Kaatrasen rannalla: Kaunista talvi maanantaita

Tänään on jo 27.päivä leikkauksesta. Istutteen aktivointi päivät lähenee ja jännitys lisääntyy. Mitähän kaikkea se tuo tulessaan? Vielä 3 yötä ja sitten auton keula kohti Kuopiota. Mikä kuitenkin helpottaa tilannetta on se, että tiedän vastassa olevan kivat ja ammattitaitoiset, kannustavat ennen kaikkea tutut naamat. Kukaan ei oleta, että osaan jo kaiken ja kuulen kuin vettä vaan. Tästä alkaa uusi matka ja uusi äänimaailma.

Tässä kuluineiden viikkojen aikana on ollut monenlaisia mielialoja. On itkettänyt ilosta ja surusta, mutta myös kivusta. Paljon olen taas saanut kannustusta monelta taholta, tärkein niistä oma perhe. Onneksi minulla on ollut koko tämän matkan ajan mahdollisuus olla yhteydessä kuulokeskuksen sairaanhoitajaan sekä omaan psykologiin. Jonka kanssa olen siis laitellut tämän prosessin aikana muutamia sähköposteja. Usein se, että kun on tieto siitä että se ”joku on siellä jossain” riittää. Oma perhe ja läheiset ovat olleet tärkeä tuki, mutta huomaan ettei heidän ole helppo ymmärtää minun ”huolia” joten silloin on hyvä kääntyä sellaisen henkilön puoleen, joka työkseen ymmärtää ja kenellä on asioihin näkemystä :D

Olen myös saanut kivasti alulle yhteistyön kuulokeskuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Mikä parasta sähköpostin välityksellä ilman soittoja. Jee ihan parasta.

Nyt tuntuu, että työllisyys asiatkin voisivat alkaa järjestymään, vaikka pitkä matka siitä tulee. Aluksi tosiaan työkokeilua ja vähitellen sitten niiden tuntemusten mukaan työpaikkaa hakemaan. Jonkin verran ois tarjolla mieluisaa työtä, mutta katsotaan mikä on tilanne sitten, kun mun hetki koittaa. Mikä parasta on se, että nyt tiedän etten joudu yksin olemaan ja näiden asioiden kassa vaan on joku kenen puoleen kääntyä. Liian usein jää yksin ja väsyy sekä luovuttaa, kun voimat ehtyy. Mutta nyt ei niin toivon mukaan käy. Pitääkää peukkuja :)

Ai niin.. huomenna 4 viikkoa mennyt eikä työvoimatoimiston oman työntekijä ole vieläkään vaivautunut soittamaan, laittamaan viestiä. Itse olen siis jo usemman soittopyynnön sähköisesti laittanut ja tänään viimeksi ollut TE-keskukseen yhteydessä. Mutta ei kun ei. Kela:n soittopyyntöön vastattiin samana päivänä ja sinne suuntaan asiat ovat järjestyksessä. Vaikka juuri nyt ei taida KELAn palvelut saada muilta osin kehuja.

Haava 2 vkoa leikkauksesta

Tässä alku taipaleella on ollut tosiaan välillä mieli maassa ja kipuja enemmän ja vähemmän. Mä oon ehkä sellainen murehtija ja kun on aikaa kelaan asioita edes takas. Tikkien poiston jälkeen haavan seutu oli vielä aika turvoksissa ja kipeäkin. Olen ehkä viikon pystynyt nukkumaan osan yöstä oikealla kyljellä. Toki edelleen oikeanpuolen korvan seutu on arka ja silmälasin sankaa ei voi koko päivää pitää vasten paljasta ihoa sillä tuntuu, että se painaa. Oikean korvan korvakäytävässä oli korvakäytävän tulehdus, joka huomattiin noin 2,5vkoa toimenpiteestä. Onneksi tipat auttoi ja korva on ok. Nyt viimeisen viikon on ollut oikealla puolella alhaalla vihlovaa kipua hampaissa. Olin yhteydessä kuulokeskukseen jossa epäiltiin olevan hermokipua. Kuitenkin perjantaina 24.2 kävin Kuopiossa hammaslääkärissä vielä tarkastuksessa ja niin se tosiaan on, että hermokivulta vaikuttaa. Kivun tullessa vaan topakka annos Buranaa. Eihän se kipua aina edes vie pois, mutta tekee sen siedettäväksi. Jatkossa hammaslääkäri suositteli yöksi purentakiskoa, että purentalihakset saisivat yöllä rentoutua.

Ensimmäiset 2 vkoa ulkoilin omalla pihalla

Mikä parasta nyt saa onneksi jo liikkua vapaammin. Olenkin koittanut käydä päivitäin ulkona reippailemassa. Arkena lapset pitää huolen, että aamulla on noustava sängystä ja tulee käytyä ulkona, kun saattaa piiperot tuohon 0,5km päähän bussipysäkille. Lisäksi voinnin mukaan olen käynyt kävelylenkillä, mikä on ollut kyllä vähän outoa ilman koiria. Mutta nyt jo 3 päivänä olen käynyt lenkillä koirien kanssa toki vaan yhden kerrallaan. Tuntuupa kivalta, kun on seuraa. Ja on koiratkin ollut ihan ihmeissään, että mitä se mamma meinaa, kun ei ota mukaan. Meillä siis useapi koira :) Ne on yksi syy minkä vuoksi tulee lähdettyä ulos ja mikä saa mut liikkumaan. Tietty perhe kannustaa myös, mun Rakkaat <3