Sanotaan, että asioilla ja tapahtumilla on jokin merkitys.. että usein sen ymmärtää vasta myöhemmin. Niin kai sitten.
Täytyy myönää, että näin äitinä tulee edelleen niitä tunteita, että on jokseenkin Avuton. Yksi osa-alue jossa tämä tunne saa vallan on kyl, kun lapset sairastaa. Luulisi, että näin hoitajana tää ois "helppoa ku heinänteko" vaan kun ei oo. Kyllä mä osaan antaa kuumelääkettä ja vähän muutakin, mutta on se vaan niin metkaa, että oman lapsen kohdalla tuo "kotikuntoisuuden" arviointi on vaan aina yhtä vaikeaa. Välillä mietin, et oonko yli hysteerinen äet joka haluu, että lapsi tutkitaan joka kolauksessa. Jokin vaisto vaan nytkin sanoi, että lähdettävä on.
Jotenkin tuo lapsen levottomuus, kipuilu ja väsymys sai omankin olon levottomasti. En ees tiiä montako kertaa ehdin vastata kysymykseen "äiti miks mä oon kipee?" "paranenko mä" "äiti pitääkö mennä lääkäriin ja pitääkö pistää, sattuuko se?"
Oikeesti tuo lapsen hätä. Lapsi joka on tähän asti ollut SISSI. On pistetty ja tutkittu vaikka ja kuinka paljon. Mutta nyt tämä lapsi pelkää kaikkea lääkäriin ja sairaalaan liittyvää. Arg! ei oo reilu :( että just tässä vaiheessa pitää sit tutkii enemmän ja vähemmän.
Niin ollaan neidin 6vee kans sairaalassa nyt oltu pari yötä. Alku viikosta alkoi korkee kuume, päänsärky, oksentelu. PLV otettiin tiistaina ja Sittenpä jäätiinkin seuraus linjalle... kuumetta vaan oli ja lapset oli ku märkä-rätti konsanaan. Oisko tää nyt sit influenssaa? vai mitä?soitto terkkulaan... no sit kuitenkin päätettiin kattoo vähän verikokeita kun pissa vähän tuhruinen ja tyttö niin kovin kipee.
Bling! CRP 200 ja pissassa suttuu... täällä nyt sitten ollaan.
Mikäs se on sit tuo syy? Siinäpä sitten onkin mysteeri.
On nyt sit katottu vatsan UÄ, keuhkokuvat, verikokeita, virus viljelyä.
Suonensisäinen lääkitys päällä. Eristyksissä. Mutta kukaan ei tunnu tietävän onko tää nyt pissitulehdusta vai jotain muuta?
Pakko sanoa, että laittaa miettimään alkaako tää sairastelukierre uudelleen? Johan tässä ehdittiinkin olla joku pätkä terveenä.
Niin sitä tässä nyt mietin, että mikä lie tämän episodi tarkoitus? ajoitushan on nyt aika hyvä sillä mä oon L.O.M.A.lla :) mutta pakko sanoa, etten tässä nyt hirveesti nää mitään itua. mielummin mä lomailisin kotona kun täällä sairaalassa.
Ok. onhan mulla nyt aikaa keskittyy tyttöön, antaa aikaa. Nukuttukin on suht hyvin. Mutta kyllä tämä meidän touhu on aika yks oikoista.
Vähän kirjan lukemista, neulomista, helmien pujottelu, legoilla rakentelua, DVD katselua sekä piiretelyä. Itse oon käynyt vähän ulkonakin kävelemässä. Ehkä tämän juju tosiaan aukea vasta myöhemmin.
Vielä ensi viikko lomaa ja sit ois viikko töitä. Sit jään jälleen koti hommille. Ehkä silläkin on joku tarkoitus.
Mikä parasta lapsi alkaa tervehtyy.. juomat ja ruoka alkaa maistua :)
Täällä on menossa kysymys-tulva "pääsenkö mä koskaan kotiin" "pistetäänkö tänään" "sattuuko kun laitetaan lääkettä" " haluutko sinä äiti olla täällä" " paranenko minä" " milloin se lääkäri tulee, sattuu kun tutkitaan " "miksi mä en saa mennä leikkihuoneeseen " paljon kysymyksiä ja niitä täällä sitten mietitään...
Ehkä tää nyt vaan on tyttöjen kaupunki-loma osa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti