Kaatrasen rannalla: Ensimmäinen viikko takana ja paljon uutta edessä

Sain Tiina-Ystävältä perheineen ihanaa postia <3

Eilen tuli viikko implantti leikkauksesta. Vähän on voittaja olo!

Onhan tämä ollut aikalailla erilainen viikko.

Oikean korvan takana on muutaman sentin pituinen haava. Haava on siisti ja paranee hyvää vahtia. Nyt jaksaa jo olla pystyasennossa enemmän. Toki edelleen on rajoitteita eli nämä kaksi eka viikkoa on 1kg rajoite nosteluissa. Sen jälkeen vielä 2 vkoa koiralenkki, ratsastus ja kokopainolla ponnistelut ovat kiellettyjä kokonaista 4 viikkoa.

Kipulääkitystäkin olen saanut purettua kivasti eli nyt menee enää yöks Buranaa 800mgx1 ja päivällä Panadol 1gx1. Nukkuessa/pötköttäessä huomaa ettei oikealle puolelle vielä oikein kärsi kääntyä. Paineen tunne korvassa aiheuttaa kipua. Samoin edelleen korva ”lukkoilee” ja ilmaaminen tuntuu todella ilkeältä. 14.2.17 olisi tikkien poisto. Sairaslomaa on jäljellä reilu viikko. Ehkä sitä vielä joutuu lisää hakemaan.

Maaliskuun alussa sitten saan ulkoisen laitteen ja siitä alkaa sitten kuulemisen harjoittelu. Kovasti paljon on ajstuksia siitä, miten se alkaa sujumaan?

Halua oppia kuulemaan uudelleen on kova. Hassuahan tässä on, että en edes muista millainen ”koje” on tulossa, mutta se näkee sitten. Lisäksi selviää pystyykö nykyistä oikean korvan kojetta jotenkin opettelu vaiheessa hyödyntämään. Nyt oikeassa korvassa on jonkin verran ns. jäännöskuuloa. Kuuleminen tässä kotona sujuu jollain tavalla, mutta heti kun on tausta melua häviää puheääni ja tilalle tulee vaan hirveä rutina ja suhina. Samoin suunta kuulo on ihan hakusessa eli mistä päin ääni tulee.

Olen kärsinyt kuulokojeiden käytön yhteydessä välillä todella kovista päänsäryistä ja vasemmassa korvassa on ollut ääniyliherkkyyttä. Päänsärky on johtunut osaksi siitä, että oikeankorvan kuulokojeen säädöt ovat olleet niin ”suurella”, että kuulisin arjessa tarvittavat äänet. Silloin luonnollisesi myös tausta melu kuuluu kovempaa :(

Ja sitten, kun en ole kaikesta huolimatta kuulutkaan sitä olellista olen joutunut ”pinnistelemään” kuullakseni. Mikä taas on aiheuttanut kovaa kuormitusta niska-hartiaseudun lihaksille. Lihaspäänsärky ja sen mukanan tuoma huimaus ovat kyllä niin ”syvältä”. Toivon todellakin, että implantti auttaa kuulemisessa niin, että säästyisin päänsärkyiltä sillä ne ovat todellakin välillä olleet iso rajoite työkyisyydelle. Toivon myös impantin tuovan mukanaan uuden tason kuulemiseen niin, että työskentely pienessä tausta hälyssä onnistuisi. Varmasti edelleen olisi kuitenkin ihan paras juttu, jos löytyisi työ missä tausta äänet olisi mahdollisimman pienet ja työskentely ympäristö suhteellisen sama koko työpäivän ajan.

Ulkoilua raikkaassa säässä

Niin Tulevaisuus... Halu töihin/työkokeiluun olisi kova. Nyt olen vuoden ollut tässä kotona. Paljon on tuon asian ympärillä kysymyksiä, joihin tuntuu olevan vaikea saada vastausta. Odotan parasta aikaa soittoa työvoimatoimistosta sekä Kysin kuulokeskuksen sosiaalityöntekijältä.

Työluotsi? Kunpa löytyisi, joku ”ammattilainen” joka auttaisi työkokeilu asian järjestämisessä sekä mahdollisessa työelämään palaamisessa. Mitenkä näitä juttuja nyt saataisiin laitettua vireille.

En usko olevani heti maaliskuussa niin työkykyinen, että heti 8 tuntia päivässä menis tuosta vain. Kuitenkin kodin ulkopuolelle olisi jo mukava päästä kuulemista harjoittelemaan ja olemaan samalla hyödyksi. Vaikka on tässä kotonakin tätä hommaa. Harmi vaan, että kotona olosta ei saa kovinkaan hääviä korvausta. Kaikkea ei tietysti rahassa voi edes mitata. Joten askel kerrallaan... kun vaan malttaisi..

Olen yrittänyt fb:stä etsiä ryhmiä joissa olisi sisäkorvaimplantti leikattuja, jos sitä kautta löytyisi vertaistukea sekä saisi vinkkejä arkeen. Viime keväinen sopeutumisvalmennus kurssi oli hyvä juttu ja sain sieltä hyvää ”peilausta” omaan tilanteeseen. Mutta nyt tarvitaan uutta näkökulmaa. Toivotaan, että asiat etenevät.

Asioilla on aikansa ja paikkansa sanotaan. Se on totta monellakin tapaa. Ei se, että oma tilanne on monella tapaa haastava. Voisi sanoa, että perheen tilanne on monella tapaa ollut haastava jo jonkin aikaa. Iska poitsulla on ollut koulun aloituksen kanssa omat vaikeutensa. Kukaan ei edes varmuudella osaa sanoa mistä nämä vaikeudet johtuvat. Onko kyse lukihäiriöstä, kehonhahmottamis häiriöstä vai mistä? Lisäksi on ollut kiusaamista, joka varmasti omalta osaltaan vaikuttaa oppimiseen. Ja kaiken kukkuraksi Iskalla on menossa suurehko hampaiden hoito-projekti (mikä on ihan oma tarinansa). Tähän palaan on syksystä asti on ollut tukiopetusta, toimintaterapiaa ja ahkeraa harjoittelua vielä kotona. Edistystä tapahtuu, mutta hitaasti. Tässä olisi varmasti jo yhteen perheeseen riittävästi haastetta. Siltä minusta ainakin tuntuu ;) Onneksi Reeda tyttönen on saanut olla terve. Mutta näin kokonaisuttena katsottuna olen monesti ajatellut, että ei varmasti oltaisi jaksettu tätä kaikkea rumbaa, jos minäkin olisin ollut töissä. Kun on ollut hammaslääkärii, koululääkärii, toimintaterapiaa, tukiopetusta ja jos jonkinmoista palaveria milloin missäkin. Koen tämän näin, koska töissä olessa olin työpäivän jälkeen niin ”tukossa” kaikista äänistä ettei kotona oikein edes kuullut mitään ja kaikki äänet tuntuivat melulta.

Mutta näin vaan on, että meitä taitaa tässä perheessä olla kaksi ”erityistä” eli minä omine remppoineni ja Iska ominen tarpeineen.

Nyt toivon, että saadaan tulevaisuutta rakennettua ja järjestettyä niin, että elämä tasapainottuisi ja arki löytäisi uomansa.

” Ajattele suuria,nauti pienistä”