Ajatelmia vai hajatelemia

” Valkeaa maa, oot jälleen täällä, valkeaan maa kuin lunta olkapäällä. kuljinkin kuin pumpuliin peityn itsekin ja siitä nautin…” 

Pihapuu

Lauantai päivä on kulunut rattoisasti kotona puuhastellessa. Ollaan Reedan kanssa leivottu tuplasuklaa muffinseja, pesty pyykkiä (sitä kertyy viikolla melkoisesti) ja lisäksi sain ommeltua tänään pari joululahjaa.. vaikka ei niistä ihan sellaiset tullut kun olin ajatellut. Liekkö syynä ollut ajatuksen herpaantuminen kun tuo minun Rakas pikku-apulainen höpötteli vieressä. Mutta tehty mikä tehty.

Reeda ja muffinsit 

Tänään myös innostuin siivoamaan koirankoppia. Kun Reeda lähti isänsä kanssa traktori hommiin sain rauhassa pestä koiran ruokajääkaapin ja pyyhkiä pöydät ja pestä kupit. Onpas siitä hyvä mieli. Oli kiva nähdä oman työn tulos. Tänään koiratkin on saaneet liikettä. Sissi oli hirvenhaukussa ja Usvakin pääsi samaan paikkaan tutkiskelemaan. Ei vielä innostunut haukkumaan. Sissi sai olla sisällä kuivattelemassa ja harjailin neitoa, kun tietty just kun ilmoitin sen näyttelyyn niin alkoi karvan vaihtoa. No näillä mennään. Joulun aikaan pitää tuota Usvaakin treenata uuden näyttelyhihnat kanssa.

Niin Iskalla oli tänään syyslukukauden viimeinen eskaripäivä. Ja sieltä tämä meidän valloittava 6-vuotias lähti mummin ja ukin kanssa Varkauteen kyläreissulle. Iska meni tapaamaan saman ikäistä serkkuaan. Onneksi meidän perheessä on edes yksi joka jaksaa olla sosiaalinen vielä viikonloppunakin. Äitien poekanen <3

Itse huomaan, että työviikon jälkeen tuntuu etten välillä haluaisi edes kaupassa käydä. Vaikka luokittelen itseni suhteellisen puheliaaksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi niin ”ei jaksa”. Töissä on oltava päivät sosiaalinen ja jaksaa kohdata ihmiset hymyssä suin, vaikka tulisi kuinka kielteistä palautetta. Lisäksi kun päivässä puhuu kymmeniä puheluita tuntuu että korvatkin on ihan loppu. Nykyisin huomaan, että haluaisin vaan olla kotona. Ei jaksaisi kuunnella enää ääniä. Kaupoissa ja linja-autoissa soi musiikki. Joka päivä viikolla on niin täynnä ääntä. Välillä haaveilen siitä miten ihana olisi, jos olisi erämökki jonne voisi mennä viikonlopuksi. Olla keskellä hiljaisuutta (vaikka näistä kahdesta ikiliikkujasta lähtee kyllä aika ajoin aika meteli) ja nauttia luonnon rauhasta.

Viime päivien liikenne onnettomuudet ja uutiset ovat saanet minut jotenkin varpailleen. Yhä enemmän mietin sitä, että nämä onnettomuudet voi sattua ihan kenelle vaan. Vaikka kuinka itse olet varovainen voi liikenteessä sattua vaikka mitä. Tänään aamulla ajoin lasten kanssa tuon 10km tuohon kylälle ja keli oli aika karmea eli sohjoo tiellä ja satoi lunta. Aloin miettiä, että Iska on lähdössä huonossa kelissä Varkauteen ukin kanssa. Iski paniikki… tuli sellainen olo, että en voi päästää lähtemään, koska pelkään että jotain sattuu…. entä jos… tuossa vaiheessa nieleskelin jo kyyneleitä ja mietin ”käännyn kotiin ja laitan eskaan viestin, että emme tule ja samoin ukille ettei poika lähde mukaan”… oikeasti aika hirveeää edes ajatella, että lapselle sattuu jotain. Pelkkä ajatuskin tuntuu niin pelottavalta. Tässä tullaan siihen, että mielessään toivoo, että lapset saisivat olla välillä muidenkin kun itsensä kanssa, että saisi omaa aikaa.. mutta takaraivossa on kuitenkin kokoajan kummallinen tunne. Vaikka voihan lapsille sattua jotain myös omien vanhempien kanssa.

Lapsena kuuntelun Päivin kappaletta ”Pienet silmät ja suu” ja pakko sanoa että ne santa ovat aina koskettaneet mutta juuri nyt ne kuvaa hyvin minun tunteita lapsiani kohtaan..

”Keinu keinu hiljaa sylissäin ja katso kanssain auringon kuuta unta näin. juuri nyt mä rakastan sua niin.se koskee hiuksista varpasiin…” ” Maailmassain sä pieni oot vain ja myrkyissä sen olet  ihmeellinen. Kuule kuule suurta maailmaa sen pahuus  milloinkaan sinuun ei tarttua nyt saa. Vielä et voi sitä ymmärtää ole onnellinen ettet sitä nää..”

Tänään olen kuitenkin saanut nauttia monesta asiasta ja ennen kaikkea kiireettömyydestä. Jospa tässä viikonlopun aikana saisi kerätty aimo annoksen energiaa niin ensi viikon kaksi työpäivää menisi kivasti ja sitten ansaittu JouluLoma. Emme ole suunnitelleet mitään.. katsotaan miten asiat etenee ja mennään enemmän fiilispohjalla. 

Joulun odotus tunnelmiin....