Kaatrasen rannalla: Ihan lomalla vai miten se menikään?

Vaaran valloittajat

Hei, niin se vaan meni lasten hiitolomaviikko. Säät oli tosi mukavat ja oli ihana vaan olla ilman mitään kiirettä. Lapset nautti <3

Alku loma oltiin ihan kotona. Meidän miesväki on aloittanut joka keväisen ”puu- hulluuden” eli puita kaatuu tontin laitamilta... tällä kertaa ajatuksena on että saadaan lautatavaraa traktorin katosta varten. Mutta tuota oksien määrää :(

Meillä on ihan alusta asti ollut sellainen kirjoittamaton sääntö, että minä osallistun tähän ”puu-hulluuteen” jollakin tavalla. Tällä kertaa siis risusavotan muodossa. Uskomatonta miten paljon nuita risuja ja oksia voi tulla havupuista.. ja mä en haluu, että ne jää tuohon näkyviin.. niitä sitten oo raahannut ja vielä vaan työmaata olis tiedossa. Ei tarvii mennä kuntosalille (paitsi että tuossa nuo työergonomia asiat ei varmaan oo ihan kohdallaan, mutta ei kerrota sitä myös jumpparille).

Lasten ohjelma lomalla oli nukkua aamulla siihen kun nukuttaa eli ne heräs tyyliin 6.45 :D

Sit ulkoiltiin eli hiitivät, lumikenkäiltiin (meillä on tässä ihan oma pikku reittikin) ja käytiin Makkaramäen tallilla ratsastamassa. Olipa kiva, kun Minna järkesti meille ihan oman tunnin.

Käytiin moikkaa lasten kavereita ja yhtenä päivänä oli kaveri sitten meillä.

Loppuviikosta suunnattiin kulku kohti kainuuta ja Katin Kultaa. Siellä oli tietysti ohjelmassa kylpylässä lillumista. Käytiin myös laskemassa stigalla mäkeä sekä lumikenkäilemässä Vuokatin vaaralla. Oi miten siellä onkaan kaunista <3 vaikka oon kainuusta asunut pois ties kuinka kauan niin jotenkin se vaan aina tuntuu kuin kotiin menisi. Ja kun ollaan tuolla Vuokatti-Sotkamo akselilla ennenkin lomailtu niin mennään ”tuttuun” paikkaan. Kajaanissa ajeltiin pika visiitti. Sinne pitäisi joskus mennä ihan ajan kanssa katsomaan miten on paikat muuttuneet. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Tämän viikon lapset onkin jo olleet koulussa. On ollut kaunista auringon paistetta ja luntakin satoi. Harmiksieni olen itse ollut koko viiko flunssassa ja ulkoilu on jäänyt vähiin. Lähinnä koirien hoito ja roskapussin vienti. Joka päivä olen pyrkinyt ottamaan ajan ”Ilona-Impalle” tehnyt kuuntelu harjoituksia niin, että vasenkorva on tulpattu ja kuuntelen vaan oikealla. Kyllä on melkoinen ero kuunnella vaan oikealla puolella. Sanojen erottely kyky on parantunut tässä kuukauden aikana toki, mutta isoja eroja on eri tilanteissa. Olen siis kuunnellut kuunnelma kirjoja ja tuolloin olen usein siis ollut silmät kiinni yläkerran makkarissa ja keskittynyt vain kuuntelemiseen. Aikalailla häiriötön tilanne. Lisäksi olen katsonut yleAreenasta suomalaisia elokuvia ja sarjoja. Nämä harjoitukset olen tehnyt olohuoneessa ja huomaan, että häiriinnyn toisi helposti esim. keittiöstä kuuluva astianpesukone tai kodinhoitohuoneen pyykkikone jne. vie osan mun huomioista. Ja jos ohjelmassa soi vaikka musiikki niin se tulee tosi kovaa ja puhe tuntuu ihan kuiskauksilta. Nyt vielä nuhan aikana tuo tunne on voimistunut ja tuntuu, että välillä väsähdän ihan tyystin kuuntelemiseen.. mutta mukava huomata, että kehittymistä on tullut. Odotan aikaa KYSille istutteen ”vuosikontrolliin” ja samalla kuntoutusohjaajalle. Pitäisi miettiä mikä moinen työrajoite on tällä hetkellä ja olisiko nyt aika jo hakea sitä vammaistukea, osa-kuntotusrahaa yms. Tällä hetkellä kun tää nuha niin mietin miten ihmiset jaksaa käydä ”puolikuntoisena” töissä? Kyllä tää limakalvojen turvotus on sitä luokkaa, että oksat pois. Mutta pitkään meni ettei kulkutaudit iskeneet. Nyt osaa taas toivon mukaan tervettä päivää arvostaa.

Kävin tässä pari viikkoa sitten jaksamis asioiden tiimoilta lääkärillä ja yllätyin, kun hän alkoi miettiä alan vaihtoa. Tähän asti ajatus on ollut, että kun minulla on vankka koulutus terveydenhuollon puolelle niin sillä mennään. Mutta tuokin asia hyvä siis sanoa ääneen. Mutta tiiättekö mitä aloja hän ehdotti: kaupan ala (juuri nyt ei tunnu kovin omalta sillä siellä äänimaailma aika kova) tai lastenhoito (opiskelu aikana olen ollut päiväkodissa ja ryhmiksessä ja melkoinen melu).. mutta nyt olen siis miettinyt. Vielä ei ole tullut AHAA elämystä. Toki itse ajattelin kyllä esim. koira/hevoshierojaa tai eläintenhoitaja.. ystävä tuumasikin, että ”ehkä sä nyt pääset sinne ammatinvalinnan psykologille” :) joskus oisin siis sinne halunnut, mutta eivät ottaneet...

Kuulemisesta vielä. Vaikka tosiaan Ilona-imppa sen vuoden ollut käytössä niin huomaan, että ulkona esim. lumen narina ja tuulen humina, vaatteiden rahina vie tuolla ulkona kuulemisesta sen tietyn tarkkuuden pois. Jos itsekseen käyn lenkillä jätän edelleen impan mielellään pois. Harrastuksissa esim. tallilla ja koiratreeneissä pidän. Mietinkin, että onkohan muilla samanlaisia tuntemuksia ja miten ne on niiden kanssa oppineet elämään?

Ulkona on niin kaunis auringon paiste.. leivinuunissa tulet... taidanpa alkaa vähän kuulolle kun muu perhe on omissa menoissaan.

Sari

jk. vaikka tuota lunta on hurjasti niin parempi lumi ja pakkanen kuin sade ja pimeys

Jk.Tällä viikolla olen muuten tutkinut kissojen sielun elämään.. kissan#hoitajana(ko)#com