Näillä mennään

Tässä olen viikon ajan nyt sairaslomaillut väsymyksen ja ennen kaikkea kipuoireiden vuoksi. Ulkoilua, fysioterapiaa, impalla kuuntelu harjoituksia vasenkorva tulpattuna ja kotihommia. Olo on levänneempi ja kivutkin siedettävällä tasolla. Valoa tunnelin päässä. Vaikka kyllä on muuten aika vinkeetä tuo kuuntelu ilman tuota apukorvaa :) Näillä mennään nyt kuitenkin.

Ja ennen kaikkea viikon olen odottanut mitä kuntoutustutkimus polilta kuuluu. Ja uskokaa tai älkää.. he haluavat vielä mun oman korvalääkärin mielipiteen ja sitten voisi hakea osa-kuntotustukea. Ha haa... maaliskuussa on siis seuraava aika kuulokeskukseen.

Mitäs mä nyt teen??? Odotan ja odotan??? Ai hitto, kyllä tässä vähemmästäkin masentuu ja ahdistuu. Mä oon kuin ilmapallo joka oikeasti kohta vuotaa tyhjiin. Mä en tiiä itkisinkö vai nauraisinko. Että tää voi nyt mennä hankalaksi :(

Tänään menin sitten oma kanta.fi sivustolle lukemaan kuntoutustutkimus polin tekstejä. Ja paljon oli hyviä huomioita tehty ja niistä tyytyväinen olen. Ei siis turha reissu, kunhan vielä jotain konkreettista saadaan aikaan. Esim. osakuntoutusraha ja osa-aikatyö. 

Mutta mikä oikeasti naurattavinta oli, että yhden työntekijän teksistä suurin osa oli suoraa kopiota KEVAlle tehdystä yhteenvedosta työkokeilun ajalta. Sen tekstin olin minä itse kirjoittanut ohjaajan ja vastuuhenkilön kanssa käydyn keskustelun perusteella. On mun teksiä ennekin toiset käyttäneet ja omalla nimellään sen esittäneet, mutta tää kyllä menee siihen TOP10 ihan varmasti.

Onneksi on viikonloppu. Pitää maanantaina laittaa muutama sähköposti ja toivoa, että asiat nytkähtäisi vähän eteenpäin. Nyt on vähän sellainen olo, että tässäkö tää nyt oli??

Poikanen lähti ukin kanssa viettämään laatuaikaa tuohon meidän seuran metsästysmajalle. Sinne tulee myös serkku-pojat. Jipii!!!! Aivan mahtava juttu, että lapsi saa vähän extra huomiota. Se on se ansainnut.

Isäntä on mennyt omille menoilleen.

Me tytöt mennään tänään pitkäääästä aikaa ratsastamaan. Ja vietellään sitten tyttöjen iltaa ja huomenna tytär-äiti aikaa <3 katsotaan mitä keksitään. Minulla saattaa tuohon jo ajatus olla, mutta perästä kuuluu :D

Mutta palataanpas vielä tähän mun tilanteeseen. Olen siis sunnuntai iltaan sairaslomalla ja sit taas työnhakija ja edelleen vajaakuntoinen katsoipa asiaa nyt suunnasta kuin suunnasta. Ärsyttää!!!! Että tämä on ollutkin vaikeaa aikaa. Kyllä tällä hetkellä itsekunnioitus ja itsetunto on ihan nollassa. Kaikki tuntuu yhdeltä tervenjuonnilta. Ei siis kovin kiva tilanne perheelle eikä parisuhteelle. Tälläinen lievästi sanottuna väsähtänyt ja kiukkuinen äet-immeinen.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt miten tämä tilanteeni ja lasten sekä läheisten sairastelut ovat kuormittaneet myös parisuhdetta. Tämä kahden ns. ”maailman” välissä tasapainoilu on vienyt voimia. Oma vajaavaisuus tai se tajuaminen on oma kriisinsä. Lasten asiat jotka tahtovat kriisiytyä myös, koska niihin ei tunnu tulevan selvyyttä kaikesta yrittämisestä huolimatta. Kun itse ei ole tasapainossa itsensä kanssa on vaikea antaa toisellekaan muuta kuin paskaa niskaan. Kuka sellaista jaksaa?? Ei kukaan!!

Joku viisas on joskus kirjoittanut ” Puolisot yhdessä tekevät suhteesta sellaisen kuin se on. Molemmat vaikuttavat sen vuorovaikutukseen. Eli että kumpikaan ei ole syytön tai syyllinen. Se on jaettu, yhteinen kokemus.” Tutkimuksen mukaan pariskunnat eivät hyödy syyllisten etsimisestä. Jos halutaan korjata vaikeuksia, selvitä kriisistä tai saada apua vaikeisiin tilanteisiin, pitäisi aluksi päästä keskusteluun tai yhteyteen, jossa kerrotaan omista tunteista toista syyttämättä. Helppoa kuin polkupyörällä ajo luulisi, mutta ei.

”Kun parisuhde ajautuu väärille urille, ihminen pelkää pettymystä ja yksin jäämistä. Hän pelkää omaa taitamattomuuttaan ja epäonnistumista. Hän pelkää menettävänsä kasvonsa” (Heli Vaaranen)

Kun on aikaa olen lueskellut. Tämän alla olevan jutun löysin ja siinä tuntuu olevan paljon sellaista minulle tärkeää ”tietoa”. Alla olevan tekstin on kirjoittanut Aili Schulman, psykoterapeutti. Hyviä asioita joita pitäisi myös omassa arjessa ja elämässä muistaa huomoida.

”Alussa on rakastuminen. Se on melkein liian hyvää ollakseen totta, ja onkin. Rakastuminen on silkkaa fantasiaa, toivetodellisuutta. Silti se on tärkeä vaihe, sillä rakastuneena uskaltaa olla paljaana toiselle. Vasta sen jälkeen pari voi kasvaa yhteen.”

”Ennen kuin voi olla avoin toiselle, on on oltava avoin itselle. Se on yllättävän vaikeaa. Jos ei edes itse tunnista toiveitaan ja pelkojaan, ei osaa kertoa niistä toiselle”

"Ihmisellä on perustarve saada läheisyyttä, huomiota, ymmärrystä ja turvaa. Jokainen kaipaa sitä, että joku ottaisi välillä kainaloon ja lohduttaisi. Silti näiden tarpeiden myöntäminen voi olla vaikeaa. Jos elää kuin tarpeita ei olisikaan, sivuuttaa itsensä ja parisuhteen siinä samalla."

”Erilleen ajautumisen uhka on suurin, kun väliin tulee paljon muuta. Molemmat puolisot saattavat täyttää lasten tarpeita niin, että unohtavat omat ja toistensa tarpeet. Yhtä lailla vaikka iäkkäiden vanhempien hoitaminen, matkatyö tai yt-neuvottelut ovat riskivaiheita.

"Kaikissa kuormittavissa elämänvaiheissa on tärkeä puhua ja ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa meidän parisuhteellemme. Jos yhteinen jakaminen jää, mennään karille."

"Erilleen kasvaminen on kohtaamattomuutta. Lähtökohta on, että kaksi ihmistä olisi yhtä aikaa samassa paikassa ja keskittyisi suunnilleen samaan asiaan. Vaikka olisi kuinka hyvä parisuhde, se kärsii, jos ei vietetä aikaa yhdessä."

”Usein on hyvinkin helppo huomata, missä on menty vikaan. Kaikki olisi paremmin, jos se toinen puhuisi ja kuuntelisi ja ponnistelisi suhteen vuoksi edes vähän enemmän. Valitettavasti korjaaminen pitäisi kuitenkin aloittaa itsestä.”

"Tärkeintä on ensin tunnistaa, mitä itselleni kuuluu. Miten olen suhteessa puolisooni, miten avoimesti osoitan tunteeni ja ajatukseni? Ratkaisu ei ole se, että rakastuu toiseen. Ydinasia on, miten minä ylipäätään olen parisuhteessa, tämän tai jonkun toisen ihmisen kanssa."

”Aina asioita ei saa korjattua. Parisuhteelta ja elämältä saatetaan haluta pysyvästi liian erilaisia asioita. Mutta jos molemmilla on sama tavoite, pitkänkin parisuhteen jälkeen voi kasvaa yhteen joko uudelleen tai ensimmäisen kerran.”

”Silloin jonakin iltana ymmärtää, että ne partiot ja pyykit ja yt-neuvottelut jaksaa juuri siksi, että vieressä on ihminen, jonka kanssa jakaa tämän päivän ja muutkin hyvät ja huonot päivät.”