Kaatrasen rannalla: Lomalla ja ihan pihalla

Niin se vaan alkoi KesäLoma. Kyllä sitä jo ehdittiin odottaakin. Osaksi siksi että oli vaan Niin Ihanat ulkoilu ilmat, mutta osaksi siksi, että koulussa käyminen alkoi tuntua osasta joukkueesta niin Raskaalta. Kyyneleet tuli lauantaina, helpotuksesta. Tuli taas todettua, että miten voikaan kouluvuodesta muodostua erilainen eri lapsille. *huokaus* Nyt ollaan sit ” Ihan pihalla” luvan kanssa.

Minulle itselle mieluista on tässä pihalla touhustelu.. oon koittanut vähän laitella kesäkukkia, kitkee kukkapenkkejä, siistiä pihaa. Laittaa sitä taas meidän näköiseksi.. antaa pihalle kesäasu. Yllättävän paljon sitä kaikkea laittamista tässäkin meidän pihapiirissä on ja loppua ei edes näy. Liiterin sai miesväki onneksi pelastettua ja nyt vaan sitten odottelen, että sinne ilmeistyisi pohjat jonka päälle pääsen sitten tekemään puupinoja. Risukasat ym. odottaa tekijäänsä. Meillä on monta pikku projektia kesken.. katsotaan tuleeko niistä edes joku kesän aikana valmiiksi. Lisäksi kasvihuoneessa on vähän taimia kasvamassa mm.kurkkua, paprikaa ja chiliä. Saa nähdä tuottaako ne tulosta. Marjapensaissa ja omenapuissa oli kivasti kukkia. Aika näyttää miten käy.

Lapset nauttii.. ei oo kiirettä. Saa olla ulkona ja touhuta rauhassa. Ainahan leikit tietty jää kesken. Mutta nyt ei tarvii herätä aamulla kellon soittoon.Ja voi vaikka keskellä viikkoa olla retkellä olohuoneessa tai leikkimökissä.

Niin mä oon nyt kesän siis kotona.. ainakin noin pääsääntöisesti eli että en käy töissä. Huomaan joutuvani selittelemaan tätä ”vaan kotona oloa”. Se vaan menee niin, että joutuu tekemään valintoja. Aikoinaan oon tehnyt valinnan ja tullut raskaaksi sen myötä siis saanut kaksi lasta. Nyt on pitänyt laittaa vaakakuppiin asioiota ja nyt vaakakupissa painoi enemmän se, että lapset tarvitsee minua enemmän nyt kesällä. Joten siksipä olen kesän lasten kanssa ja järjestän meidän arjen niin, että homma sujuu. Ensi syksyyn asti mennään mun osalta siis lasten ehdoilla. Tänä kesänä Iskalla on toimintaterapia jakso, puhetarapiaa pari kertaa ja purukalustoo hoidetaan ( nyt se vasta Oikeesti alkaa.. johan tässä onkin aikaa mennyt.. pitää jumpata ja tehdä sun mitä härveliä sinne suuhun)jne. Lisäksi pitäsi olla aikaa päivittäin harjoitella tiettyjä asioita, että ensi syksynä kouluun paluu eli 2.luokalle meno olisi helpompaa. Meidän yhteinen valinta on se, että minä olen kotona ja pyöritän tämän perusarjen ja isäntä käy töissä. Jostain sitten säästetään niin pärjätään. Ja hetken nää on vaan pienii joten nyt nautitaan 6- ja 7-vuotiaiden junnujen kanssa yhteisestä ajasta. Ehkä tässä kesän aikaan myös selviää omatkin työasiat ja pääsen taas kokeilemaan miten pärjään kuulon tiimoilta työelämässä.

mun piiperot kesällä 2015

Olen näiden vuosien aikana kuullut lausahduksen ” sä se vaan oot kotona, voi kun mäkin voisin”. Usein olen miettinyt tuota sanontaa vaan kotona.. Monesti mietin, että olisi paljon helpompaa olla töissä. Kun olen kotona vastuu kotitöistä on minulla, koska toinen aikuinen käy töissä. Kun tässä keväällä lapset oli koulussa mä liikutin nää koirat, huolehdin niiden ruuat ym. Mä teen nyt päivällä nää peruskoti hommat (siivous,pyykit, ruuat, kauppa.....) ja huolehdin myös pihatöistä omalta osalta. Onneksi Iskasta on jo iso apu ruohonleikkuussa. Minä kun en osaa korjata auton jarruja tai pesukonetta.. kun vastuu näistä ”korjaus” töistä on isännällä niin itse on tehtävä kaikki muu taivaan ja maan väliltä. Nytkin tuolla pihan laidalla odottaa erinäinen kasa risuja joita pitäs viedä polttopaikalle, puut odottaa pinoamista, koiran häkit siivoomista, ruho leikkaamista, roskat polttamista... jne. En mä valita.. mutta ns. maalla se kotona vaan olo ei tosiaan oo pelkkää pitsin nypläystä. Tottahan välillä ehdin jotain ommella, mutta vähäiseksi se jää.

Pidän tärkeänä sitä, että lapset saa harrastaa ja kokea onnistumisia. Kun asutaan täällä syrjässä niin aina on lähdettävä viemään lapsia kaverille tai harrastuksiin. Mutta niin se menee.. kun on lapsia halunnut ja saanut niin niiden kanssa on vaan jaksettava tehdä ja touhuta. Myös sama koskee koiria niille on annettava aikaa ja huolenpitoa.

” Voi kun mäkin voisin” lausahdus.. taas kerran valintoja valintoja.. en mä sanoa, että tää kotona olo ois mikään kultakaivos. Mutta näillä korteilla mennään. Jokainen tekee valinnat ja elää niiden kanssa. Itse olen huomannut, että kun saa tehtyä päätöksen jostain asiasta sitä vaan elää niin, että hommat sujuu. Toki epäonnistumisiakin tulee, mutta ihmismieli on siitä vekkuli juttu, että ns. pakon edessä sitä sopeutuu. Juuri nyt olisin itse valmis tekemään miltein mitä vain, että saisi lasten asiat niin, että heillä on hyvä olla. Koulu sujuisi, kaverisuhteet olisi kunnossa ja ennen kaikkea saisivat olla terveenä.

Nyt loman aikana koitetaan nauttia aikatauluttomuudesta, nähdä ystäviä, hoitaa itseä ja ennen kaikkea kerätä "tähtihetkiä" muistoja tulevaa syksyä ja talvea varten.Jotain pikku kesärwissuakin suunnitellaan.. vähän pitää koittaa sukulaisia nähdä.