Tuumailua Eettisestä työuupumuksesta

Muistan jo opiskeluja ajoilta, kuinka paljon silloin 1990 luvulla puhuttii hoitajien eettisistä ohjeista. Mikä on oikein ja väärin. Miten toimia eettisesti oikein?? Muistan, että käteen tökättiin opiskelu aikojen alussa ”Lähihoitajan eettiset-ohjeet”. Saattaa muuten olla vieläkin jossain tallessa.

Nykyisissä lähihoitajan ohjeissa mainitaan ihmisarvoin kunnoittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, yhteisöllisyys, toivo. Sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa keskeisimpänä sisältönä on, että sairaanhoitaja auttaa kaikenikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Sairaanhoitaja palvelee yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä. Ihmisiä hoitaessaan hän pyrkii tukemaan ja lisäämään heidän omia voimavarojaan sekä parantamaan heidän elämänsä laatua. Sairaanhoitaja kunnoittaa potilaan itse määräämisoikeutta ja järjestää potilaalle mahdollisuuden osallistua omaan hoitoonsa ja siihen liittyvään päätöksen tekoon. Hän toimii työssään salassapitovelvollisuutta noudatten.

Meitä hoitotyöntekijöitä ohjaa kaikki samat eettiset ohjeet joita me jokainen noudatamme omalla tavallamme. Usein tapaamme työskennellä vaikuttaa elämäkokemus, ikä, työuran pituus ja tämän hetkinen elämäntilanne.

Työssä kohdatut eettiset pulmatilanteet saattavat kuormittaa ja altistaa työuupumukselle. Jos joutuu jatkuvasti käyttämään energiaa eettisten valintoja pohtien vie se paljon energiaa ja työ saattaa alkaa tuntumaan raskaalta ja kuormittavalta. Tälläisen tilanteen jatkuessa pitkään voi se johtaa uupumukseen ja myös sairaspoissaoloihin.

Mari Huhtala Jyväskylän yliopistosta jakaa eettiset pulmat kahteen alalajiin.

1) Tilanteisiin, joissa työntekijä ei tiedä oikeaa tapaa toimia.

2) Tilanteisiin, joissa työntekijä joutuu toimimaan sääntöjen tai omien arvojen vastaisesti.

”Jälkimmäinen tilanne on usein rankempi. Tutkimuksissamme on todettu, että omia arvoja ja toimintatapoja vastaan toimiminen aiheuttaa enemmän stressiä”, Huhtala kertoo.

Eettiset pulmat ovat arkea työelämää. Huhtalan mukaan jopa neljä viidestä työntekijästä sanoo kohtaavansa niitä työssään. Heistä noin puolet saa eettisistä pulmista stressiä, neljäsosa melko tai erittäin paljon.

”Jos arvoissaan joutuu joustamaan liikaa tai kuormitus on jatkuvaa, voi edessä olla työpaikan vaihto.”

Eettisiä pulmia kohdataan varmasti joka alalla. Mutta eettisiä pulmia on tutkittu eniten juuri hoitoalalla. Resurssipula on varmasti yksi yleisimmistä pulmista. Kun haluaa tehdä työn hyvin ja laadukaasti, mutta aika ei riitä. Kun resurssit on tiukoilla eettisen stressin riski kasvaa.

Eettisistä pulmista voi olla myös hyötyä. Tilanteiden jossa joutuu miettimään työn eettisyyttä ei aina tarvitse olla negatiivisia, jos ajatellaan työyhteisöä. Juuri näiden tilanteiden pitäisi johtaa keskusteluun: mitä me teemme, mitä vaihtoehtoja meillä on, mitä seurauksia toiminnallamme on? Toki työyhteisössä tulee olla valmius puhua ns.pulmatilanteista. Ja työntekijöillä kyky oppia toisilta ja jakaa kokemuksia, käydä dialogia näistä tilanteista.

Väitöskirjatutkimuksessaan Huhtala on todennut, että eettisissä työyhteisöissä koetaan myös enemmän positiivista työn imua ja vähemmän työuupumusta. Näillä työpaikoilla eettiset valintatilanteet aiheuttavat myös vähemmän stressiä.

Huhtalan väistökirjassa on todettu, että eettiseen organisaatiokulttuuriin kuuluu mm. se, että johto näyttää esimerkkiä ja on omassa toiminnassaan eettinen. Selkeät eettiset pelisäännöt ja toimiva keskustelukulttuuri ovat myös tärkeitä. Toiminnan läpinäkyvyys täytyy olla kunnossa, samoin seuraamukset heille, jotka rikkovat eettisiä sääntöjä. Resurssipula ei saisi tuottaa painetta rikkoa eettisiä sääntöjä.

Käsitteenä eettinen työuupumus on mielenkiintoinen ja varmasti juuri korona-aikana myös ajankohtainen. Etenkin näin epidempia aikana joutuu hoitajat käymään itsensä kanssa keskustelua siitä toteutuuko hoitotyössä eettisyys? Esimerkiksi asiakkaan itsemääräämisoikeus, tasa-arvoisuus sekä mahdollisuus osallistua omaa hoitoa koskevaan päätöksen tekoon. Hoitotyön näkökulmasta katsottuna on paljon erilaisia rajoitteita niin kotona asuvilla kuin laitoksessa asuvilla asiakkailla. Rajoitteet koskevat myös meitä hoitajia. Itse koen, että aika ajoin kuitenkin hoitajat joutuvat venyttämään eettisyyden käsitettä tehdessään hoitotyötä, mutta myös missä kunnossa voivat töissä olla.

Juuri nyt hoitoala ei ole imussa ja hoitajia on vaikea saada sijasuuksiin tai vakinaisiin työsuhteisiin. Sairaslomiin on vaikea saada koulutettuja sijaisia ja näin töissä olevien hoitajien vastuu ja usein myös työn määrä lisääntyy. Se tuo mukanaan myös eettisiä pulmia. Miten saada päivä sujumaan entiseen tapaa vaikka rivistä puuttuu hoitaja? Pidemmän päälle tilanne käy raskaaksi ja kuormitus kasvaa. Etenkin ne hoitajat jotka ovat tunnollisia ja sisu ei anna periksi jättää asoita puolitoehen kuormittuvat. He suorittavat työtehtävät tunnollisesti, vaikka työntekijä puuttuisikin eli asiakkaiden puhtaus, ravitsemus ja elämänlaatu pyritään turvaamaan, vaikka sen kustannuksella, että omat tauot jää pitämättä tai työpäivä venyy. Tuossa tilanteessa voidaan jo ajatella eettisen stressin lisääntyvän.

Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys.

- Ivan Turgenjev -

Työyhteisöjen haaste onkin nykypäivänä etenkin hoitoalalla löytää hoityön arkeen toimiva tekemisen kulttuuri. Työyhteisön jäsenillä tulisi olla sama käsitys työn sisällöstä (toiminnan tavoite ja päämäärät) ja toiminta tavoista.

Usein tässä vuosien varrella olen ollut mukana kehittämässä eri työyksiköissä päivittäisen työn rutiineja. Ja yhtä usein olen törmännyt lauseeseen ”riippuu ketä on töissä”. Kun kysytään miten päivä etenee yksikössä X. Tässä haetaan vastausta siihen mikä on toiminta malli minkä mukaan asiota tehdään kussakin vuorossa. Eihän sen näin pidä mennä vaan työyksikössä jokaiselle tulee olla selvää miten työt etenee päivän aikana ja mitä kukin tekee. Usein vaan menee niin, että kaikilla ei ole samanlaista kykyä toteuttaa sovittua mallia vaan tehdään enemmän ns. ”fiilispohjalta”. Näissä tilanteissa myös eettiset valinnat joutuvat koetukselle sillä ei pidetä kiinni sovituista asioista ja ehditäänkö tai halutaanko keskustella valinnoista. Toimitaanko asiakkaan edun mukaisesti vai hoitajan mieltymyksen mukaan??

Itse asiassa tämä eettinen stressi ja kuormittavuus ovat suht uusia käsitteitä ja niitä on tutkittu suhteellisen vähän. Mutta varmasti tämä on osa-alue johon tulisi kiinnittää tulevaisuudessa huomoita. Hoitotyön fyysinen kuormittavuus on tiedostettu samoin psyykkinen kuormittavuus. Mutta eettisyyden näkökulmasta katsottuna kuormittavuus onkin hyvin henkilökohtainen kokemus.

lähde: https://www.doria.fi/handle/10024/122542