maisema

maisema

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä 2014






Näin pyhäinpäivänä mietin, että mitä se suru oikeastaan on?

 Selatessani eri lähteitä tulin siihen tulokseen, että suru on useimmiten seurausta menetyksestä: läheisen kuolemasta, parisuhteen päättymisestä, työpaikan menettämisestä. Se on aina henkilökohtainen kokemus ja jokainen suree omalla tavallaan. Surun kokemiseen vaikuttaa persoonallisuus ja aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne sekä suruprosessin aikana saatava tuki.

Surulla voidaan tarkoittaa myös mielialan hetkellistä muutosta, jossa surija tuntee esimerkiksi hyödyttömyyttä ja kaipuuta. Ihmiset ovat tällöin usein hiljaisia, vähemmän tarmokkaita ja sulkeutuneina. Suru on onnellisuuden vastakohta. Suomessa perinteisesti mustaa on pidetty surun värinä.

Suru on terve reaktio vastoin käymisiin ja menetyksiin.  Usein ihmisten odotetaan ilmaisevan suruaan juuri tietyillä tavoilla mm. itkemällä hautajaisissa tai puhumalla tapahtuneesta. Suremisen muodot ovat yksilöllisiä, kaikki ihmiset eivät kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Osa purkaa suruaan toimintaan. Jotkut ovat lamaantuneita ja shokissa, kun toiset alkavat jo käsitellä tapahtunutta. Pahimmillaan menetyksen kokenut unohtaa, että hänellä on oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä. Sureva ihminen käsittelee tapahtunutta itseään, ei muita ihmisiä varten.

Suruun liittyy erilaisia tunteita: suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja vihaakin. Keho voi myös reagoida suruun eri tavoin. Oireet voivat esiintyä pään särkynä, vatsa oireina, muistikatkoina, väsymyksenä, lihasjäykkyytenä sekä paniikkihäiriö oireita. Traumaattisten kriisien seurauksena ilmenevässä surussa erilaiset aistiharhatkin ovat mahdollisia. Ihminen voi esimerkiksi uskoa kuulevansa kuolleen ihmisen äänen jossain.

Suru voidaan jakaa eri vaiheisiin. Shokkivaiheessa tapahtunutta ei koeta todeksi. Olo on usein hajanainen ja erätodellinen. Reaktiovaiheessa tapahtunut aletaan ymmärtää todeksi. Tapahtunutta on tarve kerrata uudestaan ja uudestaan. Käsittelyvaiheessa tapahtunutta käydään läpi ja eri tunne tilat vaihtelevat ikävä, kaipuu, katkeruus, viha ja pelko. Sureminen on tunteiden käsittelyä. Sopeutumisvaiheessa löytyy vähitellen uusi tasapaino elämään. Kuitenkin usein surulliset tunteet ja ajatukset tulevat aalloissa, toisena päivänä on vaikeampaa kuin toisena. Joskus suru voi pitkittyä tai muuttua masennukseksi, erityisesti silloin ulkopuolisesta avusta saattaa olla hyötyä.



Itse ajattelen, että suru on  kaipuuta ja ikävää pois menneiden muistamista osana arkipäivää. Menetysten kanssa on oppinut elämään. On ollut pakko. Mutta itselle suru on myös avuttomuutta ja voimattomuutta keskellä tätä kaikkea myllerrystä. Kun miettii viime päivien uutisia huomaa olevansa surullinen ja jotenkin myös turta tästä kaikesta ikävästä mitä tapahtuu.  

Onko meidän yhteiskunnassa ja Suomessa asiat todellakin tällä tolalla?

Missä vaiheessa näin on käynyt?

Onko jatkossakin ihan arkipäivää lukea lehdestä, että perheriitoja selvitellään puukkojen ja pyssyjen kanssa. Ohikulkijat puukottavat ruokatunnilta töihin palaajaa. Nuoret pahoinpitelevät toisiaan henkihieveriin. Lapset hakkaavat toisiaan jo päiväkodin pihalla.

Olenko minä ollut jonkin kuplan sisässä? Miten minulta on jäänyt huomaamatta, että tämä elämän meno on mennyt tällaiseksi.

Mitä minun tulisi tehdä, että nämä kaksi elämän alkutaipaleella kulkijaa saisivat elää elämäänsä ilman surua ja pelkoa siitä, että joku tulee ja satuttaa heitä. Tokihan he ovat jo nähneet surun kasvot perheen menetysten muodossa, mutta he ovat myös nähneet sen, että surun kanssa voi oppia elämään.

Tänään olemme sytyttäneet kynttilöitä Rakkaiden muistolle. He elävät sydämessämme ja kulkevat mukana arjessamme jokainen tavallaan. Suru voi olla raskas kantaa, mutta se on myös syy pysähtyä hetkeen. Kaivaa mielen sopukoista hyviä muistoja jotka auttavat jatkamaan eteenpäin.

”Kun suru häipyy, tulevat muistot. Ja jokainen niistä koskee yksitellen.”


lähteenä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Su
http://www.mielenterveysseura.fi/files/782/suru.PDF

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti