Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Kun tuntuu että taistelisi tuuli myllyjä vastaan

Viime viikot ovat monella tapaa olleet kyllä haastavia. Työkokeilua on takana nyt jo 5 viikkoa. Kolmena päivänä viikossa sitä olen siis tehnyt ja pakko sanoa, että antoisaa on ollut ja aika rentoa. Vaikkakin myös raskasta, sillä tottuminen ääniin impan kanssa on edelleen aika työlästä. Huomaan, että päivän edetessä alkaa vähitellen tulla tunne, että äänet kuuluu, mutta sanojen erottelu heikkenee. Onneksi suurin osa puhekumppaneista on selvä sanaista porukkaa, mutta edelleen tulee tilanteita että en saa selvää ja joudun kysymään ”anteeksi mitä sanoitkaan?” Mutta on se monella tapaa lannistavaakin, kun ei saa selvää.. turhauttaa ja välillä jopa itkettää..

Viikolla olon lasten kanssa Kuopiossa. Tuolla reissulla piti ollan ”korvana” sillä tehtiin suunnitelmia lapsen hammashoidosta. Uskomatonta miten raskasta on kuunnella ja pinnistellä, kun päätä särkee ja on jotenkin tukkoinen olo. Onneksi asiat selvisivät. No päivä jatkui vielä ja oli toinen tapaaminen. Valitettavasti taustalla oli radion ääni sekä omien lasten puhu.. ei meinannut tulla mitään, jotain kuulin ja loput kysyín lapsilta. Mutta tätäkö tämä minun elämä on jatkossakin?

Samalla reissulla käytiin myös vähän kaupoilla ja kylläpä minä väsyin. Vaikka ohjelmankin vaihdoin niin tuntui, että ne kauppakeskuksen toosat oli kaikki suunnattu juuri mun korvaa.. ihan hiki valui selkää pitkin sen äänikaaoksen keskellä :(

Työelämä asiaa oon paljonkin miettinyt. Itsellä kuitenki olisi vielä toive työllistyä, mutta mitähän se voisi olla? Ja minkäläaisella työajalla. Uskomatonta, mutta tällä hetkellä teen 3x7 tuntia ja loppu viikon oon sit ihan pihalla. Työpäivien jälkeen en jaksa tehdä kuin pakolliset hommat ja nukun klo 21.30-6.30. Kotona en juurikaan käytä imppaa, kun päivänä aikana tullut äänimäärä vie multa voimat. Usein iltapäivällä esim. autoradion äänikin on jo niin sietämätön, että otan impan pois jo töistä lähtiessä. Usein tuossa vaiheessa on jo jäätävä päänsärky ja nyt huomaan, että myös kaularangan ja kallonpohjan lihakset kipuilevat. Jännittyvät jotenkin, kun yritän pinnistellä ja kuulla. Ehkä joku projektityö jossa osa-päiväisesti pitäsi olla ”kuulolla” ja loput ajasta itsenäistä touhuilua. Toki päätetyöslentyelyn sopivuutta mietin niska-hartiaseudun rajoitteiden vuoksi.

En toki tiedän miten muut implantti kuntoutujat kokevat tämän totuttelu vaiheen ja millaisia ongelmia kenelläkin on ollut ja tämähän on tosiaan hyvin yksilöllinen kokemus. Mukavaa on ollut lukea hyviä kokemuksia ja Ahaa-elämyksiä. Ne auttavat jaksamaan itsekkin. Mietin usein, että kokeeko muut kuntoutujat näitä juttuja näin voimakkaana kuin minä vai onko vaan niin, että minulla on jokin yliherkkyys jonka vuoksi nämä kuulemisen kokemuset tulevat näin voimakkaana? Toki näinä päivinä, kun koskee ja oma energia taso on alhainen niin meinaa epätoivo iskeä. Viimeisen viikon aikana on ollut nyt enemmän myös oikeassa korvassa kipuilua eli oikea imppa ja mulla akustinen korvakappale.. jotenkin tuo korvakäytävä ja tärykalvo kipusäteilee. Kyllä tuntuu ilkeeltä :(

Jottei elämä kävisi tylsäksi niin tottahan toki lasten asioiden tiimoiltakin riittää miettimistä. Molemmat muuten menevät 16.10 KYSiin kuulokontrolliin. On tätä odotettukin. Itselle tärkeää, että heiltäkin tarkempaa seurataan, kun mun puolelta ei oo pystytty todentamaan onko tää kuulohomma siis perinnöllistä. Meitähän on useepi kellä kuulo-ongelmaa. Onneksi ei ole tottunut siihen, että kaikki tulis kuin Manulle illallinen. Päällimmäisenä nyt poitsun oikomishoito,joka ei kans mee ihan niitä tavanomaisia raiteita, mutta onneksi meillä on super kiva ja osaava hammaslääkäri <3 tiedossa on ennen joulua sitten suuremppaa ja uusia suunnitelmia. Tyllerön kansaa myös tiedossa lasten polille ainakin yksi tutkimusreissu ja lääkäri käynti sekä jatkosuunnitelmat. Lisäksi huoli omista vanhemmista ja heidän jaksamisestaan varjostaa myös omaa elämää ja vie voimia. Kylläpä on taas olo kuin tyylimyllyjä vastaan tasitelisi. Mutta kun on yksi elämä niin yritettävä on.

otin tämän kuvan 14.10.2017 tallille menomatkalla.. 

Löysin tälläisen runon..kirjoittajaa en tiedä...

TÄNÄÄN OLEN TOTTA

Tässä minä olen

keskellä aamuani, päivääni

iltaani, elämääni

Tässä minä olen

todellisena. epätodellisena

elämässäni

tai sen keskellä

puolitiessä, alussa

tai määränpäässäni

Tässä minä olen

unelmoiden, itkien

nauraen, kokien ja tuntien

Tässä minä todella olen

minuna tänäänkin

eilen en ollut

olin jossain muualla

voidakseni tulla tänään

tähän elämääni

uudelleen ja uutena

avautuen päivääni

ilolla ja vaatimattomuudella

Että voisin nähdä selkeämmin

että voisin rakastaa

ja tuntea täydemmin

että voisin olla kukassa

kuin vain kukka voi olla

Että saisin tuntea sen

mikä on elämäni ytimessä

ja sen syvimmässä tarkoituksessa

olla rakkautena rakkaiden

ja rakastettujen joukossa

Että olisin ihminen

niin isosti kuin ihmisenä voi olla

että rakastaisin sitä elämää

kaikkine muotoineen ja kokemuksineen

joka minussa on

elää, sykkii

vahvana joka hetki

että voisin olla minä

Todellinen minä