menossa nyt melkoinen tunnemylläkkä. Reedalla on kova tarve olla ”paras” ja joka asiasta pitää kisata ja ”eka, toka, vika” asiat on NIIN pinnassa. Voi sitä tahtojen taistoa. Välillä mietinkin miten 5 vuotias osaakin sanoa niin ”rumasti” ja lällätellä niin paljon?

Myös se ettei asiat mene neidin mielen näkyy ja kuuluu. Voi sitä huutamisen määrää. Neidin kun laittaa ”jäähylle” niin usein huutaa niin kauan, että simahtaa siihen. On kokeiltu vaikka mitä, mutta tuntuu ettei ”lahjonta, kiristys-uhkailu” linjakaan tuota tulosta.

Myös Iskalla on oma tahtokausi menossa. Iska haluaa olla Iso-veli ja esikuva, mutta usein käy niin, että pikku-sisko onkin se joka taitaa asian yhtä hyvin tai paremmin.. ja sekös sitten harmittaa. Myös se, että poika miettii niin paljon mitä muut hänestä ajattelevat ja yrittää tehdä toisten mieliksi on raskasta. Pettymykset ja niiden sietokyky on koetuksella. Kuluneen kuuden kuukauden aikana tuntuu, että tuon herkän pojan on pitänyt kokea niin isoja asioita etten yhtään ihmettele vaikka välillä ei osaa päättää itkeäkö vaiko nauraa.