Kun rutiinit vievät ja mie vikisen

Niin paljon puhutaan, että ”arki vie mennessään” ja silloin viikot menee vain hetkestä toiseen siirtymiseen. Kaikki on kuin yhtä pitkää putkea, jossa tietyin aikavälein suoritat ”tehtäviä” ja pääset siirtymään seuraavalle sektorille. Toisin sanoen päivästä toiseen samat tehtävät ja suoritukset. Yöllä sitten lepoa tai toiset jopa nukkuu toiset ei.

Sitäkö tämä nyt sitten on ??? Milloin voisi toimia spontaanisti ja tehdä jotain ei kaavaan sopivaa... minusta tuntuu juuri nyt ettei sellaista hetkeä taida tähän meidän rumbaan tullakaan.

Kalenteri täytyy lääkäri käynneistä, labra-ajoista, palavereista jne. Päivän tärkeimmät kirjaukset on kipupäiväkirja merkinnät. Muistilaput pitää sisällään 

”hae apteekista x:n lääkkeet”  

”soita ja varaa taksi xx xxx” 

” muista x:n verenpaineet aamulla x3 ja illalla x3” 

” muista sähköposti x” ja tätä rataa. 

Viihdekirjallisuuden sijasta huomaan lukevani wilma-viestejä. 

Fb:n sijasta huomaan kirjoittavani sähköpostia milloin minnekin hoitaakseni omia ja lasten asioita.. ainut ero on se, että joku fb:ssä käy tykkäämässä ja jopa kommentoi.. sähköposteihin kun ei edes tule kuittauksia. Turhauttavaako?

Kaverit hei. En mä oo teitä unohtanut. 

Olen vaan jotenkin niin kiinni näissä meidän rutiineissa etten oikein edes tiedä mistä energian tämän kaiken pyörittämiseen ja asioista huolehtimiseen. 

Ajattelen teitä usein, mutta en vaan halua teitä näillä ”asioilla” vaivata, kun tiedän teidän monen pyörittävän tätä samaa rumbaa. 

Toki me jokainen koemme asiat niin yksilöllisesti. Toiselle läheisen sairastuminen on vain yksi huoli muiden joukossa ja toiselle se aiheuttaa lamaannuksen. 
Myös perhe on niin suhteellinen käsite. Toiselle se on mä ja sä toisille se on mä+sä+ sun perhe ja mun perhe jne... 

Itse olen tunnetusti sellainen ”huolehtija” ja ehkä hoitoalan ihmisenä olen myös ”huono” lähimmäinen/kuntoutuja sillä huolestun asioista joista ei vielä edes olla ääneen puhuttu. Toki pakko myöntää, että aika monta rautaa on meilläkin tulessa joten kokonaisuus on se mikä syö energiaa.. taitaa kynttilä palaa tällä hetkellä molemmista päistä. 
Lupaa yrittää lähiviikkoina tuota tilannetta rauhoittaa. Pitäsi osata olla armollisempi itselle ja osata olla vertaamatta toisiin. Kuntoutuminen kuin on niin yksilöllinen prosessi ja sille olisi annettava aikaa. Myös oman kehon kuuntelu H-hetkellä olisi tärkeää. 

Ollaan TAAS kerran tilanteessa, että kroppa on jumissa ja vointi sen mukainen. Mä kun taas yritin mennä ”kiven läpi”. Onneksi nyt sattui tilanne, että juuri tässä vaiheessa oli aika asiantuntijalle.. ehkä tämä on taas UUSI ALKU, jospa tämä olisi nyt se HETKI joka ohjaa minut oikealle polulle työelämää silmällä pitäen. Aika näyttää. Ennen sitä on saatava tää mummo taas kuntoon :)

Onneksi tänään on taas kevät aurinko pilkistellyt. Se antaa voimaa <3 sydämestäni toivon, että minun ja rakkaitteni asiat tässä kevät hankien aikana alkasi selvitä. Saataisiin elämää tasapainoon. Voitaisiin tehdä jotain spontaania ja olla välillä ilman tiukkaa struktuuria.

”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!” 

                                                                                               Tommy Tabermann

Näitä sanoja olen usein miettinyt ja yrittänyt niitä jotenkin sisäistää. Siitä on vuoksia kun T.Tabermanin runoihin tutustuin ja niissä monissa on iso sanoma, mutta juuri tämä on kyllä jotenkin koskettanut minua erityisen paljon. Jotenkin näinä hetkinä, kun miettii miksi elämän pitää kovallakin kädellä näitä asoita opettaa. Olenko jotenkin niin ”heikko” oppimaan, että kerta kerran jälkeen pitää käydä pohjalta vauhtia ottamassa? 

Onneksi on viime aikoina on ollut monta vierellä kulkijaa ja kannustajaa. Niitä olen KIITOLLINEN ja uskon, että osa näistä ihmisitä jossain roolissa on elämässäni jatkossakin. Toki montaa olemassa olevaa Ystävääkin on välillä Niin Iso Ikävä, että ihan itkettää. Mutta kunhan voimia keräilen niin uskon, että monta heistä taas tapaan. 

Kaadu usein, eteenpäin ja innolla.
Älä kadu. Älä ryve.
Erehtyväisyys on hyve.
Elämä on suuri seikkailu
kohti uusia, kauheita, kauniita virheitä.

Tommy Tabermann

Kiitos, että olet siellä <3