Työelämä – vapaa-aika, miten saada ne tasapainoon?

Työelämä – vapaa-aika, miten saada ne tasapainoon?

13.1.2016 Savon Sanomassa oli kirjoitus ” Työinto ei johda työhulluuteen”

Kylläpäs muuten osu ja upposi. Niin hyvää asiaa ja ajankohtaista kaiken kaikkiaan. On oikeasti aika surullista huomata miten monessa työpaikassa toimintoja pyöritetään ns. vajaalla. Lyhyiin poissaoloihin ei palkata sijaisia ja toisaalta ei niitä aina ole mistä palkatakaan. Henkilöstö mitoitukset on ainakin sosiaali- ja terveysalalla niin minimissä, kuin vain voi sallittujen rajojen sisällä olla. ”Tämä sota ei yhtä miestä kaipaa” mentaliteetillä mennään. Työt tehdään ja pienissä porukoissa puristaan, mutta se jää siihen.

SS kirjoituksessa vastakkaisen asetetaan työn imu ja työholismi. Mitä eroa näillä on? ” Työn imulla ja työholisimilla on erilainen motivaatiopohja.” Henkilö jonka työmotivaation taustalla on työn imu tekee työtä jonka kokee mielekkääksi ja tärkeäksi. Hän pystyy irtaantumaan työstä vaikka saataakin uppoutua siihen. Hän saa työstään onnistumisen kokemuksia sekä energiaa ja voimavaroja myös vapaa-aikaan. Hän pystyy luottamaan ja jakamaan töitä muiden kanssa sekä hyväksyy, että jokainen tekee virheitä. Hän arvostaa työkavereitaan.

Työholisti tekee pitkää päivää eikä välitä ylitöistä. Ajattelee työtä myös vapaa-ajalla eikä näin pääse työstään irti edes vapaa-ajalla. Kokee ettei mikään työn tekemisen määrä ole riittävä. Ei hyväksy virheitä itseltään eikä toisilta. Hän haalii kaikki työt itselleen eikä halua jakaa töitä muoden kanssa. Halveksii laiskana pitämiään työkavereita. Täydellisyyteen pyrkivä persoonallisuus saattaa altistaa työholismille.

Suomessa on perinteisesti arvostettu kovaa työntekoa. Mikä heijastuu vieläkin toisilla työpaikoilla toiminta tavoissa eli työtä tehdään ns. urakka luonteisesti sekä suorituskeskeisesti eli tietyt ”tehtävät” on päivittäin tehtävä. Nykyisin on tosin jo merkkejä nähtävissä, että suorituskeskeinen suhde työhön on heikentymässä nuoremissa ikäluokissa.

Pelästään mielekäs ja merkityksellinen työ ei usein riitä synnyttämään innostusta. Siihen tarvitaan hyvää ja osaava johtamista, arvostusta sekä myönteistä palautetta sekä dialogia eli vuoropuhelua siitä mihin työssä pyritään, mitkä ovat yhteiset päämäärät. Harmikseni itse olen huomannut, että useassa työyhteisössä johtoportaan ja henkilöstön välillä ei käydä näitä keskusteluja. Jos niitä käydään on usein kysymyksessä jokin akuutti kriisi-tilanne.

Miksi onkaan niin vaikea luoda systeemiä, jossa esimies jalkautuu kerran kuukaudessa ja tulee työyhtesöön kuulemaan miten siellä työ sujuu? Miettiä yhdessä onko resursseja riittävästi, että perustyö sujuu ja tavoitteisiin on mahdollisuus päästä. Jos ei, mitä tulisi tehdä?

Mikä ikävintä olen törmännyt liian usein siihen, että esimiehen luona juostaan vuorotellen ”kitisemässä” ja esimies toimii näiden palautteiden perusteella mikä ei työyhteisön kannalta ole todellakaan oikeidenmukaista tai reilua. Tässä kohtaa voi vain toivoa, että työelämän kentälle alkaisi tulla uudenlaista johtajuutta. Sellaista missä johtaja olisi ajantasalla kentän tapahtumista, olisi aidosti kiinnostunut koko työyhteisön hyvin voinnista ja uskaltaisi olla oikeudenmukainen ja johdonmukainen toiminnan koordinaattori.

Työelämän vaatimukset kasvavat. Pitäisi olla yhtä koulutetumpi, monitaistoisempi ja tuottavampi sekä tehokas. Tehdä työtä kuin tekisi sitä itselleen. Mikä siinäänsä ei ole huono asia. Kun tekee työtä ja kehittyy siinä ja tietää osaavansa on suunta oikea. Mutta minkä kustannuksella työtä tehdään? Kuinka usein tulee mietittyä, että ei voi olla poissa töistä, koska toiset joutuvat tekemään ne työt jotka tälle päivälle on suunniteltu. Mutta onko kukaan korvaamaton? Työelämän paineet luovat usein tunteen, että joka rapsauksessa ei ole varaa olla pois. Kuinka usein olet törmännyt siihen, että soitat töihin, että lapsi on sairas ja joudut jäämään pois? Ja törmännyt siihen, että esimies kysyy ”etkö saa ketään hoitamaan lasta?” Useasti, valitettavasti. Mutta näinhän sen ei pitäsi mennä. Vaan vastauksena pitäsi olla ” hoida lapsi kuntoon ja tule sitten töihin.” En minä ainakaan halua uhrata lastani ja hänen terveyttää oman työssäkäymisen vuoksi. Eikä kenenkään muunkaan tarvitse tehdä niin. Nykyaikaan on, että vanhemmat usein jäävät vuorotellen hoitamaan lapsia kotiin, kun sairastumisia tulee. Mikä itsestäni on hienoa asia.

Usein työpaikoilla työntekijöille muodostuu erilaiset roolit. Myös nämä roolit ja asema työyhteisössä ovat työholisimin taustalla. Työholismiin ei edelleenkään suhtauduta samalla tavalla kuin esimerkiksi päihderiippuvuuteen vaikka samalla tavalla siihenkin tulisi löytöö ratkaisu. Työssä kiinniolo 24h vuorokaudessa ei pitemmän päälle ole hyväksi kenellekään, olipa elämäntilanne mikä hyvänsä. Ehkä työholisimi on kuitenkin jollain tavalla hyväksyttävämpää, koska usein muu työyhteisö saattaa hyötyä siitä, että joku on valmis paahataan töitä aamusta iltaan. Kysymys on osaksi oraganisaatio kulttuurista, sillä edelleen on työyhtesöjä joissa melkeinpä kilpaillaan kenellä on entisen ylitöitä.

Vapaa-ajan merkitystä on tutkittu ja todettu, että työn vastapainona vapaa-aika on tärkeä osa suomalaisen arkea. Vapaa-ajan harrastuksista liikunta ja luonnossa liikkumien ovat kärkisijoilla. Luontoympäristö koetaan elvyttäväksi ja palauttavaksi, koska se mahdollistaa etäisyyden ottamisen, eettiset elämykset sekä luonnon rauha ja mahdollisuus ylläpitää sosiaalisia suhteita. Vaikka vapaa-aikaa käytetään myös kodinhoitoon koetaan se tärkeäksi vastapainoksi työlle. Suosituimpia suomalaisia ulkoiluharrastuksia ovat kävely, unti luonnon vesissä, mökkeily, marjastus, sienestys, veneily, kalastus, luonnossa liikkuminen, murtomaa hiihto, auringon ottaminen, eväsretket, puutarhan hoito jne.

Aiheestahan löytyisi ihan valtavasti tietoa. Mutta mikä tärkeintä on tiedostaa omat rajat ja ymmärtää, että työ on osa elämää. On tärkeää jättää voimia ja aikaa myös siihen työelämän ulkopuoliseen aikaan. Lapaset ovat vain hetken pieniä, parisuhdetta ja ystävyys suhteita on hyvä vaalia. Ja ennen kaikkea hoitaa myös itseään ja nähdä omat voimavarsansa ja jaksamisen rajansa. ( minäkin yritän sitä opetella täällä kovasti)

Lumisin terveisin Sari

jk. tuossa muuta vinkki, jos kiinnostaa.... 

ihan googlaamalla löytyy kaikki :)

**************************************************************************************

* VIRKISTÄÄKÖ VAPAA-AIKA -vapaa-ajan toimintojen koettu virkistävyys ja niihin käytetty aika suomalaisilla. Anniina Vauhkonen. 

Pro-gradu/ Tampereen yliopisto 2010

* ARKI HALLUSSA? Suomalaisten asiantuntujoiden näkemyksiä työstä, perheestä ja vapaa-ajasta vuonna 2015. Delfol-panelin tuloksia. 

Elina Moisio & Heljä Huuhtanen. Työterveyslaitos. Työ ja ihminen Tutkimusraportti 31

* VAPAA-AIKA -työn vastakohta, harrastuksia vai vapautta? 

Mirja Liikkanen 

( www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2004_2_vapaa-aika.html)