Kaatrasen rannalla: Arjen imu… mistä löytää tasapaino arkeen?

Niin se paljon puhuttu arki.. millaista sen tulisi olla, että se tuntuisi mielekkäältä ja että se sujuisi? Väestöliiton ”Yhteistä aikaa etsimässä” tutkimus (2011) on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Sen mukaan perheillä on nykyisin paremmin aikaa olla yhdessä, kiitos siitä kulunee joustaville työajoille eli lyhennetty työviikko ja etätyö mahdollisuus. Toki omat haasteensa tuo päivähoitopaikan ja koulun sijainti sekä vanhempien työpaikkojen sijainti. Usein vanhempien työpäivän pituuteen vaikuttaa myös töihin kuljettava matka. Myös vuorotyö sekä yksihuoltajuus tuo haasteita arjen sujuvuuteen.

Sanonnan mukaan onnelliset perheet ovat kaikki samanlaisia, mutta onnettomat perheet erilaisia. Ajallisesti onnettomat lapsiperheet ovat usein samanlaisia eli kiireisiä, väsyneitä, uupuneita ja hermostuneita. Kunpa vuorokaudessa olisi 28, 36 tai 100 tuntia …

Juuri näin tämäkin äiti usein ajattelee, vaikka tekee edelleen vain osa-aikaista työkokeilua. Valitettavasti juuri nyt tuo meidän arki tuntuu oleva kovin kiireistä ja stressaavaa. Toki tuohon vaikuttaa moni asia. Halu asua maalla, lähellä luontoa tuo mukanaan sen seikan, että monet palvelut ovat etäällä esim. sairaala, lasten hammashoito, terapiat ja myös mahdolliset työpaikat. Onneksi omalta kylältä löytyy ruokakauppa, posti…. Toinen seikka on se, että valitettavasti meidän perheessä on tilanne, että ¾ perheen jäsenistä tarvitsee etäällä olevia palveluja säännöllisesti. Jos ei aina viikottain, mutta kuukausittain. Etenkin, kun lasten asiat vaativat usein aikuisen mukana oloa se vaatii usein järjestelyjä melko lailla. Onneksi tänään saimme apua ukilta, joka lasta lähti kuskaamaan Kuopioon. Toki itse jo kävin alku viikosta yhden reissun. Usein näitä ”apukäsiä” vaan ei ole.

Omat haasteensa arkeen tuo myös terveydelliset rajoitteet ja jaksaminen. Haasteeksi arjessa muodostuu lasten harrastamisen mahdollistaminen. Kun asuu ns. ”tiettömän tien” päässä niin lapset tarvitsevat aikuisen mahdollistamaan harrastamisen. Tällä hetkellä ollaan pyritty siihen, että harrastus olisi, mutta kerran kaksi viikossa. Samoin myös meillä aikuisilla. Jospa se muutaman vuoden päästä helpottaa. Tutkimuksen mukaan 11 vuotiaana lapset alkavat harrastamaan itsenäisemmin. Jospa silloin vielä kulkisi joku linja-auto Tuusniemen ja Paakkilan välillä J sitten ei enää äitin resurssit rajoita lasten vapaa-aikaa (kai).

Välillä huomaan miettiväni kuinka orjallisesti joutuu kalenteriaan katsomaan ( 2018 taskukalenteria ei muuten edes ole) ja miettimään miten asiat saadaan sujumaan. Tämän vuoden seinäkalenteriin ei olla edes vielä kirjoitettu harrastuksia, kun lasten kanssa mietittiin.. jaksetaanko? Jaksetaan me J vaikka toki nuo haastavat ja täydet viikot onkin ehkä pakko mennä fiilis-pohjalta. Huomaan muuten etten nykyisin halua viikonlopuille sopia aikatauluja.. on mukava tietää, että silloin voi ottaa rennommin. Meitä on kuitenkin kaksi aikuista tätä arkea pyörittämässä. En edes uskalla ajatella mitä tulisi, jos yksin tämän kaiken joutuisi pyörittämään. Nytkin kun mennään omalta kohdalta ihan jaksamisen äärirajoilla. Nostan kyllä hattua niille äideille ja isille, jotka lastensa arjen saavat pyöritettyä ihan itsekseen. Toivon mukaan heillä on hyvä sosiaalinen verkosto tukenaan.

Enkä minä siis ajattele, että olemme ainut perhe, jossa kamppaillaan kiireiden kanssa ja mietitään miten arki saadaan sujumaan. Se on varmaan niin tavanomaista tässä ajassa. Mietin kuitenkin sitä, että miten aikuiset järjestävät itselleen kahden keskeistä aikaa ja miten lapsille järjestetään ”omaa aikaa” kaverin tai kummin tms. kanssa. Itse jotenkin koen epäonnistuneeni siinä ainakin osittain. Usein tuntuu jotenkin työläältä saada sovittua, että lapset saisi kavereita kotiin tai menisivät leikkimään kaverin luo. Ja että molemmat pääsisi samaan aikaan, kun se nyt tuntuu olevan niin tärkeää. Ehkä se vaan on niin, että jokaisen perheen arki on niin ”hektistä” ettei aikatauluja ole helppo sovittaa yhteen. Näinä hetkinä muistelen lämmöllä omaa lapsuuden pihapiiriä Kajaanilaisessa rivitalo lähiössä. Kaverit olivat lähellä ja oli helppo saada leikit aikaan.

Luin jostain, että viikonlopuksi kannattaa jättää siivoaminen (tai olla koti jonka siivoamiseen menee 20min eli ei roinaa nurkissa) ja pyykkäys. Tehdä viikonloppuna ruokaostokset ja hakee vaan tyyliin maitoa, jos ja kun se loppuu. Tehdä kerralla isompi satsi ruokia ja syödä niitä pakasteesta. Laittaa kesällä vaatekaapit järjestykseen ja listata mitä kellekin pitää ostaa. Laittaa kalenteriin ylös milloin pitää kutsua nohooja ja milloin koiralla on rokotukset. Niin kyllähän näitä arjen helpottamis konsteja on pilvin pimein.. kuitenkaan juuri näihin hammaslääkäri, terapia jne. juttuihin niistä ei oo mitään apuva. Kalenteri on hyvä juttu.

Mutta hektisyydestä puheen ollen. Mä oon aamu uninen ja haluaisin nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Mutta mutta monta asiaa pitää ehtiä tehdä aamulla ennen kuin hyppää ”Poloseen” ja suuntaa omiin juttuihin... millainen on aamun muistilista..

- lasten aamupalat ja lääkkeet

(Reedan ihon rasvaus päivittäin ja RR x kouluaamuna eli 3x 5min välein)

- lasten vaatteet (+ reput: puhelin, allergialääke, EpiPen, bussikortti…

- avaimet (tarkasta että ovat siellä missä pitää, et lapset pääsee sisään)

- muistutus jos päivässä jotain extraa (lapsi ja txt-viesti opettajalle) ja yleensäkin päivän läpi käyminen

Ehkä tässä nyt alkuun… varmaan teen monta muutakin juttua.. unohdan mm. ottaa oman "korvan" mukaan ja palaan sit puolesta välistä matkaa hakemaan sitä ;)

Kiitos ja Kumarrus.Päätinpä juuri, että tänään katson kalenteriin sinne tänne muutaman ”juhlahetken” jota voi odottaa esim. elokuviin perheen kanssa tai ostos reissu Kuopioon.. jostain se on aloitettava.

jk2. parhaita hetkiä on ne kun lapset haluaa tehdä äitille iltapalaa :D nyt lomalla on sellainen villitys tullut... se on parasta <3