SURU

Olen aiemminkin miettinyt, että surua ja menetystä. Viimeiset viikot ovat olleet kyllä sellaista vuoristorataa tunteiden suhteen, että oksat pois. Välillä jää miettimään, että mitenkähän paljon sitä oikeasti jaksaa?? Suruhan kuuluu elämään samoin kun ilokin. Kukaan ei säästy menetyksiltä, mutta pakko sanoa, että juuri nyt olisi ehkä vähempikin suru ja huoli olisi riittänyt. Tottahan on, että kuoleman tuottama menetys on niin lopullinen ja suru sen jälkeen vaikein.

 

Surun kokeminen on luonnollinen reaktio menetyksen aikana. Suremisen tehtävä on auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Meillä jokaisella on yksilöllinen tapa ja tahti surra. Toiset puhuu ja kertaa asioita ja toiset on vaan hiljaa.  Suru vaikuttaa meidän mieleen, kehoon, hengellisyyteen sekä sosiaaliseen kanssa käymiseen. Itse olen puhuja. Minulle on tärkeää saada prosessoida asioita ääneen. Keho käy juuri nyt todella kovilla kierroksilla ja aiheuttaa välillä ihan fyysistä kipua.

 

Suruun ja menetykseen liittyy usein surureaktioita: ikävä, surullisuus, kaipaus, fyysinen väsymys, ahdistus ja pelko toisen ihmisen kuolemasta. Lisäksi vaikeus motivoitua uuteen päivän, muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Se on kyllä viimeisen kahden viikon aikana tullut koettu. Elämästä hävisi värit kuin salaman iskusta. Mikään ei oikein tunnu miltään paitsi, että itku tulee melkeinpä mistä vaan. Välillä se tulee musiikista kesken kauppa reissun, välillä ihan vaan jostain sanonnasta. Surun tunteita on vaikea ennakoida.

 

Huomaan itse jotenkin analysoivani itseäni ja jaksamistani. Jotenkin surun kokeminen näin kokonaisvaltaisesi on ollut todella raskasta ja vie voimia.  Huomaan myös kuinka taka-alalla on myös pelkoa. Saatan herätä yöllä katsomaan, että hengittääkö puoliso tai lapset. Näen paljon unia. Myös huoli läheisten jaksamisesta tuntuu juuri nyt valtavalta. Toisaalta myös tunteiden jakaminen helpottaa ainakin hetkellisesti.

 

Myös se, että meidän lapset  ovat jo siinä iässä ja ymmärtävät menetykset tuo suruun uuden ulottuvuuden. Se että on itse menettänyt on lapset myös menettäneet. On jaksettava miettiä omien tunteiden lisäksi myös lasten jaksamista ja tunteita. Osattava etsiä heidän kanssa vastauksia miksi tuntuu tältä?  Se hyvä puoli on, että tulee puhuttua ja mietittyä yhdessä miltä tuntuu ja miksi tuntuu. Lohduttavaa huomata, että heillä on taito löytää lohdutuskeinoja. Vaikka paljon tunnen myös huonoa omaatuntoa, kun oma jaksaminen on ollut viimeiset päivät todella vaihtelevaa. Toki koen tärkeänä, että lapset näkevät, että tunteet saa näyttää olipa ne mitä tahansa. 

”Suru on prosessi. Menetyksen kohdatessa sureminen auttaa sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. Luopuminen on myös löytämistä.

Suremistavat ovat yksilöllisiä. Tunteitten ilmaiseminen ja tuen hakeminen on tavallista, mutta kaikki ihmiset eivät kykene tai halua ilmaista tunteitaan muiden läsnä ollessa. Osa purkaa suruaan toimintaan. Kaikki ihmiset eivät esimerkiksi kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Jotkut saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja sokissa, kun toiset jo alkavat käsitellä tapahtunutta. Menetyksen kokenut voi unohtaa, että hänellä on myös oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä.

Myönteisiä, lohduttavia muistoja ja ajatuksia tulee vaalia. Etenemisen merkki on, että hyviä päiviä on ajan kuluessa yhä enemmän. Akuutin surun aikana perheen, sukulaisten ja ystävien tuki on tärkeintä. ”

 

Itsestäni tunnistan tuon tekemisen. Toki olin viikon sairaslomalla, kun ajatus ei vaan pysynyt kasassa.  Töihin paluun koen tärkeänä, silloin ajatus on pakko suunnata siihen mitä on tekemässä. Olen iltaisin kuunnella äänikirjoja, että niin saan ajatuksen suunnattua kirjaa ja nukahdan siihen. Toki nyt unet tahtoo nyt olla katkonaisia. En vaan halua siirtää tätä pahaa mieltä lääkkeillä. Uskon, että unet palaa kun on sen aika. 

Myös päivämäärät ovat tulleet todella tärkeiksi. Minulle on jotenkin todella tärkeää tietää milloin mitäkin tapahtuu. Sielun kellot, siunaus ja muistotilaisuus. Toki suru vie aikana.. mutta tieto asioiden etenemisestä myös lohduttaa.

 

Kun tekee hoitotyötä pitäisi pystyä antamaan itsestään myös työyhteisölle ja asiakkaille. Huomaan kuitenkin, että surun myötä väsyneenä ei pysty samalla tavalla tekemään työtään ja antamaan asiakkaalle itsestään sitä kaikkea mitä toivoisi. Oma keskittyminen herpaantuu ja vastoinkäymisten sietokyky on madaltunut. Onneksi juuri nyt on mahdollisuus vaikuttaa omaan päivään ja tehdä hallinnollisia töitä. Sanovat, että työ on paras lääke. Allekirjoitan tuon eli tärkeää on, että on mielekästä tekemistä.

 

Surun myötä myös arjen asioiden merkitys kasvaa. On tärkeää saada rutiinit toimimaan se helpottaa omaa elämän hallintaa. Tässä surun rinnalla on ollut myös iso huoli ja huomaan reagoivani asioihin todella voimakkaasti. Mikä toisaalta on aika pelottavaa. Entä jos kontrolli vaan häviää?

 

Toisaalta menetyksien myötä myös oman elämän rajallisuus konkretisoituu. Välillä tuntuu, että on kamala kiire suorittaa asioita. Olen myös todella paljon miettinyt viime päivinä omia valintoja ja sitä olenko onnellinen tässä ja nyt. Teenkö elämässäni sitä mitä halua ja saanko siitä hyvää mieltä? Kai tämä on yksi hetki jolloin katsoo taakse päin ja miettii mihin ne tulevaisuuden tavoitteet asettaa.  

 

Päivä kerrallaan mennään. Toki taas jokainen aamu on lahja <3

                                             

 

                                            Jo vuoksi sitten löysin tämän runon..

 

Mitä sinulle toivoisin

 

Mitä sinulle toivon?

En sitä, että olisit kaunein puu

tämän maan päällä.

En sitä, että aina, vuodesta vuoteen

kaikilla oksillasi loistaisi kukkia.

Vaan että joskus johonkin oksaan

puhkeaisi kukka, että joskus syntyisi

jotain kaunista, että rakkauden sana

joskus tavoittaisi jonkun sydämen,

sitä sinulle toivon.

(kirjoittanut Jörg Zink)

Ajatuksia LEANista omassa yksikössä

Hei pitkästä aikaa :)

 

Olen jo pitkään pohtinut, että pitäisi kirjoitella ajatuksia ylös ja tänne blogiin.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime kirjoittelun.

Juuri nyt  on melkoinen ajatus myllerrys nyt niin kotiarjessa kuin työelämässä.

Työ on antoisaa ja saan tehdä töitä aivan ihanan sekä osaavan porukan kanssa. Mutta aina voi kehittää jotain ja juuri nyt tuntuu, että se mikä minua auttaa työarjessa on se, että jokin prosessi on käynnissä.

Syksyllä on tarkoitus vähän aloitella opintoja ja olen tässä viime päivinä paljon miettinyt mitä omassa yksikössäni haluaisin lähteä viemään eteenpäin.

 

Minulla on kaksi aihealuetta jotka kiinnostaa erityisesti. Henkilöstön ja osaamisen johtaminen ja tuotanto- tai palveluprosessin johtaminen. Katsotaan mitä opinnot tuo tulessaan. Tässä kuitenkin hieman ajatuksia siitä mitä voisi nyt alkaa jo työstämään. Tätä olen pohtinut siitä asti kun 2021 vuoden lopussa siirryin yksikön esimieheksi.

LEAN-johtaminen työssäni

 

Toimin esimiehenä ja sairaanhoitajana kehitysvammaisten hoitokodissa, jossa 10 paikkaa. LEAN ideologian on kiinnostanut minua jo pitkään ja olen sitä myös jonkin verran opiskellut. LEAN ideologian vieminen yksikköön tulee aloittaa pienistä arjen askareista. Tarkoitus on ottaa käyttöön 5S työkalua jonka avulla voisimme avata meidän yksikön toimintaa hoitajatiimissä. Tärkeää olisi viedä asioita vähitellen sillä toimintatavan muutos vaati aikaa niin henkilökunnan, mutta myös asiakkaiden näkökulmasta.  Tärkeää olisi saada kuva siitä mitkä on meidän arjen tärkeimmät prosessit ja miten niiden sujuvuuden saisi suht standardiksi.

 

Tällä hetkellä prosessien sujumiseen vaikuttaa valitettavan paljon  ”kuka on töissä”. Myös ympäristön toimivuuteen olisi tärkeä kiinnittää huomiota eli turhat pois ja tarpeelliset tavarat järjestykseen ja jokaiselle oma paikka. Näin vähennetään turhaa edes takaisin kävelyä, tavaroiden etsimistä ja samalla saadaan arkeen tasainen rytmi, mikä asiakkaiden vuoksi tärkeää.

 

LEANin vieminen yksikköön voisi pitää sisällään esimerkiksi:

1) Ohjaajille  taulu johon laitetaan nähtäväksi arjen tärkeimmät toiminnot mm.pesut, virikkeet (ulkoilu, kauppa, päivätoiminta) sekä lääkäri/labra ym. käynnit. Sekä ketä töissä. Asioiden näkyväksi tekeminen. Tämän taulun äärellä aamuraportti, päivän aikana tilanne katsaus sekä vuorovaihto raportti. Ajatuksena, että jokaiselle toiminnolle oma väri tai koodi. Käytäntö sovitaan yksikössä yhdessä.

==> asioiden näkyväksi saattaminen tekee niistä enemmän yhteisiä ja vastuu asioiden hoitamisesta voisi jakautua tasaisemmin.

==> tässäkin jatkuva kehittäminen on tärkeää, että saadaan ko.taulu tuomaan selkeyttä asioihin jotka on päivittäin hoidettava. Niin ettei siitä muodostu stressi vaan apuväline arkeen.

 

2) Ympäritön toimivuuden turvaaminen eli jokaisen asiakas huoneen läpi käyminen: tavaroiden läpikäyminen, järjestäminen sekä turhan hävittäminen tai siirtäminen varastoon.

Lisäksi yksikön varastojen järjestäminen ja sovitut käytännöt missä mitäkin säilytetään, missä vaiheessa niitä on tarve tilata lisää ja kenen vastuulla tilaaminen on. ja myös näiden säilytyspaikkojen selkeä merkitseminen esim. varaston ovessa merkintä täällä liinavaatteet, hanskat jne.

 

Yksikössä käyttöön 5S- systeemi eli käydään asiat kohta kohdalta yhdessä läpi. 

1) Lajittele= työpäivän sisältö, mitä meillä tehdään päivän aikana? Aamuvuoro, iltavuoro, yövuoro → sisältö /tehtävät

2) Järjestä = fyysinen ympäristö järjestykseen ja turhat tavarat pois. Käyttöön taulu johon tehdään ns.viikko-ohjelma * pesut * virikkeet * menot (lääkäri,labra,viereilu)

3) Siisti = päivittäinen arvio miten mennyt? Tarvitseeko jotain muuttaa?

Fyysisen ympäristön siisteyden ylläpitäminen sekä hoitotarvikkeiden ym. täydennys ja varastointi sovittuihin paikkoihin. Raportointi muutoksista.   

4) Standardoi = Sovitut säännöt, käytännöt ja toiminta kulttuuri

5) Ylläpidä = Sitoudu ja kehitä. Mikä toimii? Mikä ei toimi? Miksi? Miten korjataan?

Meidän yksikössä on monia hyviä käytäntöjä jotka tukevat LEAN ideologiaa. On olemassa  säännölliset raportti – ja palaveri käytännöt, listat mm.pesuista ja ulkoilusta, hoitotarvike-ja vaippavarastot. Ongelmaksi koen kuitenkin tällä hetkellä arjen toiminta kulttuuri johon tarvitsemme vielä selkeämpiä raameja. Toimintatavat vaihtelevat arjessa tällä hetkellä ja se tuo arkeen ”levottomuutta” ja epävarmuutta. Vastuun kantaminen arjen sujuvuudesta vaihtelee. Uskoisin, että LEANin kautta näihin toimintoihin saataisiin ryhtiä ja toiminnanraamit selkeytyisi. Muutoksen vieminen työyhteisöön pieninä osina olisi tärkeä. Kuten monessa muussakin hoitokodissa myös meillä muutos koetaan rasitteeksi, kun vielä ei ymmärretä sen tuomia hyötyjä. Toisin kuin teollisuudessa hoitotyössä muuttuvia tekijöitä on paljon mm. asiakkaan toimintakyky, henkilökunnan määrä, päivittäiset muutokset mm.labra/lääkäri käynnit, vierailut.

 

Prosessien tarkkailu yhdessä auttaa myös hahmottamaan mitä teemme ja miksi? Kuinka paljon käytämme siihen aikaa? Teemmekö asioita päällekkäin? Nämä ovat varmasti avain kysymyksiä. Uskon, että näiden asioiden äärellä olo myös helpottaa työntekijöitä ymmärtämään miksi LEAN ideologia toimisi juuri meillä. Mitä annamme asiakkaalle? Onko se laadukasta, yksilöllistä ja samalla myös asiantuntevaa sekä tehokasta.

 

Tärkeää on saada henkilökunta ymmärtämään, että kysymys on työn sujuvuuden parantamisesta ja huonoista toimimattomista käytännöistä pois oppimista sekä vastuun jakamisesta. Ja, että työtä kehitetään, arvioidaan koko ajan ja pyritään saamaan aikaan hyviä, arkea tukevia toimintamalleja. Osa näistä malleista on varmasti olemassa, mutta niiden tarkasteleminen voi tuoda esiin myös parannus ehdotuksia. Mikä tärkeää on nähdä, että kaikkea ei tarvitse muuttaa vaan ne käytännöt jotka toimii jää käyttöön.   

 

Näihin ajatuksiin.. ehkä jo ensi viikolla nämä asiat ovat meillä pöydällä.