Päivitystä imppa ”elämästä"

Kohta tulee vuosi SisäKorvaIstuteLeikkauksesta. Kyllä aika on mennyt omalla tavallaan kyllä nopeaan ja monenlaista mielialaa on kyllä ehditty kokea. *huokaus* on ollut erilainen matka äänten parissa ja tosiaan Yksilöllinen. Kukaan meistä ei varmasti kuljeta matkaan samalla tavalla. En voi sanoa, että se olisi ollut mikään helpoin taival, mutta järjissäni oon edelleen, onneksi. Jokainen päivä on erilainen.. jos tänään kuulen paremmin huomisesta ei vielä osaa sanoa. Paljon on aivoilla vielä oppimista.

Minun toipumista on varjostanut muutama asia ja isoin niistä on krooniset kivut.. aluksi päänsärky jolle ei oikein tunnu löytyvän syytä ja vähitellen mukaan on myös liittynyt kaula- ja rantarankakivut jotka juuri nyt kyllä vievät tämä ”akkaa”, kun märkää rättiä. Minulla myös todettu myös jonkin asteinen ääniyliherkkyys. Kipulääkettä ja relaksoivaa nassuun ja liikettä liikettä. Ensi viikolla olen menossa taas lääkäriin kipuasioiden ja työkykyisyyden tiimoilta. Taas kerran odotukset ovat korkealla. Saas nähdä kuinka käy?? Ehkä nyt kaikkien juttujen jälkeen tehtäisiin kokonaisvaltainen toimintakyvyn kartoitus.

Kuulon kanssa mennään nyt sellaisella linjalla, että kotona pärjäilen suht kivasti.. siellä äänimaailman on muotoutunut kivasti eli erotan äänet ja saan puheesta selvää vaikka olisi useampi puhujakin. Ulkona kuuleminen vaihtelee. Jos tulee reilummin tuntuu, että tuuli vie multa tasapainon. Samoin impan päällä oleva pipo aiheuttaa rahinaa.. melkoista säätöä, että saa kelan ja prossun hyvin kun lähtee ulos. Kiva, kun voi kuulla ulkona pakkasen napseen ja sateen rapinan. Useat äänet vieläkin tuntuvat voimakkailta esim. kauppojen keskusradiot, auton renkaiden ääni, mikron piippaus.  Uuden opettelua on ollut paljon.

Syyskuussa aloitin työkokeilun ja paljon on tullut lisää äänien sietokykyä ja puheen erottelukykykin on harjaantunut.  Mutta isomassa porukassa ja tilassa edelleen kuulemisen kanssa ongelmaa.. selän takaa en kuule jos joku puhuu… äänet häviää isossa tilassa jonnekin.. minullahan imppa siis oikealla ja vasenkorva ei hyödy kojeesta, mutta ei siis oo täysin kuuleva kuitenkaan.  Usein näiden työkokeilu päivien jälkeen oon kyllä niin väsynyt, että joudun edelleen ottamaan impan poissa. Ei vaan jaksa ottaa ääntä vastaan. Kotona sit saatan laittaa tv:tä katsellessa sen takas (kotona ei tarvii kaikkea edes kuulla ). Usein olen miettinyt miksi tää kuulo kehittyy ja mikä se työkuvio sit tulee olemaan?

Mulla siis sairaanhoitaja- terveydenhoitaja koulutus.. sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisen ja johtamisen YAMK tutkinto. Hoitoalan työtä olen tehnyt 2016 vuoden alkuun asti ja sit olen ollut työttömänä, sairaslomalla ja nyt työkokeilussa syyskuusta tammikuun loppuun. Sen verran omalääkäri jo rajas, että osastotyön voi pois sulkea. Helmi-maaliskuulla olis sit taas säätö ja hälytestit. Sit selvii mille tasolle ollaan päästy kuulemisen suhteen. Työn tulisi olla sellaista missä minimaalisesti tausta hälyä, keskustelut kahden kesken tai pienissä ryhmissä ja että päivän aikana kuulemistilanteita voisi jaksottaa. Mitä rajoitteita tuo kaula- ja rintaranka asettavat sitten lisäksi. Kun ei ole vakituista työpaikkaa niin työllistyminen onkin haasteellisempaa. Kun pitäisi löytää työ- ja työpaikka missä näillä rajoitteilla voisi työskennellä.

Työkokeilussa on ollut kyllä se hyvä puoli, että töitä on saanut  tehdä omaan tahtiin, itseään ja vointiaan kuunnellen. Toki enemmänkin olisi ehkä saanut aikaiseksi, jos olisi ollut pakko. Paljon olen harjoitellut kuuntelua; radio, palaverit, asiakas tapaamiset, ryhmätoiminta. Ja poissaolo päiviä ei oo onneksi montaa tullut. Mutta väsynyt olen ollut. Tässä kokeilun aikana olen lukenut runsaasti ammattikirjallisuutta ja tutustunut moneen itselle uuteenkin asiaan. Työllisyys asiat ovat olleet monella tapaa minun arkipäivää tässä työkokeilussa ja olen saanut myös näkökulmaa asioihin. Meitä työrajoitteisia on hyvin monenlaisia. Oikean Ahaa-elämyksen olen kokenut oppimisen saralla sillä olen saanut tutustuttaa asiakasta suomenkielen saloihin eli olen ahmimalla ahminut tietoa suomenkielen harjoituksista ja materiaalihan siihen löytyy onneksi. Ryhmätoiminnan osalta olen pystynyt hyödyntämään paljon aikaisempaa osaamistani ja tietty on ollut hyvä syy lukea taas kerran eli ravitsemus – ja liikuntasuositusten päivittäminen, painonhallinta asiaa, kivunhoitoa ja ensiapu taitoja ja sitä rataa. Viimeisimmäksi olen lukenut ”Mistä on hyvät johtajat tehty?” ja ” Terveydenhuollon muutosjohtaminen; esimiesvalmiuksien ABC” molemmat on oppinäytetöitä ja todella mielenkiintoisia ja ajankohtaisia kun tulossa on vaikka sun mitä uudistuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta.  

Mutta kohta tääkin ns. työviikko pulkassa.

Ihanaa talven jatkoa

jk.molemmat kuvat internetistä, mutta kuvaavat hyvin mun mielenmaisemaa

jk2. tästä kappaleesta on muodostunut mun suosikki... Ella Lymi MULLE KÄY

Mä oon turisti ja mä raahaan matkalaukkuu, se on täynnä vanhoi ongelmii. 

Sä oot hotelli, jonka ovelle mä tuun ja rämpytän sun summerii.

Mä en oo (mä en oo) Mä en oo (mä en oo) tehny varausta mut sohvallekin vaikka mä jään. Mä en oo (mä en oo) Mä en oo (mä en oo) yhtään vaativa mä tahtoisin vaan pian lämpimään.

Hei tuutko kiitos jo avaamaan. mun voimat tuntuu kadonneen. voisin hetkeksi laskee mun laukun. voisin jäädä sun luo huomiseen. Hei ei sun tarvii mua pelastaa. sen vielä joskus ite teen. mut jos oikeesti pyydät mut syliin, jos sä väität. mä oon tullut kotiin. okei mulle käy. Mulle käy

Normaalisti mä jaksan kantaa ihan kaiken. en tarvii mitään auttajaa. 

mut älä säikähdä jos itken ihan hetken ei sun oo pakko lohduttaa.

Mä en oo (mä en oo) Mä en oo (mä en oo) vielä kovin tottunut siihen, että joku vois välittää. Mä en oo (mä en oo) Mä en oo (mä en oo) vielä susta haaveillut. mä tahtoisin vaan pian lämpimään.

Hei tuutko kiitos jo avaamaan. mun voimat tuntuu kadonneen. voisin hetkeksi laskee mun laukun. voisin jäädä sun luo huomiseen. Hei ei sun tarvii mua pelastaa. sen vielä joskus ite teen. mut jos oikeesti pyydät mut syliin jos sä väität mä oon tullut kotiin.

Siis jos tahdot et tänne mä juurrun. siis jos tahdot et sulle mä kuulun.

Hei ei sun tarvii mua pelastaa. sen vielä joskus ite teen. mut jos oikeesti pyydät mut syliin. jos sä väität. mä oon tullut kotiin. okei mulle käy Mulle käy Okei mulle käy.

(lisättty 150118)