”Ollaanks me köyhii?”

Vast ikään lehdissä uutisoitiin kuinka lasta on kiusattu koulussa kuluneiden vaatteiden vuoksi tai ettei opettajalle kelpaa lapsen lenkkarit. Surullista. Tähän on tultu.. jo lapset laitetaan kilpailemaan vaatteilla, varusteilla, taidoillaan. Reilua? Ei.

Näiden juttujen yhteydessä kerrottiin kuinka tiukoilla perheet voivat olla tyttömyyden, sairauden, velkaantumisen vuoksi. Toki rahavaikeudet eivät ole uusia asia. Nykypäivänä se vaan monesti näkyy selvempää, koska monet hyödykkeet ovat ostotavaraa.

Meidän isovanhemien aikaan vähävaraisuus ei välttämättä näkynyt niin räikesäti, koska elämän perusta oli omavaraisuus eli maito tuli omasta lehmästä, munat kanalasta, liha metsältä ja omakasvattamasta possusta, kasvikset tuli omalta pellolta, marjat ja sienet lähtimetsästä, kalat lähijärvestä. Vaatteisiin ja astioihin ym. rahaa saatiin esimerkiksi myymällä kalaa, lihaa tms. Kaiken kaikkiaan asumiseen ja elämiseen ei mennyt rahaa niin paljon kuin nykyisin. Osaksi senkin vuoksi, että useampi sukupolvi asui saman katon alla tai samassa pihapiirissä. Ja töitä tehtiin kotona tai naapurissa. Ei kuljettu päivittäin pitkiä työmatkoja jotka nykyisin varastavan ison osan arjesta.

Me jokainen teemme erilaisia valintoja, jotka myös ohjaavat elämää tiettyyn suuntaan. Opinnot, omistusasunto, yritystoiminta ovat usein ne valinnat jotka vaativat pitkäaikaisen sitoutumisen lainan maksuun. Myös se miten työllistyy ja pysyy työkykyisenä on nykypäivänä isossa asemassa. Aikanaan muistan jonkun sukulaisen tuumanneen ”vakituinen työpaikka on lottovoitto”. En sitä silloin edes osannut ajatella niin. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla työn löytäminen voi olla todellakin vaikeaa. Usein työtä voi olla tarjolla kausiluonteisesti lähelläkin, mutta valitettavasti usein työmatkat venyvät pitkäksi ja sen vuoksi työllistyminen vaikeutuu. Meistä kaikista ei ole kulkemaan pitkää työmatkaa ja joskus elämäntilannekin vaikeuttaa kulkemista esim. pienet lapset, vuorotyöhön kulkeminen. Ja se kulkeminen ei ole ilmaista ja vie arjesta aimo palan :(

Omia lapsia seuratessa huomaan kuinka tärkeää on olla ”samanlainen” kuin kaverit. Vaatteet, reput, kengät, puhelin tuntuvat nyt olevan suurennuslasin alla. Pitää sopia joukkoon jottei eroitu liiaksi. Omien lasten kohdalla kuulen usein kaupassa ” äiti ostetaan tätä kun silläkin on” Itse lapsena halusin, että minulla on vaatteita joita toisilla ei ole ja olin ylpeä äitini ompelimista vaatteista ja asusteista. Omien kohdalla huomaan, että tietyt ”ilmiöt” on vaan niin Cool, että on saatava. 

Valitettavan usein itse joudun tekemään päätöksiä ostoksia tehdessä niin, että budjetti kestään. Sillä kun yksi käy töissä ja tulot ovat rajalliset silloin ei tosiaankaan voida ostaa sitä ”tiettyä” ( Frozen, Minions) vaan ostetaan se mitä tarvitaan. Kuulostaa varmaan kauhelta, mutta minä olen äiti, joka ei osta lapselle synttäri tai joululahjaa vain siksi, että on synttäri tai joulu. Ostan asioita silloin kun niille on tarve. Minusta on Oikeesti kauheeta, jos lapsilla on kauheet kasat paketteja jouluna tai synttärinä. Tätä tavaraa on muutenkin niin paljon. Toki sitä on meille kertynyt monesta suunnasta eli uutta ja vanhaa on tullut lahjaksi. Toki jotain on vaan kulkeut mukana vuosia. Itse toivon lapsille lahjaksi ”aikaa” esim. ”lähden kanssasi pulkkamäkeen”.

Ostoksia tehdessä itselleni on tärkeintä, että lapsi saa olla mukana tekemässä päätöksiä. Yleensä perustelen lapselle miksi emme osta hänen toivomaansa tuotetta. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt kaupassa ilman laskinta. Mutta toimeen on yritettävä tulla vaikka näillä vähäsillä. Me olemme yrittäneet miettiä ne tietyt painopisteet joihin rahaa pyritään löytämään. Nyt tälle talvelle päätimme ostaa lapsille sukuset ja luistimet.. ne löytyi onneksi alennusmyynnistä :) myös se, että lapsilla on asianmukaiset vaatteet, joka säälle on tärkeää. Toki joskus olisi kiva ostaa talvivaatteet ”kauden uutuudet” -rekistä, mutta tähän asti ollaan menty niin, että vaatteita ostetaan, kun sopivan hintainen löytyy ( usein ostan tarjouksen/alennusmyynti tuotteen). Usein lapset ymmärtää se, että valitsemme edullisemman tuotteen ja näin ”säästetty” raha jää vaikka harrastukseen käytettäväksi.

Olen useamman kerran kuullut kysymyksen ”ollaanko me köyhiä?” ja siihen olen vastannut, että se on miten se kukakin mittaa. Toki usein raha on tiukalla, mutta vielä on riittänyt ruokaan ja vaatteisiin. Ulkomaan reissuja ei olla tehty ja kotimaassakin aika maltillisesti reissataan. Joskus muistan pojan harmittelut ”kun ollaan köyhiä niin en saa pelikonetta”. Silloin olen koittanut miettiä lasten kanssa yhdessä mitä kaikkea muuta meillä on. Ja oikeasti se on tärkeintä, että lapsi ymmärtää ettei kaikkeen kivaan tarvita materiaali vaan kivat jutut voi olla myös ilmaisia. Tärkeää on saada hyviä kokemuksia ja onnistumisia monella eri tavalla. Hyvä tälläinen kokemus on tuoreessa muistissa. Olimme lasten kanssa Lahden mummolassa ja lähdimme lähikauppa keskukseen kuluttamaan aikaa. Ja siellä olikin 5-vuotisjuhla viikonloppu.. ohjelmassa mm. räppiä by Mansesteri ja Arttu Lindeman :) Suomen suosituimmat tubettajat Herbalisti, ZoneVD, Iina-Katariina ja Mansikka. Lisäksi Daniel Okas. Kaikki tää oli Ihan Ilmaista. Toki mä en ees tajunnut, että nää on jotain ”suurta ja mahtavaa” mutta meidän lapsille oli ja se oli siis heille Ihan Huippu Kokemus!!

Usein ajattelenkin miten tärkeää on tarjota lapsille ja nuorille harrastuksia joihin on matala kynnys osallistua. Meillä koulu onneksi järjestää kerhoja, kun niihin osallistumismaksut ovat pieniä tai ne ovat ilmaisia on useammalla mahdollisuus osallistua mikä lisää tasavertaisuutta. Usein harrastukset vaativat varusteita ja jos perheessä on useampi lapsi harrastamassa on pienituloisten mahdoton kustantaa lapsille harrastuksia. Onneksi näitä on kaks ja vielä mennään suht kohtuullisilla kustannuksilla.

Silloin kun minä olin ala-asteella ei itsellä tarvinnut olla suksia tai luistimia sillä niitä oli koululla. Toki minulla oli iso-veljen vanhat, mutta hyvin niillä päästiin :)

Köyhiä tai ei.. päivästä toiseen rimpuillaan :)