Metsä - ja vesiluonto greencare opinnot jatkuu

Metsä - ja vesiluonto greencare toiminnassa koulutuksen ennakkotehtävä 3.3.2021

Suunnittele talviseen lähipäivään greencare peruselementteihin pohjautuva harjoite.

Koirantassu

Luontoharjoite

Harjoitus toteutetaan luonnon keskellä. Koska on talvi saa tulee osallistujien olla pukeutunut läpimästi ja heillä tulee olla jalkineet jotka ovat lämpimät ja hyvät kävellä luonnossa.

Ryhmä koko näin korona aikana 10-15 henkeä, huomoidaan turvavälit. Osallistujilla voisi myös olla käytössä kangasmaskit jos tulee tilanteita, että joudutaan lähikontaktiin.  Harjoitteen voi toteuttaa yksin tai pienissä ryhmissä. Maasto voidaan valikoida ryhmän mukaan eli jos ryhmässä liikunta rajoitteisia voi saman harjoitteen tehdä helpomassa maastossa tai niin, että liikunta rajoitteisella on mahdollisuus käyttää avustajaa.

Harjoituksen tarkoituksena on hiljentyä tarkkailemaan ympäröivää luonto ja löytää sieltä jokin kaunis yksityiskohta ”kohde” jonka haluaa jakaa muiden osallistujien kanssa. Löytää luonnosta asia joka herättää ajatuksia ja jonka kautta haluaa tuoda itsestään jotain uutta ryhmälle.  ”Kohde” voi olla maisema, yksityiskohta esim. jäniksen jälki, jääpuikko, se voi olla eri osista valmisteettu kokonaisuus luonnossa esim. risuista,kävyistä ja havuista tehty taideteos.

Tarvikkeena on puhelin tai muu laite jolla voi ottaa digitaalisen kuvan. Lisäksi jokaiselle ryhmälle mukaan pieni kerä paperinarua.

Harjoituksen aikana osallistuja / osallistuja lähtevät liikkumaan luontoon ja etsivät sieltä tarvikkeita kehykseen ( = mielellään maasta löytyviä puun oksia, pajun oksa tai vaihtoehtoisesti esim. heinänkorsia). Kehys kasataan luonnon materiaalista apuna käyttäen paperinarua. Tai kehys voi olla myös ryhmäläisten käsien muodostama kehys. Kehyksen teon jälkeen etsitään silmää miellyttävä kaunis ”kohde” luonnosta. Kehyksen voi ripustaan puun oksalle, laittaa pystyyn tai makaamaan hankeen. Kun kehys on ns. ”kohteen ympärillä” otetaan siitä kuva. Osallistuja/ osallistujat kertovat mikä juuri tässä ”kohteessa” . Aikaa itse tehtävän tekemiseen annetaan noin 10 minuuttia. Purku voidaan tehdä heti tehtävän jälkeen tai esim. myöhemmäksi sovittuna ajankohtana esim. nuotiopaikalla.

Saman harjoitteen voi toteuttaa sisällä hyödyntäen esim. mitä ikkunan näkymää tai tuomalla osallistujielle sisälle luonnon materiaaleja tai kuvia luonnosta ( erilaisia talvimaisemia, kuvia eläinten jäljistä, jääpuikoista jne) Osallistujat saavat 10min aikaa valita miten tehtävän toteuttavat ja perustella miksi päätyivät valitsemaan esim. kuvan jääpuikosta.

Tuohet

Käsi

Liiteri

 

Tuumailua Eettisestä työuupumuksesta

Muistan jo opiskeluja ajoilta, kuinka paljon silloin 1990 luvulla puhuttii hoitajien eettisistä ohjeista. Mikä on oikein ja väärin. Miten toimia eettisesti oikein?? Muistan, että käteen tökättiin opiskelu aikojen alussa ”Lähihoitajan eettiset-ohjeet”. Saattaa muuten olla vieläkin jossain tallessa.

Nykyisissä lähihoitajan ohjeissa mainitaan ihmisarvoin kunnoittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus, yhteisöllisyys, toivo. Sairaanhoitajan eettisissä ohjeissa keskeisimpänä sisältönä on, että sairaanhoitaja auttaa kaikenikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Sairaanhoitaja palvelee yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä. Ihmisiä hoitaessaan hän pyrkii tukemaan ja lisäämään heidän omia voimavarojaan sekä parantamaan heidän elämänsä laatua. Sairaanhoitaja kunnoittaa potilaan itse määräämisoikeutta ja järjestää potilaalle mahdollisuuden osallistua omaan hoitoonsa ja siihen liittyvään päätöksen tekoon. Hän toimii työssään salassapitovelvollisuutta noudatten.

Meitä hoitotyöntekijöitä ohjaa kaikki samat eettiset ohjeet joita me jokainen noudatamme omalla tavallamme. Usein tapaamme työskennellä vaikuttaa elämäkokemus, ikä, työuran pituus ja tämän hetkinen elämäntilanne.

Työssä kohdatut eettiset pulmatilanteet saattavat kuormittaa ja altistaa työuupumukselle. Jos joutuu jatkuvasti käyttämään energiaa eettisten valintoja pohtien vie se paljon energiaa ja työ saattaa alkaa tuntumaan raskaalta ja kuormittavalta. Tälläisen tilanteen jatkuessa pitkään voi se johtaa uupumukseen ja myös sairaspoissaoloihin.

Mari Huhtala Jyväskylän yliopistosta jakaa eettiset pulmat kahteen alalajiin.

1) Tilanteisiin, joissa työntekijä ei tiedä oikeaa tapaa toimia.

2) Tilanteisiin, joissa työntekijä joutuu toimimaan sääntöjen tai omien arvojen vastaisesti.

”Jälkimmäinen tilanne on usein rankempi. Tutkimuksissamme on todettu, että omia arvoja ja toimintatapoja vastaan toimiminen aiheuttaa enemmän stressiä”, Huhtala kertoo.

Eettiset pulmat ovat arkea työelämää. Huhtalan mukaan jopa neljä viidestä työntekijästä sanoo kohtaavansa niitä työssään. Heistä noin puolet saa eettisistä pulmista stressiä, neljäsosa melko tai erittäin paljon.

”Jos arvoissaan joutuu joustamaan liikaa tai kuormitus on jatkuvaa, voi edessä olla työpaikan vaihto.”

Eettisiä pulmia kohdataan varmasti joka alalla. Mutta eettisiä pulmia on tutkittu eniten juuri hoitoalalla. Resurssipula on varmasti yksi yleisimmistä pulmista. Kun haluaa tehdä työn hyvin ja laadukaasti, mutta aika ei riitä. Kun resurssit on tiukoilla eettisen stressin riski kasvaa.

Eettisistä pulmista voi olla myös hyötyä. Tilanteiden jossa joutuu miettimään työn eettisyyttä ei aina tarvitse olla negatiivisia, jos ajatellaan työyhteisöä. Juuri näiden tilanteiden pitäisi johtaa keskusteluun: mitä me teemme, mitä vaihtoehtoja meillä on, mitä seurauksia toiminnallamme on? Toki työyhteisössä tulee olla valmius puhua ns.pulmatilanteista. Ja työntekijöillä kyky oppia toisilta ja jakaa kokemuksia, käydä dialogia näistä tilanteista.

Väitöskirjatutkimuksessaan Huhtala on todennut, että eettisissä työyhteisöissä koetaan myös enemmän positiivista työn imua ja vähemmän työuupumusta. Näillä työpaikoilla eettiset valintatilanteet aiheuttavat myös vähemmän stressiä.

Huhtalan väistökirjassa on todettu, että eettiseen organisaatiokulttuuriin kuuluu mm. se, että johto näyttää esimerkkiä ja on omassa toiminnassaan eettinen. Selkeät eettiset pelisäännöt ja toimiva keskustelukulttuuri ovat myös tärkeitä. Toiminnan läpinäkyvyys täytyy olla kunnossa, samoin seuraamukset heille, jotka rikkovat eettisiä sääntöjä. Resurssipula ei saisi tuottaa painetta rikkoa eettisiä sääntöjä.

Käsitteenä eettinen työuupumus on mielenkiintoinen ja varmasti juuri korona-aikana myös ajankohtainen. Etenkin näin epidempia aikana joutuu hoitajat käymään itsensä kanssa keskustelua siitä toteutuuko hoitotyössä eettisyys? Esimerkiksi asiakkaan itsemääräämisoikeus, tasa-arvoisuus sekä mahdollisuus osallistua omaa hoitoa koskevaan päätöksen tekoon. Hoitotyön näkökulmasta katsottuna on paljon erilaisia rajoitteita niin kotona asuvilla kuin laitoksessa asuvilla asiakkailla. Rajoitteet koskevat myös meitä hoitajia. Itse koen, että aika ajoin kuitenkin hoitajat joutuvat venyttämään eettisyyden käsitettä tehdessään hoitotyötä, mutta myös missä kunnossa voivat töissä olla.

Juuri nyt hoitoala ei ole imussa ja hoitajia on vaikea saada sijasuuksiin tai vakinaisiin työsuhteisiin. Sairaslomiin on vaikea saada koulutettuja sijaisia ja näin töissä olevien hoitajien vastuu ja usein myös työn määrä lisääntyy. Se tuo mukanaan myös eettisiä pulmia. Miten saada päivä sujumaan entiseen tapaa vaikka rivistä puuttuu hoitaja? Pidemmän päälle tilanne käy raskaaksi ja kuormitus kasvaa. Etenkin ne hoitajat jotka ovat tunnollisia ja sisu ei anna periksi jättää asoita puolitoehen kuormittuvat. He suorittavat työtehtävät tunnollisesti, vaikka työntekijä puuttuisikin eli asiakkaiden puhtaus, ravitsemus ja elämänlaatu pyritään turvaamaan, vaikka sen kustannuksella, että omat tauot jää pitämättä tai työpäivä venyy. Tuossa tilanteessa voidaan jo ajatella eettisen stressin lisääntyvän.

Onnella ei ole huomista päivää;

sillä ei ole eilistäkään;

se ei ajattele tulevia;

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä,

vaan silmänräpäys.

- Ivan Turgenjev -

Työyhteisöjen haaste onkin nykypäivänä etenkin hoitoalalla löytää hoityön arkeen toimiva tekemisen kulttuuri. Työyhteisön jäsenillä tulisi olla sama käsitys työn sisällöstä (toiminnan tavoite ja päämäärät) ja toiminta tavoista.

Usein tässä vuosien varrella olen ollut mukana kehittämässä eri työyksiköissä päivittäisen työn rutiineja. Ja yhtä usein olen törmännyt lauseeseen ”riippuu ketä on töissä”. Kun kysytään miten päivä etenee yksikössä X. Tässä haetaan vastausta siihen mikä on toiminta malli minkä mukaan asiota tehdään kussakin vuorossa. Eihän sen näin pidä mennä vaan työyksikössä jokaiselle tulee olla selvää miten työt etenee päivän aikana ja mitä kukin tekee. Usein vaan menee niin, että kaikilla ei ole samanlaista kykyä toteuttaa sovittua mallia vaan tehdään enemmän ns. ”fiilispohjalta”. Näissä tilanteissa myös eettiset valinnat joutuvat koetukselle sillä ei pidetä kiinni sovituista asioista ja ehditäänkö tai halutaanko keskustella valinnoista. Toimitaanko asiakkaan edun mukaisesti vai hoitajan mieltymyksen mukaan??

Itse asiassa tämä eettinen stressi ja kuormittavuus ovat suht uusia käsitteitä ja niitä on tutkittu suhteellisen vähän. Mutta varmasti tämä on osa-alue johon tulisi kiinnittää tulevaisuudessa huomoita. Hoitotyön fyysinen kuormittavuus on tiedostettu samoin psyykkinen kuormittavuus. Mutta eettisyyden näkökulmasta katsottuna kuormittavuus onkin hyvin henkilökohtainen kokemus.

lähde: https://www.doria.fi/handle/10024/122542

Greencarea tutkimassa

 

Kun jotain pitää aina saada tehdä ja jotain pitää olla työn alla.. jotain uutta juttua pitäisi keksiä ja saada ajatukset kääntymään mukaviin asioihin. Väsymys painaa päälle ja lihaskivut on taas hankalammat. Fyysisesti työ on juuri nyt raskasta ja kun sterssi painaa päälle tuntuu, että ei vaan jaksa.

Da daa… esimies kyseli mitä koulutus tarvetta olisi tälle vuodelle. Aluksi tuli mieleen haavanhoito, diabetes jne. sittenpä olikin kahvihuoneen pöydä esite. ”Metsä- ja vesiluonto Creencare toiminnassa” ja SINNE…

Tällä tiellä ollaan nyt sitten.. eka etätapaaminen takana ja useampi edessä :)

Mitä se Greencare sitten on?

GreenCare on toimintaa, jossa luontoa käytetään hyödyksi yksilön hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tavoitteellisesti. GreenCaressa hyvinvointivaikutukset syntyvät luonnon elvyttävyyden, yhteisöllisyyden ja toiminallisuuden kautta.

Lähde: https://www.gcsatakuntasamk.fi/mit%C3%A4-green-care josta löytyy myös tietoa laajemmin. 

Tähän koulutukseen mukaan lähteminen kiinnostaa minua paitsi ammattillisesti niin myös yksilönä. Olen usein miettinyt miten tärkeäksi luonto on vuosien varrella minulle kehittynyt. Perheen ja koirien kanssa tulee vietettyä aikaa luonnossa. Toki kotikin on tällä metsässä :) Jotenkin tuntuu, että jo työpäivän aikana tulee niin paljon ärsykkeitä eri aisteille. Tuntuu, että hiljaisuus on välttämätöntä. Itse nautin siitä, että voin lähteä koiran kanssa lenkille tapaamatta matkalla ketään. Meillä on tässä monta pientä tietä tai polkua jonne voi mennä. Kesällä käydä istumassa omalla laiturilla tuolla lammenrannassa. Joskus olen haaveillut, että voisi lähteä perheen kanssa vaikka muutamaksi kuukaudeksi jonnekin eräkämpälle. Pois tästä oravan pyörästä suorittamisesta. Tehdä siinä samalla vaikka jotain vaellusreittien huoltotöitä. En tiedä miten tuo käytännössä toteutuisi, mutta jonnekin olisi kiva mennä niin, että mukana on vaan ne välttämättömät jotka kulkee rinkassa.

Mielenkiinnolla odotan mitä juttuja tämä koulutus tuo mukanaan.. ainakin elämyksiä, kokemuksia ja oivalluksia.