Ajatuksia lauantai aamuun

                                         

Niin se on yksi arkiviikko taas taputeltu ja ollaan jo lauantaissa. Ulkona sataa hiljalleen lunta ja luonto on kauneimmillaan. Tekisi mieli mennä ulos vaan ei vaan oikein jaksa. On ollut koko viikon jotenkin tympeää herätä, joka ikinen aamu päänsärkyyn. 

Nyt lisäksi vielä neitokainen kuumeilee joten sairastupa meiningillä menty eilestä asti. Mikäs tässä.. olohuoneen sohvalla on majoitus potilaalla. 

Ei tarvii alkaa siivoamaan :) en viitsi imuria huudattaa, kun kuumeisen korviin se ei oikein kivalta kuulosta. 

Tässä ollaan nyt sitten samalla seurattu verenpaineita. Se hyvä puoli tässä on ollut, että ollaan saatu mitattua myös päivällä meille niin tärkeää tietoa.. 

askel kerrallaan kohti hoitotasoa mennään. Niin tosiaan tylleröllä siis todettiin pikkuriikkisen liian korkeat verenpaineet niin niiden vuoksi nyt siis lääkitys ja tarkempi seuranta myös munuaisten toiminnasta.

Keskiviikkona oli viimeinen työkokeilu päivä. Mitäs sitten. Kunpa tietäisi. Viimeisen kahden viikon aikana olen useamman kerran käynyt kuntoutustutkimus polilla syynissä. 

Tiedossa on, että työrajoitetta on, mutta minkä asteinen? Ja mitkä on ne rajoitteet? 

Kuulon kanssa ollaan vielä vaiheessa ja kokeilun aikana sain kyllä arvokasta tietoa mitkä tilanteet niitä haasteellisia ovat. Mutta olisi myös tärkeää saada ymmärrystä tuki- ja liikuntaelinten eli esim. niska-hartiaseudun tilanteen tuomat rajoitteet sekä tämän jatkuvan pääkivun vaikutus. Olis tietty kiva kun joku nyt pystyisi jäsentämään mistä tää kipu tulee ja miten tämän saisi hallinaan? Katsotaan ja kuulostellaan mitä ne sieltä sanoo. 

Tämä on oikeasti aika "ikävää" huomata taas olevansa tässä kohdassa... 

pystynkö mä? kuvittelenko mä vaan? löytyykö jotain? entäs sitten? Tulevaisuus on niin "kadoksissa" 

Sen kyllä jo huomasin, miten vaikea on saada tietoa mahdollisista tuista ja etuuksista (vammaistuki? ). On se vaan jotenkin niin nurin kurista, että kun on kouluttautunut ja yrittää töitä tehdä, mutta rajoitteiden vuoksi niistä pois jäämään. Törmäsin kyllä taas kerran niin tylyyn työntekijään, että osat pois. Se tuumas "oot täällä sitten jo toista kierrosta, miksi??" 

Ei tähän tilanteeseen oo tällähetkellä kunnon systeemiä eli miten toimitaan? kuka auttaa ja missä? miten edetään ja turvataan toimeentulo? jne. Tai siis joo ON. Työttömyys turva, joka on ok oman aikansa. Mutta, jos et voi tehdä ns. 100% työaikaa. Sinulle ”räätälöidään” työaika (jos satut sellaisen työnantajan löytämään, joka työllistää osa-aikaisesti ja suostuu lisäksi myös järjestämään työskentely olosuhteet sopiviksi) eli teet vaikka 50% työaikaa ja saati siitä palkan x e/kk ja lisäksi saat tukea, joka on siis tyyliin ¼ osa kertyneestä eläkkeestä.. (eli ei juuri mitään mun kohdalla) tai soviteltu päiväraha (x päivää). Jonka käsittely voi pahimillaan kestää siis parikin kuukautta siitä, kun se laitat. Ei tää systeemi kyllä kannusta töissä käymään, kun rahaa ei jää töissä käymisen jälkeen edes sen vertaa, että perheelle ruokaa saisi hommattua.

En oikeastaan yhtään ihmettele, että osoitetaan mieltä.  En varsinaisesti jaksa ottaa kantaa tuohon aktiivimalliin, mutta ei vaikuta kyllä taaskaan ihan toimivalta systeemiltä :(

Aktiivimallin mukaan työttömyysetuuksia leikataan väliaikaisesti 4,65 prosenttia niiltä työttömiltä, jotka eivät kolmen kuukauden seurantajaksolla ole osoittanut aktiivisuuttaan. Aktiivisuuden voi osoittaa joko ottamalla vastaan pätkätöitä tai osallistumalla työllisyyspalveluihin. Suurimpana epäkohtana mallissa pidetään sitä, että työtön ei voi välttämättä vaikuttaa töiden tai työllisyyspalveluiden saamiseen itse. 

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10055205

Tää yhteiskuntahan toimii niin, että joko oot 100% työkykyinen ja oot töissä, tai sit sulla on "takaMehtää" ja voit tehdä mitä lystää tai oot työtön, joka on vähän niinkuin ”huonopi tyyppi”.. Vähän niinkuin epäreiluu sanoisin mä.

Sitä mä kyllä kritisoin, että nykyisin KELAn korvattavuus on asiasta kun asiasta huonontunut. Ja mikä omalla kohdalla ihmetyttää on se, että nykyisin jokaisen perheen jäsenen pitää kerryttää omavastuu esim. matkakorvausten osalta. Täällä syrjässä kun tuota matkaa tulee esim. sairaalaan eli erikoissairaanhoitoon 75km. EI SIIS MITÄÄN JÄRKEÄ. Kun ei alle 16 vee kuitenkaan itse niitä Kuopion reissuja sinne hampaiden oikomishoitoon tai lasten polille maksa. Kyllä se menee vanhempien pussista. Mikä hauskinta on, että nämä ajot ei edes KELAn mieltä ole toimeentuloon vaikuttavia kuluja, koska ovat perusterveydenhuollon käyttöä. Eli näihin käynteihin ei voi edes saada harkinnanvaraista toimeentulotukea. Mietinkin, että mistähän mä näihin seuraavien viikkojen Kuopion reissuihin revin ne matkarahat??? Jos laitan lapsen kimppataksiin se on 25e/ suunta. Omaan autoon pitäs joku litra saada bensaa, että nuo reissut sais käytyä. Helmikuussa tulossa 4-6 reissua lapsilla Kuopioon. Omia käyntejä en ees tiiä. Ja minulla ei siis mitään tietoa saanko rahaa mistään ja milloinka voisin saada. (puolison tulotkan ei kaikkeen riitä) Kyllä tässä systeemissä ei ole mikään ihme, että ihmiset masentuu :( itse ainakin voi sanoa, että ei tälle yrittämiselle ja työnhaulle tunnuta paljon antavan arvoa. Kyllä vähemmästäkin alkaa itsetunto rapistua :(

Onhan minun elämässä paljon hyvääkin. On koti, perhe ja toimintakykyä jäljellä sen verran, että arki pyörii. Nuo koiruudet <3 te ystävät siellä jossain. Useammin pitäisi jaksaa teitäkin tavata. Siitä huolimatta Henkisen jaksamisen ilmapallo alkaa vähäitellen vajua. Kun elämässä on monta asiaa ns. ”työn alla” niin ei vaan Loputtomiin kukaan jaksa. Tulevan viikon tavoitteena onkin kerätä itselle voimia luonnosta liikkumisella. Onneksi tuo poitsu ja koirat jaksaa mun kanssa reippailla <3 ja mikä parasta luonto on lähellä, samalla lapsi saa kahden keskistä aikaa, kunto kasvaa ja mieliala kohenee. 

Ai niin.. pakko vielä kehua tuota mun poikasta. On se vaan niin "mehtäläinen" ja tykkää liikkua luonnossa. Käytiin viikolla yks iltapäivä lumikenkäilemässä ja kyllä me nautittiin <3 kyynel tuli silmään, kun näki miten elementissään oli. Tyttären rakkaus eläimiä kohtaan on kyllä asia mistä olen myös niin Onnellinen <3 voi kun saisin mahdollistettua tuon ratsastamisen, kun nään miten hyvää se tekee lapsen keholle ja myös mielelle. Koirien kanssa onneksi täällä kotona saa touhuta. 

Ja kun jotain pientä kivaa pitää kuitenkin aina yrittää järjestää arkea piristämään: meillä oli eilen PizzaPerjantai <3 tehtiin poitsun kanssa pizzaa. Keskiviikkona meillä oli ”KokkiKerho” ja tehtiin TalkkunaPuuroa ja Hirvenjauhelihakeittoa. Katettiin yhdessä pöytä ja tehtiin ihan ruokalistakin. Lapsilla oli kivaa ja jatkossa kuulemma pidämme ”KokkiKerhoa” joka viikko :D

Sain nämä ihanat kukat lahjaksi työkokeilu ajan työkavereilta <3 

Tämä on se kohta,
salama on hetkeksi seisahtunut taivaalle
ja kurjet löytävät etelän sulistaan.
Tämä on se kohta yötä
kukkuroillaan meistä.
Edemmäksi emme pääse.
takaisin emme tahdo.
Tähän ei voi kauaksi jäädä.
Tämä on se kohta.
Tähän kohtaan tahtoisin painaa pääni.

-Tommy Tabermann-